Serie A:n kausi 2013-2014 jäi mieleen lähinnä yhdestä asiasta, suurseura Juventuksen murskaavasta ylivoimasta. Vaikka kakkoseksi ja kolmanneksi sijoittuneet Roma ja Napoli tekivät seurojen omat piste-ennätykset uusiksi, ei kummastakaan Etelä-Italian ylpeydestä ollut haastamaan tosissaan ”Vanhaa Rouvaa”, joka rikkoi ensimmäistä kertaa seuran ja sarjan historiassa maagisen sadan pisteen haamurajan.
Juventus lopetti kauden 102 pisteeseen häviten vain kaksi ottelua koko kauden aikana. Superkauden loistoa himmensi oikeastaan ainoastaan heikot otteet eurokentillä, jotka ovat vaivanneet italialaisia seurajoukkueita Interin UCL-pytyn jälkeisinä vuosina. Juventus koki kesällä suuria mullistuksia, mutta lähtee alkavaankin kauteen suurimpana yksittäisenä ennakkosuosikkina. Viime kauden kakkonen AS Roma vahvistui kovasti kesällä ja lähtee haastamaan tosissaan Juventusta tavoitteenaan seurahistorian neljäs Scudetto. Peräpäässä mielenkiintoa lisäävät Palermon nousu takaisin pääsarjaan, sekä legendaarisen Zdeněk Zemanin nimeäminen Cagliarin uudeksi päävalmentajaksi.
Mestaruuskamppailu
Juventus (Viime kauden sijoitus 1.)
Juventuksen kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen johdattanut joukkueen entinen pitkäaikainen kapteeni Antonio Conte veti johtopäätöksensä seurajohdon toiminnasta ja ilmoitti shokkipäätöksellä eroavansa seuran päävalmentajan paikalta. Conte kyllästyi valtaviin paineisiin ja siihen, ettei seurajohto suostunut hankkimaan joukkueeseensa hänen haluamiaan pelaajia. Juventus reagoi nopeasti ja nimitti Conten seuraajaksi varsin ristiriitaisen vastaanoton saaneen Massimiliano Allegrin, joka taasen sai Tammikuussa potkut AC Milanilta.
Allegri voitti Milanissa yhden Scudetton, mutta ei onnistunut vakuuttamaan kaikkia vahvasti panostustaan laskeneessa suurseurassa. Ennen nimitystään Milanin päävalmentajaksi Allegri toimi kahden vuoden ajan Cagliarin valmentajana. Sardiinialaisseura pelasi tuolloin lähihistoriansa menestyneimmät kaudet ollen yksi koko sarjan viihdyttävimmistä joukkueista. Juventus on ollut kesällä kohtalaisen aktiivinen siirtomarkkinoilla, mutta se ei ole kuitenkaan hankkinut ihan sen statuksen pelaajia, joita seuran kannattajat halusivat. Real Madridista siirtynyt Álvaro Morata on ehdoton vahvistus hyökkäykseen, varsinkin kun lupauksen parhaat vuodet ovat vasta kaukana tulevaisuudessa. Italian maajoukkuerinkiin viime vuonna noussut Rômulo on erinomainen yleismies, sillä hän pystyy pelaamaan käytännössä jokaisella pelipaikalla niin keskikentällä kuin puolustuksessa. Kokenut Patrice Evra tuli pähkinöillä vahvistamaan Juventuksen laitapakkiosastoa ja viimeisimpänä Vanha Rouva hankki riveihinsä Udinesen monipuolisen keskikenttäpelaajan/laiturin Roberto Pereyran.
Antonio Conte voitti Juventuksen peräsimessä kolme mestaruutta ja siirtyi kesällä Italian maajoukkueen päävalmentajaksi. Kuva(Getty)
Juventus totuttiin näkemään Conten aikana kolmen topparin alakerralla, vaikka kolmannella kaudellaan mies lähti kehittämään Juventuksen peliä entistä monipuolisempaan suuntaan. Allegri ei ole valmennusuransa aikana peluuttanut valmennettavia joukkueitaan yksittäisiä otteluita enempää kolmen miehen alakerralla, joten on helppo uskoa, että Juventuksen pelitapa tulee muuttumaan rajusti tulevalla kaudella. Allegri on peluuttanut Juventusta kauden alla harjoitusotteluissa useimmiten joulukuusimaisessa 4-3-2-1 formaatiossa. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että kovasti viime kausina kehittynyt Italian maajoukkuetoppari Leonardo Bonucci löytänee itsensä viime kausia useammin penkin puolelta, sillä optimitilanteessa avauksessa toppareina kirmaavat niin ikään maajoukkueessa pelaavat Giorgio Chiellini sekä kokenut Andrea Barzagli.
Juventuksen kesän tärkein prioriteetti oli saada pidettyä supertähti Arturo Vidal joukkueessa. Manchester United oli huhujen mukaan vahvasti miehen perässä, mutta Juventuksen siirtovastaavat totesivat viikko ennen kauden alkua, etteivät he ole saaneet yhtään virallista tarjousta miehestä. Vidalin siirtyminen on edelleen mahdollista, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että Juventuksen kannattajilta lempinimen Kuningas saanut chileläinen jää Juventuksen riveihin ainakin alkavan kauden ajaksi.
Juventuksella on jälleen kerran kasassa leveä materiaali, joka mahdollistaa kierrätyksen europelien ja liigan välillä. Juventuksen euromenestys on viime vuosina jäänyt varsin laihaksi, joten voisi kuvitella seuran fokuksen kääntyvän jatkossa entistä enemmän UCL-pelien puolelle. Liigamestaruus on silti Juventuksen tavoite numero yksi. Joukkueen laajan materiaalin ja voittamisen kulttuurin vuoksi Juventus onkin jälleen kerran Serie A:n ennakkosuosikki numero uno, vaikka Roma haastaa torinolaiset varmasti viime kautta paremmin. Jos Juventus etenee pitkälle Mestareiden Liigassa, voi liigapelit hieman kärsiä, sillä kierrätystä tullaan varmasti näkemään.
Näin tuskin kuitenkaan tapahtuu vielä Allegrin ensimmäisen kauden aikana, joten neljännen peräkkäisen mestaruuden voittaminen näyttää kauden aattona täysin mahdolliselta. Juventuksen tulevaisuus näyttää kokonaisuudessaan varsin valoisalta, sillä seura on uuden stadionin ja parantuneen infrastruktuurin ansiosta hyvinvoiva seura, jonka tulovirta kasvaa vuosi vuodelta suuremmaksi. Juventus on myös tehnyt järkeviä hankintoja tulevaisuutta ajatellen, vaikka kannattajat ovatkin kovasti olleet isompien nimien perässä. Tulevien vuosien aikana Juventus tuskin tulee hankkimaan pepsimainoksista tuttuja isoja nimiä, vaan keskittyy ennemmin superlupausten hankkimiseen ja heidän jalostamiseen jalkapallomaailman huipulle. Parhaana esimerkkinä tästä toimii Paul Pogba, jonka seura hankki ilmaissiirrolla Manchester Unitedista ja kasvatti hänestä parissa vuodessa pelipaikkansa suurimman lupauksen koko maailmassa.
AS Roma (2.)
AS Roma on yksi niistä maailman jalkapalloseuroista, joissa saadaan aikaiseksi jonkinlaista draamaa ja kriisiä lähes joka kauden aikana. Toissa kausi päättyi totaaliseen kaaokseen, kun Roma hävisi Stadio Olimpicolla Coppa Italian finaalissa paikallisvastustaja Laziolle. Joukkueen uudeksi päävalmentajaksi palkattiin Ranskan Lillessä mestaruuden voittanut Rudi Garcia, joka sai rauhallisen positiivisen vastaanoton Roman kannattajien keskuudessa. Seura satsasi kovasti viime kauteen, mutta myi samalla kaksi avainhyökkääjäänsä Erik Lamelan ja Pablo Osvaldon isolla rahalla Valioliigaviheriöille. Rudi Garcia kuitenkin tuli, voitti ja valloitti koko Rooman sydämet puolelleen.
Roma aloitti kautensa täysin käsittämättömästi kymmenellä peräkkäisellä voitolla, joka oli samalla niin seuran, kuin koko sarjan ennätys. Joukkueen ote herpaantui hetkellisesti syys-talvella, mikä aiheutti sen, että koko kauden kammottavassa tuloskunnossa ollut Juventus karkasi ja meni lopulta selvään mestaruuteen. Roma teki kuitenkin seurahistorian ennätyksen pisteissä ja pelasi muutenkin lähestulkoon täydellisen kauden, joka palautti Roman samalla myös kannattajien ja seurajohdon kovasti kaipailemaan Mestariden Liigaan.
Roma on vahvistunut kovasti kesällä ja rahaa on pistetty palamaan oikein kunnolla. Ykköshankintana voidaan pitää viime kaudella Hellas Veronassa todellisen läpimurtonsa pelannutta 21-vuotiasta hyökkäyspään yleismiestä Juan Iturbea, joka tuli seuraan yli 20 miljoonan euron siirtosummalla. Lisäksi Roma vahvisti puolustustaan hommaamalla naapuri Lazion nenänedestä Cagliarin rutinoituneen Davide Astorin, sekä kokeneen ex- Englannin maajoukkuepelaaja Ashley Colen.
Roma on samalla tehnyt nerokkaan urheilutoimenjohtaja Walter Sabatinin johdolla loistavia hankintoja tulevaisuutta ajatellen, sillä seuraan on hankittu rekkalastillisen verran superlupauksia kaikkialta maailmasta. Seuran siirtostrategia onkin selvä, nuorista lupaavista pelaajista ollaan valmiita maksamaan koviakin summia ja näiden lisäksi rinkiä täsmennetään muutamalla kokeneella pelaajalla, jotka liikkuvat useimmiten vapailla markkinoilla. Jälkimmäiseen kategoriaan sijoittuu jo mainitun Ashley Colen lisäksi Espanjan Sevillasta tullut keskikenttäpelaaja Seydou Keita, sekä AC Milanista siirtynyt monitoimimies Urby Emmanuelson.
AS Roman urakka viime kauteen nähden kasvaa kovasti, sillä seura tekee muutaman vuoden tauon jälkeen paluun siihen suurimpaan ja kauniimpaan, eli Mestareiden Liigaan. Joukkueen materiaali onki huomattavasti edelliskautta leveämpi ja Rudi Garcialla on mahdollisuuksia kierrättää materiaalia tarpeen vaatiessa. Juventuksen tapaan Roma joutui vääntämään kesällä kovasti pitääkseen kaikki avainpelaajansa joukkueessa. Viime kaudella koko sarjan parhaaksi toppariksi noussut Mehdi Benatia ilmoitti kauden jälkeen, että häntä kiinnostaa suuremmat seurat, ja käytännössä jokainen Euroopan suurseura oli jossain vaiheessa kesää miehen perässä.
Roma on toistaiseksi onnistunut torjumaan kaikki lähentely-yritykset, mutta Benatian jäämistä joukkueeseen ei voida pitää varmana ennen siirtoikkunan lopullista sulkeutumista. Benatian jäädessä Romaan, on seuralla kasassa sen nimekkäin ja vahvin joukkue kymmeneen vuoteen. Rudi Garcia osoitti viime kaudella kykynsä yhdessä maailman tuulisimmista valmennuspalleissa.
Francesco Totti on rikkonut Roman paidassa kaikki henkilökohtaiset ennätykset. Ensi kaudella tavoitteena on rikkoa 300 tehdyn maalin raja. Kuva(Getty)
Ensi kaudella saatetaan nähdä myös lopullinen vallanvaihdos, kun seurahistorian suurimman yksittäisen pelaajan ja joukkueen henkisen johtajan Francesco Tottin pelillinen rooli pienenee viime kausista. Totti on yhä edelleen kypsässä 37-vuoden iässä ilmiömäisen hyvä jalkapalloilija, mutta miehen vaikutus Roman peliin on ehkä jopa liian suuri. Roman pahimmat pelilliset ahdingot viime kaudella ajoittuivat juuri niihin hetkiin, kun ”Il Capitano” oli loukkaantumisten myötä sivussa. 40-vuotta lähestyvä veteraani ei enää yksinkertaisesti pysty pelaamaan absoluuttisella huipputasolla viikosta toiseen, joten uusien miesten on astuttava parrasvaloihin.
Viime kaudella nähtiin jo merkkejä siitä, että 24-vuotias Bosnian maajoukkuetähti Miralem Pjanić ottaa Roman hyökkäyspelin omille hartioilleen. Pjanic on ilmiömäinen pelaaja ja omaa kaikki ominaisuudet nousta maailman johtavien pelintekijöiden joukkoon. Hän muodostaakin yhdessä Daniele De Rossin ja pikku hiljaa pahasta polvivammasta toipuvan Kevin Strootmanin kanssa sellaisen selkärangan joukkueen keskikentälle, minkä varaan voi huoletta rakentaa mestaruudesta taistelevan joukkueen.
Roma on nostettu yleisesti Juventuksen kovimmaksi haastajaksi, joten suurin kysymysmerkki ennen kautta on se, miten nuori ja kokematon joukkue kestää kovat paineet? Viime kaudella Roma pääsi iskemään piilosta, kun kukaan ei odottanut joukkueen menestystä, mutta tällä kaudella varsinkin kannattajat odottavat seuran palaavan mestaruuskantaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Mestaruus on täysin mahdollinen, mutta se vaatii nappikautta ja avainpelaajien pysymistä kunnossa.
Taistelu viimeisestä UCL-paikasta
Napoli (3.)
Italian pieleen menneiden eurokausien vuoksi sarjasta pääsee nykyään Mestareiden Liigaan vain kolme joukkuetta. Viime vuonna Napoli oli liigan selkeästi kolmanneksi paras joukkue, vaikka ennen kauden alkua joukkuetta povattiin kamppailemaan jopa mestaruudesta. Hyvää työtä useamman vuoden ajan Napolin valmentajana tehnyt Walter Mazzari vaihtoi Interin päävalmentajaksi ja Napoli nimitti uudeksi koutsikseen Chelseassa Eurooppa Liigan voittaneen Rafa Benitezin. Viime kesän suurin juttu Napolissa oli liigan parhaan kärjen Edison Cavanin myynti Ranskan ökyseura PSG:n riveihin. Cavanin tasoista pelaajaa on liki mahdoton korvata, mutta Napoli osti isolla rahalla Gonzalo Higuainin, joten taso joukkueen kärjessä ei tippunut ainakaan radikaalisti.
Napolin kautta voidaan pitää onnistuneena, sillä seura rikkoi oman piste-ennätyksensä, sekä teki seurahistorian eniten maaleja yhden kauden aikana. Napoli oli käytännössä koko kauden kolmantena, sillä joukkue ei missään vaiheessa pystynyt tosissaan haastamaan sarjan kahta kärkijoukkuetta Romaa ja Juventusta. Toisaalta Napolin takana Fiorentina jäi kolmentoista pisteen päähän, joten Napolin liigakausi oli sijoituksia peilaten varsin tylsä. Napolin viime kauden suurin ongelma oli epävarma puolustuspeli sekä ylimieliset ja laiskat otteet sarjan häntäpään joukkueita vastaan. Napoli oli sarjan paras joukkue vertailtaessa top-6 seurojen keskinäisiä otteluita, mutta menetti luvattoman paljon helppoja pisteitä keskikastin seurojen vieraana. Toisaalta Napoli on yksi koko Euroopan parhaista kotijoukkueista sanoinkuvailemattoman upean San Paolon tunnelman vuoksi.
Europeleissä käytännössä jokainen planeetan suurjengi on vuoron perään käynyt kokemassa San Paolon ja todennut sen valloittamattomaksi linnakkeeksi. Viime kaudellakin Napoli kaatoi kotonaan niin Roman kuin Juventuksen, mutta jo mainittu tasaisuuden puute esti todelliseen mestaruuskamppailuun nousemisen. Kauden kruunasi kuitenkin Coppa Italian finaali, jossa seura kaatoi Fiorentinan luvuin 3-1. Ottelu muistetaan lähinnä kentän ulkopuolisista sekoiluista, mutta se ei silti himmennä Napolin saavutusta lainkaan.
Napoli on siitä eriskummallinen italialaisseura, että sillä on rahaa ja halua käyttää sitä. Persoonallinen elokuvabisneksessä rikastunut seurapomo Aurelio De Laurentiis on pistänyt pätäkkää palamaan ja tehnyt Napolista vakavasti otettavan seuran myös eurokentillä. Tänä kesänä seura on kuitenkin ollut jopa yllättävän rauhallinen. Napoli on ollut avoimesti vahvistamassa keskikenttäänsä, mutta ensimmäinen sinne kohdistunut hankinta nähtiin viikko ennen kauden alkua, kun monipuolinen Jonathan de Guzmán siirtyi Etelä-Italiaan Villarrealista reilun kuuden miljoonan euron siirtosummalla. Joukkueen puolustus vuosi viime kaudella paikoittain kuin seula, ja sitä paikkaamaan hankittiin Belgian Genkistä nuori ranskalainen Kalidou Koulibaly. Koulibaly on harjoituskauden perusteella osoittautumassa todella hyväksi hankinnaksi ja muodostaa erinomaisen toppariparin yhdessä Espanjan maajoukkuetoppari Raul Albiolin kanssa.
Jo mainittu Gonzalo Higuain pelasi kelvollisen debyyttikauden, mutta oli paikkapaikoin hukassa Benitezin taktiikassa. Napolin yksi ongelmakohta oli se, että Higuainin takana hyökkäyksen taso tippui turhan radikaalisti. Kolumbian Duván Zapata oli alkukaudella suorastaan surkea, mutta alkoi löytämään loppukautta kohden omaa virettään. Benitez halusi kuitenkin vahvistaa hyökkäyspäätä ja päätyi hankkimaan lainalle Swanseassa parin viime kauden aikana ihastuttaneen Michun, joka pystyy pelaamaan myös Marek Hamsikin tuuraajana kärkien takana. Napolin kauden onnistumisen kannalta onkin elintärkeää, että joukkueen kapteeni Hamsik palaa vaikean viime kauden jälkeen omalle huipputasolleen. Viime kausi oli Hamsikin seitsemäs Napolissa, eikä mies ollut ennen viime kautta jäänyt kertaakaan alle yhdeksän liigamaalin. Viime kaudella mies kärsi kuitenkin viheliäistä loukkaantumisista, eikä kyennyt pelaamaan kuin 23 liigaottelussa. Hamsik teki kuusi maalia, mutta oli kaukana siitä tasosta, jolla mies on totuttu näkemään.
Napoli ei pärjää materiaalivertailussa sarjan kahdelle kärkijoukkueelle, mutta on silti jälleen kerran vahvasti tyrkyllä europeleihin. Napolin laiturikolmikko Dries Mertens-José Callejón-Lorenzo Insigne on sarjan paras ja nuorina pelaajina vielä erittäin kehityskelpoinen. Gonzalo Higuainin pre-season jäi todella lyhyeksi pitkäksi venähtäneiden MM-kisojen vuoksi, joten hänen vireensä varsinkin alkukaudella on melkoinen kysymysmerkki. Napoli vaihtoi kesällä myös ykkösmaalivahtiaan, sillä seura päätti olla hankkimatta viime kaudella lainalla pelannutta Pepe Reinaa pysyvällä siirrolla riveihinsä. Rafael Cabralia on kuitenkin pidetty Brasilian lupaavimpana maalivahtina ja vasta valittu uus-vanha maajoukkuevalmentaja Dunga sanoi, että Rafael on jatkossa lähtökohtaisesti Brasilian ykkösmaalivahti. Cabralia siirtyi Napoliin viime kaudeksi ja seuran tavoitteena oli ajaa miestä pikkuhiljaa sisään Serie A-vauhiin. Hän kuitenkin loukkaantui kauden alkuvaiheilla ja pystyi pelaamaan vain seitsemässä ottelussa. Nyt hän on kuitenkin täydessä iskussa ja valmis osoittamaan olevansa kykenevä pelaamaan näinkin ison seuran ykkösmaalivahtina viikosta toiseen.
Rafa Benitez on erinomainen cup-valmentaja, mutta hänen liiganäyttönsä eivät ole aivan yhtä vahvalla tasolla. Napolin tie Mestareiden Liigaan vaikeutui kovasti seuran pelattua kotonaan 1-1 tasapelin espanjalaista Athletic Bilbaota vastaan. Jos, ja toivottavasti kun, joukkue etenee Mestareiden Liigaan, on seuran päähuomio jälleen kerran europeleissä seurapomon toiveiden mukaisesti. Lähtökohtaisesti Napolin ero sarjan kärkikaksikkoon kasvaa entisestään, mutta kiitos sarjan parhaan kotiedun, tulee se olemaan jälleen kerran vaikeasti voitettava vastustaja sarjan jokaiselle joukkueelle. Joukkue ei ole kuitenkaan esiintynyt varsinaisen vakuuttavasti kautta edeltävissä harjoitusotteluissa ja lähtee alkavaan kauteen pienoisena kysymysmerkkinä.
Fiorentina (4.)
Fiorentina on parin viime kauden aikana noussut puolihuolimattomasti Serie A:n mielenkiintoisimmaksi joukkueeksi. Joukkue pelaa äärimmäisen viihdyttävää jalkapalloa yhden maan lupaavimman valmentajan Vincenzo Montellan alaisuudessa. Entinen suurpelaaja Montella siirtyi nopeasti pelaajauransa jälkeen valmennuspuolelle ja on ollut välitön menestys käytännössä jokaisessa joukkueessa, jota hän on valmentanut. Kaiken lisäksi Fiorentina on tehnyt äärimmäisen mielenkiintoisia ja hyviä hankintoja nerokkaan urheilutoimenjohtajan Daniele Praden johdolla. Viime kaudella joukkue olisi kyennyt haastamaan Napolin tosissaan taistelusta viimeisestä UCL-paikasta ilman avainpelaajien pahoja ja pitkäaikaisia loukkaantumisia.
Fiorentina yllätti viime kesänä kaikki ja onnistui hankkimaan Saksan maajoukkueen ykköskärjen Mario Gomezin riveihinsä. Gomezin mukaan hänen tyttöystävänsä oli suurin tekijä siirron kannalta, sillä Firenzen kaupunki veti muodista kiinnostunutta naista kovasti puoleensa. Gomez sai rinnalleen loukkaantumisista toipuneen Giuseppe Rossin ja Violalla olikin paperilla kasassa koko sarjan paras hyökkääjäkaksikko. Viola aloittikin kautensa vahvasti ja varsinkin Rossi oli suorastaan pitelemättömässä iskussa. Fiorentina onnistui murskaamaan pahimman vihollisensa Juventuksen kotonaan Rossin paukutellessa hattutempun. Valitettavasti tätä iloa ei kestänyt kauhean kauaa, sillä kauden seitsemännessä ottelussa Mario Gomez loukkasi pahasti polveaan ja oli poissa käytännössä lähes koko loppukauden ajan.
Rossi jatkoi mahtavaa virettään aina tammikuun ensimmäiselle kierrokselle saakka, jolloin myös hän loukkasi pahasti polveaan ja oli poissa liigakentillä aina viimeisille kierroksille saakka. Fiorentinalla oli käsissään akuutti hyökkääjäongelma, eikä pikahälytyksellä seuraan hommattu Alessandro Matri pystynyt paikkaamaan sivussa ollutta superkaksikkoa edes auttavalla tasolla. Viola kuitenkin sinnitteli itsensä sarjaneloseksi ja Coppa Italian finaaliin, jossa se hävisi Napolille. Paikka europeleihin aukeni, mutta kannattajille jäi paljon jossiteltavaa juuri pahojen loukkaantumisten vuoksi.
Juventuksen ja Roman tapaan myös Fiorentina joutui melkoisen siirtoruljanssin keskelle kesän siirtoikkunassa. Oikean laidan monipuolinen juoksukone Juan Cuadrado löi viime kaudella itsensä lopullisesti läpi kansainväliselle huipputasolle ja jatkoi tasokkaita otteitaan myös kesän MM-kisoissa. Tämä aiheutti sen, että Euroopan ökyseurat Barcelonan ja Manchester Unitedin johdolla olivat kovasti miehen kintereillä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Fiorentina sai houkuteltua miehen jäämään Firenzeen ainakin yhden kauden ajaksi. Muutoin joukkueen kesä on ollut kohtalaisen hiljainen, sillä suuriin hankintoihin ei ole ollut tarvetta.
Mielenkiintoisimpana hankintana voidaan pitää entistä superlupausta Marko Marinia, joka siirtyi Fiorentinaan Chelseasta kauden mittaisella lainasopimuksella. Mies oli aikoinaan Saksassa suorastaan loistava, mutta Chelseassa peliaika jäi odotetusti minimiin ja miehen ura kääntyi räjähdysmäiseen laskuun. Fiorentina on onnistunut viime vuosina hankkimaan alavireisiä pelaajia ja nostamaan heidät takaisin omalle huipputasolleen. Marin on edelleen hyvä pelaaja ja Fiorentina tarjoaa hänelle hyvän alustan itseluottamuksen ja pelihuumorin palauttamiselle. Viola vahvisti myös puolustustaan hankkimalla kokeneen argentiinalaisen José María Basantan riveihinsä kolmen miljoonan euron siirtosummalla.
Fiorentinan vahvuus piilee siinä, että kyseessä on äärimmäisen tasapainoinen ja hyvin valmennettu joukkue. Montella on tehnyt seuran päävalmentajana upeaa työtä ja vienyt joukkuetta kausi kaudelta eteenpäin pienin harppauksin. Viime kausi oli lähellä täysosumaa, mutta ikävät loukkaantumiset ja materiaalin paikoittainen kapeus estivät Napolin täyspainoisen haastamisen. Uusimpien huhujen mukaan Giuseppe Rossi ei ole käytettävissä sarjan alkaessa polven ylirasitustilan vuoksi, mutta kyseessä ei pitäisi olla millään tapaa vakava vamma. Rossin loukkaantumishistorian tuntien mikään ei tule enää yllätyksenä, joten mies saattaa olla poissa yllättävänkin kauan. Mario Gomez sen sijaan on pystynyt vetämään ehjän pre-seasonin ja on valmis lunastamaan niitä odotuksia, joita mieheen kohdistui rahakkaan siirron jälkeen. Gomez on haastattelussa uhkunut näyttöhaluja, sillä viime kaudella mies pystyi pelaamaan vain yhdeksässä sarjaottelussa tehden niissä kolme maalia.
Mario Gomezin debyyttikausi Violan riveissä oli loukkaantumisten myötä valtava pettymyt. Nyt mies on kuitenkin täydessä iskussa ja uhkuu näyttöhaluja. Kuva(Getty)
Fiorentinan tärkein pelaaja löytyy kuitenkin keskikentältä. 29-vuotias espanjalainen Borja Valero on yksi koko sarjan aliarvostetuimmista pelaajista. Hän on yksi pelipaikkansa parhaita pelaajia koko sarjassa ja hän onkin se pelaaja, jonka ympärille Montella joukkueensa rakentaa. Valero kuuluisi käytännössä minkä muun maan kuin Espanjan maajoukkuerinkiin, mutta Espanjan paidassa mies on toistaiseksi esiintynyt vain kertaalleen vuonna 2011. Viime kaudella suuri yleisö alkoi vihdoin ymmärtämään Valeron merkityksen ja tason ja mies valittiinkin sarjan viralliseen vuoden joukkueeseen keskikentälle.
Valeron lisäksi mielenkiintoisin pelaaja on jo mainittu Juan Cuadrado, joka tuo nopeudellaan ja haastokyvyllään aivan uuden ulottuvuuden Fiorentinan hyökkäyspeliin. Tällä hetkellä Italiassa yleinen konseus on se, että Fiorentina tulee myymään Cuardadon tämän kauden jälkeen, joten nyt Serie A:n ystävillä on viimeinen mahdollisuus nähdä tämä todella viihdyttävä vauhtikone kehissä. 26-vuotiaan Cuardadon pelistä on vaikea löytää varsinaisia heikkouksia. Vielä kun mies pystyy pelaamaan ilman suurta tason laskua niin oikeana laitapakkina, wing-backina kuin laiturina, niin en ihmettele lainkaan miksi Euroopan suurimmat seurat ovat olleet kuola valuen hänen perässään.
Napoli ei ole vakuuttanut kautta edeltävissä harjoitusotteluissa ja Fiorentina on Interin kanssa omissa papereissani tällä hetkellä jopa suosikki etenemään Italian kolmantena seurana Mestareiden Liigaan. Joukkue pelaa Eurooppa Liigassa, mutta italialaisen tavan mukaisesti seura alkanee panostamaan kyseiseen turnaukseen vasta mahdollisen alkulohkon jatkopaikan jälkeen. Joukkueen materiaali on riittävän laaja ja tasokas haastamaan Napolia ja Interiä, mutta joukkueen avainpelaajien olisi syytä pysyä kasassa viime kautta paremmilla prosenteilla. Varmaa on kuitenkin se, että Fiorentinan otteita seuratessa ei tule tylsää, sillä joukkue pelaa viihdyttävää ja iloista hyökkäyspeliä viikosta toiseen niin koti- kuin vierasotteluissa.
Inter (5.)
Inter on ollut seurana suurten mullistusten keskellä sen jälkeen, kun Jose Mourinho vei seuran Mestareiden Liigan voittoon neljä vuotta sitten. Suurin uudistus on kuitenkin nähty kenttien ulkopuolella, sillä Interin pitkään omistanut Massimo Moratti myi seuran indonesialaismiljonääri Erick Thohirille. Thoririn aikana Inter on vahvistunut eniten kulisseissa, sillä mies on palkannut monenlaisia markkinoinnin ja seurajohtamisen ammattilaisia taustoille tarkoituksena nostaa Inter pikku hiljaa takaisin sille tasolle, minne se huippuvuosinaan kuului.
Nyt kun taustat on saatu kuntoon, on aika pistää myös ykkösjoukkue sille tasolle, että seura olisi valmis palaamaan Mestareiden Liiga-peleihin. Viime kaudella Inter yskähteli pahasti, parhaiten tästä kertoo peräti 15 tasapeliä, mikä oli auttamatta liikaa Napolin ja Fiorentinan haastamiselle. Napolissa erinomaista työtä tehnyt Walter Mazzarri nimitettiin viime kaudeksi Interin päävalmentajaksi. Hänen ensimmäinen kautensa oli vaikea, sillä oikeastaan vasta aivan loppukaudesta Inter alkoi pelaamaan sillä tavalla, miten Mazzarri halusi. Kesällä joukkue on vahvistunut rutkasti viime kaudesta ja lähtee monen asiantuntijan papereissa kauteen jopa potentiaalisena yllättäjänä. Roma ja Juventus ovat materiaalin puolesta tällä hetkellä aivan omassa kastissaan, mutta Napolin ja Fiorentinan ohittaminen on Interille täyttä realismia tulevalla kaudella.
Yksi asia on kuitenkin muuttunut myös kentän puolella. Legendaarinen Javier Zanetti pelasi Interissä käsittämättömät 19 kautta, joista 16 seuran kapteenina. Nyt numero neljä on jäädytetty ja Zanettin saappaisiin kapteenina astuu erittäin epävarman viime kauden pelannut toppari Andrea Ranocchia. Ranocchialla on kuitenkin hyvä paikka ottaa oppia parhaalta, sillä viereensä hän saa yhden viime vuosikymmenen parhaista toppareista Nemanja Vidicin, joka siirtyi Interiin ilmaissiirrolla Manchester Unitedista. Englannissa Vidicin jalka alkoi jo hieman painaa ja ikä näkyi varsinkin loukkaantumisten määrässä. Kunnossa ollessaan hän on kuitenkin yhä edelleen erinomainen puolustaja ja todellinen johtaja Interin kohtalaisen nuoreen ja kokemattomaan puolustuslinjaan.
Interin tämän kauden tärkeimmät hankinnat kohdistuivat keskikentälle, jota voidaankin näin tulevan kauden aattona pitää Interin suurimpana vahvuutena. Todellisena ongelmatapauksena pidetty Ranskan maajoukkuepelaaja Yann M´Vila tuli Interiin kauden mittaisella lainasopimuksella. Mies on ollut kesän harjoitusotteluissa Interin paras yksittäinen pelaaja ja hänen lopullinen läpimurtonsa ensi kaudella ei olisi minkäänlainen yllätys. Hyvänä hankintana voidaan pitää myös kovahkolla 10 miljoonan euron siirtosummalla Valioliigasta viime kaudella tippuneesta Cardiffista hankittua Gary Medeliä.
27-vuotias erittäin kovaotteinen chileläinen on täksi kaudeksi Interin jättäneen Esteban Cambiasson pitkäaikaiskorvaaja ja ainakin paperilla juuri sen tyylinen pelaaja, jota Interin keskikenttä tarvitsi. Hänen ja M´Vilan hankinta tarkoittanee myös sitä, että Freddy Guarin löytää itsensä ensi kaudelta lähtökohtaisesti vaihtopenkin puolelta. Minään yllätyksenä ei voida myöskään pitää sitä, että Guarin vaihtaa vielä ennen siirtoikkunan loppumista seuraa, sillä mies on ilmaissut kohtalaisen selkeästi halukkuutensa seurasiirrolle. Kun muistetaan, että Interillä on riveissään myös Brasilian maajoukkuekeskikenttäpelaaja Hernanes, niin on vaikea nähdä miksi seura asettautuisi Guarinin mahdollisen myynnin esteeksi.
Interin keskikentän kuningas on kuitenkin 20-vuotias superlupaava kroatialainen Mateo Kovačić. Kovačićin peliaika viime kaudella jäi huomattavasti odotettua pienemmäksi, vaikka mies oli käytännössä aina kentälle päästyään joukkueensa parhaiden pelaajien joukossa. Satumaisen taitava Kroaatti on kuitenkin hyvin todennäköisesti ensi kaudella ensimmäisiä nimiä Mazzarrin avauskokoonpanossa. Hänellä on kaikki ominaisuudet nousta jo tulevalla kaudella sarjan parhaiden pelaajien joukkoon ja tehdä Paul Pogban tyylinen läpimurto Euroopan huipulle. Kovačić ei suinkaan ole ainoa läpimurron partaalla oleva pelaaja Interin joukkueesta.
Parikymppinen Mauro Icardi keskittyi viime kaudella sekoilemaan kentän ulkopuolella, mutta innostui varsinkin loppukaudella myös pelaamaan ja paukutteli 22 ottelussa kelvolliset yhdeksän maalia. Icardi on persoonana vaikea ja ihmisenä keskenkasvuinen, mutta omaa kaikki ominaisuudet kehittyäkseen takuuvarmaksi yli 15 liigamaalin hyökkääjäksi. Atletico Madrid harkitsi miestä Diego Costan korvaajaksi, mutta Icardi jäi lopulta Interiin, jossa peliaikaa on varmasti tiedossa joko Rodrigo Palacion tai niinikään kentän ulkopuolisista sekoiluista muistettavan Pablo Osvaldon kärkiparina.
Inter on pelannut vaihtelevasti harjoituskaudella, mutta joukkueen puolustus on näyttänyt viime kautta tiiviimmältä. Keskikentällä alkaa olla sen verran paljon laatua, että kärjessä pelaava kolmikko Icardi-Osvaldo-Palacio tulee kyllä kauden aikana pääsemään myös riittävään määrään maalipaikkoja. Eurooppa Liiga tuskin tulee olemaan Interille minkäänlainen ongelma, sillä oikeastaan hyökkäyspäätä lukuunottamatta Interin materiaali on riittävän laaja ja mahdollistaa myös riittävän rotaation otteluruuhkissa. Hyökkäyspäässä Interillä on Serie A:n mittakaavalla paljon laatua, mutta ei riittävästi määrää.
Joukkueessa on kirjoilla kolme varsinaista hyökkääjää, mikä on melkoisen vähän lähtökohtaisesti kahden kärjen taktiikalla pelaavalle joukkueelle. Vielä kun muistetaan, että Icardi ja Osvaldo ovat valtavasta potentiaalistaan huolimatta kohtalaisen katsomattomia kortteja, voidaan siirtoikkunan loppupuolella odotella jonkunmoista vahvistusta joukkueen kärkiosastolle. Inter,Napoli ja Fiorentina ovat varsin tasaväkinen kolmikko kärkikaksikon takana, Inter on materiaaliltaan ehkä tästä porukasta paras, mutta omaa vähiten kokemusta tiukoista peleistä. Seuralla on silti kaikki mahdollisuudet nousta sarjan top-3, jos se vaan saa käännettyä viime kauden tasapelejä entistä kovemmalla prosentilla voitoiksi.
Ylempi keskikasti
Lazio (9.)
Lazion toissakausi päättyi ratkiriemukkaasti seuran voitettua historiansa kuudennen Coppa Italian. Voiton merkitystä lisäsi se, että finaalissa vastustajana oli Lazion arkkivihollinen AS Roma. Finaalia pidetään yhtenä kaikkien aikojen Derbyistä ja voiton myötä Lazion kannattajien odotukset viime kautta kohtaan kasvoivat erittäin koviksi. Totuus oli kuitenkin kaikkea muuta koin hohdokas. Joukkue esiintyi alusta alkaen kurittomasti ja seurapomo Claudio Lotito päätti vetää korttipakastaan jokerikortin ja kutsui kannattajien rakastaman ex-päävalmentaja Edy Rejan takaisin joukkueen käskyttäjäksi. Pelaajien ja kannattajien vankkumatonta kunnioitusta nauttinut Reja teki sen mitä tehtävissä oli, mutta loppusijoitukseksi sarjassa jäi kuitenkin yhdeksäs, mitä voidaan pitää Lazion resursseilla operoivalle seuralle isona pettymyksenä.
Laziossa on tapahtunut kesän aikana paljon. Edy Reja odotteli kesällä hetken ja kyllästyi siihen, kun Lotito ei toteuttanut lupauksiaan ja otti toistamiseen lähtöpassit seuran valmentajan paikalta. Lazio haki hetken korvaaja ja päätyi Bolognasta potkut saaneeseen Stefano Pioliin. Piolin CV on kaikkea muuta kuin vakuuttava, mutta hänen alkuaikansa on ollut orastavan positiivinen. Hän on luvannut peluuttaa iloista ja hyökkäävää jalkapalloa ja on onnistunut solmimaan hyvät välit Lazion vaativien kannattajien kanssa. Kannattajissa piileekin yksi suurimmista kysymysmerkeistä ennen tulevaa kautta. Lazion Curva on nimittäin avoimessa sodassa seurapomo Claudio Lotitoa vastaan.
Lotito ei ole tullut tunnetuksi minään kannattajien vankkumattomana puolustelijana ja Lazion jatkuvat pupeltamiset siirtoikkunoiden aikana ajoivat tilanteen siihen, että Curva alkoi protestoimaan Lotitoa vastaan jättämällä kotiottelut kokonaan väliin. Huipentuma nähtiin kevätkauden ottelussa Atalantaa vastaan, jolloin stadionilla oli arvioiden mukaan alle 5000 katsojaa, joista suurin osa oli Lotiton hommaamia koululaisia, jotta stadion ei olisi ollut täysin tyhjä. Vielä kuukausi ennen kauden alkua oli Lazio myynyt kausikortteja noin 20000 vähemmän kuin normaalisti, mutta viime päivinä Lotito on pyydellyt kannattajilta avoimesti anteeksi ja tällä hetkellä Lazion Curvan suhtautuminen tulevaan kauteen on pienoinen kysymysmerkki. Joka tapauksessa on selvää, että Curvan poissaolo vaikuttaa negatiivisesti Lazion peliesityksiin, joten seuran menestymisen kannalta olisi toivottavaa, että Lotito ja kannattajat saisivat solmittua jonkinmoisen välirauhan.
Lotiton asemaa kannattajien keskuudessa ei ainakaan kasvattanut kesän omituisin siirtosaaga Cagliarin toppari Davide Astorin ympärillä. Miestä pidettiin jo varmana Lazion miehenä, mutta lopulta rakas paikallisvastustaja Roma tuli ja veti miehen välistä itselleen. Täyttä totuutta siirtosaagan taustoista ei ole julkisuuteen kerrottu, mutta kyseessä oli kuitenkin merkittävä uskottavuuslovi Lotiton ja Lazion siirroista vastaavan Igli Taren maineeseen. Tare ja Lotito kuitenkin iskivät vastaiskun nopeasti ja hankkivat kesän MM-kisoissa erinomaisesti esiintyneen Stefan de Vrijn joukkueen uudeksi ykköstoppariksi. De Vrij on erinomainen pelaaja, mutta onko nuoresta 22-vuotiaasta topparista ottamaan heti Lazion kokoinen seura harteilleen ja kestämään ykköstopparin paikan aiheuttamia paineita? Lazion suurimmat ongelmat viime kaudella olivat nimenomaan toppariosastolla, joka vuoti pahimmillaan kuin seula. De Vrij on hyvä hankinta, mutta kannattajat odottivat vielä toisen laatutopparin hankintaa. Lotito ja Tare kuitenkin päätyivät Santiago Gentilettiin, joka on melkoisen tuntematon nimi ja kääntämätön kortti Euroopassa.
Kaikesta huolimatta Lazion mercatoa, eli siirtoikkunaa, voidaan pitää pitkästä aikaa onnistuneena. Joukkue vahvisti keskikenttäänsä Italian maajoukkuepelaaja Marco Parololla. Lisäksi sisään tuli erittäin monipuolinen Serbian maajoukkuepelaaja Dusan Basta sekä ilmaissiirrolla kovia maalimääriä Ranskassa paukutellut Filip Đorđević. Tärkein anti siirtoikkunassa oli kuitenkin se, että viime kaudella lopullisen läpimurtonsa tehnyt kuntoihme Antonio Candreva jäi Juventuksen lähentelyistä huolimatta Lazion riveihin. Candreva pelasi lähes täydellisen viime kauden ollen yksi koko sarjan parhaista pelaajista. Mies on käytännössä korvaamaton Laziolle ja tärkein yksittäinen lenkki koko joukkueen hyökkäyspelaamiselle.
Lazion hyökkäyspeliä voidaan pitää pienoisena kysymysmerkkinä, sillä ykköskärki Miroslav Klose on jo 36-vuotias ja viettänyt entistä enemmän aikaa loukkaantuneiden pelaajien listalla. Klose osoitti taas MM-kisoissa olevansa edelleen erinomainen hyökkääjä, mutta miten miehen paikat kestävät pitkän 38 ottelun mittaisen kauden? Ranskasta tullut Dordevic on paukutellut divarissa huikeita maalimääriä, mutta hänen todellinen tasonsa on kuitenkin pienoinen kysymysmerkki. Lazion tärkeimmät hyökkäyspään pelaajat ovatkin kärkien alapuolella. Jo mainitun Candrevan lisäksi viime kaudeksi Brasiliasta kovalla siirtosummalla hankittu Felipe Anderson on todellisen läpimurron partaalla.
Tulokaskausi meni täysin vihkoon, mutta mies on esiintynyt kesän harjoitusotteluissa todella pirteästi ja näyttänyt siltä pelaajalta, josta Lazio maksoi kymmenen miljoonaa vuosi sitten. Viime kaudella täysin puskista Lazion pelaavaan kokoonpanoon noussut Baldé Keita on nyt vuotta kokeneempi ja valmiimpi ottamaan isompaa vastuuta kentällä. Viime kaudella nuorukainen paukutteli viisi liigamaalia ja esiintyi todella pirteästi joko kärjessä tai vapaassa roolissa kärjen alapuolella. Nyt rooli kasvaa entisestään, sillä hän pelannee avauksessa jo heti kauden alkaessa.
Laziolla on kasassa viime kautta parempi joukkue, mutta joukkueen ympärillä on liian paljon kysymysmerkkejä, joten en nosta sitä ihan samaan kastiin Napolin, Fiorentinan ja Interin kanssa. Kaiken mennessä putkeen pystyy tämä materiaali kuitenkin haastamaan jo mainittua kolmikkoa, mutta onko Pioli oikea mies johdattamaan Lazion Mestareiden Liigaan? Itse sanoisin että ei, mutta katsotaan rauhassa mitä mies saa ensi kaudella aikaiseksi.
Torino (7.)
Torinon viime kausi oli melkoisen värikäs. Joukkue oli vielä kauden viimeisellä kierroksella kiinni paikasta Eurooppa Liigaan, mutta se olisi vaatinut vähintään tasapeliä sarjanelosen Fiorentinan vieraana. Torinon ja Fiorentinan kannattajat ovat ylimpiä ystäviä, joten moni odotti ilman panosta pelanneen Fiorentinan häviävän ottelun tahallaan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä joukkue johti ottelua käytännössä koko ottelun ajan. Lisäajalla tilanteessa 3-2 Torinolle kuitenkin tuomittiin rangaistuspotku, ja pallon taakse asteli aivan maagisen kauden pelannut hyökkäyspään ässä Alessio Cerci. Cerci kuitenkin missasi pilkun ja poistui kentältä itkien. Parma sijoittui kuudenneksi ja meni sijoituksensa turvin Eurooppa Liigaan. Kesällä kuitenkin selvisi, että Parma oli maksanut tiettyjä maksuja liian myöhään ja Italian jalkapalloliitto eväsi seuralta pääsyn europeleihin. Näin Torino pääsi kuin pääsikin ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen eurokentille ja on vahvasti menossa kohti Eurooppa Liigan lohkovaihetta.
Torino muistetaan viime kaudella suorastaan timanttisesta hyökkäyskaksikosta Alessio Cerci-Ciro Immobile. Immobile siirtyi kesällä isolla siirtosummalla Saksan Dortmundiin, mutta Cerci on jäänyt ainakin toistaiseksi Torinoon, vaikka miestä on vuoronperään viety Atletico Mardiriin, AC Milaniin ja Interiin. Tällä hetkellä tilanne on se, että seuroilla on viikko aikaa tehdä Torinon mielestä riittävän suuri tarjous Cercistä tai mies jää seuraan tulevaksi kaudeksi. Cercin jääminen olisi Torinon kannalta elintärkeää, sillä seuran resursseille ei hankita läheskään samantasoista korvaajaa Italian maajoukkuelaiturille.
Torinon taloustilanteella ei ole helppo korvata viime kauden Serie A:n maalintekijäkuningasta, mutta Torino onnistui lähtökohdistaan lähes täydellisesti. Seuran oma kasvatti Fabio Quagliarella palaa seuraan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ja ottaa samantien haltuunsa ykköspyssyn tittelin. Lyhyesti ja ytimekkäästi vain kirjaimella Q tunnettu hyökkääjä pelasi naapuriseura Juventuksessa neljä kautta kohtalaisen pienessä roolissa, mutta oli käytännössä loukkaantumisten sävyttämää viime kautta lukuunottamatta aina hyvä ja tehokas kentälle päästyään. Q tuskin tulee paukuttamaan ihan Immobilen maalimääriä, mutta sellaiset 15 liigamaalia on täysin haarukassa tulevalla kaudella tarjoilun pelatessa.
Muutoin Torinon kesä on mennyt varsin positiivisissa merkeissä. Joukkueen hyvin pelannut puolustuslinja on pysynyt täysin kasassa, vaikka kesän MM-kisoissa ihastuttanutta Matteo Darmiania vietiin moneen suurempaan seuraan. Kokenut Cristian Molinaro tuli vahvistamaan laitapakkiosastoa juuri Parmasta ja noussee kokemuksensa turvin heti avauskokoonpanoon. Keskikentälle seura hankki viime kaudella West Hamissa lainalla pelanneen Antonio Nocerinon. Nocerino pelasi Milanissa kaksi mainiota kautta, mutta viime kausi oli melko vaikea. Nocerino on silti edelleen erinomainen pelaaja Serie A:han ja selkeä vahvistus Torinon keskikentälle. Erinomaisen viime kauden pelannut Omar El Kaddouri jatkoi lainasopimustaan Torinon kanssa ja siirtynee tulevan kauden jälkeen Toron riveihin pysyvällä siirrolla. Torino on hankkinut myös mielenkiintoisia ulkomaalaispelaajia. Varsinkin Argentiinan suurseura Boca Juniorsista siirtynyt 24-vuotias Juan Sánchez Miño on erittäin mielenkiintoinen pelaaja, joka taistelee keskikentän avauksen paikasta kokeneen Giuseppe Vivesin kanssa.
Maajoukkueeseen asti noussut Alessia Cerci on korvaamaton pelaaja Torinolle ja samalla yksi koko sarjan suurimmista tähdistä. Kuva(Getty)
Torinolla on kasassa jälleen kerran äärimmäisen mielenkiintoinen joukkue. Torino oli 40-luvun loppupuolella yksi koko Euroopan parhaista joukkueista, mutta Grande Torinoksi nimetyn legendaarisen joukkueen taival koki traagisen päätöksen. Joukkue pelasi silloisen Mestareiden Liigan ottelun Lissabonissa ja palasi sumuisessa kelissä takaisin Torinoa kohden. Lentäjät tekivät kuitenkin pahemman luokan virheen ja Torinon joukkuetta kuljettanut lentokone törmäsi hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevan vuoren päällä olevaan Supergan kirkkoon kohtalokkain seurauksin. Kolmea pelaajaa lukuunottamatta kaikki pelaajat kuolivat ja Torino ei ollut enää koskaan entisensä.
Seura tulee tuskin koskaan näkemään vastaavia menestysaikoja, mutta kokeneen Giampiero Venturan valmentama joukkue kamppailee kovasti europaikoista myös tulevana kautena. Ongelmia tulee kuitenkin tuottamaan Eurooppa Liiga, jonka lohkovaiheeseen seura todennäköisesti selviää. Torinon ykkösavaus on vertailukelpoinen muiden europaikoista kamppailevien seurojen kanssa, mutta Torino häviää rajusti materiaalin leveydessä pahimmille kilpakumppaneilleen. Tästä johtuen viime kauden sijoituksen uusiminen on tiukassa, mutta silti mahdollisuuksien rajamaissa.
AC Milan (8.)
AC Milanin viime kausi oli melkoista saippuaoopperaa. Itse kuvailisin kautta tosielämän Game Of Thronesiksi, sillä seuran ympärillä oli nähtävissä kyseisen tv-sarjan veroista juonittelua ja valtataistelua. Valitettavasti tämän kaiken keskelle joutui noviisi päävalmentaja Clarence Seedorf, joka lopetti komean peliuransa Silvio Berlusconin tarjottua miehelle Milanin päävalmentajan pestiä. Valmentajan nimitys oli yksi osoitus Milanin sekavista taustoista, sillä Berlusconi rynni oman ideansa läpi ohi urheilutoimenjohtaja Adriano Gallianin ja oman tyttärensä Barbara Berlusconin mielipiteiden.
Seedorf tuli, soitti suutaan, esitti vaatimuksia ja lopulta riitautui niin Gallianin kuin Berlusconin kanssa pahasti. Seedorfin aikana Milan esiintyi kuitenkin kentällä varsin kelvollisesti, mutta se ei tässä seurassa tunnu olevan tällä hetkellä kovin tärkeää. Kesällä tämä pitkäksi venähtänyt juupas-eipäs leikki tuli päätökseensä, kun Berlusconi ilmoitti antaneensa potkut Seedorfille. Tässä tilanteessa joku voisi odottaa seuran nimittävän kokeneen päävalmentajan tuomaan stabiilisuutta sekasortoiseen seuraan, mutta mitä vielä? Berlusconi päätti jatkaa valitsemallaan linjalla ja nimesi uudeksi päävalmentajaksi yhden kauden seuran junnuja valmentaneen jalkapallomaailman elävän legendan Filippo ”Pippo” Inzaghin.
Milanin trendi on ollut tasaisen laskeva oikeastaan siitä hetkestä lähtien, kun seura päätti myydä voimakaksikko Zlatan Ibrahimovicin ja Thiago Silvan äkkirikastuneeseen PSG:hen. Berlusconilla on ollut tapana hankkia 1-2 pepsi-mainoksista tuttua supertähteä lieventääkseen kannattajien protestointia ja Zlatanin korvaajaksi puolitoistavuotta sitten tulikin jokaiselle jalkapallon ystävälle tuttu Mario Balotelli. Super-Marion ensimmäinen puolivuotinen oli suorastaan huikea, mutta viime kaudella Balotelli kärsi kovasti kentällä seuran taustavoimien sekoilusta. Balotelliin kohdistui aivan epäinhimilliset odotukset ja Milanin takkuaminen laitettiin median ja osittain myös kannattajien toimesta lähes täysin Balotellin syyksi. Balotelli on kerännyt isoja otsikoita siviilielämän sekoiluillaan, mutta viime kausi oli merkki siitä, että pojasta on kasvamassa mies.
Isäksi tullut Balotelli piti itsensä kasassa äärimmäisen hankalissa olosuhteissa pääsääntöisesti mainiosti ja suurimmat otsikot nähtiin, kun mies antoi oikeutetusti takaisin häntä kritisoineille toimittajille Milanin tappioon päättyneen Roma-ottelun jälkeen. Milan päätti kuitenkin kesällä rahastaa Balotellilla ja mies pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja siirtyi Englannin suurseura Liverpoolin riveihin 20 miljoonan euron siirtosummalla. Italiassa Balotelli oli merkattu mies median ja vastustajien kannattajien keskuudessa, kun taas Englannissa kaikesta sekoilusta huolimatta mies on hyvässä maineessa ja harvalla Manchester Cityssä hänen kanssaan vaikuttaneella henkilöllä on Mariosta mitään pahaa sanottavaa.
Balotelli oli oikeastaan Milanin ainoa globaali supertähti, joten vanhojen ennusmerkkien pitäessä paikkansa hommaa Berlusconi hänelle kunnon korvaajan. Huhuissa Milaniin on kuitenkin tuotu lähinnä Fernando Torresin ja Roberto Soldadon tasoisia kakkoskorin hyökkääjiä. Espanjalaiskaksikko on edelleen hyviä pelaajia ja mahdollisia 15 liigamaalin miehiä, mutta tarvitseeko Milan ylipäätään Balotellille suoraa korvaajaa? Milan voi keskittyä ensi vuonna kotimaan kentille, sillä ensimmäistä kertaa miesmuistiin seura jäi kokonaan europelien ulkopuolelle. Seurassa on kuitenkin liigapeleihin riittävä määrä hyökkääjiä, varsinkin kun käytännössä koko viime kauden loukkaantumisen vuoksi missannut Stephan El Shaarawy on palannut pre-seasonilla täydellä tohinalla harjoitusvahvuuteen.
Superlupaavasta M’Baye Niangista tehtiin Milanissa olosuhteiden pakosta laituri, vaikka hän on koulutukseltaan puhdas kärki. 19-vuotias nuorukainen pelasi kelvollisen lainakauden Ranskan Montepellierissä ja onkin mielenkiintoista nähdä minkälaista roolia Pippo on pojalle suunnitellut. Milanilla on lisäksi riveissään kokenut ja rutinoitunut Giampaolo Pazzini, joka ei tule pettämään peliaikaa saadessaan. Onko huhuissa pyörineet Soldado ja Torres jotain sellaista, mitä nykyiset kärkipelaajat eivät pysty tarjoamaan?
Milanin siirtoikkuna on toistaiseksi mennyt viime vuosien tapaan mahdollisimman vähän rahaa käyttäen. Positiivisin anti on se, että valtavan paljon ylikalliita turhakkeita sisältävä rosteri on pienentynyt huomattavasti ja esimerkiksi Robinhon siirtyminen pois tuo huomattavasti tilaa joukkueen palkkarakenteeseen. Milan on käyttänyt hankintoihin noin viisi miljoonaa euroa, ja rahasumman pienuus huomioiden sisään tulleet pelaajat ovat selkeitä vahvistuksia. Christian Abbiati on seuralegenda ja eittämättä hieno pelaaja, mutta viime kaudella näytti jo vahvasti siltä, että hän on parhaat pelinsä pelannut.
Kolmen vuoden sopimuksen solminut Diego Lopez tuli Real Madridista ilmaissiirrolla ja häntä voidaan pitää koko siirtoikkunan kovimpana yksittäisenä kaappauksena. Kyseessä on ehdoton huippumaalivahti, joka tuo rauhallisuutta viime kaudella pahasti sekoilleeseen puolustukseen. Puolustusta vahvistettiin myös kokeneella Alexilla, joka siirtyi PSG:stä niin ikään ilmaissiirrolla. Hän saanee rinnalleen jo viime kaudella Milanissa lainalla pelanneen Adil Ramin, joka siirtyi pitkän väännön jälkeen vakituisella siirrolla Milaniin muutaman miljoonan euron siirtosummalla. Pablo Armero tuo leveyttä kapealle laitapakkiosastolle ja monipuolinen Jeremy Menez on ehdoton vahvistus hyökkäyspäähän, jos hän keskittyy kiukuttelun sijasta itse pelaamiseen.
Milan on yksi tulevan kauden vaikeimmin arvioitavissa olevista joukkueista. Kasassa on kuitenkin edelleen laadukas materiaali, mutta päävalmentaja Pippo Inzaghi on aikuisten tasolla täydellinen kysymysmerkki. Viime kausi opetti, että valmentamisen lisäksi Inzaghin on voitettava taistelut kulisseissa vanhoja senaattoreita vastaan. Pippo on kuitenkin niin arvostettu nimi kannattajien keskuudessa, että hänelle tarjottaneen parempaa työrauhaa kuin Seedorfille viime kaudella. Periaatteessa tällä joukkueella pystytään kamppailemaan vaikka UCL-paikoista, mutta se vaatisi melko täydellistä kautta ja avainpelaajien pysymistä kasassa. Ehdoton tavoite on päästä takaisin europeleihin, mutta sekin vaatii pienoista venymistä.
Atalanta (11.)
Atalanta on erinomainen esimerkki siitä, miten fiksu seurajohtaminen ja Italian mittakaavalla jopa harvinainen pitkäpinnaisuus voivat tuottaa hienoja tuloksia pienilläkin resursseilla. Päävalmentaja Stefano Colantuono aloittaa jo viidennen kautensa seuran päävalmentajana, jota voidaan pitää Italiassa suoranaisena ikuisuutena. Joukkue pelasi hienon viime kauden taistellen jopa pääsystä tämän vuoden Eurooppa-liigaan. Joukkue rikkoi seuraennätyksen perättäisistä voitoista alkukeväästä, mutta lopulta joukkueen vire ei kantanut aivan loppuun saakka. Tuloksena oli silti kunnioitettava 11. sija, joka oli seuran paras sijoitus pääsarjassa sitten kauden 2007-2008.
Atalanta perustaa toimintansa vahvaan junnuakatemiaan, joka tuottaa vuosittain laatupelaajia seuran ykkösjoukkueen käyttöön. Tämän lisäksi seura on tehnyt loistavia täsmähankintoja kriittisille paikoille puoli-ilmaiseksi. Joukkueen kesä on edennyt hienosti, sillä seura ei menettänyt juurikaan avainpelaajia ja vahvisti varsinkin kokoonpanonsa leveyttä. Viime kaudella nimenomaan materiaalin kapeus, varsinkin hyökkäyspäässä aiheutti suuria ongelmia. Nyt seura toi sisään oman akatemiansa kasvatin Rolando Bianchin sarjaporrasta vaihtaneesta Bolognasta. Kymmenen vuoden tauon jälkeen Bergamon ylpeyteen palannut ”Rolandinho” paukutteli järkyttäviä maalimääriä Torinossa, mutta ei onnistunut missään vaiheessa vakuuttamaan viime kaudella sekasortoisessa Bolognassa. Nyt miehellä on näyttöpaikka, kyvyt riittävät kaksinumeroiseen maalimäärään, mutta toisaalta edes paikka avauksessa ei ole itsestäänselvyys. Kärjessä nimittäin vaikuttaa ”Tankki” lempinimellä tunnettu German Denis, joka on ollut seuran paras maalintekijä jokaisella kolmella kaudellaan, jotka hän on Atalantassa pelannut.
Atalantan suurin vahvuus on keskikentällä, missä pelaa myös seuran suurin yksittäinen tähti yhdessä jo mainitun Denisin kanssa. Atalantan oman junnuakatemian läpi käynyt Giacomo Bonaventura on kehittynyt kuin varkain yhdeksi pelipaikkansa parhaista pelaajista koko sarjassa. Monipuolinen hyökkäävä keskikenttäpelaaja nousi viime kaudella mukaan Italian maajoukkueeseen ja herätti mm. Fiorentinan ja AC Milanin kiinnostuksen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että seuran kymppipaitaa kantava kannattajien suursuosikki jää Atalantaan ainakin yhdeksi kaudeksi. Bonaventura olisi ollut seuralle käytännössä mahdoton korvattava ja hänen jääminen joukkueeseen nostaa Atalantan mahdollisuuksia kovasti ensi vuoden sarjassa.
Keskikentälle Bonaventura saa kavereikseen kokeneen Carlos Carmonan sekä erittäin aliarvostetun Luca Cigarinin, joka on erinomainen pelinrakentaja ja kolkuttelee Italian maajoukkueen portteja. Mielenkiintoinen tapaus on myös Italian U-21 maajoukkueen avauksessa pelaava viime kaudella läpimurtonsa Serie A:ssa tehnyt Daniele Baselli. 22-vuotias Baselli on niin ikään Atalantan oman junnuakatemian kasvatti ja Italomedia on nimennyt hänet uudeksi Riccardo Montolivoksi. Nykyään Milanin kapteenina pelaava Montolivo aloitti uransa juuri Atalantassa ennen siirtymistään Fiorentinan kautta Milanin keskikentälle.
Atalantan suurin vahvuus on kotipelit, jossa joukkuetta piiskaa yksi koko sarjan parhaista kotiyleisöstä. Italiassa muiden kannattajien keskuudessa äärimmäisen arvostettu Curva pitää melkoista meteliä viikosta toiseen ja mahdollistaa sen, että Stadio Atleti Azzurrille vieraileminen ei ole millekkään joukkueelle mieluisa juttu. Atalanta murskasi viime kaudella muunmuassa Napolin lukemin 3-0 ja oli muutenkin yksi koko sarjan parhaista kotijoukkueista. Kotikannattajille on helppo ennustaa jälleen kerran paljon ilonhetkiä, sillä 2010-2011 kaudella tapahtuneen pääsarjanousun jälkeen Bergamon ylpeys tuntuu vakiinnuttaneen paikkansa Serie A:n keskikastissa.
Joukkue on vahvistunut viime kaudesta, sillä ainoa todellinen heikennys kokoonpanoon oli MM-kisoissa huikeasti pelannut Mario Yepes, joka päätti lopettaa komean pelaaja-uransa viime kauteen. Hänen korvaajakseen seura hankki Laziosta kuitenkin kokeneen 37-vuotiaan Giuseppe Biavan, joka pääsee vihdoin miehekkäässä iässä edustamaan lapsuuden suosikkiseuraansa. Atalanta pelannee samanlaisen kauden kuin viime vuonna ja kamppailee europaikoista aina pitkälle kevääseen. Atalantalla on kasassa erinomainen joukkue, mutta pahimmat kilpailijat ovat yksinkertaisesti hieman sitä laadukkaampia kokoonpanon jokaisella osa-alueella. Viime kauden sijoitus saattaa parantua muutamalla sijalla, mutta ei kuitenkaan aivan europaikoille asti.
Udinese (13.)
Udinese on ollut viime vuosien kestomenestyjä Serie A:ssa ilman muiden samoista sijoituksista taistelleiden seurojen resursseja. Viime kaudella Udinese romahti peräti 13., mikä on seuran ensimmäinen top-5 sijojen ulkopuolinen sijoitus sitten kauden 2009-2010. Kauden jälkeen myös seurassa loistavaa työtä viiden kauden ajan tehnyt Francesco Guidolin lopetti ainakin toistaiseksi valmentajauransa ja siirtyi työskentelemään Udinesen, Granadan ja Watfordin urheiluasioiden neuvonantajana. Udinese on monella tapaa tavallisuudesta poikkeava jalkapalloseura. Sen omistaa bisnesmies Giampaolo Pozzo, joka omistaa myös jo mainitut Granadan, Watfordin sekä Romanian suurseura Rapid Bucharestin. Pelaajaliikenne Pozzon omistavien seurojen välillä on vilkasta ja Udinesen pelaajalista on vuodesta toiseen ylivoimaisesti koko Serie A:n suurin. Koko seuran toiminta perustuu siihen, että se hankkii nuoria ja lupaavia pelaajia ympäri maailmaa, kasvattaa heistä huippuja ja lopulta myy pelaajia kalliilla hinnalla suuremmille seuroille. Paras esimerkki tästä on nykyään Arsenalissa pelaava Alexis Sanchez, mutta myös esimerkiksi Roman Eremenko aloitti uransa ulkomailla nimenomaan Udinesessa.
Guidolinin hypättyä pois valmentajan roolista, nimitti seura nopeasti uudeksi päävalmentajaksi välivuoden Sky Italian jalkapalloasiantuntijana pitäneen nuoren Andrea Stramaccionin. Stramaccioni teki muutama vuosi sitten loistavaa työtä Interin juniorivalmentajana ja hänet nimitettiinkin Interin päävalmentajaksi kaudelle 2012-2013. Mies ei kuitenkaan kestänyt suurseuran tuomia paineita ja hänen johdollaan Inter romahti peräti yhdeksänneksi ja mies saikin epäonnistuneen kauden jälkeen potkut. Nyt ”Strama” on huomattavasti paremmin itselleen sopivassa ympäristössä yhdessä apuvalmentajansa Dejan Stankovicin kanssa. Stankovic muistetaan pitkäaikaisena Lazion ja Interin keskikenttäpelaajana ja hän tekee tänä vuonna debyyttinsä valmennuspuolella.
Udinese on jälleen kerran kokenut suuria uudistuksia kesällä. Joukkue myi elintärkeän keskikenttäpelaajan Roberto Pereyran Juventukseen sekä laitapelaaja Dusan Bastan Lazioon. Samaan aikaan seura on hankkinut rekkalastillisen verran nuoria pelaajia ympäri maailmaa. Kasassa on jälleen kerran koko sarjan nuorin joukkue, jonka todellisesta iskukyvystä ei ole varmoja takeita. Markkinoilta on tarttunut remmiin myös muutama kokeneempi vahvistus. Kreikan maajoukkuepelaaja Panagiotis Kone on erittäin aliarvostettu keskikenttäpelaaja, joka oli viime kaudella surkean Bolognan ylivoimaisesti paras keskikenttäpelaaja. Hyvinä vahvistuksina voidaan myös pitää Romasta muistettavaa laitapakki Iván Piristä, Perparim Hetemajn bestistä Cyril Théréauta sekä kokenutta entistä Espanjan maajoukkuelaituria Albert Rieraa. Udinesen kannalta tärkeintä on kuitenkin se, että viime kauden nuoret avainpelaajat ovat jälleen kerran vuoden kokeneempia ja valmiimpia ottamaan entistä enemmän vastuuta.
Joukkueen suurimmasta tähdestä ja tärkeimmästä yksittäisestä pelaajasta ei ole kuitenkaan mitään epäselvyyttä. 11. kautensa Udinesessa aloittava legendaarinen Antonio Di Natale sanoi viime kaudella lopettavansa uransa, mutta hyvin mennyt loppukausi sai miehen pyörtämään päätöksensä ja jatkamaan ainakin vielä yhden kauden verran. Silmissä siintää varmasti 200 pääsarjamaalin haamuraja, joka on ”Totolla” enää seitsemän maalin päässä. 36-vuotias veteraani on ollut iästään huolimatta viime vuosina suorastaan käsittämättömän kovassa iskussa. Viimeisen viiden kauden aikana hän on paukutellut peräti 120 Serie A maalia, tällä ajanjaksolle huonoin yhden kauden maalimäärä on viime vuoden 17.
Rinnalleen kärkeen Di Natale saa viime kaudella potentiaaliaan väläytelleen vikkeläkinttuisen Luis Murielin. Muriel lienee seuraava Udinesesta kovalla rahalla eteenpäin siirtyvä pelaaja ja hänen lopullinen läpimurtonsa Serie A:n huipputasolle on vain ajan kysymys. Muita mielenkiintoisia pelaajia on 23-vuotias keskikenttäpelaaja Emmanuel Agyemang-Badu, sekä viime kaudella kaikkien yllätykseksi Udinesen ykkösmaalivahdiksi noussut Simone Scuffet. Scuffet on syntynyt vuonna 1996, mutta pelasi viime kaudella 17 vuoden iästään huolimatta kuin mikäkin konkari. Moni suurseura iski välittömästi silmänsä Scuffettiin, mutta poika päätti viisaasti jäädä kehittymään suuren mediakohun ulkopuolelle Udineseen, jossa peliaika on melko varmaa myös jatkossa.
Legendaarinen Antonio Di Natale rikkonee seitsemäntenä pelaajana 200 Serie A maalin haamurajan tulevalla kaudella. Kuva(Getty)
Andrea Stramaccionia pidetään yhtenä Italian lupaavimmista päävalmentajista. Hän on tullut tunnetuksi nimenomaan erinomaisena nuorten pelaajien kehittäjänä, joten hänen ja Udinesen liitto vaikuttaa ainakin paperilla täydelliseltä. Stramaccioni sai vähän liian paljon vähän liian nopeasti Interissä, mutta Udinsessa paineet ja mediahuomio ovat murto-osan siitä, minkä keskellä mies joutui operoimaan Interin päävalmentajana. Kasassa on jälleen kerran äärimmäisen nuori ja kehityskelpoinen joukkue. Viime vuosina Udinese on joutunut kamppailemaan europelien kanssa, mutta tänä vuonna seura saa keskittyä vain ja ainoastaan liigapeleihin. Udinese petrannee rutkasti sijoitustaan viime kaudesta ja taistelee pääsystä takaisin europeleihin. Nuoren joukkueen parhaat vuodet ovat kuitenkin vasta tulevaisuudessa ja jo sijoitusta top-10 voidaan pitää hyvänä saavutuksena tulevalla kaudella.