Veikkausliigaraati: Uusissa sarjajärjestelmissä olisi isoja haasteita – ”Sarjasta tulisi muutaman rahaseuran temmellyskenttä”

Ruutu LogoVoit katsoa kaikki Veikkausliigan ottelut Ruutu+ -palvelun kautta

Unelmakisa: Voita matka jalkapallon MM-finaaliin Moskovaan!

MTV uutisoi maanantaina, että Veikkausliigassa kaavaillaan suurta muutosta otteluohjelman suhteen. Veikkausliigan kiivas ottelutahti on ollut yksi alkukauden suurimpia puheenaiheita ja uudeksi vaihtoehdoksi on tarjolla muun muassa joukkuemäärän pienentäminen. Faneille.comin toimittajat Kalle Tamminen, Eemeli Kosonen ja Jaakko Tiira perkasivat läpi mahdollisia vaihtoehtoja.

Mitä mieltä olet Veikkausliigan alkukaudesta? Onko raju ottelutahti näkynyt viheriöllä?

KT: Kautta on pelattu vasta pieni osa ja jo nyt valitettavasti pelin tasossa näkyy kohtuuton ottelutahti. Toki otanta on vielä pieni, mutta liian monessa ottelussa liian moni avainpelaaja joutuu huilivuoroon ihan siitä syystä, että pelaaminen olisi pelaajalle iso terveysriski. Otteluiden tempo on heikko ja pelaajat tekevät henkisen ja fyysisen kuorman alla aivan liian paljon helppoja huolimattomuusvirheitä. Toki olen sitä mieltä, että pelaaminen on paras tapa nuorille pelaajille nostaa tasoaan, mutta rajansa kaikella. Juuri nyt Veikkausliiga on yksi koko maailman raskaimmista jalkapallosarjoista.

EK: Kyllähän viheriöillä on nähty väsyneitä kamppailuja, mikä ei palvele ketään osapuolta. Joukkueet ovat myös osittain pakotettuja kierrättämään pelaajia paljon, mikä ei ole pelin tason ja loppukauden kannalta kovinkaan hyvä asia. Pelaajien loukkaantumisriskin lisäksi pelin alhaisempi taso ei ole hyödyksi maksaville katsojille ja tätä kautta sponsoreille, joten kaikki häviävät. VPS:n Sebastian Strandvall kertoi Twitterissä varsin selvään sävyyn oman mielipiteensä alkukauden otteluohjelmaan liittyen.

JT: Samoilla linjoilla. Pelejä on liikaa. Jotta keskustelu ei menisi samojen asioiden toistelemiseksi, nostan esiin toisenlaisen näkökulman. Koska pelejä on paljon, joutuvat joukkueet kierrättämään, minkä pitäisi ainakin periaatteessa avata enemmän saumoja juuri omille kasvateille. Pienellä budjetilla operoiville seuroille lähes epäinhimillinen tahti on isompi haaste, mutta näen tässä systeemissä ainakin sen hyvän puolen, että nuorille suomalaispelaajille siunaantuu enemmän saumoja avauksessa. Kotoisen kiekkoliigan taso putosi KHL:n perustamisen myötä, mutta tarkoitti samalla sitä, että Sebastian Ahon tai Patrik Laineen kaltaiset huippulupaukset ovat päässeet miestenpeleihin jo mopoautoikäisinä. Tämä taas on palvellut suomalaista jääkiekkoa huomattavasti enemmän, kuin se, että huippulupaukset tahkoisivat A-nuorissa, kun tie liigakaukaloihin olisi tukossa.

Onko 33 ottelua sopiva määrä vai pitäisikö pelejä olla vähemmän?

KT: 33 ottelua ei lähtökohtaisesti ole liian paljon, mutta kauden pelaaminen läpi nykyisellä ottelumäärällä reilussa puolessa vuodessa on silkkaa idiotismia. Jos 33 ottelun sarjasta halutaan pitää kiinni, pitää kautta ehdottomasti pidentää kummastakin päästä. Veikkausliigan uusi linjaus siitä, ettei otteluita enää siirretä on periaatteessa hyvä asia, mutta joukkueiden varakenttien kohdalla pitäisi pystyä käyttämään tervettä järkeä. Se, että TPS ja Ilves pelaavat otteluitaan muilla paikkakunnilla on typerää, varsinkin kun kummassakin kaupungissa on tekonurmia, joilla ottelut olisi voitu pelata. Karu fakta on se, etteivät Veikkausliigaseurat pysty vastaamaan kaupungin infrastruktuurista, joten toivottavasti jatkossa Suomen isot kaupungit ovat valmiita panostamaan olosuhteisiin niin paljon, että tulevaisuudessa jokaisella liigapaikkakunnalla on jonkunlainen lämmitetty tekonurmistadion, jossa alku – ja loppukauden ottelut pystytään pelaamaan.

EK: Kallen kanssa samoilla linjoilla. 33 ottelua on varsin hyvä määrä, mutta kautta pitäisi pystyä venyttämään hieman, varsinkin alkukauden osalta. Onneksi tekonurmet yleistyvät koko ajan, mikä auttaa olosuhdeongelmiin. Tämä pitäisi myös huomioida otteluohjelmissa: ensimmäiset kierrokset tekonurmille. Nyt esimerkiksi kauden toisen kierroksen kuudesta ottelusta viisi oli suunniteltu luonnunnurmille, missä ei ole mitään järkeä.

JT: Suomen ilmasto, jalkapallo ja ottelumäärä ovat visainen yhtälö, jota voi syynäillä monesta eri näkökulmasta, eikä yksikään lopputulema tyydytä kaikkia. Mielestäni 33 matsia on ollut hyvä pelimäärä, mutta kuten herrat edellä totesivat, pitäisi aikaraameja siirtää muutamalla viikolla kummastakin päästä. Tällä hetkellä se on haastavaa, mutta ottaen huomioon kuinka paljon tekonurmet ovat yleistymässä, voitaneen sarjaa pelata piakkoin vielä marraskuun puolivälissä. Tekonurmia löytyy nykyisellään Helsingistä, Vaasasta, Seinäjoelta, Rovaniemeltä, Lahdesta, Kuopiosta ja pian Kemistä, muutaman vuoden päästä myös Tampereelta.

Ilmasto asettaa oman haasteensa olosuhteille Suomessa. Kuva: Matti Raivio / All Over Press

Entä joukkueiden (12) määrä? Riittäisikö Suomessa useampia laadukkaita organisaatioita pääsarjaan vai pitäisikö määrää supistaa?

KT: Kyllä divarissa on muutama liigakelpoinen seura, mutta suomifutiksen kehittäminen puhtaasti Veikkausliigan ehdoilla on mielestäni aika lyhytkatseinen idea. Suomalainen jalkapallo kaipaa myös elinvoimaista divaria, mutta radikaali Veikkausliigan joukkuemäärän lisääminen tekisi toiseksi korkeimmasta sarjatasostamme puhtaan amatöörisarjan. Nykyisellä joukkuemäärällä myös divari on mielenkiintoinen ja kiinnostava sarja, koska siellä pelaa riittävä määrä aidosti liigaan tähtääviä organisaatioita. 14 joukkueen Veikkausliiga voisi olla hyvä kompromissi, sillä tällöin myös Ykköseen jäisi riittävä määrä riittävän hyviä organisaatioita yleisen mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

EK: Voisi löytyä joitain liigakelpoisia seuroja, mutta kuten kiekon pääsarja Liiga on omalla esimerkillään näyttänyt, niin sarjan laajentaminen ei ole itsessään tie onneen. Laajentamisen ongelmaksi voisi nousta pääsarjatason pelaajien riittäminen tarpeeksi moneen seuraan, mikä taas laskisi sarjan tasoa ja lisäisi panoksettomien pelien määrää. Veikkausliigan kannalta olisi toki tärkeää saada Suomen isot talousalueet (esimerkiksi Oulu) pääsarjaan mukaan, mutta sen ei pitäisi tapahtua sarjan laajentamisen ehdoilla.

JT: Ei pääsarjaa pidä missään nimessä ainakaan laajentaa. Kuten Kalle edellä totesi, tulisi Ykkösestä auttamatta lähes huumorisarja. Se ei palvelisi myöskään pääsarjaa, sillä kuilu sarjojen välillä kasvaisi todella suureksi – niin taloudellisesti kuin urheilullisesti. On myös hyvä muistaa, ettei siitä ole kuin reilut kahdeksan vuotta, kun sarja supistui ja nimenomaan siitä syystä, että sarjassa oli pahoissa talousvaikeuksissa olleita seuroja. Tällä hetkellä Suomesta saattaisi löytyä tarpeeksi vakavaraisia seuroja 14 joukkueen liigaan, mutta entä tulevaisuudessa? Nykyinen joukkuemäärä on optimaalinen, koska se takaa tiiviin ja tasaisen sarjan kummallekin ylimmälle sarjaportaalle.

MTV:n mukaan yksi vaihtoehto on joukkuemäärän pienentäminen kymmeneen, jolloin pelattaisiin kolminkertainen sarja. Mitkä olisivat tämän järjestelmän hyödyt ja haitat?

KT: Kymmenen joukkueen sarja tuntuu mielestäni taas hieman liian pieneltä lukemalta, sillä silloin liian moni liigakelpoinen organisaatio jäisi pääsarjan ulkopuolelle. Kymmenen joukkueen sarjan myötä ilman ulkopuolista rahoitusta operoivat seurat joutuisivat ongelmiin ja Veikkausliigasta tulisi muutaman rahaseuran temmellyskenttä, jolloin mielenkiinto kotimaista jalkapalloa kohtaan laskisi huomattavasti. Kymmenen joukkueen pääsarja toki lisäisi Ykkösen mielenkiintoa, mutta lähtökohtaisesti divari on seuroille taloudellisesti raskas sarja, kun valtaosa sponsoreista hyppää seurojen taakse vasta pääsarjastatuksen myötä.

EK: Samaa mieltä Kallen kanssa, kymmenen joukkueen sarja kuulostaisi kyllä todella pieneltä. Näkisin myös uhkana Veikkausliigan ja Ykkösen kuilun kasvamisen liian suureksi, kun pääsarjajoukkueet saisivat entistä paremmat resurssit käyttöönsä, koska sponsorit panostaisivat keskitetymmin seuroihin. Laadukkaat sarjaportaat ovat suomalaisen jalkapallon iso valttikortti kotimaisessa palloilukentässä ja siitä tulee ehdottomasti pitää kiinni.

JT: Kymmenen joukkuetta kuulostaa vähältä. Eikä supistamiseen ole mitään perusteita tasoerojen takia. Surullisen kuuluisa PK-35 poislukien, ei Veikkausliigassa ole viime vuosina nähty sen suurempia heittopusseja ja häntäpään ryhmät ovat toisinaan yllättäneet myös kärkiporukoita. Hyötynä tietysti olisi inhimillisempi ottelumäärä ja kovatasoisempi sarja. Haittana olisi luonnollisesti se, ettei pääsarjaa pelattaisi niin monella paikkakunnalla, mikä ei palvele suomalaisen jalkapallon kasvupyrkimyksiä.

Elinvoimaiset sarjatasot sekä mahdolliseet nousuihin ovat suomalaisen jalkapalloilun suola. Kuva: Matti Raivio / AOP

Toinen MTV:n mukaan esillä ollut vaihtoehto olisi 12 joukkueen kaksinkertainen sarja, jossa pelattaisiin loppukaudesta ylä- ja alaloppusarja. Voisiko tämä toimia Suomessa?

KT: Tanskassahan on käytössä tämän tyylinen sarjajärjestelmä, mutta sekään ei ole osoittautunut ongelmattomaksi, sillä osa joukkueista on hävinnyt loppukauden otteluita tahallaan, koska se on heille sarjataulukon kautta järkevää. Lähtökohtaisesti pudotuspelit tai keinotekoiset ylä – tai alaloppusarjat eivät mielestäni kuuluu jalkapalloon ja toivon, ettei Suomessa lähetä mukaan tähän pelleilyyn. Kolminkertaisessa sarjassa on aina myös omat ongelmansa, sillä eri määrä kotipelejä asettaa seurat aina eriarvoiseen asemaan.

EK: En itsekään erityisemmin syty ylä- ja alaloppusarjoille. Se tosin palvelisi varsinkin kärkipään joukkueita paremmin, koska pelejä samantasoisia vastustajia vastaan olisi enemmän. En kuitenkaan näe tätä ongelmana Veikkausliigassa, joka on loppujen lopuksi tasainen sarja. Kliseisesti mikä tahansa joukkue voi voittaa kenet vaan. Mikäli erot kärjen ja häntäpään osalta olisivat isompia, niin sitten tämän voisi ottaa harkintaan.

JT: Tämä oli kieltämättä mielenkiintoinen ehdotus, enkä pistäisi pahakseni vaikka sitä lähdettäisiin kokeilemaan. Ylä- ja alaloppusarjojen plussapuolena olisi panosten kasvaminen loppukaudesta. Sarjataulukon kummassakin päässä nähtäisiin päävastustajien kohtaamisia aivan kalkkiviivoilla, mikä varmasti lisäisi sarjan mielenkiintoa monien ei-niin-aktiivisesti Veikkausliigaa seuraavan silmissä. Toisaalta ottelumäärä putoaisi 27 otteluun, mikä on melko vähän pääosin ammattilaissarjassa.

Jos saisit diktaattorimaisesti päättää, niin minkälainen ja monenko joukkueen sarjajärjestelmä Veikkausliigassa pitäisi olla?

KT: 14 joukkueen kaksinkertainen sarja, joka alkaisi riittävän aikaisessa vaiheessa keväällä. Samalla Suomen Cupin arvoa pyrittäisiin nostamaan lopettamalla nykyisen kaltainen lohkovaihepelleily. 26 ottelua on toki aika vähän, mutta kyseisellä sarjajärjestelmällä cupin otteluita voitaisiin pelata keskellä kautta ja jalkapalloromanttiset pienten seurojen ja liigan jättiläisten kohtaamiset mahdollistuisivat.

EK: Liigacup takaisin preseasonille, Suomen Cup pelattavaksi tarpeeksi pitkälle aikavälille sarjakauden yhteyteen ja lohkovaihe pois. 12 joukkuetta on mielestäni sopiva määrä Veikkausliigaan, se takaa myös Ykkösen kilpailullisuuden säilymisen. Kaksinkertainen sarja olisi liian lyhyt, sillä kotiottelut ovat kuitenkin merkittävä tulonlähde seuroille. Pysyisin kolminkertaisessa sarjassa, eli täysin nykymuotissa. Sarjakauden pitäisi kuitenkin alkaa nykyistä aikaisemmin.

JT: Pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että optimaalisin malli olisi 11 joukkueen kolminkertainen sarja. Pelejä kertyisi tällöin 30, mikä on sama määrä kuin esimerkiksi Ruotsin, Puolan ja Venäjän pääsarjoissa. Ottelumäärää saataisiin tiputettua maltillisesti, eikä sarjaan tulisi liian isoa remonttia. Tämä toivon mukaan mahdollistaisi myös kierrosmuotoisen otteluohjelman, eli joukkueet pelaisivat lähtökohtaisesti viikonloppuna ja toisinaan viikolla. Nykyinen sikin sokin sinne tänne heitelty otteluohjelma on epämääräinen ja vaikeasti seurattava. Näin ollen myös futisromanttiset cupin ottelut saataisiin yksittäisinä peleinä takaisin kalenteriin. Ja, jotta pahemmalta ruuhkalta vältyttäisiin, voisi kautta jatkaa viikolla kummastakin päästä.

Kansikuva: All Over Press

Aiheeseen liittyvät jutut