HJK marssi ylivoimaiseen mestaruuteen ja PS Kemi putosi Ykköseen. Näistä tuskin yllätyttiin Kurikassakaan.
Viikonloppuna päättyneellä Veikkausliigakaudella oli toki hetkensä. Etenkin loppuhetkillä ratkennut pronssitaisto oli huimaa draamaa. Upeasti hopeaa napannut Rovaniemen Palloseura oli mukava yllätys. TPS:n ja Hongan nousujen myötä paluut tehneet Metroderby ja Turun derby olivat peruspeliä isompia otteluita.
Silti kaudesta jäi väljähtänyt maku.
Tämän voi aistia jo parilla sadalla katsojalla pudonneesta yleisökeskiarvosta. Toki ensi kaudella paluun tekevän Stadin derbyn puuttuminen vaikutti jonkin verran, etenkin HJK:n noin tuhannella katsojalla pienentyneeseen yleisökeskiarvoon, mutta se ei silti selitä koko liigan notkahtanutta yleisömäärää. Varsinkin, kun Stadin derbyn tilalle tuli kaksi peruspeliä enemmän kiinnostavaa derbyä.
Osittain väljähtyneisyys johtuu HJK:n ylivoimasta. Ylivoimaisilla resursseilla kasattiin jälleen ylivoimainen joukkue ja kun budjetin osalta lähimmät haastajat SJK ja Inter sukelsivat, oli Klubin ylivoima taattua. Ei tietenkään mitään pois liigan kolmanneksi pienimmällä budjetilla operoineen RoPS:n upealta kakkossijalta, jonka keräämät 62 pistettä olivat sarjakakkosen kovin noteeraus 33:n ottelun sarjassa. Rovaniemellä olisi juhlittu kultaa kausilla 2015 ja 2016 kyseisellä pistemäärällä. Hopeamitalistin ennätyspisteistä mestaruus ratkesi käytännössä jo alkukesästä, vaikka RoPS näennäisesti iskuetäisyydellä pysyttelikin.
Väljähtäneisyyden tuntua lisää myös se, että moni seura tuntuu polkevan tällä hetkellä paikallaan. Ilves nappasi viime syksynä pronssia ja palautti tamperelaisen jalkapallon europeleihin. Joukkue kuitenkin heikkeni kauden alla. Kaiken kukkuraksi Tupsukorvat menettivät ykköspelaajansa Marius Noubissin kesken mitalitaiston ja pelasivat kauden loppuun käytännössä ilman puhdasta ysipaikan hyökkääjää.
Tampereella sentään on nuorien pelaajien jatkuvan esiinmarssin johdosta aihetta optimismiin, mutta esimerkiksi Lahdessa ja Vaasassa on jämähdetty tiukasti paikoilleen. Maarianhaminassa kehityskäyrä on ainakin pelillisesti alaspäin.
Näin ollen paljon parjatun sarjajärjestelmän uudistaminen olisi ehdottomasti tarpeen. Jos pelimääriä saataisiin pudotettua kaksinkertaisen sarjan päälle pelattavien ylä- ja alaloppusarjojen myötä kuudella ottelulla, antaisi se sekä pelaajille että valmentajille runsaasti hengähdysaikaa. Joukkueet ehtisivät kehittää peliään kauden aikana ja pelaajien loukkaantumisriskit pienisivät.
Ylä- ja alaloppusarjat myös takaisivat mielenkiintoiset loppukaudet, sillä putoamistaiston ja kärkipään joukkueet pelaisivat lopussa enemmän toisiaan vastaan. Lyhyempi sarja myös kasvattaisi haastajien mahdollisuutta lyödä kapuloita Klubin rattaisiin.
Uudistus saattaisi myös kirittää heikomman alkukauden pelanneita seuroja. Esimerkiksi Suomen cupin toukokuussa voittaneen Interin päätös nostaa John Allen seuran sisältä päävalmentajaksi jo kesäkuussa viestitti kauden olevan ohi. Jos seura nostaa jo ennen kauden puolta väliä valkoisen lipun, sen on vaikea nostaa kiimaa ulkopuolisen silmin.
Karu tosiasia on se, että Veikkausliigan katsojakeskiarvo putosi nyt toista kautta putkeen. Käyrä luultavasti kääntyy, kun HIFK korvaa reilut tuhat katsojaa peliä kohti vetäneen PS Kemin. Isossa kuvassa sarja kuitenkin polkee paikallaan.
Urheilullisesti Veikkausliiga kaipaa kasvojen kohotusta. Nuoret pelaajat ovat lyöneet mukavasti läpi viime vuosina, mutta mestaruus ei saisi ratketa vielä keskikesällä. Interin ja SJK:n pitäisi päästä jaloilleen sarjan kiinnostavuuden takia. Toivon mukaan Esport jatkaa panostamista Honkaan myös tulevaisuudessa. KuPS:lla on potentiaalia, mutta se hukkasi saumansa heikkoon alkukauteen.
Haastajien matka Klubin peesiin on silti lohduttoman pitkä. Pronssitaisto ja taistelu suorasta säilymisestä toivat hiukan mielenkiintoa loppukauteen, mutta yleisesti ottaen kausi 2018 oli tylsin moneen vuoteen.
Kansikuva: Jaakko Stenroos / All Over Press