Työväen sankareista globaaleiksi supertähdiksi – Valioliiga-tähtien ei tarvitse enää pestä ikkunoita uran jälkeen

Jalkapallo ja Englanti on pyhä yhdistelmä. Jalkapallon synnyinmaan suhde kuningaspeliin ei kuitenkaan ole ollut aina ongelmaton. Esimerkiksi 1960-luvulla yläluokkaisissa kouluissa jalkapallon pelaaminen oli kiellettyä, koska laji oli liian työväenluokkainen. Sittemmin brittifutis kasvoi hiljalleen ennen 1980-luvulla koettua aallonpohjaa. Vuonna 1992 perustettu Valioliiga taas mullisti koko englantilaisen jalkapallon.

Tämä viisiosainen juttusarja kertoo tarinan 1990-luvusta, brittifutiksen käänteentekevästä vuosikymmenestä, jolloin ”työväen uskonnosta” kasvoi maailman suosituimman urheilulajin mahtavin sarja.

Sarjan aiemmat osat:
1. Valioliigan perustaminen ja historia
2. Rahakkaat TV-sopimukset Valioliigan moottorina
3. Kun Valioliigasta tuli tuote
4. Bosman-sääntö mullisti pelaajamarkkinat

Ikkunanpesijöistä muoti-ikoneiksi

Vaikka juttusarja on pätkitty osiin teemoittain, ei mikään osa ole toisistaan irrallinen. Valioliigan räjähdysmäinen talouskasvu on monen tekijän summa, jossa eri rakenteet ovat vaikuttaneet toisiinsa.

Esimerkiksi EU-pelaajien kiintiön poistuminen johti ulkomaalaispelaajien vyöryyn, joka taas teki sarjasta huomattavasti tasokkaamman ja kiinnostavamman. Kaikki kunnia Dion Dublinin tai Paul Mersonin kaltaisille legendoille, mutta juuri Thierry Henryn tai Cristiano Ronaldon kaltaiset megatähdet ovat tehneet Valioliigasta – etenkin ei-brittiläisille seuraajille – niin hohdokkaan kuin se on ollut.

Sarjan huima talouskasvu on ollut itseään ruokkiva kehä. Paremmat TV-sopimukset ja kasvanut mediahuomio ovat tehneet seuroista vakavaraisempia. Se taas on tarkoittanut panostamista niin olosuhteisiin, markkinointiin kuin pelaajiin. Eikä pelaajiin panostaminen tapahdu pelkästään jalkapalloilullisin perustein. ManUn pulittamaa 100 miljoonan punnan maailmanennätyssummaa Paul Pogbasta helpotti mediaseksikkään ranskalaistaiturin kaupallinen vetovoima, joka on näkynyt massiivisina paitamyyntilukuina. Tammikuussa Pogba sai ensimmäisenä jalkapalloilijana oman emojin.

Jos Valioliigan tuoman murroksen haluaa tiivistää yhteen lauseeseen, on se työväen sankareista kansainvälisiksi supertähdiksi. Tietenkään jokainen Valioliiga-pelaaja ei ole Pogban kaltainen megatähti, mutta harjoituskeskuksen parkkipaikoilla ei juurikaan halpoja autoja näy.

Jalkapalloilijat ovat toki olleet kansallissankareita ennen 90-lukuakin, kuten esimerkiksi Geoff Hurst, joka ratkaisi maailmanmestaruuden Englannille vuonna 1966. Kuitenkin 90-luvun mukanaan tuoma murros on kohottanut jalkapalloilijoiden statuksen kansainvälisesti menestyneen liikemiehen tai elokuvantähden asemaan, jota seurataan minne ikinä hän meneekin.

Palkkojen räjähdysmäisen kasvun voi myös katsoa tuoneen uuden ulottuvuuden jalkapalloilijan elämään, sillä Valioliigapelaaja on kyennyt ansaitsemaan ammattilaisuransa aikana loppuelämän kattavan omaisuuden. Palkat ovat kasvaneet erityisesti tähtipelaajien osalta. Kun 1990-luvun alussa parhaiten tienaaville jalkapalloilijoille maksettiin noin 10 000 puntaa viikossa, on 2010-luvulla useampi pelaaja netonnut yli 200 000 puntaa viikossa. Muutos on suorastaan radikaali. Tämä ilmenee entisestä jalkapalloilijasta Jeff Asflestä, joka teki varsin menestyksekkään jalkapallouran edustaen Englantia vuoden 1970 MM-kisoissa ja tehden voittomaalin vuoden 1968 FA Cupin loppuottelussa. Uransa jälkeen Asfle elätti itsensä ikkunanpesijänä Birminghamissa.

90-luvulla jalkapallo kasvoi populaarikulttuuriksi ja samalla entistä vahvemmin kiinni koko englantilaiseen yhteiskuntaan. The Guardian kuvaa vuonna 2001 kapellimestari Daniel Hardingia ”brittiläisen orkesterin johtamisen Michael Oweniksi”. Vaikka jalkapallon juuret ovat työväessä, on lajista kasvanut luokkarajat ylittävä ilmiö.

Vaikka kuningaspeli on kasvanut Englannin ykköslajiksi, vierastaa muun muassa entisen pääministeri David Cameronin edustama, yksityisissä kouluissa ja huippuyliopistoissa valjastettu yläluokka työväen peliä edelleenkin. Cameron kertoi taannoin kannattavansa Aston Villaa, mutta korjasi jälkikäteen tarkoittaneensa West Hamia. Todennäköisesti entistä pääministeriä laji ei kiinnosta pätkääkään, mutta sopivasti ennen vaaleja julistetut suosikkijoukkueet saattoivat kallistaa joitakin äänestäjiä Konservatiivipuolueen suuntaan. Tämä kertoo osaltaan siitä, kuinka massiivinen merkitys jalkapallolla brittiläisessä yhteiskunnassa on.

Oma saareke Valioliiga ei kuitenkaan ole. Sen kasvu on pitkälti onnistuneiden ratkaisujen ja sattumien summa. Sitä kuinka pitkälle kasvu jalkapallon synnyinmaan tarunhohtoisen pääsarjan siivittää nähdään tulevaisuudessa. Nykyisestä menestyksestään seurat ja koko liiga saavat kuitenkin kiittää 90-luvun toimijoita, sillä tuolloin kylvettiin siemenet sarjan nykyiselle voittokululle. Siinä sivussa rosoiset työväensankarit ovat kasvaneet miljonääreiksi, muoti-ikoneiksi, sukupolvensa äänitorviksi, modernin ajan supertähdiksi.

Kuva: Clive Brunskill/Getty Images

Juttusarjassa käytetyt lähteet: 

Tutkimuskirjallisuus

  • Crolley, Liz & Hand David 2002. Football, Europe and the Press. Frank Cass Publishers, London
  • Russell, Dave 2007. Englantilaisen yhteiskunnan jalkapalloistuminen. Teoksessa Itkonen, Hannu, Nevala Arto(toim.): Kuningaspelin kentät. Gaudeamus, Helsinki
  • Roivas, Marianne 2007. ”Uusi jalkapallokirjoitus” ja brittiläisen jalkapallokulttuurin muutos. Teoksessa Itkonen, Hannu, Nevala Arto(toim.): Kuningaspelin kentät. Gaudeamus, Helsinki
  • Roivas, Marianne 2013. Kenelle jalkapallo kuuluu? Teoksessa Vasara, Erkki(toim.): Työväki ja liikunta. Multiprint Oy, Vantaa
  • Spink, Paul & Morris Phillip 2000. The Battle for TV Rights in Professional Football. Teoksessa Caiger, Andrew & Gardiner, Simon(toim.): Professional Sport in the EU: Regulation and Re-regulation. Asser Press, Haag
  • Caiger, Andrew & Gardiner, Simon 2000 . Introduction: Reg-regulating Professienal Sport in the European Union. Teoksessa: Caiger, Andrew & Gardiner, Simon(toim.): Professional Sport in the EU: Regulation and Re-regulation. Asser Press, Haag
  • Lanfranchi, Pierre & Matthew Taylor 2001. Moving the Ball: The migration of Professional Footballers. Berg Publishers, Oxford

Tutkimusartikkelit

  • Williams, Jonathan 1992. Ordinary Heroes: England International Football Players in 1990s. Innovation in Social Scienses Research, 1992
  • Williams, Jonathan 2006. ‘Protect Me From What I Want’: Football Fandom, Celebrity Cultures and ‘New’ Football in England. Soccer & Society, Spring 2006, vol 7, issue 1.
  • Gratton, Chris 2000. The Peculiar Economics of English Professional Football. Soccer & Society Spring 2000, vol. 1, issue 1.

Aiheeseen liittyvät jutut