Faneille.com – Hieman erilainen urheilumedia.Arsenalin osalta päättynyt kausi oli haastava. Joukkue jäi ensimmäistä kertaa koko 2000-luvulla niin kärkinelikon ulkopuolelle kuin verivihollinen Tottenhamin taakse. Jos parina aiempana kesänä Pohjois-Lontoossa ollaan kesään suunnattu levollisin mielin, on tämän kesän merkitys todella suuri koko seuran tulevaisuuden kannalta.
Väistämätön tapahtui viime viikolla, kun Arsene Wenger allekirjoitti kahden vuoden jatkosopimuksen. Vaikka Yle Urheilu piti ratkaisua yllättävänä, oli ranskalaisjäärän jatkosopimus vähintäänkin odotettu jokaiselle edes hitusen Valioliigaa seuraavalle. Wengerin jatkopahvi oli heikoista esityksistä huolimatta enemmän kuin todennäköinen oikeastaan koko kevään, joten asiaa ei kannata missään muodossa ylidramatisoida, vaikka moni olisi mielellään nähnyt vallan vaihdoksen Pohjois-Lontoossa.
Seuran omistajaportaan näkökulmasta ranskalainen on edelleen mieleinen manageri – Wenger on siirtomarkkinoiden ristiretkeläinen, joka pitää siirtosummat sekä palkkakulut kurissa ja takaa hyvän taloudellisen tuloksen. Tänä kesänä ranskalainen joutuu todelliseen testiin siirtomarkkinoilla, sillä joukkuetta olisi vahvistettava, eikä nykyryhmä saisi heikentyä. Toisin sanoen Emirates Stadiumilla mitataan paitsi Wengerin kunnianhimoa, myös nykyryhmän uskoa manageriin ja koko seuraan.
Menettääkö Arsenal kultakimpaleensa?
Yksi Wengerin perisynneistä on ollut managerin taipumus päästää huippupelaajiaan liian helposti menemään. Legendaarisen Invincibles-joukkueen kapteeni Patrick Vieira sanoi hänestä ja taistelupari Roy Keanesta kertovassa dokumentissa ajatelleensa lopettaa Arsenalissa, mutta Juventuksen tultua apajille, ei Wenger yrittänyt pitää kiinni keskikentän tähdestään tarpeeksi hanakasti. Juuri tämä oli Vieiran mukaan ratkaiseva sysäys siirrolle.
Arsenal on tällä hetkellä todella kinkkisessä tilanteessa, sillä koko kauden jatkuneet sopimusneuvottelut Alexis Sanchezin ja Mesut Özilin ympärillä eivät ole johtaneet jatkopahveihin. Tähtikaksikon nykyiset diilit umpeutuvat vuoden päästä, joten kaksikon myynti saattaa olla edessä, jos muste ei sopimuspaperin alareunaan kuivu. Tilanne ei kuitenkaan ole uusi, Robin Van Persien ja Samir Nasrin häivyttyä Manchesteriin juuri vastaavanlaisten tilanteiden saattelemina.
On sanomattakin selvää, että edes jommankumman menettäminen olisi Arsenalille katastrofaalista. Sanchezin myötä poistuisi hyökkäyspään talismaani ja paras maalintekijä. Myös Özil on todella tärkeä mies Tykkimiehille. Vaikka pehmeää saksalaista parjataan tämän tästä, häviäisi Özilin mukana paitsi ilmiömäinen kyky loihtia maalipaikkoja, myös iso kasa joukkueen peliä edistäviä ratkaisuja viimeisellä kolmanneksella.
Tähtikaksikon suhteen tilanne on kinkkinen myös siinä mielessä, että kaksikko olisi käytännössä mahdoton korvata. Kumpainenkin oli Wengeriltä hyviä hakuja, mutta siirtoja helpotti pitkälti sekä Özilin, että Sanchezin ajautuminen statistien rooleihin Espanjan jättiläisissä. Vaikka kaksikolle tuli aikanaan hintaa, ei Wenger tulisi saamaan samantasoisia korvaajia läheskään yhtä halvalla. Nyky-Arsenalin on muutenkin mahdotonta edes kuvitella vetoavan tähtikaksikon tasoisiin korvaajiin, jos Özil ja Sanchez nostaisivat kytkintä.
Jos kumpikaan ei suostu jatkosopimuksiin, mitataan Arsenalin kunnianhimoa sanan varsinaisessa merkityksessä. Myynneillä seura nettoaisi kultakimpaleistaan, mutta miesten pitäminen viestittäisi kunnianhimosta, silläkin uhalla, että kaksikko vaihtaisi maisemaa ensi kesänä ilmaiseksi.
Mesut Özilin pitäminen olisi Arsenalille todella tärkeää, myös Granit Xhakalta odotetan parempia otteita. (Richard Heathcote/Getty Images)
Eikä potentiaalisten lähtijöiden lista rajoitu pelkästään Öziliin ja Sancheziin. Arsenalin kevätkauden kenties paras pelaaja, vuonna 2011 Pohjois-Lontooseen saapunut Alex Oxlade-Chamberlain on sukeltamassa sopimuksensa viimeiseen kauteen. Englannin maajoukkuemiehen kehitys ei viime vuosina ole ollut toivotunlaista, mutta monipuolinen keskikenttäpelaaja osoitti keväällä olevansa arvokas pelaaja Arsenalille, eikä Jürgen Klopp ole peitellyt kiinnostustaan juoksuvoimaiseen Oxlade-Chamberlainiin.
Arsenalin epäonneksi viimeiseen sopimuskauteensa siirtyvien pelaajien lista ei rajoitu pelkästään edellä mainittuun kolmikkoon. Aaron Ramsey, Jack Wilshere, Wojciech Szczesny sekä Kieran Gibbs ovat kaikki vuoden päästä vapaita agentteja. Ramseylle seura saanee sorvattua uuden pahvin, eikä Gibbsiä kovin monella tule ikävä, mutta tilanne Wilsheren ja Szczesnyn kanssa on kimurantimpi. Puolalainen on pelannut kaksi vahvaa kautta AS Romassa, mutta häntä tuskin kiinnostaa kakkosvahdin paikka Valioliigassa. Toisaalta Konsonantti on tunnettu koomailuistaan ja olisi pienoinen riski lähteä kauteen puolalainen ykkösenään. Fiksuinta Arsenalin olisi varmasti myydä Szczesny pois, kun hänestä saa vielä korvauksen.
Bournemouthissa hyvän lainakauden pelanneen Wilsheren piti olla Arsenalin kulmakivi, mutta loukkaantumiset ovat syöneet huippulupausta ja siinä sivussa ikävuosia on kertynyt mittariin jo 25 kappaletta. Tälläkin hetkellä vammasta toipuvan englantilaisen loukkaantumishistoria on sitä tasoa, että hänen varaansa laskeminen on jotakuinkin yhtä järkevää kuin uskoa Olivier Giroudin paukuttavan yli 30 maalia. Tykkimiesten nykyryhmityksessä Wilshere istahtaisi mainiosti keskikentälle ja olisi muutenkin laadukas rotaatiomies keskikentällä. Haluaako Arsenal-kasvatti kuitenkaan jäädä taistelemaan peliajasta, kun paikka avauksen on lähtökohtaisesti kiven alla? Wilsheristä tuskin maltaita maksettaisiin, joten Wengerin kannattaisi antaa suojatilleen vielä yksi mahdollisuus.
Yksi potentiaalinen, joskin hyvin epätodennäköinen lähtijä on Hector Bellerin. La Masiasta aikanaan Arsenalin akatemiaan tullut katalaani oli kaudella 2015-16 sarjan paras laitapuolustaja, mutta viime kausi oli huomattavasti nihkeämpi. Kuumeisesti oikeaa puolustajaa etsivä Barcelona on iskenyt silmänsä 22-vuotiaaseen Arsenal-peluriin ja ottaen huomioon Wengerin taipumuksen päästää pelaajiansa Kataloniaan, ei siirtoa kannata poissulkea. Ei siitäkään huolimatta, että Bellerinillä on Tykkimiesten kanssa aina vuoteen 2023 asti ulottuva sopimus. Järkevää tuulennopean Bellerinin myynti ei kuitenkaan olisi, sillä hänen vahvuutensa tulevat paremmin esiin wingbackina kuin puhtaampana laitapakkina.
Näin ollen nykymiesten pitämisen suhteen mitataan myös Arsenalin uskottavuutta. Jos tärkeitä pelaajia päästetään lähtemään, antaa tämä selvän viestin siitä, ettei Arsenal ole huippuseura, eikä ole sellaiseksi ihan hetkeen muuttumassa.
Jatkaako Wenger kolme alakerralla?
Arsenalin kevätkausi oli tuskien taivalta, kunnes Wenger päätti kokeilla muun muassa Chelsean käyttämää kolmen alakertaa. Vaikka ryhmityksen vaihtaminen ei nostanut Arsenalia kärkinelikkoon, olivat tulokset ja esitykset rohkaisevia. Arsenal voitti kymmenestä viimeisestä pelistään kahdeksan, harjasi Man Cityn FA Cupin välierissä jatkoajalla ja hävisi vain paikalliskilpailija Tottenhamille. Siinä sivussa Tykkimiehet valloittivat kaikkien yllätykseksi FA Cupin, joka toi lohtua surkeaan kevääseen.
Tulevan kesän siirtojen osalta juuri Wengerin visio tulevan kauden lähtökohtaisesta ryhmityksestä tulee olemaan keskeinen. Mikanurmelamaisesti voisikin todeta, ettei sille ole mitään perusteita, miksei Arsenal jatkaisi kolmen alakerralla.
Loppukevään ryhmityksen toimivuuden kannalta olisi ensisijaisen tärkeää, että Arsenal saisi pidettyä Sanchezin ja Özilin. Formaatio siirtää hyökkäyksestä yhden pelaajan puolustukseen, joka korostaa hyökkäävien pelaajien merkitystä. Yläkerran kolmikkoon on näin ollen löydyttävä tekijämiehiä, mikäli Arsenal mielii haastaa Valioliigan kärkijoukkueet. On vaikea nähdä, että huippulupaava Alex Iwobi pystyisi kantamaan hyökkäyspään pelintekovastuuta ottelusta toiseen.
Loppukauden 3–4–3-ryhmitykseen Arsenal kaipasi myös laadukkaampaa laitapelaajaa vasemmalle kaistalle. Sitä osastoa Wenger ehti jo vahvistamaan, kun pitkin kevättä Tykkimiehiin yhdistetyn Sead Kolasinacin uutisoitiin tehneen viisivuotisen sopimuksen pohjoislontoolaisten kanssa. Schalkesta saapuva Kolasinac on eittämättä huippuhankinta, sillä mies kelpuutettiin Bundesliigan tähdistöön. Kesäkuussa 24 vuotta täyttävä bosnialainen on oiva kaappaus myös siitäkin syystä, ettei sopimuksettomasta pelaajasta tarvinnut maksaa siirtokorvausta.
Wengerillä riittää mietittävää myös keskuspuolustuksen suhteen. Laurent Koscielnyn ja Shkodran Mustafi ovat huipputoppareita ja selviä avauksen miehiä, mutta linjan kolmas pelaaja on kysymysmerkki.
Boltonista kahdella miljoonalla punnalla kaapattu Rob Holding oli loppukaudesta fantastinen, mutta riittääkö nuoren puolustajan rutiini pelaamaan huipputasolla koko kautta? Per Mertesacker pelasi ilmiömäisen Cup-finaalin, mutta kokenut saksalainen on vähintäänkin yhtä iso kysymysmerkki kuin Holding. Kolmen linja sopi huomattavasti perinteistä neljän alakertaa paremmin brassitoppari Gabrielille, mutta hänenkin tasonsa on heitellyt, eikä 27-vuotiaan brassin varaan kannata pilvilinnoja rakennella. Oman mausteensa soppaan heittää Middlesbrough’ssa kelvollisen kauden luutinut Callum Chambers, jonka voisi kuvitella istahtavan kolmen alakertaan erinomaisesti. Myös puolustuksen monitoimimies Nacho Monreal saanee vastuuta alakerran kolmikossa, kun Kolasinac viilettää vasenta kaistaa.
Sanchezin kanssa taistelevaa Ben Gibsonia on huhuiltu Arsenalin takalinjoille. (Jan Kruger/Getty Images)
Toisin sanoen Wengerillä riittää peräpäähän vaihtoehtoja, mutta Arsenalin synkkä loukkaantumishistoria huomioiden, ei yhden huipputopparin naaraaminen olisi huono peliliike. Huippumiehiä Arsenalilla on heittää linjaan kaksi kappaletta, kun esimerkiksi Chelsean koko kolmikko oli Valioliigan kermaa.
Borossa putoamisesta huolimatta loistanut Ben Gibson on yhdistetty Arsenaliin ja 24-vuotiaaasta englantilaisesta Arsenal saattaisi saada tulevan alakerran johtajansa. Toppariostos ei kuitenkaan ole pakollinen ja Gibsoniin uppoavat 30 miljoonaa puntaa kannattaisi käyttää mielummin hyökkäyksen vahvistamiseen.
Joko nyt olisi aika ostaa huippukärki?
Arsenal ja maailmanluokan hyökkääjä ovat sanapari, joka on tuottanut Gunners-faneille tuskaa aina Van Persien myynnistä saakka. Tilanne hyökkäyksessä on aavistuksen samankaltainen kuin keskuspuolustuksessa. Pakottavaa tarvetta hyökkääjähankinnalle ei ole, mutta erittäin suotavaa se kuitenkin olisi.
Olivier Giroud on osoittanut olevansa hyvä hyökkääjä, mutta Harry Kanen, Sergio Agüeron tai Diego Costan kanssa samaan kastiin ranskalaista ei voi hyvällä tahdollakaan laskea. Kakkoskärkenä kookas Giroud osoitti olevansa enemmän kuin loistava ja juuri vaihdosta sisään tulevana hyökkääjänä ranskalainen on Arsenalille erinomainen täsmäase. Jos Marseille on kuitenkin valmis maksamaan huhutut 30 miljoonaa puntaa Giroudin palveluksista, kannattaa tänä vuonna 31 vuotta täyttävä ranskalainen laittaa lihoiksi.
Polvivammoistaan kuntoutunut Danny Welbeck taas on työteliäs ja juoksuvoimainen kärki, joka tekee kentällä paljon hyviä asioita, mutta englantilaisen maalisaldo jättää toivomisen varaa. Yhteensä 17 maalia 69 Arsenal-paidassa pelaamassaan ottelussa tehneellä Welbeckillä on isoja puutteita viimeistelyssä, eikä hänestä kannata edes unelmoida yli 20 maalia iskevänä talismaanina. Loistava rotaatiopelaaja myös laiturin roolin taitava Welbeck kuitenkin on.
Arsenaliin on yhdistetty jälleen lukuisia hyökkääjiä. Tykkimiesten ongelma on kuitenkin se, että Mestarien liigan ulkopuolelle jääneen seuran on vaikea houkutella planeetan parhaita hyökkääjiä. Esimerkiksi Dortmundin Pierre-Emerick Aubameyang on vaihtamassa maisemaa, mutta muun muassa PSG:n jahtaama gabonilainen tuskin hylkää Euroopan kärkiseurojen tarjouksia päästäkseen Arsenaliin.
Toinen merkittävä ongelma Wengerin hyökkääjähankinnassa on raha, jota ranskalainen ei tunnetusti suostu polttamaan. Romelu Lukaku tai Andrea Belotti tulisivat maksamaan vähintäänkin 60 miljoonaa puntaa, mitä Wenger tuskin on valmis pulittamaan. Arsenal on yhdistetty myös kaikkien jahtaamaan Kylian Mbappeen, mutta edes harhaisimmat Goonerit tuskin uskovat Wengerin rikkovan siirtoennätystä saadakseen maanmiehensä Lontooseen.
Näin ollen jäljelle jää Alexandre Lacazetten kaltaiset pelaajat, jotka eivät ole niin sanotusti kuuminta hottia, mutta vahvistaisivat Arsenalin hyökkäystä. Lyonissa koko uransa pelannut ranskalainen on yhdistetty Arsenaliin jo useampana kesänä, eikä miehen maalijyvä jätä liiemmin arvailujen varaan. 26-vuotias kärki on paukuttanut viimeisen kolmen kauden aikana yhteensä 91 osumaa.
Kesän ykkösprioriteetti on kuitenkin saada jatkosopimukset Özilille ja Sanchezille, mutta uusien tulijoiden suhteen Wengerin kannattaisi keskittää kaikki voimansa uuden ykköshyökkääjän hankintaan.
Belotti olisi kenties liian riskihankinta, mutta jos Wenger saisi esimerkiksi Lukakun tai Aubameyangin houkuteltua Emiratesille, vahvistaisi se Arsenalin hyökkäystä, mutta antaisi myös selkeän viestin siitä, että Tykkimiehet ovat vakavasti otettava suurseura. Onko Arsenal kuitenkaan houkutteleva vaihtoehto ykköskorin hyökkääjälle? Tuskin.
Toinen vaihtoehto olisi ostaa joku kovemman profiilin hyökkäävä keskikenttämies ja peluuttaa Sanchezia piikissä. Esimerkiksi Riyad Mahrez on ilmaissut halukkuutensa uusiin haasteisiin ja algerialainen olisi sopisi erinomaisesti Tykkimiehiin pelityylinsä puolesta. Myöskään Evertonista lähtöä tekevä Ross Barkley tai Monacon Thomas Lemar eivät olisi huonoja vaihtoehtoja. Mestarisuosikkia Arsenalista ei näillä miehillä kuitenkaan tulisi, ei välttämättä edes mestarikandidaattia.
Joka tapauksessa Wengerin täytyy vahvistaa yläkerran kolmikkoaan, sillä nykymateriaali ei riitä haastamaan muita kärkiseuroja. Pahinta mitä Wenger voisi nykytilanteessa tehdä, olisi hankkia uusi Lucas Perez Tykkipaitaan. Espanjalainen ei ollut missään nimessä huono, mutta olemattomat näytönpaikat saivat monet ajattelemaan, että Wenger hankki Perezin hiljentääkseen kriitikot vain ostamalla jonkun hyökkääjän. Jos Arsenal hyökkäystään vahvistaa, täytyy uuden miehen olla selkeä vahvistus, ei kakkos- tai kolmoskorin rotaatiomies.
Wenger Trophy, mestaruustaisto tai taistelu Evertonin kanssa
Vaikka Wenger loppukaudesta ymmärsikin, ettei vapaammin virtaava ja hidastempoisempi pallonhallintafutis enää pärjää organisoidulle kollektiiville, lähtee Arsenal takamatkalta Valioliigan muihin suurin nähden. Ranskalaismanageri kun ei pärjää taktisesti nuoremmille kollegoilleen.
Taktisesti heikkoja ratkaisuja pahempi ongelma oli kuitenkin pelaajien alisuorittaminen. Pahempia floppeja Arsenalista ei löytynyt, mutta pelaajat kuten Granit Xhaka, Nacho Monreal, Aaron Ramsey, Petr Cech tai Francis Coquelin pelasivat alle odotetun tason. Kevään kaaoksessa Arsenal näytti henkisesti lamaantuneelta lammaslaumalta, jota Wenger ei pystynyt motivoimaan.
Lyonissa jälleen yli 20 sarjamaalia iskenyt Alexandre Lacazette olisi oiva lisä Gunners-hyökkäykseen. (Paolo Bruno/Getty Images)
Pelaajapolitiikan suhteen Wengerin suurin vahvuus ja samalla heikkous on ollut luotto omiin pelaajiinsa. Esimerkiksi loppukeväästä uudessa ryhmityksessä loistanut Ramsey oli muutama vuosi sitten Valioliigan parhaita pelaajia, mutta kroonisista takareisivaivoista kärsivä walesilainen ei ole päässyt taannoiselle tasolleen. Parhaimmillaan Wenger saa Ramseysta sarjan johtavan keskikenttäpelaajan, mutta pahimmillaan hän on keskivertopuurtaja.
Nykyryhmässä on ehdottomasti laatua, eivätkä sijat 3. tai 4. ole utopiaa, vaikkei miehistö ratkaisevasti vahvistuisikaan. Tässä tapauksessa Wengerin pitäisi paitsi pitää pelaajansa kunnossa, myös saada heistä enemmän irti. Mestaruus on kuitenkin nykykokoonpanolla utopiaa.
Muutamalla huippuhankinnalla Arsenal omaisi kuitenkin potentiaalia taistella mestaruudesta. Jos Özil & Sanchez parivaljakko jää ja he saavat seurakseen huippukärjen, voi Arsenal tuhota puolustuksen kuin puolustuksen. Vaikka Tykkimiehet ovat tavanneet pelata parasta jalkapalloaan panosten puuttuessa, antaa loppukausi uskoa tulevaan. Eikä vähiten sen takia, että jääräpäinen Wenger osoitti taktisen uudistumisen merkkejä.
Pahin skenaario on luonnollisesti se, että tähtipelaajat jättävät Emirates Stadiumin. Wenger kuitenkin vakuutteli muutama päivä sitten, ettei Öziliä tai Sanchezia olla kauppaamassa. Arsenalin historian tuntien ei kauhuskenaariota kannata sulkea pois. Mikään muu huippuseura ei ole 2000-luvulla myynyt niin paljon avainpelaajiaan kuin Arsenal. Tämä olisi pohjoislontoolaisille suoranainen katastrofi ja sysäisi Tykkimiehet kauas Valioliigan terävimmästä kärjestä. Ilman Sanchezia ja Öziliä taistelu kutospaikasta Evertonin kanssa olisi huomattavasti realistisempi vaihtoehto kuin edes Tottenhamin haastaminen.
Näin ollen pallo on toimitusjohtajan ottein Arsenalia seuraavat kaksi vuotta johtavalla Arsene Wengerillä. Nouseeko Arsenal takaisin huipulle, valahtaako se kauas sieltä vai onko Wenger Trophy edelleen Tykkimiesten mestaruus?
Siihen saadaan vastauksia tulevina kuukausina, jotka tulevat paitsi määrittämään Arsenalin tulevien vuosien suuntaa, myös vaikuttamaan siihen minkälaisen perinnön Wenger aikanaan jättää. Ilmassa on arsenalmaisesti suurten mahdollisuuksien lisäksi kaikki katastrofin ainekset.
Kansikuva: Laurence Griffiths/Getty Images