Tulosten valossa Arsenal on avannut kautensa kohtuullisesti. Pelillisesti Tykkimiehet ovat olleet todella sekava paletti, jonka tekemisessä on paljon hyvää, mutta samoja vanhoja ongelmia. Arsene Wengerin kokoonpanovalinnat herättivät keskustelua Stokelle kärsityn tappion jälkeen, eikä pelaajien peluuttaminen väärillä paikoilla näytä olevan paras tapa voittaa jalkapallo-otteluita. Vaikka Arsenal kaatui Britannia Stadiumilla ennen muuta viimeistelyyn, ovat ranskalaisen pelaajavalinnat olleet ontuvia.
Viime keväänä lanseerattu 3–4–3 ei tämän kauden alussa ole toiminut toivotulla tavalla, vaikkakaan neljää Arsenalin reppuun tehtyä maalia ei voi laittaa puolustusmuodon piikkiin. Leicester osui kahdesti kulmapotkuista, jonka lisäksi kahdesti on kolissut harhasyöttöjen jälkeen.
Stoken vieraana Arsenal kaatui kuitenkin heikkoon viimeistelyyn. Yli 77-prosenttisesti pelivälinettä hallinnoinut vierasjoukkue ampui 18 kertaa, joista kuusi suuntautui tolppien väliin. Tietyllä tapaa Stoke-ottelua voi pitää rohkaisevana esityksenä tappiosta huolimatta. Arsenal kykeni luomaan paikkoja myös tiivistä bussia vastaan. Takavuosista poiketen Tykkimiehet eivät menneet boxin nurkille takomaan päätä seinään, vaan malttoivat pitää pelivälinettä kauempana ja iskivät nopeasti Stoke-puolustuksen selustaan.
Arsenal rakensi peliä keskustan kautta, josta peliväline liikahti jokaiselle kaistalle. Wengerin poppoon rakentamilla paikoilla yksikin tehty maali olisi ollut välttävä suoritus. Ihan jokainen tekopaikka ei tullut optimaaliseen peliasentoon, mutta tekosyitä nollalle tehdylle maalille ei kannata keksiä.
Tappio oli kirvelevä ja vaikka surkeaa viimeistelyä ei voi Wengerin niskaan kaataa, täytyy veteraanimanagerin katsoa syvälle peiliin kokoonpanovalintojensa suhteen. Arsenalilla on ollut vajetta keskuspuolustajista, mikä selittää osaltaan erikoisia valintoja. Laurent Koscielny on huilannut avauspelit pelikiellon takia, loukkaantuneena ollut Gabriel Paulista kaupattiin Valenciaan ja lauantaina penkillä istunut Per Mertesacker otti osumaa Community Shieldissä.
Kummassakin sarjapelissä linjan keskellä on häärinyt Nacho Monreal, loistava ja monipuolinen puolustaja, joka ei yksinkertaisesti sovellu linjan keskelle. Juuri Jese Rodriguezin voittomaalissa espanjalaishyökkääjä pääsi turhan helposti maanmiehensä etupuolelle ja kykeni näin ollen sijoittamaan ottelun ainokaisen. Alle 180-senttinen Monreal on ollut suurissa etenkin pääpalloissa.
Linjan vasemmalla sivustalla on pelannut kummassakin pelissä uusi hankinta Sead Kolasinac. Bosnialainen soveltuu fyysisyytensä myötä myös toppariksi, mutta siellä hänen vahvuudet eivät pääse oikeuksiinsa. Bundesliigan tähdistöön valittu peluri teki viime kaudella kolme maalia ja alusti viisi osumaa, joten hyökkäysosaamista todistetusti löytyy.
Oikealle sentään operoi Shkodran Mustafi, joka on koulutukseltaan toppari. On kuitenkin sangen erikoista, että Wenger luotti Monrealiin linjan keskellä, vaikka pallollisesti vahva ja fyysinen Saksan maajoukkuepuolustaja soveltuisi rooliin ominaisuuksiensa puolesta erinomaisesti.
Nuoret Rob Holding ja Calum Chambers taas eivät olleet edes kokoonpanossa, vaikka heillä ei tiettävästi ole loukkaantumisia. Holding oli vaikeuksissa Leicesteriä vastaan, mutta on lyhytnäköistä heittää lupaava toppari katsomoon yhden puoliajan perusteella. Kelvollisen lainakauden Borossa pelannut Chambers taas ei näytä saavan edes mahdollisuutta, vaikka lahjakas puolustaja sopisi ominaisuuksiensa puolesta erinomaisesti juuri kolmen alakerran oikeaan ruutuun.
Kolasinacin tuurattua alakerrassa, on vasemman wingbackin paikalla nähty ensin Alex Oxlade-Chamberlain ja Stokea vastaan Hector Bellerin. Espanjalainen teki loistavia juoksuja Pottersia vastaan, mutta osoitti karulla tavalla, kuinka iso merkitys paremmalla jalalla on wingbackin paikalla. Vasuri on Bellerinille lähinnä tukijalka, joka tarkoitti sitä, että hänen oli aina ennen ratkaisuyritystä käännettävä pallo oikealle. Tämä taas tarkoitti usein sekunnin tai kahden aikailua, jonka myötä Stoken tiivis linja ehti tukkimaan ykkössektoria.
Takaa-ajoasemassa Wenger vaihtoi Leicester-pelin tapaan neljän alakertaan, mutta otti jostain syystä Kolasinacin pois ja jätti Bellerinin kentälle, vaikka ensin mainittu olisi vasurin keskitysten myötä ollut huomattavasti luontevampi vaihtoehto vasemmaksi pakiksi. Wengerin vaihdot olivat muutenkin erikoista sorttia. Olivier Giroudin sisääntulo oli odotettu, mutta vähemmän kliinisenä tunnetun ja paikkoja tuhlailleen Danny Welbeckin sijaan kentältä ulos hölkkäsi Alexandre Lacazette. Kenties vieläkin erikoisempaa oli se, että Arsenalin ahkera keskityspallojen viljely loppui kuin seinään, Giroudin tultua sisään.
Jos Wengerin vaihdot onnistuivat Leicesteriä vastaan erinomaisesti, menivät ne Stokea vastaan pahasti vihkoon. Stoken maalista isoimman miinuksen saanut Granit Xhaka ei ollut lauantaina parhaimmillaan, mutta hänen poistuttuaan Arsenalin pelaamisesta katosi rytmi lähes kokonaan. Alex Iwobi ja Theo Walcott taas näyttivät siltä, ettei kumpikaan tiennyt missä heidän pitäisi olla. Etenkin Walcott on tällä hetkellä täysin turha pelaaja, joka on pysyi lauantaina – avauspelin tapaan – pitkälti pelin ulkopuolella.
Koscielnyn vapautuminen pelikiellosta helpottaa Arsenalin kokoonpanohuolia, mutta yleisesti ottaen Wengerin valinnat ovat jättäneet toivomisen varaa. Tuntuu lähinnä järjen vastaiselta uhrata Bundesliigassa vasenta laitaa dominoinut pelaaja toppariksi ja istuttaa rooliin ”vääräjalkainen” pelaaja. Vähintään yhtä typerää on heittää linjan keskustaan 179-senttinen laitapuolustaja, vaikka tarjolla olisi ainakin kolme luontaista topparia. Wenger sanoi ottelun jälkeen olleensa pettynyt keskuspuolustukseen, mutta siitä hän saa syyttää myös itseään.
Tykkimiesten esityksessä on näkynyt positiivisia elementtejä hyökkäyspelin etenemisen suhteen, mutta ongelmat puolustuksen heikon organisoinnin kanssa eivät ole kahden avauspelin perusteella poistuneet. Ne harvat kerrat, kun Stoke pääsi vieraitaan testaamaan, saivat raitapaidat luotua lähes poikkeuksetta vaarallisen tilanteen.
Monipuolisuus on valttia ja pelaajien täytyy mukautua erilaisiin tilanteisiin. Neljä väärällä pelipaikalla pelannutta Arsenal-peluria on kuitenkin iso lukema. Esimerkiksi Bellerin on loistava pelaaja, mutta ”väärällä” puolella pelaaminen ei selvästikään sovi katalaanille. Näin ollen syy esitysten sekavuuteen johtuu osittain juuri heikoista kokoonpanovalinnoista.
Kansikuva: David Rogers/Getty Images