Paul Scholes syntyi vuonna 1974 irlantilaistaustaisen työväen perheen esikoislapseksi. Lähes jokaisen nuoren brittipojan tapaan jalkapallo kuului isona osana Scholesin elämään pikkupojasta lähtien. Scholes oli lahjakas jalkapalloilija, mutta minään superlupauksena häntä ei voitu pitää. Pieni koko haittasi menoa, sillä vielä 1980-luvulla brittiläisen jalkapallon ihanteet olivat jotain aivan muuta kuin nykypäivänä. Muuan Sir Alex Ferguson kommentoi, ettei Scholesin tapaisella kääpiöllä ole minkään valtakunnan mahdollisuutta nousta Unitedin ykkösjoukkueeseen. Valmentajalegenda on tuskin koskaan ollut enempää väärässä.
Scholes oli osa legendaarista class of 92:ta
Scholes siirtyi 14-vuotiaana maineikkaan Manchester Unitedin nuorisoakatemiaan ja kuului oleellisena osana legendaariseen vuoden 1992 nuorten FA Cupin voittaneeseen joukkueeseen, vaikka Scholes pelasikin tuona vuonna pääasiallisesti vuotta nuorempien Unitedin juniorien kanssa.
Vuoden 1992 joukkue on mahdollisesti koko Englannin jalkapallohistorian nimekkäin, sillä Scholesin ohella Ryan Giggs, David Beckham, Gary ja Phil Neville sekä Nicky Butt nousivat isoon pelilliseen rooliin myös Unitedin ykkösjoukkueessa. Koko ikäluokan lahjakkaimpana pelaajana pidettiin keskikentään työjuhta Buttia, jonka komea ura jäi kuitenkin pahasti muiden ikäkausitovereidensa varjoon.
Scholes debytoi Unitedin edustusjoukkueessa jo vuonna 1994, mutta lopullinen läpimurto ykkösjoukkueeseen tapahtui seuraavana vuonna, jolloin keskikentän punapää viiletti avauskokoonpanossa 25 liigaottelussa.
Nuorempana Scholes nähtiin hyvin puhtaasti hyökkäävänä keskikenttäpelaajana ja hän teki debyyttikaudellaan komeat 10 liigamaalia. Scholes esiintyi paikka paikoin jopa puhtaana hyökkääjänä, mikä kertoo miehen monipuolisuudesta jalkapalloilijana.
Scholes oli parhaimmillaan keskikentän pelinrakentajana
Parhaimmillaan Scholes oli kuitenkin keskikentän rytmittäjän roolissa, missä hänet nähtiin usein Unitedin 2000-luvun menestysjoukkueissa. Thiery Henry on useaan otteeseen sanonut haastatteluissa Scholesin olleen kokonaisvaltaisin keskikenttäpelaaja, mitä hän on koskaan pelikentillä nähnyt.
Punapää oli pienestä koostaan huolimatta yllättävän hyvä kaksinkamppailija, mutta maailman maineeseen hän nousi erityisesti syöttöpelinsä avulla. Scholes tuntui aina tekevän kentällä oikeita ratkaisuja pallollisena, oli kyseessä sitten lyhyt rytmittävä syöttö toiselle keskikenttäpelaajalle tai miehen tavaramerkkimäinen alakierteinen suoraan hyökkääjän jalkaan putoava ristipallo.
Scholes on ollut osittain oman monipuolisuutensa uhri, erityisesti maajoukkueympyröissä. Jostain täysin käsittämättömästä syystä Englannin maajoukkueessa keskikenttä rakennettiin pitkään Steven Gerrardin ja Frank Lampardin ympärille, vaikka jokainen jalkapallosta mitään ymmärtävä tiesi varmasti Scholesin olevan huomattavasti kyseistä kaksikkoa parempi jalkapalloilija.
Scholes joutui pelaamaan parhaina vuosinaan maajoukkueessa yleensä laiturina, mikä varmasti vaikutti miehen päätökseen lopettaa maajoukkuepelit pieleen menneiden vuoden 2004 EM-kisojen jälkeen. Vuoden 2010 MM-kisoihin Englannin luotsannut Fabio Capello halusi kovasti Scholesin takaisin maajoukkueen matkaan, mutta 66 maaottelua pelannut ”Scholsie” piti päänsä ja ei pyörtänyt lopettamispäätöstään.
Aikana, jolloin huippujalkapalloilijoiden pitää olla komeita, kuvauksellisia ja ulospäinsuuntautuneita on Scholes tehnyt tavanomaisuudesta taidetta. Scholesin kansainväliset vertailukohdat Xavi, Andrea Pirlo ja Xabi Alonso ovat satumaisen taitavien pelinrakentajien näköisiä kun taas Scholes näyttää sellaiselta keskivertolädiltä, johon kuka tahansa meistä voisi törmätä mennessään lähipubiin nauttimaan muutaman kylmän huurteisen.
David Beckham ja Cristiano Ronaldo eivät taatusti poistu kotootaan ilman Napolissa teetettyjä mittatilauspukuja kun taas Paul Scholes tallailee Manchesterin katuja Marks & Spenceristä ostetuilla huonosti istuvilla farkuilla ja yhtä kokoa liian iso neulepaita päällään.
Scholesin tavanomaisuus luo meille jalkapallokatsojille illuusion siitä, että kuka tahansa meistä olisi voinut nousta Unitedin tapaisen joukkueen tähtipelaajaksi. On huojentavaa nähdä, että jalkapallomaailman huipulle voi nousta ilman erityisiä fyysisiä huippuominaisuuksia.
Satumaisten syöttöjen ohella Paul Scholes muistetaan myös välillä holtittomistakin taklauksista. (Getty)
Scholes oli Englannissa väärinymmärretty nero
Paul Scholes on aina ollut kotimaassaan Englannissa aliarvostettu pelaaja, vaikka absoluuttiselta tasoltaan hän on todennäköisesti koko maan kunniakkaan jalkapallohistorian paras yksittäinen pelaaja. Scholes harvoin teki pelaajana suurelle yleisölle mieleen jääneitä näyttäviä temppuja, joskin aika-ajoin hän esitteli hurjaa kaukolaukaustaan ja teki useita komeita maaleja.
Scholes oli läpi uransa uskomattoman tasainen suorittaja ja miehen hyvän ja huonon päivän ero oli poikkeuksellisen pieni. Usein Unitedin ottelua katsoessa Scholesia harvoin edes huomasi kentällä, mutta jälkikäteen tilastoista huomasi hänen syöttäneen taas kerran yli 70 syöttöä hurjin syöttöprosentein. Scholes oli oma itsensä niin pelikentällä kuin sen ulkopuolella, hän ei viihtynyt kirkkaissa valoissa eikä hänellä ollut minkäänlaista pakottavaa tarvetta päästä huomion keskipisteeksi.
Englannin ulkopuolella Scholesia on kuitenkin aina arvostettu erittäin korkealle. Hän on lähihistorian ainoa englantilaispelaaja, joka olisi halutessaan kävellyt minkä tahansa eurooppalaisen huippujoukkueen avauskokoonpanoon ilman suurempia ongelmia.
Poikkeuksellisen moni viimeisen 20 vuoden ajan suurpelaaja on maininnut haastettaluissa nimenomaan Scholesin nimen puhuttaessa oman uransa kovimmista vastustajista. Xavi ja Zinedine Zidane ovat kehuneet liki koko aikuisuransa numerolla 18 pelannutta keskikenttäpelaajaa maasta taivaisiin ja Lionel Messi on kertonut, että Barcelonan La Masiassa Scholesin nimi mainittiin erittäin usein harjoitusten aikana.
Aikalaistarinan mukaan Inter Milan, Juventus ja Real Madrid ovat kyselleen Scholesin perään, mutta mies totesi ettei mikään rahasumma saisi häntä poistumaan rakastamansa seuran riveistä.
Jos jossain päin Englantia Paul Scholesia on aina osattu arvostaa, niin Manchesterissa. Scholes oli puhkikulutettua sananlaskua käyttäen yksi niistä pelaajista, joka pelasi viikosta toiseen rinnassa olevalle logolle, ei selässä olevalle nimelle. Kentällä hän oli yksi Unitedin tärkeimmistä, ellei tärkein pelaaja, kun seura voitti peräti 11 Valioliigan mestaruutta ja kaksi Mestarien liigan pokaalia 20 vuoden aikana.
Scholesin todellinen hyvyys on tullut esille kuitenkin vasta viime vuosina, kun United on koittanut etsiä itselleen edes jollain tasolla mitat täyttävää korvaaja onnistumatta siinä kovinkaan hyvin. Kertaalleen Scholes joutui jopa pyörtämään lopettamispäätöksensä, kun kaudella 2012-2013 United tarvitsi kiperästi apuja pahan loukkaantumissumansa keskellä. Numero 18 teki comebackin ja kausi päättyi Unitedin mestaruusjuhliin.
Tuon kauden jälkeen Manchesterissa on juhlittu vain yhtä FA Cupin voittoa ja tärkein selittävä tekijä on keskikentän talismaanin puuttuminen. Lopulta Scholes esiintyi Unitedin paidassa yhteensä 499 liigaottelussa tehden niissä komeat 107 maalia.
Kansikuva: Getty