Valioliigaa on pelattu nyt 22 kierrosta, mikä tarkoittaa edessä häämöttävän vielä 16 toinen toistaan mielenkiintoisempaa peliviikkoa. Kauden alla suurseurat nimittivät valmentajikseen todella ison kaliiperin nimiä, eikä silloin ollut väärin ennustaa kaikkien aikojen kautta.
Kevät tulee ratkaisemaan, jääkö tämä kausi historiaan yhtenä kaikkien aikojen kausista vai onko se lopulta vain yksi muiden joukossa. Ennusmerkit ovat hyvät, sillä kärkijoukoissa puksuttaa kuusi todella kovaa joukkuetta, joka tarkoittaa kahden ison jäämistä ulos pois Mestarien liigan oikeuttavilta top 4 -sijoilta.
Chelsea
Viime kaudella pahoin kontannut Chelsea nimesi uudeksi päävalmentajakseen Italiassa kannuksensa hankkineen Antonio Conten. Joukkue ei kokenut erityisen suuria muutoksia kesän siirtoikkunassa, mutta tiettyjä osa-alueita italialaisluotsi päätti ehostaa. Leicesterin yllätysmestaruuden yksi takuumiehistä N’Golo Kante saapui vahvistamaan keskikenttää, sekä hyökkäysosastolle laajuutta tuomaan hankittiin Michy Batshuayui. Italialaisen koulukunnan peruspilari on tiivis puolustus, johon Conte haali Fiorentinasta Marcos Alonson ja PSG:n riveissä välissä käyneen paluumuuttaja David Luizin.
Chelsea ei kuulunut suurimpiin mestarisuosikkeihin kauden alla, mutta tilanne on kääntynyt nyt päälaelleen. Conten käänteentekevä vaihdos taktiikassa ja sen myötä lanseerattu kolmen topparin alakerta on hävyttömän tiivis, eikä 15 päästettyä maalia 22 ottelun aikana jätä avoimia kysymyksiä oman pään pitävyyden suhteen.
Viime kaudella rankasti alisuorittaneet pelaajat ovat palanneet takaisin tasolleen, osa jopa sen yli. Hyökkäyspeli on kulminoitunut Eden Hazardin loistaviin otteisiin ja Diego Costan huimaan maalivireeseen. Jälkimmäisen ydinosaamista ovat olleet maalinteon ohella sikailut pelikentillä, mutta ne on saatu täksi kaudeksi kitkettyä pois.
Sarjan piikkipaikka 55 pisteellä ja kahdeksan pisteen erolla toisena majailevaan Arsenaliin on tässä vaiheessa todella kova työnäyte. Kaikkien aikojen kauden mestaruustaisto on vaarassa romuttua Chelsean ylivoimaan. Paljon ehtii vielä tapahtua eikä mestaruutta vielä kannata lähteä kirkossa kuuluttamaan. Sen sijaan kärkinelikkoon sinipaidat uskaltaa tässä vaiheessa jo luvata.
Arsenal
Kesän siirtoikkuna oli piinaavaa aikaa Arsenalin kannattajille. Muut joukkueet vahvistivat rinkiään toinen toistaan kovemmilla nimillä, mutta Arsene Wenger tuntui makaavan laakereillaan. Laadukkaan kärkimiehen hankintaa odoteltiin koko kesä, mutta tuloksetta. Lopulta siirtoikkunan viime metreillä haaviin tarttui Deportivon Lucas Perez. Aikaisempina hankintoina ranskalaisvelho hankki keskikentälle Granit Xhakan, sekä takalinjoja vahvistamaan Skhodran Mustafin ja mahdollisen tulevaisuuden nimen Rob Holdingin.
Hankintojen osalta Tykkimiehet eivät vastanneet kilpakumppaneiden huutoon. Toisaalta sillä oli hyvä paketti kasassa jo edelliseltä, kakkossijaan päätyneeltä kaudelta. Todellisen maalinsylkijän puuttuminen oli suurin kysymysmerkki joukkueen osalta. Olivier Giroud on vastannut tähän huutoon loistavasti ja mättänyt pieniin peliminuutteihinsa nähden komean määrän täysosumia ja ennen kaikkea erittäin arvokkaita sellaisia. Hyvät otteet ovatkin nostaneet ranskalaisen avauskokoonpanoon, jossa hän on nyt pelannut viimeiset viisi ottelua. Paikka avauksessa asettaa vaatimustason korkeammalle ja maaleja on synnyttävä jatkossakin. Myös toinen hyökkäyspään pelaaja, Alexis Sanchez, on ollut mainiolla pelipäällä. Chilen maajoukkuetähden mättämät 15 maalia ja kahdeksan maalisyöttöä ovat kovia lukemia tässä vaiheessa kautta.
Tykkimiehet ovat sarjan toisella sijalla. Matkaa kärkeen on kahdeksan pistettä ja ulos kärkinelikosta vain neljä pistettä. Vaikka Arsenal onkin tällä hetkellä pisteiden valossa Chelsean lähin haastaja, on mestaruuteen todella paljon töitä tehtävänä. Wenger osaa mittatilaustyönä hankkia paikan kärkinelikosta ja se lienee tämänkin kauden vähimmäistavoite. Haaste on ehdottomasti kovin pitkään aikaan ja tällä kaudella Mestarien liigaan oikeuttaville sijoille ei missään nimessä noin vain lasketella.
Tykkimiesten konehuone on Santi Cazorlan pitkän loukkaantumisen, Mohamed Elnenyn Egyptin edustustehtävien ja Granit Xhakan pelikiellon myötä kaventunut todella ohueksi, niin lukumäärällisesti kuin syöttötaidonkin suhteen. Suurin uhkakuva lienee kuitenkin maalinteko, sillä Giroudin loistava vire ei todennäköisesti jatku koko loppukautta ja silloin ratkaisijoita on löydettävä laajalta rintamalta.
Olivier Giroud on johdattanut Arsenalin sarjataulukon toiseksi. Kuva: Getty
Tottenham
Arsenalin ohella kärkitaistelussa on mukana toinen Pohjois-Lontoon ylpeys, Tottenham. Mauricio Pochettino on tehnyt erinomaista työtä Spursin peräsimessä ja on saanut kasattua ympärilleen todella vahvan ringin, jota ei turhaan lähdetty kesällä suuremmin sotkemaan. Rutinoitunut Valioliigan työmyyrä Victor Wanyama hankittiin Pochettinon entisestä työpaikasta Southamptonista vahvistamaan keskikenttää. Maaliruisku Harry Kanen taakse leveyttä saapui tuomaan Hollannissa kovaa jälkeä tehnyt Vincent Janssen. Hyökkääviin keskikentän rooleihin löytyi Georges-Kevin N’Koudou ja Moussa Sissoko.
Tässä vaiheessa kautta voidaan todeta hankintojen menneen melko heikosti, pois lukien konehuonetta isännän ottein johtava Wanyama, joka on pelannut odotetun vahvasti. Kun kokonaiskuvaa katsoo, ei laatua kuitenkaan saatu tarpeeksi 70 miljoonan punnan sijoituksia vastaan. Spursin onneksi jo ennestään joukkueesta löytynyt materiaali on ollut erinomainen myös tällä kaudella. Kane on ampunut jo 13 kihausta ja samalla myös viime kauden komeetta Dele Alli on alkanut heräilemään tähän kauteen ollen viime aikoina jopa loistava.
Uusi hankinta Janssen ei ole kyennyt tuuraamaan Kanea, mutta sen sijaan Etelä-Korean ihmemies Heung-Min Son on onnistunut maalinteossa tärkeissä paikoissa. Tottenhamin puolustus on ollut odotetun kova, josta kertoo vain 16 päästettyä maalia tämän kauden aikana.
Tottenham majailee tiiviin kärkijoukon kolmannella sijalla, pisteen päässä paikallisvastustajansa Arsenalin takana. Tällä hetkellä joukkueella pyyhkii todella hyvin ja tulosta syntyy ottelusta toiseen. Nykyvireellä paikka kärkinelikossa olisikin selviö, mutta hyvään tuloskuntoon pääseminen on helpompaa kuin sen säilyttäminen. Luottopuolustaja Jan Vertonghen on pitkään sivussa ja myös hänen aisaparinsa Toby Alderweireld loukkaantui viikonvaihteen ottelussa Manchester Cityä vastaan. Loukkaantumisen vakavuudesta ei ole vielä varmaa tietoa, mutta ilmeisesti Pochettino selviää säikähdyksellä ja belgitoppari palaa pian tositoimiin. Spursilla on ollut paha tapa notkahtaa jossain vaiheessa kevättä ja näin tapahtui myös viime kaudella. Joukkueen piti haastaa Leicester mestaruustaistelussa, mutta sen sijaan he onnistuivat pullahtamaan sarjassa lopulta kolmanneksi, Arsenalin taakse.
Liverpool
Dortmundissa mahtavaa työtä tehnyt Jürgen Klopp saapui Liverpoolin peräsimeen kesken viime kauden. Joukkueen materiaali ei soveltunut kaikilta osin saksalaisen ideologiaan ja siksi kauden alla olikin tehtävä suuria muutoksia pelaajamateriaalin osalta. Maalivahti Simon Mignolet on tasoltaan hieman keskikertainen mestaruudesta taistelevan joukkueen maalilla, joten Klopp hankki maalivahtien kehdosta Saksasta Loris Kariuksen. Samasta maasta löytyi Joel Matip ja Ragnar Klavan vahvistamaan keskuspuolustusta. Isoja kilometrimääriä juoksevia pelaajia suosiva saksalaisvalmentaja hankki kiiturimaisen Sadio Manen tuomaan vauhtia laidalleen ja keskikentälle istutettiin Newcastlesta tuttu Georginio Wijnaldum.
Hankinnoista etenkin Mane on istunut Kloppin filosofiaan kuin nenä päähän ja tulosta on syntynyt liukuhihnalta. Maalivahtiosasto ei tullut Kariuksen myötä kuntoon ja viime aikoina tolppien välissä onkin totuttu taas näkemään Mignolet. Myös laitapuolustajien osalta tilanne voisi olla parempi, sillä keskikentän rooleista tuttu James Milner on pelannut koko kauden vasemman puolustajan tontilla muiden hyvien vaihtoehtojen puuttuessa. Oikealla kaistalla pelaava Nathaniel Clyne on laadukas puolustaja, mutta hänellekään ei kunnollista kirittäjää tahdo löytyä.
Mitat täyttävää puhdasta kärkimiestä joukkueesta ei tahdo löytyä, sillä Daniel Sturridge ei ole loukkaantumistensa jäljiltä päässyt lähellekään omaa parasta tasoaan. Roberto Firmino on pelannut isoja minuutteja hyökkäyksen keskustassa ja on onnistunut tehtävässään melko hyvin. Toinen brassi Coutinho on myös ollut tärkeä palanen Poolin hyökkäyspeliä. Kliinisen maalipyssyn puuttuminen ei ole oikeastaan edes haitannut Liverpoolia, kun kolmikko Coutinho–Firmino–Mane on päässyt yhteen. Aina kun joku hyvin yhteen pelaavasta triosta puuttuu, tuntuu Pool olevan vaikeuksissa.
Liverpoolin peli ailahtelee pahasti. Välillä joukkue pelaa todella hienoa jalkapalloa ja tulosta syntyy, mutta vastapainoksi nähdään surkeitakin otteita, jotka maksavat arvokkaita pisteitä. Puolustuspää ei ole tarvittavalla tasolla, jotta mestaruudesta pystyisi haaveilemaan tosissaan. Sarjasijoitus on nyt neljäs, matkaa kärkeen on jo kymmenen pistettä, eivätkä takana vaanivat Manchesterin joukkueet ole kuin kahden (City) ja neljän (United) pisteen päässä. Kärkinelikkoon sijoittuminen vaatii puolustuspäältä jatkossa parempia ja ennen kaikkea tasaisempia otteita.
Jürgen Klopp ei pelkää näyttää tunteitaan, luotsatessaan Liverpoolia kärkinelikkoon. Kuva: Getty
Manchester City
Hätäisimmät julistivat Manchester Cityn mestariksi jo marraskuussa. Taivaansiniset olivat hankkineet uudeksi käskyttäjäkseen meritoituneen Pep Guardiolan suoraa valmentajalaarin kirkkaimmalta huipulta. Espanjalainen hankki isolla rahalla kovia nimiä joukkueeseensa ja sarja alkoi komeaakin komeammalla kuuden ottelun suvereenilla voittoputkella. Uusia hankintoja olivat muun muassa Barcelonan liemissä keitetty maalivahti Claudio Bravo, lupaavaa saksalaislaituri Leroy Sane, Espanjassa tuhoja tehnyt Nolito, Valioliigan lupaavimpiin pelaajiin kuuluva toppari John Stones sekä Dortmundissa ihastuttanut Ilkay Gündogan.
Marraskuussa Cityn mestariksi julistaneet ovat sittemmin saaneet syödä sanansa pahemman kerran. Kuuden ottelun voittoputken jälkeen meno on ollut heikkoa ja uudet hankinnat ovat osoittautuneet toinen toistaan heikommiksi. Hyvin kauden aloittanut Nolito on pudonnut vaihtopenkin uumeniin, loukkaantumisista ennenkin paljon kärsinyt Gündogan ei ole ehtinyt paljoa pelikunnossa olla ja koko joukkueen alakerta on Stonesin ja Bravon johdolla ollut vähintäänkin epävarma.
Kärkikuusikosta vain Liverpool ja Chelsea ovat kyenneet iskemään enemmän maaleja kuin Taivaansiniset, mutta vastaavasti City on päästänyt kärkijoukkueista eniten maaleja omaan verkkoonsa. Kuusikon selkeästi heikoin viime aikojen tuloskunto on valuttanut joukkueen ulos jo kärkinelikosta, eikä sinne paluuta nykyesityksillä ole luvassa. Guardiola onkin kovan paikan edessä, sillä hänellä on käsissään materiaalin puolesta sarjan kärkipäähän kuuluva nippu, josta hän ei saa kaikkea irti. Puolustus olisi ehdottomasti saatava kuntoon, mikäli pelit ensi kauden Mestarien liigassa kiinnostavat. Maalivahti Bravo on menettänyt itseluottamuksensa, eikä haparoiva puolustuslinja helpota sen palautumista.
Mestaruus on Cityn osalta menetetty, mutta kunnollisen ryhtiliikkeen voimin paikka kärkinelikosta on vielä hyvinkin saatavilla. Guardiola ja hänen miljoonamiehistönsä punnitaan kevään aikana toden teolla.
Manchester United
Kuten paikallisvastustajansa, myös Manchester United hankki kesällä kovan nimen valmentajakseen ja samalla megaluokan hankintoja. Jose Mourinho sai kisuteltua ystävänsä Zlatan Ibrahimovicin vanhoilla päivillään vielä Valioliigaan mittauttamaan tasonsa. Bundesliigan parhaaksi pelaajaksi valittu Henrikh Mkhitaryan ja Villarrealin toppari Eric Bailly myöskin valitsivat uudeksi seurakseen Punaiset paholaiset. Suurin pommi nähtiin kuitenkin loppukesästä, kun Paul Pogba siirtyi takaisin vanhaan seuraansa maailmanennätyshinnalla.
Manchesterin punaisten kausi on ollut melko päinvastainen paikallisvastustajaansa nähden. Kone sakkasi pahemman kerran alkukaudesta ja joukkue jäi muiden kärkikuusikon joukkueiden kyydistä. Sitten palaset loksahtivatkin paikoilleen ja tulosta alkoi syntyä. Nyt muut kärkijoukkueet on ajettu kiinni, eikä piste-eroa esimerkiksi kakkossijaan ole enää kuin kuusi pistettä. Neljäs sija häämöttää jo neljän pisteen päässä. Viimeisestä 13 liigaottelusta United ei ole hävinnyt ainuttakaan.
Huomionarvoista ManU:n kaudessa on kuitenkin ollut se, ettei se ole pystynyt voittamaan muusta kärkikuusikosta kuin Tottenhamin. Pienempiä vastaan Mourinhon ryhmä napsii hyvällä rutiinilla pisteitä, mutta muita kärkijoukkueita vastaan United-hyökkäyksen yksipuolisuus tulee karusti esiin. Etenkin Pogba on ollut pahasti tuuliajolla kärkijoukkueita vastaan.
Nykyisellä tahdilla Punaiset paholaiset nousevat ennen pitkää neljän joukkoon, mutta tehottomuus on kostautumassa pahemman kerran. Kahdesta edellisestä ottelusta jäi käteen tasapelit, vaikka molemmissa oli paikat tehdä tarvittavat maalit voiton nappaamiseksi. Maalinteko on levännyt liikaa Zlatanin harteilla, eikä muista pelaajista ole löytynyt tarpeeksi tulivoimaa. Ruotsalaisen loukkaantuminen olisi iso kolaus ja se viimeistään vaatisi Mkhitaryanilta, Anthony Martialilta ja kumppaneilta aivan toista sykettä maalinteon suhteen. 33 maalia on aivan liian vähän 22 ottelusta, vaikka oma pää onkin tiivis. Mikäli Zlatanin ohella muut eivät löydä maalijyvää, jää kärkinelikko haaveeksi, sillä otteluita on vaikea voittaa tarvittavan usein, mikäli maaleja syntyy vain 1,5 per ottelu.
Turvaa Valioliiga-vetosi Unibetin 90+ lisäaikavakuutuksen turvin!
Kansikuva: Getty