Englannin etelärannikolla sijaitseva Southampton on Englannin mittapuulla pieni, noin 250 000 asukkaan kaupunki. Tunnetuksi Southampton on tullut erityisesti kolmesta asiasta – satamastaan, josta Titanic lähti kohtalokkaalle neitsytmatkalleen vuonna 1912, 1700- ja 1800-lukujen taitteessa eläneestä kirjailija Jane Austenista sekä vuonna 1885 perustetusta Southampton FC -jalkapalloseurasta. Kaupungin futisylpeys on tullut vuosien mittaan tunnetuksi loistavasta työstään pelaajien kehittämisessä ja Saintsin akatemiassa jalkapallo-oppinsa saaneita pelaajia kirmaa tälläkin hetkellä useissa huippuseuroissa.
Lähes sensaatiomaisesti viime kaudella seitsemänneksi yltänyt Southampton aloitti tämän kauden hiukan tahmeasti, mutta viime aikoina joukkueen peli on kulkenut. Southampton on tällä hetkellä kuuden ottelun tappiottomassa putkessa ja majailee sarjataulukossa sijalla 7. Saints näyttääkin siis vakiinnuttaneen paikkansa Valioliigan ylemmässä keskikastissa, sillä 2012 takaisin Valioliigaan nousseen seuran sijoitukset ovat olleet 14. (2013), 8. (2014) ja jo edellä mainittu viime kauden 7. sija. Vaikka seura on tällä hetkellä hyvässä nosteessa ja tukevalla pohjalla, näin ei kuitenkaan ole aina ollut.
Aina kaudesta 1978-79 yhtäjaksoisesti kauteen 2004-05 saakka pääsarjaa pelanneet Pyhimykset kuuluvat Valioliigan vuonna 1992 perustaneisiin seuroihin. Keväällä 2005 tapahtuneen putoamisen jälkeen So’ton joutui pahoihin taloudellisiin vaikeuksiin, seuran omistaneen Southampton Leisure Holdingsin mentyä konkurssiin. Lopulta seura haki vauhtia aina kolmanneksi korkeimmalta sarjatasolta. Vuosi 2009 oli kuitenkin seuran tulevan kehityksen kannalta hyvin merkittävä, kun sveitsiläinen liikemies Markus Liebherr osti seuran ja palkkasi kokeneen Les Reedin vastaamaan seuran pelaajakehityksestä. Reed ja Liebherr laativat viisivuotissuunnitelman, jonka tavoitteena oli nostaa seura takaisin Valioliigaan. Paluuta pääsarjaan ei kuitenkaan tarvinnut odottaa edes viittä vuotta, vaan Saints kipusi lopulta kahden League Onessa ja yhden Championshipissä vietetyn kauden jälkeen takaisin Valioliigaan.
Pelaajien kasvattamiseen nojaava ideologia
Tämän vuoden alussa ilmestyneessä dokumentissa The Southampton Way: Potential into Exellence, Les Reed valottaa ideologiaa seuran nousun taustalla. Reedin mukaan keskeistä Southamptonin akatemian toiminnassa on tarjota pelaajille polku aina pikkujunioreista edustusjoukkueeseen saakka. Toinen merkittävä asia mitä Saintsin akatemiassa vaalitaan, on nuorten pelaajien kasvattaminen myös ihmisinä – Southampton ei pyri kehittämään pelkästään nuorukaisten jalkapallotaitoja vaan kasvattamaan heitä myös ihmisinä, niinpä myös koulunkäynti on Southamptonissa tärkeää. Hyvä esimerkki seuran filosofiasta nuorten kanssa on seuran edustusmiehistön vakiokasvoihin kuuluva James Ward-Prowse, joka mietti pitkään lähteekö opiskelemaan maailmankuuluihin Oxfordin tai Cambridgen yliopistoihin vai panostaako jalkapalloon.
The Southampton Way –dokumentissa haastateltu nuorten pelaajien hankinnoista vastaava Ron Ruddick painotti niin ikään pelaajien persoonallisten ominaisuuksien merkitystä. Muun muassa 8-vuotiaan Gareth Balen kyvyt havainneen Ruddickin mukaan nuoria värvätessään Pyhimykset eivät hanki pelaajaa vaan ihmisen. Kyseiseen ajatusmalliin liittyen Southamptonissa pyritään olemaan kärsivällisiä nuorten pelaajien suhteen. Hyvä esimerkki kärsivällisyydestä on juuri Bale, joka oli 15-vuotiaana nippa nappa 160 senttimetriä pitkä ja sitä kautta fyysisesti muita jäljessä. Seura kuitenkin pysyi kärsivällisenä fyysisesti heikon nuorukaisen suhteen ja pyrki kehittämään nuorukaisen muita ominaisuuksia – loppu on historiaa.
Southamptonin pelaajien kasvattamiseen nojautuva ideologia näkyy myös seuran varojen käytössä. Sen sijaan, että Pyhimykset olisivat käyttäneet Valioliigan muhkeita TV-rahoja pelaajien hankintaan, rakensi seura uuden harjoituskeskuksen. Viime vuoden marraskuussa avattu edesmenneen omistajan, Markus Liebherrin nimeä kantava harjoituskeskus maksoi seuralle arviolta 35 miljoonaa puntaa – lähestulkoon saman summan, minkä seura sai toissa kesänä, kun se möi kapteenin nauhaa kantaneen Adam Lallanan Liverpoolin. Myös Lallana kuuluu Southamptonin kasvattamiin pelaajiin ja oli hyvin keskeisessä roolissa nostamassa Saintisia takaisin huipulle.
Akatemia sylkee timantteja
Kuuluisin ja kenties paras So’tonin kasvatti tällä hetkellä on Real Madridissa pelaava Gareth Bale. 8-vuotiaasta 18-vuotiaaksi seurassa kypsynyt walesilainen kertoi dokumentissa, että seura katsoi nuorukaisen perään ja oli muutenkin paras mahdollinen paikka kehittyä jalkapalloilijana. Maailman parhaisiin jalkapalloilijoihin lukeutuvan Balen ohella Southampton on kasvattanut tukun Englannin maajoukkuepelaajia. Arsenalissa pelaava kolmikko Theo Walcott, Alex Oxlade-Chamberlain ja Callum Chambers ovat kaikki Saintsin kasvattamia pelaajia. Pahasta jalkavammasta kuntoutuva Manchester Unitedin Luke Shaw on niin ikään So’tonin akatemiassa koulittu pelaaja ja laitapakki debytoi kasvattaseuransa edustusjoukkueessa 16-vuotiaana. Englannin maajoukkueen vakiokasvoihin kuuluvia So’ton-kasvatteja edustaa myös edellä mainittu Lallana.
Vaikka seuran akatemia on tullut tunnetuksi kasvattamistaan huippupelaajista, on Southampton kasvattanut maajoukkuemiesten ohella myös hyviä peruspelaajia. Esimerkiksi Bournemouthin avainpelaajiin kuuluva 6-paikan Andrew Surman on So’tonin kasvatti, samoin Leicesterin pikakiituri Nathan Dyer. Tähtiloiston ulkopuolelta suomalaisille tutuin Saints-kasvatti lienee kuitenkin Huuhkajien Tim Sparv, joka viihtyi Etelä-Englannissa vuodet 2003-2006. Suomalainen Sparv, aivan kuten Lontoosta kotoisin oleva Theo Walcott ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka laaja scouttausverkosto Southamptonilla on käytössään.
Jo uransa lopettaneista Southamptonin akatemian kasvateista nimekkäin on ehdottomasti Valioliigan kaikkien aikojen maalipyssy, 260 maalia latonut Alan Shearer. Vaikka huippukärki muistetaan lähinnä ajastaan Blackburnissa ja Newcastlessa, nousi Shearer pääsarjatasolle juuri Etelä-Englannissa, jossa kärkimies sai myös akatemiaoppinsa. Toinen 90-luvun ehdoton huippupelaaja, joka on Southamptonin kasvattama seuralegenda Matt Le Tissier. Yhteensä 456 ottelua ylimmällä sarjatasolla pelannut Le Tissier edusti koko pääsarjauransa Southamptonia ja ampui Valioliigassa yli 100 maalia, vaikka oli pelipaikaltaan keskikenttämies. Urallaan muun muassa Chelseaa ja Manchester Cityä edustanut Wayne Bridge on niin ikään Saintsin kasvatti.
Tällä hetkellä Southamptonin edustusmiehistössä omia kasvatteja on ainoastaan kolme – Ward-Prowse, Matt Targett sekä Harrison Reed. Omien kasvattien vähäinen määrä johtuu kuitenkin enemmän siitä, että seuran kasvattamat huippukyvyt on ostettu isompiin seuroihin. Seura kuitenkin pyrkii tuomaan omia kasvatteja edustusjoukkueeseen, joten kannattaakin painaa mieleen esimerkiksi 17-vuotiaiden Ollie Cookin tai Harley Willardin nimet, jotka ovat esittäneet lupaavia otteita seuran akatemiajoukkueissa. Kaksikon ohella myös keskikenttämies Armani Little sekä keskikentän laidalla viihtyvä Tyreke Johnson saatetaan nähdä Pyhimysten edustusmiehistössä tulevaisuudessa.
Saints on tehnyt hyvää työtä myös siirtomarkkinoilla
Southamptonin menestys ja filosofia nojaa vahvasti akatemiaan, mutta seura on tehnyt loistavaa työtä myös siirtomarkkinoilla. Pyhimysten toimintaa siirtomarkkinoilla leimaa vahvasti saman kaltainen filosofia, kuin akatemiassa – pelaajien kehittäminen. Esimerkiksi tätä nykyä Manchester Unitedissa pelaava Morgan Schneiderlin tuli seuraan noin miljoonan punnan siirtokorvauksella vuonna 2008, ollessaan vasta 18-vuotias. Sarjanousut kokenut Schneiderlin kehittyi So’tonissa yhdeksi Valioliigan parhaaksi puolustavaksi keskikenttämieheksi ja mies myytiin lopulta 25 miljoonalla punnalla isompiin ympyröihin. Ranskalaisen ohella myös Crystal Palacesta tulleet Jose Fonte ja Nathaniel Clyne ovat ottaneet isoja kehitysaskeleita Etelä-Englannissa. 2010 seuraan tullut portugalilaistoppari Fonte oli viime kaudella yksi koko sarjan parhaista keskuspuolustajista ja on siinä sivussa noussut Portugalin maajoukkueeseen. Liverpoolin kesällä siirtynyt Clyne tuli So’toniin niin ikään Championship-pelaajana kesällä 2012 ja on sittemmin noussut Englannin maajoukkueen ykkösvaihtoehdoksi omalla pelipaikallaan. Isoja kehitysaskeleita Southamptonissa ottaneiden pelaajien joukkoon lukeutuu myös Rickie Lambert, joka kohosi alasarjajyrästä aina maajoukkueeseen asti, heiluttaen maaliverkko viiden Saints-kauden aikana 115 kertaa.
Kahtena edelliskesänä nettoa siirtoikkunassa tehneen seuran toimintaa siirtomarkkinoilla voisi kuvailla rationaaliseksi. Ainoat selkeät hutihankinnat ovat olleet Serie A:sta tulleet Gaston Ramirez sekä Dani Osvaldo. Kolikon kääntöpuolelta löytyy tukku loistavia hankintoja, kuten Graziano Pelle, Fraser Forster, Victor Wanyama tai viimeisimpänä Virgil van Dijk. Ominaista Southamptonin hankintapolitiikalle on ollut hieman tuntemattomampien pelaajien hankkiminen.
Seuran identiteettiin kuuluva pelaajien kehittäminen on näkynyt myös siinä, että Southampton luottaa omaan toimintatapaansa. Kun kesällä 2014 seurasta poistui tukku avainpelaajia, veikkailtiin Pyhimyksiä jopa putoajaksi. Suurempiin seuroihin lähteneiden pelaajien tilalle tuli tuntemattomia nimiä pienemmistä sarjoista, esimerkiksi Eredevisien Groningenista tullut Dusan Tadic tai Red Bull Salzburgista siirtynyt Sadio Mane. Kaksikon hankinta ilmentää mainiosti Saintsin koko toimintafilosofiaa, sillä sekä Tadic että Mane olivat debyyttikaudellaan loistavia ja olivat isoja tekijöitä seuran sensaatiomaisessa kaudessa.
Southamptonia voikin todeta leimaavan vahva identiteetti johon kuuluu pelaajien kasvattaminen ja kehittäminen. Tämä identiteetti on ollut eittämättä keskeisessä asemassa seuran nousussa takaisin huipulle. Rahalla ei So’tonin nousu ole tapahtunut, vaan enemminkin onnistuneilla strategisilla valinnoilla. Tästä syystä Southampton on seurana hyvin vakaalla pohjalla, mistä kertoo se, ettei seuraa ole hetkauttanut edes useiden avainpelaajien lähdöt. Se viekö Saintsin ideologia seuran lopulta aivan kirkkaimmalle huipulle selviää tulevaisuudessa, joka tapauksessa Southampton vetää tulevaisuudessakin nuoria kykyjä puoleensa ja seura on nykyfutiksessa mainio esimerkki siitä, ettei nousua huipulle rakennetta pelkästään rahalla.
Kansikuva: Getty