Totuttuun tapaan Faneille.com tulee kirjoittamaan jälleen ensi kesänä kahdesta kotimaisesta jenkkifutissarjasta. Tulevan vuoden sarjoiksi ovat pitkien harkintojen jälleen päätyneet Vaahteraliiga ja jo viime kaudella suurta suosiota lukijoiden keskuudessa nauttinut 3. divisioona.
Tulevanakin vuonna tarjoilemme lukijoillemme Kohti Tinamaljaa -juttusarjan ja rinnalle nousee uutena tuttavuutena Kohti Vaahteramaljaa -juttusarja. Vielä emme voi kertoa kovinkaan yksityiskohtaisesti, mitä nämä juttusarjat tulevat pitämään sisällään, mutta edellisten vuosien tapaan yritämme saada jokaisesta kesän kierroksesta kasaan jonkinlaiset ennakot. Parhaassa tapauksessa tulemme tarjoilemaan myös ennakoiden lisäksi yksityiskohtaisempia juttua molempiin sarjoihin liittyen.
Näistä asioista kuitenkin tiedotamme lähempänä kausien alkua, mutta näin ensimmäisenä voimme kuitenkin luvata jo talvikatsaukset molempiin sarjoihin vielä tämän vuoden puolella. Eikä ensimmäistä talvikatsausta tarvitsekaan kauan odottaa, koska jo tässä jutussa tulemme käsittelemään Vaahteraliigan tämän hetkisten tietojen mukaan heikommaksi jäävää puoliskoa.
Kyseinen juttu ei kuitenkaan pohjaudu vielä mihinkään muuhun kuin arvailuihin, koska useammat tämän jutun joukkueet ovat eläneet suhteellisen hiljaista eloa viimeisten kuukausien ajan. Eikä tulevista vahvistuksista ole sen vuoksi vielä kamalasti tietoa.
8. Helsinki 69ers
Helsinki 69ers on Vaahteraliiga-seuroista sekavimmassa tilassa juuri nyt. Tätä asiaa tukee myös se, että SAJL:n liittohallitus antoi 69ersille ainoastaan ehdollisen liigalisenssin kokouksessaan marraskuussa. Siksipä 69ers Vaahteraliigapaikka ei ole varma ennen tammikuun alkua, jolloin SAJL:n liittohallitus jälleen kokoontuu tarkastelemaan helsinkiläisten antamia lisäselvityksiä tilanteestaan.
Ehdollinen liigalisenssi taas on aiheuttanut 69ersin pelaajarekrytointien suhteen selvästi vaikeuksia, koska joukkueeseen ei ole uutisten mukaan tullut vielä yhtään uutta pelaaja, vaan ennemminkin pelaajia on lähtenyt seurasta pois. Tästä syystä myös 69ersin hallitus painoi marraskuun lopulla paniikkinappulaa ja julkaisi kaikille avoimen kirjelmän, jossa se selvitti esimerkiksi seuran heikoksi huhuttua taloudellista tilannetta. Se, toiko tuollainen julkinen avautuminen seuralle yhtään lisää uskottavuutta, on varmasti lukijasta kiinni, mutta allekirjoittaneen mielestä kyseessä oli enemmänkin paniikissa tehty ratkaisu kuin loppuun asti harkittu teko.
Liigalisenssin puute näkyy rosterissa
69ersin pelaajisto näyttää nykyisellään hyvinkin heikolta. Viime vuonna välieriin asti yltäneestä joukkueesta ei ole jäljellä kuin osa kotimaisista pelaajista ja Rafael Pineda. Tähän asiaan on varmasti vaikuttanut se, ettei 69ers sarjapaikka ole vielä varma ja monet työkseen pelaavat ulkomaalaistaustaiset pelaajat eivät ole voineet odottaa päätöksiensä kanssa tammikuulle asti, jolloin sarjapaikka varmistuu. Tästä asiasta hyvänä esimerkkinä voidaan pitää viime kaudella liigan parhaiden pelinrakentajien joukkoon noussutta Jabari Harrista. Harrisin uutisoitiin jo heti kauden jälkeen tehneen jatkosopimuksen 69ersin kanssa, mutta nyt myöhemmin tuo sopimus on ilmeisesti purettu ja Harris on matkannut pelaamaan ensi kaudeksi Puolan liigaa. Harris pelasi kyseistä sarjaa jo viime keväänä ennen siirtymistään helsinkiläisjoukkueeseen.
Harrisin lähdettyä jälleen Puolaan on 69ersin nykyisen rosterin mukaan joukkueen aloittavaksi pelinrakentajaksi nousemassa vasta 21-vuotias Henri Väänänen. Isokokoinen Väänänen on monien mielestä yksi Suomen lupaavimmista pelinrakentajista, mutta siitä huolimatta 69ersin menestystä on vaikea nähdä tapahtuvan vasta liigavauhtiin totuttelevan pelinrakentajan johdolla. Tästä syystä arvioimme 69ersin jäävän Vaahteraliigan viimeiseksi ensi kesänä. Tilanne kuitenkin voi muuttaua radikaalisti, jos seura saa liigalisenssinsä heti tammikuun alussa, ja ensi kauden ulkomaalaisvahtistukset osuvat jälleen viime kauden tavoin hyvin kohdilleen.
Lisäys: 69ersille myönnettiin liigalisenssi joulukuun 22. päivä.
7. Vantaan TAFT
Syyskuussa Stephen Stokesin johtoon siirtynyt TAFT oli viime kaudella liigan pisteautomaatti ja sen asian ”korjaaminen” voi olla yhden talven aikana hankalaa. TAFTin kunniaksi pitää kuitenkin heti näin alkuun sanoa se, ettei seura jäänyt tuleen makaamaan vaan teki isoja muutoksia, jotta viime kaudella jyrkkään laskusuhdanteeseen joutunut kurssi saataisiin kääntymään. Siitä syystä myöskään allekirjoittanut ei halua heti lytätä tätä helsinkiläisseurojen pikkuveljeä. Onhan uusiutuneelle joukkueelle annettava edes jonkinlainen mahdollisuus ennen tuomion julkistamista.
TAFTin rosteri näyttää kaksiteräiseltä miekalta
TAFTin pelaajistoa tarkastellessa silmään pistää se, että joukkueella ei ole käytännössä linjoja ollenkaan. Joten jo viime kaudella ongelmaksi muodostunut linjapelaaminen voi olla joukkueen akilleenkantapää myös tulevalla kaudella. Yksi pelastus voi olla se, jos seura hankkii EU-statuksella pelaavia linjamiehiä joukkueeseensa, koska yhdessä talvessa ei hyväkään valmentaja pysty ihmeitä tekemään täysin kokemattomille pelaajille. Lisäksi TAFTin pitäisi ensin hankkia edes niitä kokemattomia pelaajia riveihinsä, jotta valmentajat pääsivät niitä taikojaan tekemään.
Taitopelipaikkojen osalta TAFTin joukkuetta voidaan pitää jopa mielenkiintoisena, onhan joukkueen vahvuuteen jo syksyn aikana siirtyneet ex-Steelers Mikko Aspinen, ex-Bears Xavier ”X” Andre, Cedric Johnson ja NFL:n porttejakin kolkutellut ex-sotilas Daniel Rodriguez. Tästä nelikosta TAFT saakin hyvän pohjan joukkueensa hyökkäykselle, ellei sitten osaa pelaajista peluuteta heille tutuilla puolustuksen pelipaikoilla. Nelikosta ainakin Aspinen pystyy pelaamaan Vaahteraliigaa myös puolustuksen puolella.
Tämän nelikon lisäksi myös Stokes on merkattu pelaavien pelaajien joukkoon päävalmentajan tehtävästään huolimatta. Joten on mielenkiintoista nähdä, pelaako Stokes oikeasti vai onko hän viime kauden tavoin joukkueelle vain pakon edessä käytettävä jokerikortti.
Kokonaisuudessaan TAFT näyttää siis edelleen suhteellisen heikolta paketilta, mutta jo muutamien kunnon pelimiehien saaminen linjan eri pelipaikoille voi muuttaa joukkueen iskukykyä huomattavasti. Nykyisellään joukkuetta on vaikea nostaa tämän korkeammalle.
6. Porvoo Butchers
Viime kaudella jopa sensaatiomaisesti pudotuspelien ulkopuolelle jäänyt porvoolaisseura on lähtenyt rakentamaan tulevan kauden joukkuettaan aivan erilaiselta pohjalta kuin viime syksynä. Viime kesään nähden suurin eroavaisuus nähdään jo heti ensisilmäyksellä, koska joukkueen aloittavana pelinrakentajana viime kaudella toiminut kotimainen Miro Kadmiry on poissa. Siitä syystä Butchers on pakotettu etsimään pelinrakentajansa Suomen rajojen ulkopuolelta. Tämä asia lähinnä vaikuttaa siihen, että siinä missä joukkue pääsi viime talvena harjoittelemaan koko talven aloittavan pelinrakentajansa kanssa, joutuu joukkue nyt tekemään harjoituksensa ilman joukkueensa tärkeintä pelaajaa.
Se, huononeeko Butchers-hyökkäys yhteisten harjoituksien puutteen takia viime kaudesta, ei ole vielä varmaa, mutta jo nyt on selvää, etteivät ainakaan ajoitukset tule olemaan viime kauden tapaan kunnossa jo kauden ensimmäisestä ottelusta lähtien. Toisaalta ei Butchersin hyökkääminen viime kaudellakaan näyttänyt aina niin kauhean hyvältä, vaikka yhteisiä harjoituksia oli tullut läpi koko edeltävän talven. Joten ehkäpä tämä pelinrakentajan muutos voi tehdä jopa hyvää porvoolaisjoukkueelle. Edellyttäen tietenkin sen, että Kadmiryn tilalle tuleva pelinrakentaja on tekijämiehiä.
Mikä nostaa Butchersin taakse jääneiden joukueiden edelle?
Meidän mielestä tähän on syynä se, että porvoolaisilta löytyy listalle taakse jääneitä joukkueita laadukkaampi kotimainen runko. Löytyyhän Butchersin nykyisestä rosterista jo sellaisia nimiä kuin Tero Kontiainen, Niko Roiko, Pasi Lautala ja Niko Pennanen. Eihän näilläkään nimillä vielä kuuhun mennä, mutta on ne jo sellaisia nimiä, että kahden epäselvässä tilanteessa olevan joukkueen pitäisi kaatua kesän kohtaamisissa. Lisäksi Butchersin eduksi ”pahimpiin” kilpailijoihin nähden pitää laskea kohtuullisen hyvältä näyttävä linjamiesten tilanne. Ei Butchersillakaan näitä nurmikenttien pikku jättiläisiä ole liikaa, mutta aina enemmän kun taakse jäänneillä joukkueilla.
Butchersin iskukyky tulee riippumaan paljon talven kotimaisista rekrytoinneista ja siitä, millaiset jenkit kokenut päävalmentaja Kari Leivoja pystyy suhteillaan joukkueeseen hankkimaan. Yleensä Leivoja kyllä onnistuu näissä hankinnoisaan laajan verkostonsa kautta, mutta viime kaudella tapahtunut epäonnistuminen on edelleen monien mielissä. Näiden seikkojen lisäksi pitää muistaa se, että Butchers on tehnyt hyvää juniorityötä jo useamman vuoden ajan ja se nostaa Butchersin jo lähivuosina takaisin huippujoukkueiden joukkoon. On silti vaikea ennustaa, pystyvätkö nämä juniorit jo ensi kaudella tekemään ihmeitä joukkueensa eteen, mutta 2-3 vuoden päästä jo varmasti. Siksipä jäämme mielenkiinnolla odottelemaan, millaisia uutisia Porvoon suunnalta kuuluu vuoden vaihtuessa ja joukkueen rungon alkaessa lopullisesti paljastumaan. Nykyisten tietojen perusteella Butchers ei ole vielä valmis taistelemaan pudotuspelipaikasta, vaan sijoitus on tiukasti viimeisten joukossa.
5. Wasa Wa1ld Royals
Nyt pääsemme käsittelemään ehkä koko ensi kesän mielenkiintoisinta kotimaista jenkkifutisjoukkuetta. Royals on nimittäin joukkue, jolta voidaan odottaa lähes mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Viime kauden päätteeksi Vaahteraliigaan nostetun Royalsin menestys on paljolti kiinni siitä, kuinka paljon joukkueen edelleen kokematon runko menee talven aikana eteenpäin.
Monien mielestä ylivoimaisen hyvin treenaava joukkue ei tule kilpailemaan edelleenkään Etelä-Suomen joukkueiden kanssa samoista pelaajista, vaan joukkueen pitää rakentaa runkonsa ”oman kylän pojista”. Ja juuri tämä on asia, jonka vuoksi Royals antaa monelle muulle liigajoukkueelle hyvin paljon tasoitusta. Vaasan kokoisesta kaupungista ei yksinkertaisesti voi löytyä yhtä montaa lahjakasta pelaajaa kuin esimerkiksi pääkaupunkiseudulta. Lisäksi pääkaupunkiseudun joukkueet pystyvät hyödyntämään sijaintiaan niin, että he pystyvät hankkimaan valmiita pelaajia lähikaupungeista. Vaasalla taas tätä etua ei ole puolellaan, ja siksipä Royalsin menestys on paljolti kiinni siitä kuinka pitkälle pelkästään kovalla työnteolla voi päästä ja miten joukkueen ulkomaalaishankinnat onnistuvat.
Royals kuitenkin nousee listalla taakse jääneiden joukkueiden edelle juuri hyvin harjoitelleen ja urheillullisen kotimaisen runkonsa ansiosta. Lahjakkain porukka Royals ei siis edelleenkään ole. Tämä näkyi jo viime kauden menestyksessä, jolloin Royals jäi 1. divisioonan kolmanneksi, mutta työnteon merkitystä ei pidä silti väheksyä. Lisäksi rehellisyyden nimissä on sanottava, etteivät Royalsin viime kauden ulkomaalaisvahvistuksetkaan olleet sieltä sarjan parhaimmasta päästä. Royals joutui antamaan tässä liikaa tasoitusta pahimmille kilpailijoilleen. Ehkä juuri tästä syystä Royals ei ole vielä julkaisut yhdenkään tulevana kesänä ulkomailta tulevan pelaajan nimeä, vaikka monet muut joukkueet näitä ulkomaalaisvahvistuksiaan ovat nimenneetkin. Royals ei varmasti halua enää epäonnistua hankintojensa kanssa ja maltillisesti tehdyt päätökset yleensä kantavatkin näissä asioissa hedelmää.
Tuleva päävalmentajan vaihdos tulee varmasti antamaan lisäpotkua vaasalaisille
Seppo Evwaraye tai oikeastaan hänen tulevaisuuden suunnitelmansa ovat yksi ylimääräinen asia, joka vaikuttaa Royalsin ensi kauden menestykseen. Evwaraye on tulevalla kaudella viimeistä vuotta Royalsin päävalmentaja ja se varmasti sytyttää pohjalaiset soturit taistelemaan ”johtajansa” puolesta.
Evwaraye ei ole ”hylkäämässä” Royalsia, vaikka hän jättääkin tulevan kesän jälkeen päävalmentajan tehtävät. Ennemminkin hän on ottamassa jopa lisää roolia seurassa. Evwaraye nimitettiin marraskuun lopulla seuran uudeksi toiminnanjohtajaksi, minkä vuoksi Evwaraye joutuu lopulta päävalmentajan pestistään luopumaan. Onhan seuran monien isojen asioiden pyörittäminen samanaikaisesti hyvin haasteellista ja siksi kyseinen päätös on varmasti ollut täysin harkittu ja oikea. Kyseistä asiaa pidempään miettineenä allekirjoittanut voi todeta myös ajoituksen olevan täydellinen. Evwaraye teki sen mihin moni ei varmasti projektin alussa uskonut ja lopulta ”luopuu” siitä juuri silloin, kun se viimeinen iso steppi on otettu kunnolla eikä silloin kun sitä ollaan vasta ottamassa. Tulevaksi kesäksi päävalmentajan vaihtuminen olisi voinut olla vielä liian iso asia, mutta tulevan kesän jälkeen tuo vaihdos tulee olemaan paljon pienempi asia, koska muita muuttuvia asioita on huomattavasti paljon vähemmän.
Royalsin kotimainen runko näyttää ennakkoon hyvältä
Nykyisen rosterin osalta Royals näyttää hyvin pitkälle samalta kun aiempinakin vuosina. Joukkue ei ole menettänyt syksyn ja alkutalven aikana yhtäkään tärkeimmistä pelaajistaan. Royalsin ensi kauden kannalta oli myös tärkeää, että viime kaudella isosta loukkaantumista kärsinyt Thomas Ceken pukee vielä ensi kaudella pelivarusteet päälleen. Allekirjoittanut ei ollut mitenkään varma, että tämä kaiken kokenut sotaratsu vielä jaksaisi lähteä taistelemaan itseään pelikuntoon. Toisin siis kuitenkin kävi ja Ceken nähdään jälleen ensi kaudella Royals nutussa kiusaamassa ”pienempiään”.
Muita todella tärkeitä jatkosopimuksia Royalsin kanssa solmivat keskushyökkääjinä viime kaudella toimineet Ville Järviö, Joakim Jakobsson ja Tom Suoste. Eikä sisempänä laitahyökkääjä maan elittiin nouseen Dmitri Doubitskinkään jatkosopimusta pidä väheksyä yhtään. Edellä mainittujen pelaajien takia Royalsin tulee olemaan helppoa valikoida ne pelipaikat, joihin se kaipaa lisävahtistuksia Yhdysvalloista tai Euroopasta.
Vahvan kotimaisen runkonsa takia Royals taistelee varmasti jo ensimmäisellä kaudellaan pudotuspelipaikasta yhdessä Tampere Saintsin kanssa. Saintsin edelle Royalsia ei kuitenkaan voida vielä nostaa, koska vaasalaiset eivät ole vielä kertaakaan nykyisen historiansa aikana onnistunut täydellisesti ulkomaalaishankinnoissa. Loistavien ulkomaalaisten ja Evwarayen lopettamisen siivittämä Roayls voisi kuitenkin olla valmis yllättämään jopa sarjan kärkeen arvioidut joukkueet. Joten älkää vielä laskeko tätä vaasalaisten ylpeyttä pois mitalitaistosta!
Kansikuva: Faneille.com
Twitter: Tyhjatasku