Voit katsoa Valioliigaa kattavasti Viaplay -palvelun kauttaEnglannin Valioliigassa operoiva, eräänlainen nukkuva jättiläinen, Manchester United on ollut tuuliajolla jo vuosia. Se on ollut sitä johtoportaan osalta, sekä pelillisesti. Valmentajanimitykset eivät ole olleet linjassa, ja mikä pahinta, ne olivat Man Unitedin mittapuulla huteja.
Useissa aviiseissa parjattu ja hämmentävää kyllä, myös puolustettu David Moyes oli hyvin erilainen ideologinen valinta kaiken mahdollisen voittaneen Sir Alex Fergusonin jälkeen. Menestykseen viitanneita piirteitä oli hyvin vaikea löytää entisestä Everton-luotsista. Jälkeenpäin on toki kerrottu, että Ferguson olisi ollut yksi valitsijoista, jotka lopulta päättivät Moyesin palkkaamisesta.
Hollantilainen koukkunokka Louis van Gaal oli itse diktaattori, joka vannoi pragmaattiseen pallonhallintaan. Eipä hänenkään teoistaan mahtipontisia oodeja kirjoiteltu. Van Gaal pyrki itsepintaisesti ajamaan nuoria pelaajia sisään edustusmiehistöön, mutta suhteellisen laihalla menestyksellä.
Nyt käskijänä on Jose Mourinho. Mourinho on luonut uralleen myyttistä kulttia, jota jotku seuraavat, jotku ottavat kirjaimellisesti ja jotkut hymähtelevät pilke silmäkulmassa. Mourinho on kiistaton mestarivalmentaja – tai siis oli. Nykyjalkapallossa kyseinen termi on toki ontuva. Esimerkiksi ManUn kaltaisen seuran Eurooppa Liigan voittoa ei pidetä juuri erikoisena suorituksena, tai ainakaan mestarillisena.
Portugalilaisen Mourinhon ideologia on vanhentunutta ja jokainen viime hetken voitto seurassa on vain yksi lykkäys ennen lopullista, todennäköistä loppua. Modernissa jalkapallossa pelin evoluutio jatkaa luonnollista kulkuaan ja jo nykyisellään se on mennyt hurahtaen erityiseksi itseään kutsuvan managerin ohitse. Siitä huolimatta yksi maailman suurimmista urheiluorganisaatioista uskoo edelleen haihattelevaan Mourinhoon.
Oikukkaasta lusitaanista voi olla montaa mieltä, eikä kaikki ole missään nimessä pelkkää pahaa. Hän on yltänyt pitkän uransa aikana sellaisiin tekoihin, joista monet valmentajat vain unelmoivat, eikä hän ole koskaan pelännyt olla uskollinen omalle filosofialleen. Mutta aika ei anna armoa edes Mourinholle. Pitkälti pelin rikkomiseen luottavan Mourinhon yli kävellään aivan liian helposti. Eikä tässä luonnollisestikaan puhuta ylikävelystä sosiaalisessa mielessä, vaan taktisessa.
Mourinho on kyennyt luomaan pelaajien täsmäominaisuuksien kautta illuusion otteitaan parantavasta ja alkukauden jälkeen kurssiaan nostavasta joukkueesta, mikä ei pidä paikkaansa. Jos pelin antaa puhua sille ominaisimmalla kielellä, eli tilastoilla, tuloksella ja faktapohjaisilla, konkreettisilla teoilla, on lopputulema aina synkkä. United muun muassa laukoo vain vajaan yhden vedon enemmän ottelua kohden kuin Fulham, likimain yhtä useasti kuin Leicester ja lähes kaksi vetoa vähemmän kuin Liverpool. Paikallisvastus Cityyn eroa on jo järisyttävät karvan yli seitsemän vetoa, ja kun tämän kaiken suhteuttaa kokonaiseen kauteen. Jalkapallossa voi viimeistellä kovalla prosentilla vähäisestä laukausmäärästä huolimatta ja maalien syntyyn vaikuttaa myös vedon laatu ja mistä veto lähtee. Mutta laukauksia tarvitaan, sitä ei muuta mikään.
Manchester United ei ole millään mittarilla tai tasolla Valioliigan kärkipäätä, mutta sen pitäisi olla. Silti, seurajohto ei tee mitään korjatakseen kurssia, vaan uskoo epätodennäköiseen lopputulemaan – eli siihen, että Mourinho taikoo rikkinäisestä taikapussistaan vielä yhden tempun, jolla seura hilataan takaisin suurseuratoiminnan pariin pelikentillä. United jatkaa itselleen valehtelua ja ihmenousuihin tuudittautumista, ja putoaa yhä kauemmas ja kauemmas taktisen evoluution huipulta.
Kuin kirsikaksi kakun päälle Mourinho kutsui mm. brittilehti The Guardianin julkaisemassa lehdistötilaisuudessa tilastoja ja jalkapalloa analysoivia henkilöitä “sellaisiksi, jotka eivät ymmärrä jalkapalloa”.
Kuva: Michael Regan/Getty Images
Osallistu ja lyö 10 € veto Betsafella – voita 2 hengen NHL- ja NBA-matka Miamiin!