Tosiasia numero yksi: Mesut Özil ja Alexis Sanchez ovat maailmanluokan pelaajia. Tosiasia numero kaksi: kaksikko on tällä kaudella ollut kaukana parhaasta tasostaan. Lähestulkoon varma skenaario: tähtiduo ei edusta Tykkimiehiä ensi kaudella.
Arsenalin vierailu Manchesterin itäiselle puolelle päättyi odotusten mukaan tappioon. Hyvätasoisessa ottelussa päähuomion vei kuitenkin ottelun tuomaristo. Toisen puoliajan alussa Citylle vihelletty pilkku oli todella heppoinen, jonka lisäksi ottelun ratkaissutta 3–1-maalia edelsi selkeähkö paitsio. Arsenalin leirissä päähuomio kiinnittyi luonnollisesti Michael Oliverin johtamaan kolmikkoon, mutta ottelu myös alleviivasi, että Tykkimiehet olisivat parempi joukkue ilman Sanchezia ja Öziliä.
Arsene Wenger tarttui ottelun jälkeen tuomarityöskentelyyn – ja täysin aiheesta– mutta Arsenal-manageri ja seuran kannattajat huijaavat itseään jos he kuvittelevat Tykkimiesten ansainneen pelistä mitään. Arsenalin nykytaso ja vastustaja huomioiden vieraiden esitys oli kelvollinen, mutta kuten Pep Guardiola taiston tauottua totesi, oli Cityn voitto kenttätapahtumiin nähden ansaittu.
Arsenalin onnistujat löytyvät muualta kuin joukkueen parhaiten palkatuista talismaaneista. Kunnianhimoinen chileläinen näyttää siltä, että hänen päänsä jo muualla, vaikka Wenger sanoi Sanchezin antaneen kaikkensa Etihadilla. On tietysti hienoa, kun manageri puolustaa pelaajaansa, mutta umpisurkean pelin pelannut Sanchez ei todellisuudessa tarjonnut joukkueelleen yhtään mitään. Sanchezin 11 pallonmenetystä tai harhasyöttöä olivat yli puolet enemmän kuin yhdelläkään muulla kentällä käyneellä pelaajalla.
Sanchezin nihkeät otteet ovat näkyneet myös tehotilastoissa. Viime kaudella lähes pitelemätön hyökkääjä on osunut tällä kaudella kahdesti, kerran Valioliigassa ja kertaalleen Eurooppa-liigassa. Syöttöjä Sanchezilla on kasassa kolme kappaletta, kaksi Valioliigassa, yksi liigacupissa.
Vastaavasti Mesut Özil jakaa mielipiteitä. Osan silmissä saksalainen on sylkykuppi, joka on heti Wengerin jälkeen seuraava tappiosta tai huonosta esityksestä syytetty henkilö. Saksalaisella riittää myös puolustajia, jotka nostavat esiin luodut maalipaikat ja keskikenttäpelaajan juoksemat kilometrit. Myös Pep Guardiola puhui ennen ottelua Özilin loistokkuudesta ja ylitse ampuvasta kritiikistä. ”Totuus” lienee jotain siltä väliltä. Rapaa Özil saa kohtuuttoman paljon, mutta toisinaan saksalaista ei juurikaan työnteko kiinnosta – varsinkaan kun oma joukkue ei ole pallossa. Yhdeksässä Valioliigapelissä esiintynyt Özil on merkkauttanut vaatimattomat tehot 1+2.
Tähtikaksikon alkukauden otteiden perusteella kumpikin näyttää siltä, ettei heitä liiemmin kiinnosta edustaa Arsenalia. Toisaalta turhautumisen ymmärtää, sillä uransa huippuvuosia viettävät maailmanluokan pelaajat eivät tule kunnianhimottomassa Arsenalissa voittamaan merkittäviä pokaaleja. Toisaalta sopimuksen alaiselta huippuammattilaiselta voi ja pitää odottaa ammattimaisuutta, eli sitä, että pelaaja antaa seuralle kaikkensa päivästä toiseen.
Alexis Sanchezin esitys Etihadilla oli surkea. (Clive Brunskill/Getty Images)
Tykkimiesten kauden kenties paras peli nähtiin syyskuussa Stamford Bridgellä, vaikka joukkue jäikin maalittomaan tasapeliin. Kyseisessä ottelussa Alexander Lacazetten alapuolella operoineet Alex Iwobi ja Danny Welbeck, eivät jalkapalloilijana ole lähellekään Özilin ja Sanchezin tasoa, mutta kollektiivin toimivuuden kannalta huomattavasti parempia vaihtoehtoja. Länsi-Lontoossa nähtiin eheä ja yhtenäinen kokonaisuus, joka piti etäisyydet tiiviinä sekä hyökkäsi ja puolusti yhtenäisesti, mikä on ollut harvinaista tämän vuosikymmenen Arsenalille.
Etenkin Sanchezin kohdalla ongelma on ollut pelaajan tietynlainen kurittomuus. Arsene Wenger antaa hyökkäyspään tähdilleen muita kärkijoukkueiden managereita enemmän vapauksia. Parhaimmillaan Sanchez on lähes maaginen, mutta pahimmillaan rasite joukkueelleen. Chileläinen puskee pieniin väleihin, ei malta irrottaa pallosta ja ryntäilee turhaan prässäämään kun muu joukkue vetäytyy. Nyt kun suurin polte näyttää kadonneen, on hyökkääjä näyttänyt lähinnä keskinkertaiselta väläyttelijältä.
Vastaavasti Özil prässää fiksusti ja tekee kentällä älykkäitä liikkeitä. Eilinen peli kuitenkin osoitti Özilin tarvitsevan huippuotteluissa ympärilleen strukturoidun ryhmän, jotta saksalainen pääsee loistamaan. Pehmeä taiteilija ei ratko pelejä yksilönä, vaan hän on parhaimmillaan juuri huippupelaajien ympäröimänä, jossa syöttösuuntia ja viimeistelijöitä piisaa. Tätä Wenger ei tarjoa ja juuri sen takia Arsenal-fanit saavat tuskailla miksi pelintekijä pelaa seurajoukkuetta paremmin maajoukkueessa. Jamie Carragher luonnehti Öziliä ”luksuspelaajaksi” ja kärjistäen voisi väittää Arsenalin olevan liian huono joukkue saksalaisen potentiaalin ulosmittaamiselle.
City-ottelussa Arsenalilla oli hyviä hetkiä, mutta maalipaikoille eteneminen oli haastavaa. Myöskään Wengerin taktinen valinta nostaa linja ylös ja prässätä Cityä ylhäältä ei toiminut, koska Arsenal ei tehnyt sitä yhtenäisesti.
BBC:n Match of the Day -ohjelmassa hyökkääjälegenda Alan Shearer esitti voimakasta kritiikkiä Wengerin hyökkääjävalinnalle. Ranskalaismanageri nosti piikkiin Sanchezin ja jätti 50 miljoonaa puntaa maksaneen ennätyshankinta Lacazetten penkille. Siitäkin huolimatta, että Lyonista hankittu kärki on Tykkimiesten selvästi paras maalintekijä kuudella osumallaan.
Wengerin ja Arsenalin kannattaisikin kääntää katseita tulevaisuuteen. Kauden ensimmäiset kolme kuukautta ovat osoittaneet Sanchezin ja Özilin odottelevan jo siirtoa muihin maisemiin. Ne pelit, jotka joukkue on pelannut ilman ykköstähtiään, on Arsenal ollut huomattavasti yhtenäisempi ryhmä. Kovasti uurastava Lacazette pitäisi olla päivän selvä valinta avaukseen. Kovasti uurastavan ranskalaisen tueksi kannattaisi nostaa ennemmin vaikka suurella Gunners-sydämellä uurastava Jack Wilshere.
Wenger osoitti kunnianhimoa pitäessään Özilin ja Sanchezin tähän kauteen umpeutuvista sopimuksista huolimatta. Jälkiviisaana voisi väittää, että kaksikko olisi kannattanut lyödä lihoiksi jo kesällä, kun heistä olisi irronnut vielä mukavat rahapinot. Jossittelu on kuitenkin turhaa ja Wengerin on keskityttävä saamaan maksimit irti nykyisestä ryhmästään, jotta sijoitus neljän joukosta aukeaisi.
Sen saavuttaakseen ranskalaisen pitäisi uskaltaa siirtää tähtikaksikko vaihtopenkille, sillä Arsenal on parempi joukkue ilman heitä.
Tilastot: WhoScored, Transfermarkt
Kansikuva: Mike Hewitt/Getty Images