Paras tapa seurata Valioliigaa on tietysti katsoa pelejä. Se onnistuu parhaiten Viaplay-palvelussa.Manchester United lähti kuluvaan kauteen tavoitteenaan palata Valioliigan huipulle. Suurseura satsasi ryhmäänsä 140 miljoonaa puntaa, mutta harva näki Unitedia suurimpana mestarisuosikkina. Kauden puolivälissä mestaruus on karannut ja joukkue ajautunut orastavaan kriisiin. Siinä sivussa kritiikki Jose Mourinhoa kohtaan on yltynyt, vaikka ManU on selvästi parantanut aiemmista kausista. Tämä artikkeli pyrkii vastaamaan otsikossa esitettyyn kysymykseen siitä, onko kritiikki perusteltua vai ylitse ampuvaa.
Aloitetaan vyyhdin purkaminen numeroista. ManU on sarjassa toisena kerättyään 20 ottelusta 43 pistettä. Viime kaudella United olisi ollut kuusi pinnaa sarjaa johtanutta Chelseaa perässä ja pisteen päässä Liverpoolista. Leicesterin sensaatiomestaruuteen päättyneellä kaudella manchesterilaiset olisivat nyt piikissä. Kaudella 2014-15 pistemäärä oikeuttaisi kolmanteen sijaan kolme pistettä sarjajohtajan takana.
Unitedin omat pistemäärät aiemmilla kausilla 20. kierroksen jälkeen ovat olleet 39, 33 ja 37 pistettä. Selvää parannusta on siis tapahtunut. Nykyinen pistetahti, 2,15, tietäisi 82 pistettä. Parannusta viime kauteen tulisi 13 pistettä. Louis Van Gaalin kausiin verrattuna pistepotti kasvaisi 16 ja 12 pistettä.
Derbytappio käänsi kurssin
Joulukuun 10. päivä Old Traffordilla pelattu derby näyttää ainakin tällä erää syösseen Unitedin orastavaan kriisiin. City tuli, dominoi omilla aseillaan ja nappasi ansaitun voiton. Mourinho taas asetteli ryhmänsä puolustuskannalle, tyytyi roiskimaan pitkiä palloja Cityn prässin alla ja odotti virheitä. Vaikka isännillä oli lopussa saumat tasoittaa, nähtiin kentällä pelillisestä näkövinkkelistä isät vastaan pojat -näytös.
Seuraavat kaksi sarjapeliään ManU voitti, mutta juuri ennen joulua Championship-seura Bristol Citylle liigacupin välierissä koettu tappio oli kirvelevä. Energiajuomacupin arvostus ei ole koskaan ollut huipussaan, mutta suurseuran putoaminen alemman sarjaportaan nipulle ei ole mairitteleva lopputulos.
Ennen joulua United passivoitui miehen ylivoimalla ja hukkasi viime hetkillä voiton Leicesterin vieraana. Tapaninpäivänä piskuinen Burnley kävi hakemassa pisteen Unelmien teatterista johdettuaan peliä lähes 90 minuuttia. Vaikka mestaruus ratkesi käytännössä jo derbyssä, tarkoittivat pistemenetykset viimeistenkin haaveiden kariutumista Cityn karattua jo 15 pisteen päähän. Siinä sivussa takana tulijat ovat kirineet. Chelsea on enää pisteen päässä, eikä ero viidentenä kärkkyvään Tottenhamiin ole kuin kuusi pistettä.
ManU ei ole ollut pelillisesti niin hyvä, mitä sarjataulukko antaa ymmärtää
Koko Valioliiga on ollut polvillaan Cityn ylivoiman edessä, mikä on vienyt hohtoa Unitedin viime kausista parantuneesta pelaamisesta. Jos ManU:n pelaamista syynää kuitenkin sarjataulukkoa tarkemmin, ei pelaaminen ole mainion alkukauden jälkeen ollut niin vakuuttavaa, mitä tulokset antavat ymmärtää.
Elo-syyskuussa United eteni voitosta voittoon pelaten pääosin viihdyttävää ja hyökkäysvoittoista jalkapalloa. Lokakuun alun maaottelutauon jälkeen Mourinho on kuitenkin muokannut pelaamista hänelle ominaisempaan ja ennen kaikkea inhorealistisempaan suuntaan. Kehitys alkoi Northwest derbystä Liverpoolin vieraana, jossa ManU ei sen kummemmin yrittänyt hyökätä, vaan turvautui suojelemaan omaa maaliaan.
Unitedille on kuitenkin annettava siitä tunnustusta, ettei se ole ennen viime viikkojen vaikeaa jaksoa hukannut helppoja pisteitä. Mourinhon suojatit jäivät syyskuussa Stoken kanssa tasapeliin ja kokivat yllätystappion Huddersfieldille, mutta muuten joukkue oli voittanut kaikki kärkikuusikon ulkopuoliset joukkueet.
Taktista muutosta ilmentävät ennen kaikkea Henrikh Mkhitaryan ja Jesse Lingard. Alkukaudesta loistanut armenialainen sai palloa kymppialueelle, josta hän kykeni toimittamaan sitä maalipaikoille. Sittemmin Mkhitaryan ei ole liiemmin palloon päässyt ja esimerkiksi Chelseaa vastaan hänelle merkattiin vain 26 kosketusta.
Vastaavasti Lingard on päässyt loistamaan vastaiskuja painottavassa futiksessa. Teknisesti ManU-kasvatti ei ole huippuluokkaa, mutta hänen älykkyytensä – etenkin ilman palloa – on päässyt oikeuksiinsa suoraviivaisemmassa hyökkäämisessä.
Vetäytyminen on näkynyt myös tilastoissa. ManUn maalimäärä, 43, on sarjan kolmanneksi paras, mutta se ei selity hyvällä hyökkäyspelillä, vaan tehokkuudella. Unitedin luomat 198 maalipaikkaa on kärkikuusikon selvästi pienin lukema. Muu viisikko on 249:n ja 267:n luodun paikan välissä. Maaliodottamansa (xG) United on peitonnut yli kuudella maalilla, siinä missä Arsenal on omaansa yli kolme maalia perässä. Pelivälinettä ManU on liikuttanut onnistuneesti alle 8000 kertaa, kun kärkikuusikosta kaikki muut joukkueet ovat syöttäneet omille vähintään 9000 kertaa.
Myöskään alakerta ei ole pitänyt niin hyvin, mitä 16 päästettyä maalia antaa ymmärtää. Valioliigan paras maalivahti, David De Gea (69) on venynyt pallon tielle toiseksi eniten koko sarjassa. Espanjalainen on merkkauttanut lähes kolme kertaa enemmän torjuntoja, mitä Cityn virkaveli Ederson (29). Maaliodottaman mukaan Unitedin olisi pitänyt päästää nykyisen 16 maalin sijaan 24 maalia. Jos sarjataulukko määrittyisi Understatin muodostaman pisteodottaman mukaan, olisi United tällä hetkellä kuudentena 34 pisteellä.
Maali- tai pisteodottamat ovat luonnollisesti täysin epärelevantteja todellisten maalien ja pisteiden osalta, joita United on kerännyt mukavasti. Tilastot kuitenkin kuvastavat sitä, ettei ManU ole ollut pelillisesti niin hyvä, mitä sarjataulukko antaa ymmärtää. Toisaalta voi myös ajatella Unitedin onnistuneen silloin, kun sen on pitänyt onnistua.
David De Gean torjunnat ovat pelastaneet Unitedille useita pisteitä. (Laurence Griffiths/Getty Images)
Odotetaanko menestystä nyt vai tulevaisuudessa?
Puhuttaessa Manchester Unitedista, puhutaan maailman rikkaimman sarjan suurimmasta seurasta. ManU on Valioliigan ykkönen likipitäen kaikilla kentän ulkopuolisilla mittareilla. Sen katsojakeskiarvo (n. 75 000) on sarjan korkein. Sosiaalisen median seuraajia sillä on eniten niin Instagramissa, Twitterissä kuin Facebookissakin. Myös ManU:n liikevaihto on sarjan korkein.
Perustat globaalille suosiolle luotiin Sir Alex Fergusonin aikana, mutta skotin eläköitymisen jälkeen totuttua menestystä ei ole tullut. Ei, vaikka rahaa on palanut.
ManU:n palkatessa Jose Mourinhon, tuskin yksikään jalkapallon ystävä kuvitteli ManU:n viihdyttävän. Etenkin aika Madridissa vei Mourinhoa entistä inhorealistisempaan suuntaan, sillä Pep Guardiolan Barcelonaa ei pysäytetty muuten kuin rappaamalla, bussittamalla ja vastaiskuilla.
Nyky-Unitediin suhtautuminen onkin tietyllä tapaa vaikeaa. Vaikkei Sir Alex ollut taktinen nero, pelasivat skotin joukkueet aina viihdyttävää jalkapalloa. Mourinho taas on todistetusti voittaja, mutta ei viihdyttäjä. Juuri ManU:n pelaamista aika ajoin leimaava tylsyys ja mielikuvitukseton hyökkäyspelaaminen ovat nostaneet kritiikkiä lusitaania kohtaan. City-fanien derbyssä laulama: ”Park the bus Man United […] playing football in Mourinho’s way” -chantti on kärjistetty, mutta monin paikoin osuva.
ManU:n pitäisi periaatteessa taistella joka ikinen kausi mestaruudesta, mutta se ei ole Fergusonin eläköitymisen jälkeen sijoittunut kärkinelikkoon kuin kertaalleen. Mourinho on kuitenkin tuonut liigacupin ja Eurooppa-liigan voitot, jotka eivät ole niitä himotuimpia pyttyjä, mutta pyttyjä kuitenkin. Esimerkiksi Tottenham on pelannut viime vuodet huomattavasti Unitedia parempaa jalkapalloa, mutta palkintokaappiin ei ole kertynyt täytettä.
Mourinholla on myös ollut runsaasti työmaata muovata Van Gaalin sivuttain puolessa kentässä syöttelevästä joukkueesta oman näköisensä. Unitedissa oli jo lusitaanin tulessa paljon hyviä pelaajia, mutta etenkin keskikentän keskusta oli heikoissa kantimissa, Van Gaalin hankintojen flopattua yksi toisensa jälkeen.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että Man City keräsi kaudella 2015-16 samaiset 66 pistettä kuin United. Guardiola on tehnyt kaupungin itäisellä puolella vallankumouksen, kun taas Mourinhon projekti on vielä pahasti kesken. Erottava tekijä huippumanagereiden välillä on se, että Guardiola vienyt kaikkia pelaajiaan selvästi eteenpäin, kun taas naapurissa yksilöiden kehitys on ollut huomattavasti maltillisempaa.
Guardiola on myös heivannut ulos ison kasan ylijäämää, joilla ei ollut käyttöä hänen suunnitelmissaan. Mourinho taas on paikannut miehistönsä ongelmakohtia siirtomarkkinoilla, mutta ei syystä tai toisesta ole hankkiutunut keskinkertaisuuksista eroon, sillä Daley Blind, Matteo Darmian ja Marcos Rojo ovat edelleen Punaisissa paholaisissa.
Yhtä aikaa on kuitenkin todettava Mourinhon kasanneen Unitedin rivit. ManU ei tule voittamaan tällä kaudella mestaruutta, mutta seura on ottanut selkeän askeleen kohti kärkeä. Sen takia Mourinhon viime aikainen kritiikki tuntuu monin paikoin ylitse ampuvalta.
Tylsästä futiksesta lusitaania voi toki kritisoida, mutta kuten mies on itse tehnyt selväksi, ei häntä liiemmin kiinnosta millä tavalla tulosta tulee. Myös Mourinhon viime aikaiset puheet ryhmästään ovat herättäneet ihmetystä. Lusitaani kuvaili ManU:a isoksi seuraksi, mutta ei isoksi joukkueeksi. Yli 260 miljoonaa puntaa puolessatoista vuodessa polttaneen managerin suusta lausahdus kuulostaa omituiselta, mutta kuvastaa osuvasti sitä, kuinka kauas ManU putosi sarjan kärkipäästä portugalilaisen edeltäjien aikana.
Vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen riippuu pitkälti odotuksista. Jos odottaa ManU:n kahmivan pokaaleja viihdyttävällä futiksella, on syytä herätä todellisuuteen. Lusitaanille kannattaa kuitenkin antaa vielä hetki aikaa, sillä kehitys on tuloksellisesti ollut rohkaisevaa.
Old Traffordilla ei olla totuttu projekteihin, mutta jos seura haluaa palata Englannin ja Euroopan huipulle, on kannattajien oltava kärsivällisiä.
Lähteet: Squawka, Understat, Transfermarkt, The Guardian
Kansikuva: Michael Regan/Getty Images