Veikkausliigaa on jäljellä kaksi kierrosta. Voit seurata kauden jännittävät viimeiset vaiheet Ruutu+ -palvelun kautta.23 pisteen kaula hopeasijaan, kun sarjaa on kaksi kierrosta jäljellä. HJK on ottanut valtikan takaisin tyylillä. Pysti vietti kaksi vuotta Töölön ulkopuolella, mutta nyt Klubi on palannut tutulle paikalleen Veikkausliigan valtiaaksi.
HJK sai kahden edellisen kauden aikana valtavasti kritiikkiä. Ja täysin aiheesta. Klubin resursseilla mestaruus on käytännössä kannattajien minimivaatimus, mutta HJK sukelsi pahasti. Kuuden peräkkäisen mestaruuden ja Eurooppa-liigan seikkailun jälkeen helsinkiläisten tähtäin ajautui väärille raiteille. Klubi hukkasi osittain identiteettinsä, kun tavoitteena oli olla pohjoismaalainen suurseura. Menestystä haettiin uusien pikavoittojen toivossa kuin että oltaisiin luotettu omaan vahvaan tekemiseen, millä mestaruusputki ja paikka Euroopassakin oli auennut. Esimerkiksi Mike Havenaar, Formose Mendy ja Richard Gadze eivät jääneet historiankirjoihin varsinaisesti HJK-legendoina.
Vaikka joukkueella menikin kausina 2015 ja 2016 Euroopassa kohtalaisesti, niin pahin sukellus tapahtui kotimaan kentillä. Klubi konttasi kahtena peräkkäisenä syksynä ja vaikka helsinkiläiset kärsivät toisinaan loukkaantumisista, niin HJK:n materiaalilla olisi silti pitänyt pystyä parempaan suoritukseen. Mestaruudet menivät ansaitusti kehä kolmosen ulkopuolelle.
Kuluvalle kaudelle pääpaino siirtyi jälleen Veikkausliigaan ja HJK löysi euroseikkailuissa kadottamansa identiteettinsä. Helsinkiläiset tekivät erinomaisia hankintoja, kun joukkueeseen liittyi jo muissa sarjan joukkueissa erinomaiseksi osoittautuneita pelaajia. Jokainen hankinta oli tarkkaan punnittu ja pomminvarma onnistuja. Moshtagh Yaghoubi, Juha Pirinen, Hannu Patronen, Faith Friday Obilor sekä kesällä saapunut Filip Valencic ovat osoittautuneet erinomaisiksi hankinnoiksi, kuten olettaa saattoi.
Klubi onkin jyrännyt tasaisen varmasti läpi kotimaisen sarjakauden. Joukkue on jäänyt 31 ottelustaan pisteittä vain kahdesti ja raapinut yhteensä peräti 73 pistettä. Tämä on toiseksi korkein lukema, kun Veikkausliigassa on pelattu 33 kierrosta. Edellä on vain kausi 2011, kun HJK nappasi peräti 81 pistettä. Tällä kaudella piste-ero hopeasijaan voi tosin kasvaa tuotakin vuotta suuremmaksi. Vuonna 2011 HJK:n ja hopeaa saaneen FC Interin ero oli 24 pistettä.
HJK on päästänyt tällä kaudella vain 12 maalia, mikä on ollut yksi menestyksen kulmakivistä. Klubi on kärsinyt vieläpä pahoista loukkaantumisista puolustuksen suhteen ja varsinkin toppareiden tilanne on vaihdellut läpi kauden. Vain laidoilla raataneet Rafinha ja Juha Pirinen ovat kestäneet kasassa läpi kauden. Laaja ja laadukas materiaali onkin ollut Klubin suurimpia vahvuuksia kuluvalla kaudella.
Klubi on pelannut Veikkausliigassa äärimmäisen tasaisesti. Joukkue on pystynyt kääntämään kamppailut edukseen todella kovalla prosentilla eikä vapaailtoja ole ollut. Onkin kuvaavaa, että joukkueen kuluvan kauden pahimmat kyykkäykset tulivat eurokentillä. Tappio Connah’s Quay Nomadsia vastaan oli nolo, vaikka Klubi käänsikin kamppailun edukseen kotikentällään. Makedonialaisen FK Shkëndijan hyökkäysvoima oli tiedossa, mutta tästä huolimatta HJK lähti yllättäen varsin avoimella taktiilla vieraskamppailuun. Tuloksena oli tappio lukemin 1-3 ja lähtö turnauksesta varmistui numeroin 1-1 päättyneen kotipelin myötä.
Kahden vuoden harhailun jälkeen Klubi on kuitenkin näyttänyt kyntensä kotimaan kentillä. Joukkueen runko säilyy hyvin kasassa, mikä takaa erinomaiset lähtökohdat ensi kesään. Tällä kertaa myös valmennuksella on täysi työrauha kauden päätteeksi, mikä ei ainakaan heikennä asetelmia. Mika Lehkosuon johtama ja José Riveiron täydentämä duo on osoittautunut mainioksi kombinaatioksi. Nyt kun HJK on jälleen löytänyt identiteettinsä ja perusta kotimaassa on kunnossa, niin joukkueella on varmasti paljon paremmat mahdollisuudet pärjätä Euroopassakin.
Kansikuva: All Over Press