Kumpi vie Manchesterin herruuden nimiinsä? Sunnuntaina kello 18.30 starttaava derby on katsottavissa Viaplay-palvelussa.Manchester United vastaan Manchester City. Kahden samasta kaupungista ponnistavan jättiläisen kohtaaminen, joka tulee määrittämään koko loppukauden suuntaa. Normaalisti sivustomme ei ennakoi yksittäisiä pelejä, mutta koska kyseessä on niin herkullinen ja järisyttävät panokset omaava ottelu, teimme poikkeuksen. Pituutta pahoittelemme jo valmiiksi, asiaa vaan on niin paljon.
Manchesterin paikallispeli ei kuulu sumuisen saaren ikonisimpiin otteluihin. Jos asiaa kysyy työläiskaupungissa varttuneilta United-kannattajilta, mainitsee suurin osa kauden ykköspeliksi Northwest derbyn, eli ottelun pohjoisen toista perinteistä suurseuraa, Liverpoolia vastaan. Cityn nousu on kuitenkin muuttanut tilannetta ja Manchester derbystä on pelillisesti kasvanut 2010-luvun ykkösderby.
Ennen Sheik Mansourin rantautumista Manchesterin itäiselle puolelle, pystyi kaupungin paikallistaistoa vertaamaan esimerkiksi Barcelonan vastaavaan. Suuri ja mahtava suurseura, vastaan pieni naapuri. Cityn kohtaaminen ei ollut United-kannattajille tietenkään peruspeli, mutta esimerkiksi matsit Arsenalia tai Liverpoolia vastaan olivat huomattavasti kiihkeämpiä. Espanyol-matseilla on paikkansa Barca-fanien sydämessä, mutta kauden kohokohta on Real Madridin kohtaaminen.
Sittemmin asetelma Manchesterissa on muuttunut. Pikkuveljestä kasvoi öljyrahan myötä äänekäs naapuri, joka onnistui viemään mestaruuden Englannin pitkäaikaisen ykkösseuran nenän edestä keväällä 2012. Samalla kaudella nähtiin kenties koko derbyhistorian ikimuistoisin ottelu, kun City kävi muhentamassa Unitedin sunnuntain pelipaikalla peräti 6–1. Myös keväällä 2011 nähtiin hieno taistelu, joka ratkesi Wayne Rooneyn upeaan saksipotkuosumaan.
Uransa viimeisellä kaudella Sir Alex Ferguson ei antanut virheen uusiutua. ManU voitti kilpajuoksun Robin Van Persiestä, joka antoi Fergielle eläkelahjaksi 26 sarjamaalia ja mestaruuden 11 pisteen erolla Cityyn.
Sir Alexin eläköitymisen jälkeen City on kuitenkin noussut kaupungin ykkösseuraksi. Ainakin jos katsoo sarjasijoituksia, sillä Taivaansiniset ovat sijoittuneet joka vuosi naapurinsa yläpuolelle mestaruuteen päättyneestä kaudesta 2013-14 lähtien. Tuleva superottelu Old Traffordilla näyttelee suurta roolia sen suhteen, tuleeko marssijärjestys muuttumaan.
Kun Agüero on osunut Unitedin reppuun vuosien saatossa kahdeksan kertaa. Kyseinen tuuletus on syksyltä 2011. (Laurence Griffiths/Getty Images)
Vastakkain Valioliigan parhaat ja kalleimmat joukkueet
Raha puhuu. Manchesterin jätit ovat investoineet ryhmiinsä selvästi eniten 2010-luvulla. Kulutusjuhlat ovat kiihtyneet etenkin Jose Mourinhon ja Pep Guardiolan tultua puikkoihin reilu vuosi sitten. Mourinhon nettokulutus on 262 miljoonaa puntaa pakkasella, kun taas Guardiola on pannut 297 miljoonaa sileäksi. Viime kesänä kaksikko kulutti (myyntien jälkeen) noin 140 miljoonaa puntaa kumpainenkin. Pyöreästi 280 miljoonaan noussut kulutus kattoi yli 40 prosenttia koko sarjan noin 665 miljoonaa Englannin rahaa miinukselle painuneesta nettokulutuksesta.
Manchesterilaisten kulutusta voi kontekstista irrotettuna äimistellä, mutta se on todellisuudessa perustelua, sillä kumpikin seura on tehnyt viime vuosina voittoa. ManU:n viime kausi oli edellisen tapaan noin 40 miljoonaa puntaa voitollinen. Vastaavasti Cityn tulos putosi noin 20 miljoonaa edellistä, jääden noin miljoonan plussalle.
Kaudella 2015-16 ManU keräsi tuloja pelkillä pelipäivän myynneillä (£107M) ja mainosdiileillä (£268M) yhteensä 375 miljoonaa puntaa, mikä on enemmän kuin Leicesterin, Newcastlen ja Evertonin yhteenlasketut tulot.
Joukkueiden arvot ovat joka tapauksessa tähtitieteellisiä. Jos City ryhmittyisä siirtosummilla mitattuna kalleimman avauksensa yleensä käyttämäänsä 4–1–4–1-muotoon, olisi yksitoistikon arvo yli 500 miljoonaa puntaa. ManU:n 4–3–3-ryhmityksen arvo ei paljoa kalpenisi, se asettuisi 475 miljoonan tietämiin. Jos joukkueet siis kohtaisivat kalleimmilla mahdollisilla avauksillaan, nähtäisiin kentällä 22 pelaajaa, joista on maksettu noin miljardi puntaa. Sunnuntaina nurmella ei nähdä Benjamin Mendyn tai Paul Pogban kaltaisia kalliita pelimiehiä, mutta jalkapallosivusto WhoScoredin ennakoimien avausten yhteisarvo nousee silti lähelle 700 miljoonaa puntaa.
Kovista odotuksista huolimatta viime kausi oli pettymys kaupungin kummallakin puolella. Guardiolan taktinen naiivius kostautui Citylle, kun taas United kaatui heikkoon hyökkäämiseen. Tällä kaudella investoinnit ovat näkyneet. City tasasi Evertonin kanssa pisteet elokuussa, jonka jatkoksi on tullut Valioliigan ennätystä sivuava 13 perättäistä voittoa. Kaikkiaan yhdeksän maalia päästänyt ManU kyttää kahdeksan pisteen päässä kakkosena ja näyttää tällä hetkellä ainoalta edes jossain määrin vakavasti otettavalta uhkaajalta. Sarjan kärkeä miehittävät manchesterilaiset ovat samalla eniten maaleja tehneet ja vähiten päästäneet joukkueet.
Jos United voittaa, supistuu ero viiteen pisteeseen ja mestaruustaisto aukeaa käytännössä uudestaan. Cityn voitto taas kasvattaisi eron jo 11 pisteeseen, mikä olisi Taivaansinisten nykyformi huomioiden jo ratkaisevan tuntuinen etumatka. Tasuri pahimman kilpailijan kotiluolassa olisi hyvä tulos Citylle ja torjuntavoitto ManU:lle.
Uskaltaako Mourinho nostaa prässiä?
Mourinho vastaan Guardiola on 2010-luvun ikonisin manageritaisto, jonka toinen osa nähdään nyt Valioliigassa. Erityisen herkullisen kahden supermanagerin taistosta tekee heidän lähes päinvastaiset tavat lähestyä kuningaspeliä. Guardiola haluaa hallita pelivälinettä ja edetä maalipaikoille tilaa voittamalla. Mourinhon filosofia taas on perustunut vastustajan pelin rikkomiseen, tiukasti organisoituun alakertaan ja vastaiskuihin.
Cityn treenikeskuksessa tuskin tehdään edes derbyn alla suurempia muutoksia, joten vertauskuvallisesti pallo on Mourinholla. ManU tarvitsisi kipeästi voiton. Toisaalta United ei voi voittaa mestaruutta sunnuntaina, mutta sen häviäminen on mahdollista. Erityisen mutkikkaaksi tilanteen tekee Arsenalia vastaan punaista nähneen Paul Pogban pelikielto. Ranskalaistähden pelikiellossa on vahvaa ironiaa, sillä Pogba toivoi viime viikolla City-pelureiden loukkaantumisia. Tuskin tosissaan, mutta asian ääneen sanominen oli joka tapauksessa hölmöä.
Viime kaudella ranskalaiselle etsittiin sopivaa roolia, eikä Pogban paluukausi täyttänyt odotuksia. Tällä kaudella on kuitenkin natsannut. Ajoittain Pogba sortuu turhiin kuljetuksiin ja puskemiseen pallon kanssa. Hän on kuitenkin kriittinen linkki hyökkäysten käynnistelyssä. Matalaa sumppua vastaan alas valuva Pogba ei ole parhaimmillaan, mutta esimerkiksi Arsenal-pelissä nähtiin kuinka kriittinen pelaaja hän ManU:n hyökkäämiselle on, sillä peliväline kulkee hyökkääjille poikkeuksetta Pogban lapikkaasta. Juuri tämän linkin puuttuminen näkyi ranskalaisen kärsiessä takareisivammasta. Pogban pelikiellon myötä voitaneen sanoa lähes varmaksi, ettei ManU tule ainakaan avointa peliä pelaamaan.
Unitedin tekeminen on ollut viime aikoina muutenkin erikoista. Joukkue ei ole vakuuttanut pelillisesti, mutta tulosta on tullut. Huomionarvoista on ollut etenkin ManU:n tehokkuus maalipaikoissa. Tykkimiesten vieraana Mourinhon suojatit olivat pahasti purjeessa läpi ottelun, mutta David De Gean 14 torjuntaa, yhdessä tehokkaan viimeistelyn kanssa toivat tärkeimmät, eli kolme pistettä. Samalla Mourinho pääsi juhlimaan ensimmäistä voittoaan ManU:n peräsimessä toisen top6-joukkueen kotinurmella.
David De Gean esitys Arsenalia vastaan lienee yksi parhaista, mitä maalivahti on koko sarjan historiassa esittänyt. (Laurence Griffiths/Getty Images)
Toisaalta asian voi nähdä myös niin, että ManU on osoittanut suuren joukkueen merkkejä voittamalla pelejä myös nihkeämmillä esityksillä. Pelin pitäisi kuitenkin parantua, mikäli ManU mielii Cityn haastaa. Monet asiantuntijat ovat sanoneet Unitedin joutuvan teurastetuksi jos pelaaminen on samaa tasoa, mitä viime lauantaina Emiratesilla.
Viime otteluissa nähdyn kolmen topparin alakerran Mourinho marssittaa hyvin suurella todennäköisyydellä nurmelle. Trion edessä Nemanja Matic on suuressa roolissa, sillä hänen pitäisi pystyä pimentämään Cityn pelaamisen kannalta olennaiset valekasit. Tämän jälkeen palikat ovat avoinna. Voi olla, että Mourinho tuo Maticin rinnalle kaksi selkeää keskustan pelaajaa, mikä jättäisi yläkertaan kaksi pelaajaa. Näistä toinen on taatusti Romelu Lukaku ja toisen pitäisi kaiken järjen mukaan olla Jesse Lingard. Ander Herrera avannee, joten avauksessa nähdään joko edellisessä derbyssä ulosajon saanut Maroune Fellaini tai kolmas selkeästi hyökkäävä pelaaja.
Juuri Lingard tulee olemaan isossa roolissa paikallispelissä. Paljon kritiikkiä – lähinnä 100k viikkopalkkansa myötä – osakseen saanut englantilainen taiteli viime viikon peleissä kolme osumaa ja näpäytti epäilijöitään. ManU-legenda Rio Ferdinand kuvaili Lingardia valmentajan unelmapelaajaksi, sillä hän paiskii hartiavoimin töitä ja liikkuu älykkäästi. Teknisiltä ominaisuuksiltaan seuran oma kasvatti ei ole Anthony Martialin tai Henrikh Mkhitaryanin tasoa, mutta on luotettavampi ja joukkueen pelaamisen kannalta monipuolisempi.
Lingardin rooli korostuu jos Mourinho lähtee tilapäisesti nostamaan prässiä, kuten ManU teki Arsenalin vieraana. Vaikka kaksi ensimmäistä maalia syntyivät Tykkimiesten alakerran lahjoittamina, sai ManU:n korkea tilapäisprässi Arsenalin alakerran pinteeseen. Etenkin viime kaudella City oli ajoittain pahoissa vaikeuksissa, kun joukkueet ottivat ylempää kiinni. Tällä kaudella City ei kuitenkaan ole liiemmin painetta omalla kenttäpuolellaan saanut, joten sen suurempi johtopäätöksiä tuskin edes Mourinho osaa vetää sarjakärjen kyvystä purkaa korkeaa prässiä.
Tilapäiset ja yhtenäiset prässit ovat olleet ManU:n suuri vahvuus tällä kaudella. Lusitaanin suojatit eivät ryntää tilanteisiin, vaan odottavat oikeaa hetkeä. Ja, kun he tunnistavat tilanteen, on vastustajan olo yleensä tukala. Unitedia vastaan vastuu pallon kanssa onkin korostetun suuri, sillä fyysinen ryhmä kyttää mourinhomaisesti vastustajan virheitä. Cityä vastaan prässääminen voi kuitenkin olla riskialtista, sillä ryhmästä löytyy runsaasti taitoa pelata prässin ohi. Jos ManU kuitenkin haluaa voittaa ottelun, täytyy sen uskaltaa tulla aika ajoin kuorestaan.
Mikään yllätys bussin parkkeeraaminen ei kuitenkaan olisi. Mourinho on tehnyt selväksi, ettei häntä kiinnosta, millä tuloksella tulos tulee, kunhan se tulee. Myös ManU:n johtoporras tiesi tämän palkatessaan koulukiusaajamaisesti käyttäytyvän portugalilaisen peräsimeensä puolitoista vuotta sitten. Niin tai näin on ManU palannut tällä kaudella Valioliigan kärkikahinoihin ja siitä lusitaanille on nostettava hattua.
Kun Guardiola palasi jumalhahmoksi
Urheilulehden Eero Laurila kirjoitti viime viikolla kolumnin, jossa hän totesi Cityn pelaamisen olevan poikkeuksellista koko Valioliigan historiassa. Näkemys on helppo allekirjoittaa. Cityn pallonhallintaan perustuva pelaaminen on niin monipuolista ja soljuvaa, ettei edes paatuneinkaan City-vihaaja voi olla antamatta Guardiolan ryhmälle tunnustusta. Siinä sivussa Pep on onnistunut kehittämään lähestulkoon jokaista pelaajaansa ja esimerkiksi Raheem Sterlingin, Fabian Delphin tai Nicolas Otamendin pelaaminen on mennyt hurjasti eteenpäin.
Guardiola on vienyt mikromanageroinnin äärimmilleen, sillä hän opettaa pelaajilleen miten näiden pitäisi liikkua pallottomana. Katalaani ehti viime viikolla neuvomaan jopa Southamptonin Nathan Redmondia. Cityn työkalupakista löytyy vino pino etenemis- ja murtautumismalleja, joihin tähtisikermä voi turvautua. Esimerkiksi West Ham tukki topparin ja laitapakin välisen tilan, jolloin City meni leveämmälle ja käänsi ottelun voitokseen. Guardiolan todellisessa voimannäytössä pari kuukautta sitten Stamford Bridgellä City vei pelin laidoille, missä se hyökkäsi tyhjiin tiloihin Chelsean wingbackien takana. Vaikka ottelu päättyi vain 1–0-voittoon, alisti City hallitsevan mestarin lähes täydellisesti.
Eikä Cityn eteneminen rajoitu pelkästään eri kaistojen käyttöön, vaan joukkue vyöryy kohti vastustajan maalia eri rytmeillä. Guardiolan Barcelonan aikainen hinkkaaminen on jäänyt historiaan, sillä City kykenee etenemään myös suoraviivaisemmin. Vaihdelaatikosta löytyy myös terävä vastaiskuvaihde. Näin ollen City on ollut lähestulkoon mahdoton pysäytettävä.
Kausiennakossa arvelimme Cityn olevan suurin mestarisuosikki, mikäli Guardiola on ottanut virheistä opikseen. Sen Pep on tehnyt. Cityn maalia kohti on ammuttu vain 29 kertaa. 66-prosenttisesta pallonhallinnasta huolimatta City on menettänyt pelivälineen harvemmin kuin yksikään muu kärkiseura. Omille menneitä syöttöjä City on kirjauttanut lähes 2000 kappaletta enemmän kuin tilaston toisena oleva Arsenal. Taivaansiniset siirtävät pelivälinettä keskimäärin 731 kertaa ottelussa, mutta se ei ole itseisarvo. Guardiolan yksi kuuluisimpia sitaatteja on se, kun luotsi sanoi, ettei hänen ryhmänsä liikuta syöttämällä palloa vaan vastustajaa.
Huima 20 ottelun voittoputki katkesi tällä viikolla Ukrainassa, kun Guardiolan suojatit kärsivät kauden ensimmäisen tappionsa. Liiemmin painoarvoa Shakhtar-tappiolle ei kuitenkaan kannata antaa, sillä Cityllä ei ollut ottelussa panosta, eikä kentällä nähty ykkösmiehiä.
Cityn hurjin vaihe näyttää kuitenkin jääneen taakse, sillä viime viikon nihkeät 2–1-kotivoitot Hammersista tai Southamptonista eivät olleet parasta Cityä, vaikka se lopulta ansaitut voitot ottikin.
Myös elintärkeän David Silvan pelikunto mutkistaa Guardiolan suunnitelmia. Cityn pelaamisen rytmiä määrittävää espanjalaista on käytännössä mahdotonta korvata, joten jotain Pepin täytyy muuttaa, mikäli Silvaa ei Old Traffordilla nähdä. Niin hyviä kuin esimerkiksi Leroy Sane tai Gabriel Jesus ovat olleet, on Cityn pelaaminen pitkälti sidoksissa Kevin De Bruynen ja Silvan tekemiseen. Valekaseina Fernandinhon yläpuolella operoiva kaksikko määrittää pelin rytmiä, käynnistää hyökkäyksiä ja antaa murtavia syöttöjä. Kaksikko jakaa kärkipaikan maalisyöttöjen saralla, kumpaisenkin alustettua kahdeksan osumaa.
Guardiola ryhmittelee miehistönsä jo viime keväänä toimineeseen 4–1–4–1-muotoon, joka kuitenkin mukautuu tilanteesta riippuen. Delph on rakennusvaiheessa joko kolmas toppari tai nousee keskikentälle, kun taas oikealla Kyle Walker pitää leveyden. De Bruyne laskee toisinaan Fernandinhon viereen tekemään peliä ja Silva operoi linjojen välissä. Huomionarvoista Cityn hyökkäämisessä on kuitenkin se, että grafiikoihin piirretyt pelipaikat hämärtyvät, kun joukkue siirtyy viimeiselle kolmannekselle.
Cityn pelaamiseen ei kannata odottaa suurempia muutoksia, koska niille ei ole tarvetta. Asia, mitä Guardiola taatusti korostaa on vastuu pallon kanssa, sillä United on sarjan paras pakottamaan virheisiin ja rankomaan niistä. Asetelma tulee kuitenkin olemaan selvä: City rakentaa pallolla, United puolustaa ja odottaa virheitä. Aivan kuten Guardiolan ja Mourinhon kohtaamiset aiemminkin.
Guardiolalla riittää miettimistä, mikäli maestro Silva ei tokene pelikuntoon.(Clive Brunskill/Getty Images)
Mourinhon taktinen lähestyminen tulee määrittämään ottelua
On katsojien näkökulmasta onni, että tuleva derby pelataan Old Traffordilla. Jos kamppailun pelipaikka olisi Etihad Stadiumin, olisi edessämme kissa-hiiri-leikki. Jonkin asteisen bussin Mourinho oletetusti parkkeeraa, mutta ottaen huomioon ottelun olevan erittäin hyvä sauma ajaa Cityn etumatkaa kiinni, voi ManU:n odottaa ottavan myös riskejä.
Yksilöiden tasolla on mielenkiintoista nähdä erityisesti Unitedin wingbackien roolitus. Staattisissa puolustusmuodossa Ashley Young ja Antonio Valencia puolustavat Cityn laitapelaajia vastaan, mutta kuinka paljon Mourinho antaa kaksikon nousta hyökkäysten tueksi? Yleensä peliväline pelataan Lukakulle, joka pystyy pitämään sitä niin kauan, että mukaan ehtii muitakin pelaajia, mukaan lukien laitapelaajat. Cityä vastaan uhkakuvaksi muodostuvat tilat, joita wingbackien taakse jää, mikäli Young ja Valencia säntäävät hyökkäysten tueksi. Puhtaat yksi vastaan tilanteet mallia: Leroy Sane vastaan Victor Lindelöf eivät ole isännille edullisia.
Ottelun tärkein yksittäinen pelaaja tulee kuitenkin olemaan ManU:n David De Gea, joka esitteli tukun käsittämättömiä torjuntoja Arsenalin vieraana. Viime lauantaina Arsenalin maaliodottama (xG) oli 4,6, kun Unitedin vastaava oli alle kahdessa. Se kertoo kuinka hurjassa vireessä De Gea oli. Se myös tukee väitettä, jonka mukaan City kävelee ManU:n yli mikäli esitys ei kohene.
Mihin ottelu tulee ratkeamaan? Sitä on vaikea arvioida. Se voi ratketa yhteen virheeseen, erikoistilanteeseen, toisen loistokkuuteen tai sitten ratkaisua ei nähdä. Valioliigan kannalta olisi suotavaa, jos United veisi pidemmän korren ja avaisi mestaruustaiston. Viihdearvoltaan toiveissa olisi viime lauantain Arsenal–ManU kaltainen ottelu, mutta sitä tuskin panokset huomioiden nähdään.
Niin tai näin, ilmassa on kliseisesti suuren urheilujuhlan tuntua.
Lähteet: WhoScored, Tranfermarkt, The Guardian
Kansikuva: Clive Brunskill/Getty Images