Lajinsa viimeinen – Arsene Wenger mullisti koko englantilaisen tavan ajatella jalkapallosta

Viaplay LogoParas tapa seurata Valioliigaa on tietysti katsoa pelejä. Se onnistuu parhaiten Viaplay-palvelussa.

UNELMAKISA: Voita matka jalkapallon MM-finaaliin Moskovaan!

Sunnuntaina pelattava Valioliigan päätöskierros tietää yhden merkittävän aikakauden päättymistä. Lähes 22 vuotta Arsenalia luotsannut Arsene Wenger astuu kauden päätteeksi syrjään seuran managerin paikalta. Vaikka ranskalainen on viime vuosina auttamatta pudonnut huippufutiksen kyydistä, tulee hän jäämään jalkapallon rikkaaseen historiaan lajin suurmiehenä. Tämä artikkeli pyrkii parhaansa mukaan niputtamaan Wengerin hienoa Arsenal-uraa ja hänen ylistettyä persoonaansa.

Arsene Who?

Nurkkakuntaiset britit olivat puulla päähän lyötyjä, kun yksi maan suurimmista seuroista palkkasi tuntemattoman ulkomaalaismanagerin lokakuussa 1996. Luottamusta ei herättänyt isoihin silmälaseihin sonnustautuneen pitkänhuiskean ranskalaisen ulkoinen olemus, eikä se, että hänen edellinen pestinsä oli Japanissa. Tykkimiesten silloinen varapuheenjohtaja David Dein on myöhemmin kertonut vakuuttuneensa Wengeristä jo tämän valmentaessa Monacoa.

Tarina kertoo Deinin kuulleen Monaco-managerin olleen Highburyn lehtereillä ja kutsuneen hänet illalliselle. Wengerin intohimo jalkapalloon yhdistettynä hänen älykkyyteensä jättivät Deiniin lähtemättömän vaikutuksen.

Wengerin saavuttua Pohjois-Lontooseen, brittilehti Evening Standard julkaisi jutun ikonisena elämään jääneellä otsikolla ”Arsene Who?”.

Vajaat 22 vuotta myöhemmin kenenkään ei tarvitse kysyä samaa kysymystä. Wengerin saapuessa Arsenal oli alisuorittanut monta vuotta ja kaipasi muutosta. Vuosi ennen Wengerin saapumista puolustusvoittoiseen futikseen uskonut George Graham joutui eroamaan lahjusskandaalin johdosta.

Wenger muokkasi Arsenalin rosoisesta brittiporukasta modernin eurooppalaisen huippujoukkueen, joka oli kotimaassa aikaansa edellä. Wengerin pitkän Arsenal-uran ensimmäinen puolikas oli huomattavasti jälkimmäistä menestyksekkäämpi. Ranskalainen vei Tykkimiehet tuplamestariksi heti ensimmäisellä täydellä kaudellaan ja voitti lopulta kolme liigamestaruutta. FA Cupin voittoa luotsi juhli peräti seitsemän kertaa. Wengerin eittämättä hienoin saavutus löytyy kaudelta 2003-04, kun Tykkimiehet marssivat mestaruuteen häviämättä otteluakaan. Samaan ei ole kyennyt yksikään joukkue tai manageri Valioliigan historiassa.

Kaiken kaikkiaan Wenger on valmentanut Arsenalia yli 1200 virallisessa ottelussa. Häntä voi pitää jalkapallon viimeisenä dinosauruksena. Tätä mieltä on myös pitkään Wengeriä piikitellyt Jose Mourinho, jonka mukaan Wengerin tai Sir Alex Fergusonin kaltaista profiilia on mahdoton saavuttaa, vaikka sitä kuinka tavoittelisi. Samaan hengenvetoon lusitaani toivoi, ettei ranskalainen lopettaisi valmentamista, koska hän on Mourinhon mukaan liian hyvä ja rakastaa lajia liikaa tehdäkseen sen.

Wenger saapui Valioliigaan ennakkoluulojen saattelemana, mutta vakuutti niin pelaajat, kuin katsojat hyvin nopeasti. (Alex Livesey/Allsport/Getty Images)

Hektisessä futismaailmassa managerit vaihtuvat tiuhaan ja sunnuntain jälkeen pisimpään nykypestissä ollut Valioliiga-manageri on Bournemouthin Eddie Howe, joka palasi Kirsikoihin syksyllä 2012. Arsenalin paikalliskilpailija Tottenhamissa on Wengerin valtakauden aikana nähty 12 manageria.

Wenger ei jää historiaan pelkästään Arsenalin parhaana managerina, vaan miehenä, joka käytännössä rakensi seuran. Puolustava futis lensi romukoppaan ja hyökkäävä jalkapallo ulkomaisine tähtipelaajineen teki Arsenalista yhden planeetan suosituimmista joukkueista. Siinä sivussa Wenger rakensi pian 12 vuotta käytössä olleen ja reippaat 60 000 katsojaa vetävän Emirates Stadiumin.

Wengerillä oli myös mahdollisuuksia lähteä Pohjois-Lontoosta. Vuosien saatossa muun muassa Bayern München, Real Madrid ja PSG kosiskelivat luotsia, mutta Arsenaliin juurtunut manageri ei ollut missään vaiheessa kiinnostunut muista pesteistä.

Mies, joka muutti koko englantilaisen jalkapallon

Sana ”vallankumous” alkaa olla peruskauraa median ylidramatisoivissa narratiiveissa. Jos, joku kuitenkin ansaitsee vallankumouksellisen arvonimen, niin Arsene Wenger. Hän saapui Englantiin aikana, jolloin brittifutis ei ollut erityisen hohdokasta. Valioliiga oli kovassa taloudellisessa nosteessa lisääntyneen tv-rahan myötä, mutta edelleen taktisesti köykäinen ja vanhan brittikulttuurin sävyttämä – viheriöllä ja etenkin sen ulkopuolella.

Wenger järkytti Arsenalin runkomiehiä poistamalla oluthanan treenikeskuksesta. Samalla ranskalainen laittoi pelaajien ruokavaliot kuntoon, kun rasvaiset pubiruoat vaihtuivat ravintopitoisiin kasviksiin. Tuohon aikaan Arsenalia edustaneet pelaajat ovat kertoneet ihmetelleensä uuden managerin metodeja, mutta vakuuttuneensa hyvin nopeasti tämän toimintatavoista.

Wengerin vallankumous ei jäänyt pelkkiin ruokavalioihin ja urheilullisuuden kohottamiseen. Hän mullisti tapaa, jolla sumuisella saarella ajatellaan kuningaspelistä. Maailman varakkain futisliiga on sekoitus päästä päähän virtaavaa kovatempoista brittipalloa ja modernia mannereurooppalaista taitofutista. Juuri tämä yhdistelmä tekee Valioliigasta niin mielenkiintoisen monien silmissä. Ja yhdistelmän synnyttämisestä saamme kiittää pitkälti Wengeriä, joka uskalsi tuoda omat vivahteensa kovatempoiseen Valioliigaan.

Ranskalainen muovasi tylsäksi haukutusta Arsenalista luovaa ja hyökkäysvoittoista futista pelaavan ryhmän. Siirtomarkkinoilla Wenger ei jumittunut monien kollegoidensa tavoin brittipelaajiin, vaan haki rohkeasti englantilaisille tuntemattomia ulkomaisia pelaajia.

Parhaimmillaan Thierry Henryn, Robert Piresin ja kumppanien meno oli silmiä hivelevän kaunista katseltavaa. Huomattavasti Arsenalia rikkaampi ManU voitti Wengerin alkuvuosina Tykkimiehiä enemmän, mutta ei ole puhettakaan, kumpi seuroista pelasi parempaa jalkapalloa. Wengerin Arsenal oli vuosituhannen vaihteessa joukkue, jota ihailtiin ja pelättiin. Joukkue, joka täytti stadionit ja, jonka edesottamuksia kaikki halusivat nähdä.

Wengerin vallankumouksen ikonisin hetki ajoittuu kauteen 1997-98, jolloin Arsenal kiri yli 10 pistettä karussa olleen Man Unitedin kiinni ja juhli lopulta tuplamestaruutta. Mestaruuden sinetöineessä kauden päätöspelissä, kovaotteisena keskuspuolustajana tunnettu Steve Bould vapautti toppariparinsa Tony Adamsin läpiajoon, joka viimeisteli tyylillä. Wenger rikkoi stereotypioita pelaajatyypeistä, eikä halunnut kahlita pelaajia tiettyihin muotteihin. Juuri Adamsin viimeistelemä maali kuvastaa osuvasti ranskalaisen synnyttämää pelillistä evoluutiota.

Wengerin puolustajiin viime vuosina kuulunut ManU-legenda Gary Neville suitsutti ranskalaista hiljattain twitterissä. Neville kehui Wengerin rakentaneen parhaat brittijoukkueet, joita vastaan hän pitkällä urallaan pelasi. Sky Sportsin asiantuntijana tunnettu Neville jatkoi ylistystään sanomalla ManU:n olleen pakotettu muuttumaan Wengerin Arsenalin takia. Toinen United-ikoni, tv-studioista tuttu Rio Ferdinand jatkoi, ettei moni voi sanoa muuttaneensa alaa, mutta Arsene Wenger teki sen.

Pelaajien valmentaja

Wenger toi mukanaan taktisen vallankumouksen, mutta mikään piin kova idealisti hän ei ole koskaan ollut. Siinä missä Pep Guardiolan ja Mauricio Pochettinon kaltaiset uudemman sukupolven managerit käyttävät harjoituskentillä runsaasti aikaa mikromanageeraamiseen, on Wengerin suurin vahvuus ollut pelaajien käsittely ja heidän kanssaan työskentely. Harva Arsenalin vuosien saatossa jättänyt pelaaja on pelannut siirron jälkeen paremmalla tasolla, kuin Wengerin alaisuudessa.

Wengerin kyvyt pelaajien kanssa voi osuvasti tiivistää Thierry Henryyn, joka saapui Arsenaliin elokuussa 1999. Nuorta ranskalaista pidettiin laiturina, mutta Wenger rohkaisi suojattiaan pelaamaan keskellä. Henryltä toki löytyi kaikki ominaisuudet menestyksekkääseen uraan keskushyökkääjänä, mutta tuohon aikaan sumujen saarilla suosittiin isokokoisia ja romuluisia kärkiä, jotka viihtyivät rankkarialueella. Henry taas seilasi ympäri kenttää ja osallistui aktiivisesti myös rakennusvaiheeseen. Vuosia myöhemmin ranskalaishyökkääjän patsas esiteltiin Emirates Stadiumin edustalla. Henry on totesi Valioliiga-legendoista kertovassa dokumenttisarjassa voivansa puhua Wengeristä loputtomiin, koska tämä kohteli ja ohjasi häntä niin hyvin.

Juuri Henryn johtamassa Invincibles-joukkueessa tiivistyy Wengerin ajatusmaailma. Hän löysi ryhmään erilaisia, mutta toisiaan tukevia pelaajatyyppejä. Hyökkäyspelaamisen dynamiikka perustui pitkälti yksilöiden vapauteen, jotka kylvivät tuhoa ympäri Englannin kenttiä. Kippari Patrick Vieiraa pidettiin puolustavana keskikenttäpelaajana, mutta pitkäraajaisen kipparin pitkät spurtit puolustuksen selustaan olivat arkipäivää Tykkimiesten huippuunsa rasvatussa ryhmässä. Ihailua keränneen hyökkäyspelaamisen täydensivät nousevat laitapakit, jotka täyttivät tilat laitapelaajien leikatessa sisään.

Invincibles-joukkueen menestyksen salaisuus oli kuitenkin ennen muuta henkilökemioissa. Ja niiden kemioiden muodostuminen oli mahdollista pitkälti Wengerin ansiosta.

Wenger istutti Thierry Henryn keskushyökkääjäksi ja loppu on jalkapallohistoriaa. (Graham Chadwick/Allsport/Getty Images)

Voittamattoman joukkueen luottopelaajiin voi laskea puolustuksessa Sol Campbellin rinnalla uurastaneen Kolo Toure. Belgiasta noin 200 000 punnalla ostettu norsunluurannikkolainen oli saapuessaan keskikentän laitapelaaja, josta Wenger sittemmin kouli sarjan parhaimmistoon kuuluneen topparin. Myös linjan oikealla sivustalla häärinyt Lauren tuli Highburylle keskikenttäpelaajana, mutta Wenger muovasi kamerunilaisesta erinomaisen hyökkäävän laitapakin.

Wengerin yksi suurimmista vahvuuksista on pelaajien kykyjen tunnistaminen, joka ilmeni juuri Touren ja Laurenin tapauksissa. Yksi Wengerin pitkän ajanjakson parhaista pelaajista oli eittämättä Robin Van Persie, joka oli saapuessaan Henryn tavoin laitapelaaja. Ajansaatossa hollantilaisesta hioutui yksi planeetan pelätyimmistä maalinsylkijöistä, joka takoi parhaalla Arsenal-kaudellaan 37 osumaa.

Arvostettu herrasmies

Wengerin lempinimi Professori on häntä hyvin kuvaava. Nimi viittaa ranskalaisen älykkyyteen, joka ilmenee muun muassa siten, että hän puhuu englannin ja ranskan ohella sujuvasti myös italiaa, espanjaa ja saksaa sekä jonkin verran japania. Kielitaitojen lisäksi Wengerin kerrotaan lukevan filosofiaa ja pitävän klassisesta musiikista.

Saavutustensa ohella Wenger tullaan muistamaan arvostettuna herrasmiehenä. Kun mies aloitti tunteikkaan puheensa Burnleya vastaan pelatun viimeisen kotipelin jälkeen, toivotti hän ensimmäisessä lauseessaan aivoverenvuodosta kärsivälle Sir Alexille pikaista paranemista. Viikkoa aiemmin Wengerin pitkäaikainen kiistakumppani ja hyvä ystävä luovutti ranskalaisen viimeisellä Old Traffordin vierailulla lahjan ManU:n puolesta, jota seurasi koko stadionin seisaaltaan vierasmanagerille antamat aplodit.

Wengerin hienosta persoonasta kertoo myös se, että vaikka Arsenal alisuoritti viimeiset vuodet, pysyivät pelaajat hänen takanaan. Etenkin Mesut Özil on useaan otteeseen puhunut kunnioituksestaan ranskalaismanageria kohtaan ja kertonut hänen olleen suurin syy, miksi saksalaismaestro alunperin Emiratesille saapui.

Wenger tulee jäämään historiaan herrasmiehenä, joka piti aina pelaajiensa puolia. Professorin toimintatapoihin ei kuulunut omien pelaajien heittäminen julkisesti bussin alle. Arsenalista lähti paljon pelaajia Wengerin valtakauden aikana, mutta ei tiettävästi yksikään henkilökemioista johtuvien ongelmien vuoksi.

Jotain Wengerin nauttimasta arvostuksesta kertoo se, että pelaajat puhuvat hänestä harvemmin Arsenena, Wengerinä tai Gafferina. Niin entiset kuin nykyiset Tykkimiehet puhuvat pomosta. Thierry Henry sanoo yhä tänäkin päivänä Wengerin olevan hänelle aina The Boss.

Ja, kun uutiset Wengerin vetäytymisestä tulivat, täyttyi sosiaalinen media ranskalaista ylistävistä päivityksistä. Muun muassa entinen Gunners-kippari Cesc Fabregas kirjoitti Wengerin olevan hänelle isähahmo, jonka ohjausta ja tukea hän ei tule ikinä unohtamaan. Özil viestitti olevansa kiitollinen kaikista opeista ja tuesta, mitä on manageriltaan saanut. Hector Bellerin ja Jack Wilshere korostivat olevansa kiitollisia Wengerin heille antamasta mahdollisuudesta.

Etenkin entisten pelaajien viesteissä toistuu kiitollisuus Wengerin tarjoamasta tuesta. Manageri on puolustanut pelaajiaan vaikeilla hetkillä ja uskonut heihin, vaikka luottamukselle ei olisi aina ollut edes katetta. Juuri tästä syystä moni hänen entisistä ja nykyisistä suojateistaan on korostanut heidän olevan pitkälti sitä, mitä he nyt ovat, juuri Wengerin ansiosta.

Jalkapalloprofessorin kyky käsitellä suojattejaan ei jäänyt pelkästään kentällä tapahtuviin asioihin. Hän on ohjannut monia suojattejaan oikeaan suuntaan myös ihmisenä. Esimerkiksi Tony Adams kärsi Wengerin saapuessa vakavasta alkoholiongelmasta. Adams on myöhemmin sanonut Wengerin pelastaneen paitsi hänen uransa, myös hänet ihmisenä.

Nuorena miehenalkuna Arsenaliin saapunut Robin Van Persie oli oikuttelevan nuorisotähden maineessa, mutta Wenger muokkasi hänestä rautaisen ammattilaisen, joka kuului muutaman vuoden ajan aivan planeetan absoluuttiseen kermaan. Wengerin eroilmoituksen jälkeen hollantilainen kuvasi entistä manageriaan erityiseksi ihmiseksi ja hänen jalkapallo-isäkseen.

Entinen Arsenal-pelaaja ja tätä nykyä asiantuntijana tunnettu Paul Merson toivoi Arsenalin nimeävän yhden Emirates Stadiumin katsomonosista Arsene Wenger Standiksi. Merson jatkoi, ettei olisi vääryys, vaikka koko stadion nimettäisiin Arsene Wenger Stadiumiksi.

Wengerin arvostusta jalkapalloyhteisössä kuvastavat myös kollegoiden viime aikaiset kommentit. Jürgen Klopp kuvasi ranskalaisen persoonaa sanalla ”outstanding” ja kertoi pitäneensä Wengeriä esikuvanaan. Pep Guardiola totesi Valioliigan olevan mitä se tällä hetkellä on, pitkälti Wengerin ansiosta.

Burnleya luotsaava Sean Dyche tituleerasi Wengeriä lajin legendaksi. Ginger Mourinhon mukaan Wenger tullaan muistamaan managerina, joka loi pohjat brittifutiksen nousulle. Dyche ei viitannut tällä pelkästään tapaan pelata jalkapalloa, vaan kokonaisvaltaiseen urheilijan elämään, kuten nesteytykseen ja ruokavalioon, jotka ovat tänä päivänä normeja Wengerin luomien rakenteiden ansiosta.

Wengerin ja hänen saavutustensa ei jäänyt pelkästään kollegoihin ja hänen valmennettaviin pelaajiin. Muun muassa työväenpuolue Labourin johtaja Jeremy Corbyn, entinen huippupelaaja ja nykyinen studioisäntä Gary Lineker sekä juoksijasuuruus Sir Mo Farah liittyivät Wengerin ylistäjiin.

Wenger ja Ferguson olivat pitkään kilpakumppaneita, joista tuli myöhemmin hyviä ystäviä. (Clive Mason/Getty Images)

Mitä seuraavaksi?

Ranskalaisen pitkä valtakausi Pohjois-Lontoossa päättyy, mutta 68-vuotias manageri ei tiettävästi ole jättämässä futiskenttiä. Kollegoiden ja entisten valmennettavien puheissa toistuu Wengerin syvä rakkaus kuningaspeliä kohtaa, eikä kukaan tunnu uskovan hänen eläköitymiseen. Harva myöskään uskoo Wengerin tyytyvän niin sanottuun yläkerran virkaan.

Luotsi kertoi hiljattain yllättyneensä työtarjouksien määrästä, mutta aikoo pohtia tulevaisuuttaan myöhemmin.

Wenger ei ole enää planeetan kärkivalmentajia, mutta ottajia hänellä on varmasti edelleen. Valioliigassa ranskalaista tuskin nähdään, mutta esimerkiksi PSG:tä on väläytelty mahdollisena vaihtoehtona. Tiiviimmin Wenger on linkitetty maajoukkuefutikseen, etenkin Englannin ja Ranskan peräsimiin.

Maajoukkuevalmennuksessa Wenger voisi hyvinkin loistaa. Yksi viime vuosien ehtymisen syy on ollut ranskalaisen kyvyttömyys delegoida tehtäviä. Sir Alex ymmärsi iän myötä jakaa vastuuta ja keskittyi enenevissä määrin voittamisen kulttuurin ylläpitoon ja joukkueen rakentamiseen. Harjoituksia skotti ei viimeisinä vuosinaan liiemmin vetänyt. Wenger taas on pitänyt kaikkia naruja käsissään taktisista valinnoista ja harjoitusten suunnittelusta aina pelaajasiirtoihin. Ranskalaisen kerrotaan olleen suuressa roolissa myös Tykkimiesten Colneyssä sijaitsevan ja vuonna 1999 valmistuneen harjoituskeskuksen suunnittelussa.

Maajoukkueessa Wenger saisi etäisyyttä päivittäisestä valmentamisesta, jolloin hänelle voisi aueta uusia näköaloja. Miehen kotimaa Ranskalla on kasassa nimekäs maajoukkue, joka suorastaan pursuaa nuoria timantteja. Nykyinen päävalmentaja Didier Deschamps ei kuitenkaan nauti kansansuosiota ja moni toivoo Gallian Kukon siirtyvän uuteen komentoon tulevan MM-turnauksen jälkeen.

Riippumatta siitä, mitä elävä managerilegenda tulevina vuosina tekee, tullaan hänen nimensä kirjoittamaan kaikkien aikojen valmentajien joukkoon. Wenger saapui Englantiin valtavien ennakkoluulojen keskellä ja mullisti lopulta koko Valioliigan.

Emirates Stadiumille muutto rasitti Arsenalin taloutta, mutta Wengerin olisi siitä huolimatta pitänyt voittaa enemmän. Pokaaleja tärkeämpää oli kuitenkin tapa, jolla Tykkimiehet pelasivat. Sir Alex muistetaan voittajana, mutta Wengerin Arsenal jää historiaan joukkueena, jonka huippuviihdyttävää peliä ihailtiin jokaisella stadionilla.

Merci Arsene!

Kansikuva: Mike Hewitt/Getty Images

Aiheeseen liittyvät jutut