Mestarien liigan finaali, Valioliigan nousukarsintafinaali, FA Cupin finaali, Saksan cupin finaali. Katso kaikki Viaplay-palvelussa.Viime viikonloppuna päättyneen Valioliigakauden paketointi jatkuu, mutta tällä kertaa hieman kattavammassa muodossa. Faneille.comin Jaakko Tiira jakeli jokaiselle joukkueelle peruskoulusta tutut arvosanat päättyneestä kaudesta.
1. Chelsea 93p – 10
Mestaruus, Valioliigan uusi voittoennätys (30) ja historian toiseksi kovin pistepotti. Antonio Conten avauskausi Länsi-Lontoossa oli likipitäen täydellinen. Alussa Chelsea haki itseään, mutta ryhmityksen vaihtaminen 3–4–3-muotoon syyskuun lopussa aloitti Chelsean vakuuttavan marssin, joka päättyi ansaittuihin mestaruusjuhliin. Europelien puute helpotti Sinisten urakkaa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, etteikö kompakti Chelsea olisi ollut yksi koko sarjan historian parhaista joukkueista, kuten mestaruuden varmistuttua kirjoitimme. Länsilontoolaiset paransivat katastrofaalisesta viime kaudesta huimat 43 pistettä.
Diego Costa ja Thibault Courtois pääsivät juhlimaan ansaittua mestaruutta. (Shaun Botterill/Getty Images)
2. Tottenham 86p – 9,5
Tottenham jatkoi siitä mihin se viime kaudella jäi, sillä erotuksella, ettei tänä keväänä nähty Spursille kovin ominaista loppukauden sulamista. Keväällä, kun Spurs oli parhaimmillaan, esitti se monien mielestä parasta jalkapalloa mitä koko Valioliigassa tällä kaudella nähtiin. Mauricio Pochettinon nuori ryhmä paransi viime kaudesta 16 pistettä ja vuonna 1899 avattu White Hart Lane sai arvoisensa jäähyväiskauden, kun Spurs voitti kotonaan 17 peliä, tasasi kaksi, eikä hävinnyt yhtäkään. Liljanvalkoisten epäonneksi Chelsea oli kuitenkin poikkeuksellisen kova ja aavistuksen nihkeä syksy maksoi lopulta mestaruuden. Joka tapauksessa Pohjois-Lontoossa kauteen voidaan olla todella tyytyväisiä, eikä vähiten siitä syystä, että verivihollinen Arsenal jäi taakse ensimmäistä kertaa 22 vuoteen.
3. Manchester City 78p – 7
Lähes jumalhahmon asemassa Etihadille saapuneen Pep Guardiolan debyyttikausi Valioliigassa oli melkoista vuoristorataa. Alussa City eteni voitosta voittoon, mutta loppusyksystä kone alkoi yskähdellä pahemman kerran. Tammikuussa Evertonille kärsitty 4–0-tappio toi nöyryyttä katalaaniluotsin yltiöidealistiseen pelitapaan, jonka jälkeen City paransi loppukeväästä. Kolmossija ja paikka ensi kauden Mestarien liigassa oli tyydyttävä suoritus, mutta ottaen huomioon Cityn lähes 200 miljoonan punnan panostukset kesän siirtoikkunassa, ei Manchesterin itäisellä puolella voida olla tyytyväisiä, vaikka City paransikin viime kaudesta 12 pistettä. Valmentajauransa ensimmäisen pokaalittoman kauden myötä Guardiola kenties ymmärtää, että Valioliigassa täytyy myös puolustaa.
4. Liverpool 76p – 8
Kärkinelikkoon toista kertaa kahdeksan vuoden aikana sijoittuneen Liverpoolin kausi oli kaksijakoinen. Syksyllä Jürgen Kloppin miehistö hurmasi hyökkäävällä pelitavallaan, mutta keväällä joukkue näytti väsyneeltä. Myös Sadio Manen ja kippari Jordan Hendersonin loukkaantumiset söivät satamakaupunkilaisia. Tämä näkyi myös sarjataulukossa, sillä kevätkausi (33p) tuotti peräti 10 pistettä vähemmän kuin syksy (43p). Poolin kauden toinen erikoisuus oli se, ettei se hävinnyt yhdellekään muulle top6-joukkueelle, mutta oli monesti ongelmissa häntäpään joukkueiden kanssa. Viime kaudesta joukkue paransi kuitenkin 16 pistettä ja paikka ensi vuoden Mestarien liigan oli lopulta hyvä suoritus merseysideläisiltä.
5. Arsenal 75p – 6,5
FA Cupin voittoon kautensa päättäneet Tykkimiehet olivat Valioliigan osalta yksi kauden pahimpia pettymyksiä. Syksyllä Arsene Wengerin miehistö raapi pinnoja kiitettävään tahtiin ja vielä joulukuussa pohjoislontoolaiset olivat mestaruustaistossa. Keväällä korttitalo kuitenkin romahti. Arsenal päätti kauden kuitenkin hyvin arsenalmaisesti, pelaten hyvää futista paineettomassa tilassa. Melankoliaa joukkueen ympärillä ei helpottanut fanien kinastelu Wengerin tulevaisuudesta. Joukkueen ongelmat tiivistyivät jälleen ranskalaismanageriin, joka ei yksinkertaisesti kykene ratkomaan monia vuosia jatkuneita taktisia ongelmia, kuten puolustuksen organisointia tai haavoittuvaisuutta tilanteenvaihdoissa, puhumattakaan henkisen kantin kestävyydestä. Vaikka Arsenal paransi viime kaudesta viisi pinnaa, ei Valioliigakauteen voi olla tyytyväinen ”Wenger Trophyn” jäätyä saavuttamatta ensimmäistä kertaa professorin yli 20 vuotta kestäneen valtakauden aikana.
6. Manchester United 69p – 6
Jos Manchester Unitedin kautta katsoo kokonaisuutena, voi seura olla ainakin jossain määrin tyytyväinen – voittihan sen kolme pokaalia (Community Shield, Liigacup, Eurooppa-liiga). Jos otos rajataan kuitenkin Valioliigaan, ei Jose Mourinhon debyyttikausi Unelmien teatterissa ollut kaksinen. Hyvää starttia seurasi downswing, jonka jälkeen ManU sai pelinsä kuosiin pelaten 25 ottelua ilman tappioita. Aavistuksen hupaisasti Punaiset paholaiset kuitenkin olivat kuudentena putken alettua ja sen päätyttyä. Etenkin maalipaikkojen hyödyntämisessä ManU:lla jäi paljon parannettavaa, sillä joukkue loi enemmän paikkoja (447) kuin esimerkiksi mestari Chelsea (446), mutta teki yli 30 maalia vähemmän. Sir Alex Fergusonin aikana olisi ollut absurdia edes kuvitella, että ManU luovuttaa loppukaudesta Valioliigan ja pistää paukkunsa Eurooppa liigaan, varsinkin kun sen joukkue oli sarjan kallein. Kolmen pisteen parannus viime kaudesta on laiha lohtu, sillä Manchesterin länsipuolella jäätiin mestaruudesta peräti 24 pistettä.
7. Everton 61p – 9
Jämäkkä ja pragmaattisesti jalkapalloa lähestyvä Ronald Koeman palkattiin palauttamaan uskottavuus Goodison Parkille ja sen hollantilainen toden totta teki. Loppusyksystä Everton hieman yskähteli, mutta keväällä joukkue pelasi loistavaa jalkapalloa. Koemania epäiltiin ennen kautta liian tulosorientoituneeksi manageriksi, mutta entinen huippupelaaja ei pelännyt antaa saumoja Tom Daviesin tai Mason Holgaten kaltaisille nuorukaisille, mikä nostaa entisestään Evertonin hyvän kauden arvoa. Kärkikuusikkoon Toffeessilla on vielä matkaa, mutta tärkeintä päättyneellä kaudella oli kasvojen kohotus, minkä 14 pinnaa viime kaudesta parantanut Everton toden totta teki.
Evertonin tuloksellisesti vahvan kauden arvoa nosti etenkin 19-vuotiaan Tom Daviesin läpimurto. (Michael Regan/Getty Images)
8. Southampton 46p – 7
Viime kaudella ennätyksellisesti kuudenneksi sijoittunut Southampton ei lopulta pudonnut kuin kaksi pykälää, mutta pisteissä pudotusta tuli peräti 17 pinnaa. Koemanin korvanneen Claude Puelin miehistöä varjosti erityisesti epätasaisuus, joukkueen pisimmän voittoputken ollessa kaksi peliä ja pisin tappiotonkin putki jäi vain neljän ottelun mittaiseksi. Joukkue kärsi avainpelaajien kuten Virgil Van Dijk ja Charlie Austinin loukkaantumisista, mutta siitäkin huolimatta Southampton oli yllättävän vaisu. Joukkueen kannattajia närästi etenkin heikko hyökkäyspeli, Pyhimysten jäätyä maaleitta viidessä viimeisessä kotiottelussaan.
9. Bournemouth 46p – 9
Eteläenglantilaiset muurasivat tällä kaudella paikkansa keskikastissa ja yhdeksäs sija on loistava saavutus piskuiselta seuralta, joka jätti tasaisessa keskikastissa taakseen huomattavasti nimekkäämpiä nippuja. Pelkkää ruusuilla tanssimista Kirsikoiden kausi ei kuitenkaan ollut, sillä tammikuun alussa Arsenalia vastaan sulanut 3–0-johto syöksi Bournemouthin peräti kahdeksan ottelun voitottomaan putkeen. Maaliskuussa Eddie Howe sai joukkueen takaisin raiteilleen ja iloinen lyhytsyöttöpeli jauhoi punamustat kärkikymmenikköön sekä Howelle ansaitun ehdokkuuden kauden manageriksi.
10. West Bromwich 45p – 8,5
WBA oli matkalla Valioliigahistoriansa parhaaseen kauteen, mutta kulttimanageri Tony Pulisille maagisen 40 pisteen rajapyykin tullessa täyteen helmikuun lopussa, vaipui Baggies kamalaan kevätmasennukseen. Kauden viimeiset kahdeksan ottelua tuottivat ainoastaan kaksi pistettä, mikä herättää eittämättä kysymysmerkkejä ilmoille Pulisin kunnianhimosta. Lähtökohtiin nähden hyvin brittiläinen nippu pelasi kuitenkin hyvän kauden ja sijoitus kärkikymmenikköön oli huomattavasti parempi, mitä WBA:lle kauden alla uumoiltiin. Pulisin kookas miehistö tuli tunnetuksi etenkin pääpelivoimastaan, sillä se teki peräti 16 maalia kulmapotkuista.
Tony Pulisin poppoon kausi sujui loistavasti aina siihen saakka, kun 40 pistettä kolahti mittariin. (Tony Marshall/Getty Images)
11. West Ham 45p – 5
Loistava viime kausi, muutto uudelle stadionille, paljon uusia pelaajia sisään kesän siirtomarkkinoilla. West Hamin piti siirtyä uuteen aikakauteen ja haastaa kärkikuusikko, mutta sen kaudesta tuli lopulta pahemman luokan pannukakku, vaikka 11. sija ei aivan surkea olekaan. Hankinnat menivät pahasti vihkoon, eikä yksikään uusista tulijoista tuonut merkittävää lisäarvoa Hammersille. Avauskausi Olympiastadionilla oli yhtä kärsimysnäytelmää, sillä kotivoittoja kertyi vain seitsemän ja nekin pääosin häntäpään joukkueita vastaan. Kaikista synkin hetki tuli tammikuussa, kun joukkueen ylivoimainen ykköstähti Dimitri Payet alkoi kiukuttelemaan ja pelintekijä myytiin lopulta Marseilleen. 17 pinnaa viime kaudesta pudonnut pistepotti kertoo kaiken olennaisen Hammersin heikosta kaudesta.
12. Leicester 44p – 6
Mestaruuskrapulaa tai ei, mutta edelliskauden sensaatiomestari paljastui pahan päiväisesti ja vielä helmikuussa joukkue näytti potentiaaliselta putoajalta. Sympaattisen Claudio Ranierin potkut kuitenkin käänsivät kurssin, kun Craig Shakespeare sai elvytettyä joukkueen henkiin. Viisi voittoa kuuteen peliin ja Sevillan pudottaminen Mestarien liigan neljännesvälierissä toivat ilon takaisin sipsipääkaupunkiin. Vaikka kukaan ei odottanut Kettujen uusivan edelliskauden temppuaan, oli 37 pisteen pudotus karu paluu todellisuuteen.
13. Stoke 44p – 6
Kolmena edelliskautena komeasti yhdeksänneksi sijoittunut Stoke pelasi heikoimman kautensa moneen vuoteen. Osa nihkeydestä on selitettävissä avainpelaajien, kuten Jack Butlandin tai Xherdan Shaqirin loukkaantumisilla, mutta yleisesti ottaen jalkojenkatkomisimagosta eroon pyrkivän seuran kausi oli pettymys. Mark Hughes yritti paikata jo monta vuotta seuraa vaivannutta ongelmaa mitat täyttävän ykköshyökkääjän suhteen Wilfried Bonyllä, mutta vain kahdesti osunut lainamies floppasi rajusti. Lopulta vanha herra Peter Crouch, 36, päätti kauden Stoken ykköshyökkääjänä ja joukkueen parhaana maalintekijänä (7), mikä kuvastaa osaltaan Pottersin vaikeuksia. Pistepotti oli toiseksi huonoin seuran kaudesta 2008-09 alkaneella Valioliiga-taipaleella.
14. Crystal Palace 41p – 5,5
Valioliigan parhaat fanit omaavan Crystal Palacen alkukausi oli kamalaa tervanjuontia ja seurajohto oli pakotettu antamaan monoa Alan Pardewille, joka sai väistyä joulukuussa. Tilalle tullut palomiesten palomies Sam Allardyce käänsi odotetusti etelälontoolaisten kurssin ja piti joukkueen sarjassa. Vaikka 14. sija oli varsin kelvollinen alkukauden vaikeudet huomioiden, pitäisi muun muassa Christian Bentekellä vahvistuneiden Kotkien materiaalilla pelata putoamisen sijaan paikasta kärkikymmenikköön. Loppukauden arvoa nostivat komeat vierasvoitot mestari Chelseasta ja Liverpoolista sekä kotona Arsenalista. Päättynyt kausi jää ainakin tältä erää Valioliiga-historiaan, sillä kulttihahmona tunnettu Big Sam ilmoitti vuonna 1994 alkaneen manageriuransa tulleen päätökseensä.
15. Swansea 41p – 7
Faneille.comissa ihmeteltiin jo elokuussa mitä tapahtui Swanselonalle, joka on yksi 2010-luvun komeimpia tarinoita Valioliigassa. Seura hylkäsi lyhytsyöttöpeliin nojanneen ideologiansa ja myi avainpelaajiin lukeutuneet Ashley Williamsin ja Andre Ayewin muihin maisemiin. Uusien jenkkiomistajien päätös palkata yhdysvaltalainen Bob Bradley lokakuussa pois potkitun Francesco Guidolinin tilalle oli kostautua, mutta Carlo Ancelottin vasempana kätenä tunnettu Paul Clement tuli tammikuussa ja pelasti walesilaiset. Vaikka Joutsenet nousivat lopulta 15. sijalle, varmistui säilyminen vasta toiseksi viimeisellä kierroksella. Ottaen kuitenkin huomioon joukkueen heikon pelaajamateriaalin sekä managerisekoilut, oli säilyminen sangen kelvollinen suoritus ja iso sulka Clementin hattuun.
16. Burnley 40p – 9
Paluun Valioliigan tehneelle Burnleylle ei paljoa kauden alla lupailtu. Olihan Clarets pudonnut toissa kaudella lähes samalla miehistöllä, eikä vanhan liiton brittipalloon perustuneella pelitavalla voinut säilyä modernissa Valioliigassa. Ginger Mourinhoksi ristitty Sean Dyche kuitenkin osoitti, ettei jalkapallon tarvitse olla aina niin seksikästä, kunhan uskoo omaan tekemiseensä. Vaikka Burnley putosi lopulta 16. sijalle, ei seura ollut missään vaiheessa edes lähellä putoamistaistoa, mikä osaltaan kuvastaa lancashireläisten vahvaa kautta. Kotonaan Turf Moorella Burnley raapi 33 pinnaa, mutta vieraissa meno oli todella nuhaista, sillä ensimmäinen vierasvoitto näki päivänvalon vasta huhtikuun 29. päivä.
Burnley ei juurikaan vieraissa juhlinut, mutta kausi oli siitäkin huolimatta menestys. (Steve Bardens/Getty Images)
17. Watford 40p – 5
Jos jonkun joukkueen kausi oli sekava, niin muukalaislegioonana tunnetuksi tulleen Watfordin. Pozzon omistajaperhe heivasi jostain syystä hyvää työtä tehneen Quique Sanchez Floresin kesällä ja palkkasi tilalle aikanaan Napolissa kovaa jälkeä tehneen Walter Mazzarrin. Pääosin hyvin keskinkertaisista pelaajista koostuneen ryhmän otteet heittelivät niin tuloksellisesti kuin pelillisesti ja kausi päättyi viiden ottelun tappioputkeen. Pisteissä pudotusta edelliskauteen tuli viisi pinna ja sijalukuja neljä, vaikka Sir Elton Johnin kannattama seura käväisi kärkikymmenikössä peräti kuuteen otteeseen. Herhiläisillä olisi aineksia parempaan, mutta jatkuva turbulenssi niin managerien kuin pelaajiston suhteen tuntuu olevan suurin este seuran nousulle taistelemaan paikasta kärkikymmenikköön.
18. Hull City 34p – 7,5
Vaikka Hull City putosikin, ei Tiikereiden kausi ollut missään nimessä huono. Nousijan kausi alkoi kaaottisissa tunnelmissa, kun omistajiin kyllästynyt Steve Bruce lähti lätkimään ja joukkueella oli suuria vaikeuksia saada edes kokoonpanoa täyteen. Kelpo työtä rajallisella materiaalilla tehnyt Mike Phelan sai väistyä joulukuussa ja tilalle tuli Marco Silva, joka sai tammikuun siirtoikkunassa hankittua uusia pelaajia ja teki Tiikereistä uskottavan Valioliigaseuran. Erostaan tällä viikolla ilmoittanut lusitaaniluotsi nosti seuran lisäksi myös omia osakkeitaan ja saattaa jatkaa Valioliigassa myös ensi kaudella. Lähtökohtiin nähden Hullin kausi oli hyvä, mutta putoamiseen ei voi olla tyytyväinen, vaikka se odotettu skenaario olikin.
19. Middlesbrough 28p – 5
Boron pitkään odotettu paluu Valioliigaan muodostui lopulta mahalaskuksi. Aitor Karanka vahvisti rivejään Marten De Roonin sekä Alvaro Negredon kaltaisilla laatupelureilla, mutta koilisenglantilaisten pelillinen anti jätti runsaasti toivomisen varaa. Etenkin hyökkäyspeli oli heikkoa alusta loppuun, mistä kaiken olennaisen kertoo se, että maalikuninkuuden voittanut Harry Kane (29) teki enemmän maaleja kuin koko Boro (27) yhteensä. Boron onneksi joukkueessa kovin moni ei noussut valokeilaan, joten ryhmä pysynee suht hyvin kasassa, eikä paluuta pääsarjaan tarvitse välttämättä odottaa toista seitsemää vuotta.
20. Sunderland 24p – 4,5
Sunderlandin kohdalla voitaneen sanoa, että väistämätön tapahtui viimeinkin. Vaikka syyttävät sormet osoittavat managerin paikalta irtisanoutuneeseen David Moyesiin, on skotin puolustukseksi sanottava, ettei hänelle jätetty kovinkaan kaksisia pelimerkkejä. Pahin farssi nähtiin helmikuussa, kun pahasti velkaantunut seura vei edustusmiehistönsä lomailemaan New Yorkiin ja potki samaan aikaan ulos useita seuratyöntekijöitään. Mustien kissojen kaudesta on Jordan Pickfordin läpimurron ohella vaikea löytää mitään positiivista, eikä Britannian Brexit-pääkaupungiksi nimetyn seuran ylpeyttä kannata ihan hetkeen odottaa takaisin Valioliigaan.
Lähteet: Valioliiga, Transfermarkt, Squawka
Kansikuva: Richard Heathcote/Getty Images