Serie A:ta Unibetin sivuilla! Unibet näyttää pelitilin avanneille asiakkailleen ilmaiseksi Serie A:n pelit kaudella 2016-17.Christian Vieri on monelle jalkapalloa seuranneelle varsin tuttu nimi. Oli kuitenkin lähellä, että jalkapallomaailma olisi menettänyt Vierin kriketille, sillä nuoren ”Bobon ”suurin intohimo oli Suomessa varsin vähän harrastettu mailapallopeli. Kriketti on vielä 43-vuotiaanakin Bobon suuri rakkaus ja hän on myöntänyt monissa haastatteluissa valinneensa kriketin, jos lajin parissa liikkunut rahamäärä olisi ollut lähellekkään sama kuin huippujalkapallossa.
Vieri eli nuoruutensa Australiassa
Krikettiä ja Italiaa harvoin yhdistetään toisiinsa ja Vierikin tutustui lajiin Australiassa, jonne nuori hyökkääjänalku perheineen muutti 70-luvun lopussa Bobon isän siirryttyä pelaamaan jalkapalloa Marconi Stallionin riveihin. Vierien perhe onkin kova jalkapallosuku, sillä Christianin isä pelasi pitkällä urallaan mm. Juventuksen, Roman ja Sampdorian riveissä. Myös Bobon veli oli ammattijalkapalloilija, joka pelasi urallaan kuusi ottelua Australian maajoukkueessa.
Vieri on aina ollut Italiassa hieman ulkopuolinen persoona, osittain johtuen siitä, että hän eli nuoruutensa Australiassa ja hän oppikin puhumaan sujuvaa Italiaa vasta nuorena aikuisena. Bobo aloitti jalkapallon pelaamisen isänsä edustaman Marconi Stallionin juniorijoukkueissa, mutta toden teolla hän alkoi panostamaan ammattimaiseen harjoitteluun perheen muuttaessa takaisin Italiaan Vierin ollessa kuusitoistavuotias. Ensimmäinen saapasmaan seura oli piskuinen A.C Santa Lucia, jossa Vierin valmentajana toimi Italian maajoukkueessakin 17 ottelua pelanneen satumaisen taitavan Alessandro Diamantin isä Luciano.
Vieri oli todellinen kiertolainen
Vieri ei ollut nuorempana mikään superlahjakkuus, mutta erinomaiset otteet Italian alle 19-vuotiaiden mestaruusturnauksessa herättivät Pohjois-Italian suurseura Torinon kiinnostuksen. Bobo siirtyikin härkien riveihin 17-vuotiaana ja seuraavana vuonna edessä oli debyytti Serie A:ssa. Torinossa Bobo pelasi pääasiassa seuran kovamaineisessa junioriakatemiassa, mutta kahden kauden aikana hän pääsi pääsarjassa kentälle seitsemässä ottelussa ja hän onnistuikin 18-vuotiaana tekemään ensimmäisen 142 tekemästään Serie A-maalista. Erinomaiset otteet Torinon juniorijoukkueissa nostivat Bobon myös Italian U-21 maajoukkueeseen, jossa isokokoinen hyökkääjä teki 22 pelaamassaan ottelussa 11 maalia.
Torino ei kuitenkaan ollut vakuuttunut Vierin tason riittävyydestä ja vuonna 1992 hänet myytiin Serie B:ssä pelaavan Pisan riveihin. Tästä seurasi varsin sekavat vuodet, sillä Bobo vaihtoi jatkuvasti seuraa ja otteet kentällä jättivät paljon toivomisen varaa. Kahden kauden aikana syntyneet 23 Serie B-maalia kuitenkin herättivät Atalantan kiinnostuksen ja vuonna 1995 Bobo palasikin pääsarjakentille. Kausi Atalantassa oli loukkaantumisten säväyttämä, mutta 19 ottelussa syntyneet seitsemän maalia olivat kuitenkin oiva näyttö nuoren miehen piilevästä potentiaalista ja tarunhohtoinen Juventus olikin valmis maksamaan Atalantalle viisi miljoonaa euroa Vierin palveluksista.
Juventuksessa kilpailu peliajasta on luonnollisesti huomattavasti kovempaa kuin Atalantan ja Torinon tapaisissa seuroissa. Vanhan Rouvan riveissä Vieri ei ollutkaan vakioavaaja, mutta kahdeksan liigamaalia yhdistettynä kuuteen europelimaaliin tekivät Bobosta Juventuksen kauden parhaan maalintekijän yhdessä Alen Boksicin kanssa. Juventus juhli kauden päätteeksi Scudettoa, mikä jäi Vierin komean uran ainoaksi liigamestaruudeksi. Juventus myös eteni kauden päätteeksi Mestareiden liigan finaaliin, jossa Dortmund oli kuitenkin parempi Karl-Heinze Riedlin ja Lars Rickenin maalien myötä.
Bobo nousi supertähdeksi Atletico Madridin riveissä
23-vuotias Vieri oli tässä vaiheessa uraansa edustanut jo kuutta seuraa ja mies oli kovan kiertolaisen maineessa. Aika Juventuksessa jäikin yhden kauden mittaiseksi, kun äkkirikastunut Atletico Madrid iski tarjouksen, josta Vieri ei pystynyt kieltäytymään. Vierin palkka kaksinkertaistui ja vuosi sitten julkaistussa elämäkerrassaan hyökkääjä sanoi Juventuksesta pois lähdön olleen uransa suurin yksittäinen virhe.
Atletico oli kuitenkin se seura, jossa Vieri nousi lopulta todelliseksi supertähdeksi. Madridissa Vieri oli joukkueensa selkeä ykköskärki ja hän kiittikin saamastaan vastuusta paukuttelemalla hurjat maalimäärät. Lopulta 24 liigaottelussa syntyi yhtä monta maalia ja Bobo kruunattiin kauden jälkeen Espanjan liigan maalikuninkaaksi. Kausi oli siis henkilökohtaiselta menestykseltään nappionnistuminen, mutta patjantekijöiden kausi jätti paljon toivomisen varaa. Kovista satsauksista huolimatta lopullinen liigasijoitus oli seitsemäs, mikä ei tyydyttänyt kunnianhimoista Vieriä. Hän jatkoikin hyväksi havaitsemaansa kausi per joukkue taktiikkaa siirtymällä seuraavaksi kaudeksi takaisin Italiaan Lazion riveihin. Kausi Laziossa oli sen verran onnistunut, että Milanon mahtiseura Inter oli valmis maksamaan Vieristä tuon aikaisen ME-siirtosumman. Inter olikin se seura, josta Bobo vihdoin löysi itselleen kodin useammaksi vuodeksi.
Vieri ja kauniit naiset on tuttu näky Italiassa. (Stefania D’Alessandro/Getty Images)
Inter oli Vierin henkinen koti
Inter halusi palavasti palata Italian ykkösseuraksi ja joukkue kaipasi loukkaantumisista kärsineelle Ronaldolle kaveria hyökkäykseen. Ronaldon ja Vierin pitikin olla se parivaljakko, joka johdattaisi Interin kohti uutta gloriaa. Paperilla Vieri ja Ronaldo olivatkin likipitäen täydellinen hyökkäysparivaljakko, mutta valitettavasti molempien pelaajien loukkaantumishuolten vuoksi kaksikkoa ei juuri samaan aikaan kentällä nähty.
Vieri oli Interissä käsittämättömän tehokas maalintekijä ja hän nousikin jonkin sortin Inter-legendaksi hyvin menneiden kuuden vuoden aikana. Bobo kruunattiin toistamiseen Serie A:n maalikuninkaaksi, mutta se ei paljon lohduttanut muitakin kuin henkilökohtaisia palkintoja kovasti halunnutta Vieriä. Inter ylsi parhaimmillaan Serie A:ssa toiseksi ja se eteni myös Mestareiden liigan välieriin, mutta yksi vaivainen Coppa Italian pysti oli ainoa konkreettinen asia, joka Vierille jäi muistoksi ajastaan Interissä.
Bobon ura huipputasolla loppui käytännössä miehen jättäessä Interin. Vieri shokeerasi monia siirtymällä paikallisvihollisen Milanin riveihin, mutta polvivammojen myötä hyökkääjä ei pelannut Milanin punapaidoissa kuin kahdeksassa liigaottelussa. Tämän jälkeen Vieri kierteli vielä muutamassa seurassa kohtalaisella menestyksellä ennen kuin hän päätti ripustaa nappulakengät lopullisesti naulakkoon kauden 2008-2009 päätteeksi.
Uransa loppuvaiheille Vieri oli vain varjo entisestään, mutta 2000-luvun alkupuolella hän kuului aivan maailman parhaiden jalkapalloilijoiden joukkoon. Härkämäinen ja vahva Vieri edusti vanhan koulukunnan ysipaikan pelaajaa, joka voitti kaksinkamppailuita ja ajoitti pystyjuoksunsa oikea-aikaisesti. Bobo olikin maalintekijä jumalan armosta, oli kyse sitten vasemman jalan hevospotkuista tai ilmatilan dominoinnista vastustajan rangaistusalueella. Bobo pitääkin yhä hallussa Serie A:n ennätystä päällä tehdyistä maaleista. Vieri oli myös ennen loukkaantumisiaan varsin nopea pelaaja, vaikka kohelon juoksutyylinsä myötä juoksuvauhtia ei koskaan pidetty hänen suurimpina vahvuuksinaan.
Italiassa Vieri on legendaarisen naistenkaatajan maineessa
Vieri on maailmalla tunnettu nimenomaan jalkapalloilullisista avuistaan, mutta Italiassa hän on vielä legendaarisempi saavutuksillaan naismarkkinoilla. Italian kielessä sana bomber on perinteisesti viitannut hyökkäyspäässä maaleja tehneisiin pelaajiin, mutta Bobon naistennaurattamistaitojen myötä nykyään bomber-sanalla viitataan lähinnä Marco Borriellon tapaisiin naistenmiehiin.
Huumorintajuinen ja ulospäinsuuntautunut Vieri ei missään vaiheessa uraansa ole häpeillyt rakkauttaan kalliisiin autoihin ja kauniisiin naisiin. Vieri elikin eräänlaista rokkitähden elämää, johon kuului jalkapallon lisäksi raju juhliminen aina kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Osuvasti Chiamatemi Bomberiksi, eli kutsu minua pommittajaksi, nimityssä omaelämäkerrassaan Bobo kertoo avoimesti seikkailuistaan naismarkkinoilla, oli kyse sitten Pippo Inzaghin kanssa yökerhossa käymisestä tai seksistä Interin harjoituskeskuksen ulkopuolella aina ennen joukkueen harjoituksia.
Vieri onkin aina ollut Italiassa varsin rakastettu pelaaja, välittömän persoonansa ja loistavien maajoukkue-otteidensa ansiosta. Vieri on yhdessä Roberto Baggion ja Paolo Rossin kanssa Italian historian eniten MM-osumia tehnyt pelaaja ja hän tuntui aina pääsevän parhaimmalle tasolleen vetäessään ylleen legendaarisen taivaansinisen pelipaidan. Jalkapallouransa jälkeen Bobo on nauttinut elämästään matkustellen kauniiden naisten seurassa ympäri maailmaa. Vastikään hän sai rahakkaan tarjouksen Kiinan liigasta ja mies harkitsikin comebackin tekemistä pelikentille. Vielä toistaiseksi Miamin hiekkarannat ja kylmät mojitot ovat kuitenkin vieneet voiton treenikentälle palaamisesta.
Kansikuva: New Press/Getty Images