AFC South oli viime kaudella pienoinen alisuorittaja kokonaisuudessaan ja sitä kautta erot joukkueiden välillä jäivät pieniksi. Texans vei divisioonan sisäisistä otteluista viisi kuudesta nimiinsä ja ansaitsi siten lopulta ykköspaikan sekä lipun pudotuspeleihin. Kauden jälkeen jokainen joukkue näyttää menneen eteenpäin ja lupa on odottaa äärettömän mielenkiintoista taistelua jälleen. Ei olisi mikään ihme, jos divisioonasta yltäisi kaksi joukkuetta jatkopeleihin.
Tennessee Titans (3–13)
Kausi 2015
Titans lähti viime kauteen suurin toivein tulokaspelinrakentajansa johdolla. Varaustilaisuuden toisena napatun yliopistosankari Marcus Mariotan harteille kasattiin sopivasti paineita kauden alla. Harjoitusottelut eivät menneet mieheltä aivan nappiin, mutta kauden avauksessa Mariota oli ilmiömäinen osuen yli 86 prosenttisesti heitoissaan, keräten 4 TD:tä ja merkkauttaen uransa tähän mennessä parhaan QB-indeksin 158,3. Samalla Titans sai lentävän lähdön kauteen 42–14-voittonsa turvin Buccaneersista. Juhlat jäivät kuitenkin lyhyeen, sillä paluu maanpinnalle tapahtui jo viikkoa myöhemmin Brownsin yllättäessä joukkueen 28–14-lukemin.
Viime kautta leimasi ensimmäistä ottelua ja muutamaa muuta poikkeusta lukuunottamatta hyökkäyksen tehottomuus. Yhdeksän kertaa Titans jäi alle 17 pisteeseen, kun taas vastustajat nakuttivat kahta ottelua lukuunottamatta sitä suuremmat pistemäärät taululle. Runkosarjan loppusaldo 3–13 olisi voinut olla muutamaa astetta parempikin ilman kolmea täpärää tappiota, mutta pudotuspeleihin joukkueella eivät rahkeet riittäneet. Kuin alleviivatakseen Mariotan tekemisen tärkeyttä joukkueelle, Titans voitti jokaisen niistä otteluista, joissa pelinrakentaja tilastoi yli 100 QB-indeksin. Hyökkäyksestä esiin nousi myös toinen tulokas, laitahyökkääjä Dorial Green-Beckham, sekä pitkän linjan sisempi laitahyökkääjä Delanie Walker. Walker pelasi kymmenvuotisen uransa parhaan kauden tilastoiden ensimmäistä kertaa yli 1 000 kiinniottojaardia onnistuen samalla kuudesti maalinteossa. Green-Beckhamin rooli oli vielä toimia pääasiassa vaihtopelaajana, mutta hänkin sai tilaisuutensa ja antoi luvan odottaa tulevista kausista vielä jotain paljon suurempaa. Tällä kertaa saldona oli vasta reilut 500 kiinniottojaardia ja 4 TD:tä.
Puolustus ei ollut Titansin kompastuskivi, mutta sen ajoittaiset haasteet eivät myöskään riittäneet auttamaan joukkuetta voittoihin. Etenkin heittopuolustus tuotti tuskaa ja se näkyi aina tulostaululla, kun vastaan asettui tulivoimainen hyökkäys.
Titans-hyökkäys
Marcus Mariota on ehdottomasti Titansin seuratuin pelaaja, mutta samalla myös menestyksen avain. (Getty)
Merkittävimmät muutokset viime kauteen nähden ovat Green-Beckhamin siirtyminen elokuussa Eaglesiin, ja vastaavasti Eaglesista keväällä Titansiin liikahti keskushyökkääjä DeMarco Murray, joka valittiin vuonna 2014 NFL parhaaksi hyökkääjäksi. Murrayn myötä Titansilla on vihdoin todellinen juoksu-uhka. Murrayn viime kausi Eaglesissa oli kuin varjo kahdesta edellisestä Cowboys-paidassa vietetystä huippukaudesta, ja lopulta hänen roolinsa nipistettiin suhteellisen pieneksi. Tennesseessä toivotaankin, että Murray löytää huippuiskunsa takaisin ja tuplaa joukkueen voittomahdollisuudet runkosarjan otteluissa. Murrayn lisäksi Titans nappasi varaustilaisuuden toiselta kierrokselta Heisman-palkinnon voittajan, keskushyökkääjä Derrick Henryn, joten juoksupelit eivät jää pelkästään Murrayn varaan.
Toiseen NFL-kauteensa valmistautuva pelinrakentaja Marcus Mariota pelasi ailahtelevasti viime kaudella ja häneen kohdistuukin nyt entistä enemmän odotuksia. Mariota sai muutaman uuden heittokohteen laidalle, mutta mistään tähtisikermästä ei edelleenkään voida puhua. 35-vuotias Andre Johnson liittyi joukkueeseen Coltsista, jossa hän ei enää yltänyt huippuvuosiensa tasolle. Seitsemänä vuonna 1 000 kiinniottojaardin rajan ylittänyt mies toimi enemmänkin täsmäaseena vanhassa joukkueessaan ja vastaavaa roolia on odotettavissa myös tänä vuonna. Rishad Mathews puolestaan siirtyi Dolphinsista ja hänellä on paljon näytettävää, sillä varsinaista huippukautta ei mieheltä ole vielä nähty. Viime kauden ykköskohde heittopeleissä oli sisempi laitahyökkääjä Delanie Walker, joka jatkaa siitä mihin viimeksi jäi. Uransa ylivoimaisesti parhaan kauden pelannut Walker tarvitsee tukea muiltakin, mutta tulee esittämään taas tärkeää roolia hyökkäyksessä.
Titans-puolustus
Mariota on eittämättä joukkueen ykköstähti, mutta myös puolustuksesta löytyy tuntemattomampi kovan luokan nimi, joka jostain syystä on jäänyt valokeilan ulkopuolelle. Ulompi linjamies Jurrell Casey on hallinnut Titansin säkitystilastoja viimeiset kolme vuotta ja ollut muutenkin jatkuvasti ajan hermoilla. Tuntematon etuseitsikko kaipaa pientä ihmettä noustakseen voittavaksi puolustukseksi ja yksi pelaaja, joka siinä voisi auttaa, on tukimies Derrick Morgan, jolle kausi on seitsemäs Titansin kokoonpanossa. Morgan ei vajaaksi jääneen viime kautensa aikana pystynyt nousemaan tutulle tasolleen, ja nyt jos koskaan miehelle olisi käyttöä.
Takakentältä poistui viime kauden päätteeksi varsinainen seuraikoni, kun takapuolustaja Michael Griffin muutti Minnesotaan. Da’Norris Searcy saa nyt entistä enemmän vastuuta takapuolustuksessa, joka on ollut jatkuvasti ongelmissa vastustajien pysäyttämisen kanssa. Joukkue lähti vahvistamaan tätä heikkoa osa-aluetta kahdella kulmapuolustajalla, kun Antwon Blake liittyi joukkoihin Steelersistä ja Brice McCain Titansista.
Arvio
On vaikea nähdä Titansin nipun pystyvän yllättämään kovin montaa vastustajaa. Heidän pahaksi onnekseen divisioonan muut joukkueet ovat vieläpä pystyneet nostamaan profiiliaan kauden alla, joten sijoitus divisioonan ja koko AFC:n pohjalla näyttää valitettavalta tosiasialta. Siitä huolimatta olisi hienoa nähdä Mariotan jatkavan kehityskäyräänsä ja esittävän näyttäviä otteita pitkin kautta. Heikko kausi päättyy saldoon 3–13.
Jacksonville Jaguars (5–11)
Kausi 2015
Jacksonville Jaguars on totuttu näkemään yhtenä liigan heittopussijoukkueista viime vuosina ja joukkue onkin onnistunut voittamaan vähintään puolet otteluistaan viimeksi kaudella 2010. Tahti pysyi tutun kaltaisena myös viime kaudella, kun etenkin vieraspelit tuottivat suuria haasteita. Kotonaan joukkue pystyi sentään pitämään faninsa edes aavistuksen tyytyväisinä poistuttuaan neljästi voittajana kentältä kahdeksasta ottelustaan.
Vaikka voittosarake jäi viiteen, pystyi Jaguars haastamaan kiitettävästi vastustajansa. Kymmenen ottelua päättyi korkeintaan yhden maalin eroon, joten suunta näyttäisi olevan tällä hetkellä sopivasti ylöspäin. Häviämään tottunut joukkue ei vielä pystynyt nousemaan voittavaksi joukkueeksi, mutta heittopussin viitta ainakin siirtyi toisaalle. Vasta toista kauttaan hyökkäyslinjan takana liigassa pelannut Blake Bortles nosti tasoaan merkittävästi nostaen kauden maalimääränsä 35:een edelliskauden 11:sta. Hyökkäyslinja oli toistuvasti pulassa ja myöhässä, joten lukema kertoo ennen kaikkea Bortlesin tasonnostosta, mutta merkittävän osansa sopassa otti myös laitahyökkääjäkolmikko Allen Robinson–Allen Hurns–Julius Thomas. Kolmikko vastasi käytännössä kaikista maaleista, vaikka Julius Thomas ei pystynytkään samanlaisiin näyttöihin kuin parilla edellisellä kaudella Broncosin paidassa. Nuoret Hurns ja Robinson ovat samaa saapumiserää kuin Bortleskin, ja molemmista kasvoi toiselle kaudelle tärkeitä palasia Jaguarsin palapeliin. Yli 1 000 kiinniottojaardia ja kaksinumeroiset TD-lukemat mieheen antavat luvan odottaa jotain merkittävää tulevilla kausillakin.
Puolustus ei ollut vielä viime kaudella valmis uratekoihin. Joukkue päästi liigan toiseksi eniten pisteitä, mutta nuoriso-osasto antoi sentään ajoittain välähdyksiä paremmasta huomisesta. Takakentällä kolmatta kautta pelannut Johnathan Cyprien on vakuuttanut kaudesta toiseen osaamisellaan, kuten myös tukimies Telvin Smith, jolle kausi oli vasta toinen. Puolustuksen kirkkain tähti, tukimies Paul Posluszny, oli hyvä ja osoitti edelleen olevansa liigan eliittiä omalla pelipaikallaan. Kaikesta huolimatta puolustus oli ongelmissa jatkuvasti eikä se onnistunut kuin kahdesti jättämään vastustajan alle 20 pisteeseen. Pahimmillaan Patriots jyräsi joukkueen kylmästi lukemin 51–17 viikolla 3.
Jaguars-hyökkäys
Joukkueen hyökkäys pääsee hyvistä lähtökohdista kauteen, sille se pelasi vuosien tauon jälkeen tasokkaampaa futista ja onnistui pistämään vastustajansa ahtaalle. Matkaa jäi vielä pudotuspelipaikkaan ja siitä taistelu jatkuu sunnuntaina. Koko vahva laitahyökkääjäosasto jatkaa edelleen Jaguars-paidassa, joten Bortles pääsee heti kauden alusta tuttuun vauhtiin. Kun pakkaa täydentää vielä keskushyökkääjät T.J. Yeldon sekä Jetsistä siirtynyt Chris Ivory, alkaa voittosarake täyttyä. Suurin kysymysmerkki jää edelleen hyökkäyslinjaan. Sinne hankittiin Steelersistä Kelvin Beachum vasempaan sivustaan. Häneltä jäi lähes koko viime kausi sivuun loukkaantumisen vuoksi. Yhtä lailla joukkue saa takaisin pelaavaan kokoonpanon sentterinsä Brandon Linderin, joka myös joutui huilaamaan pitkän pätkän viime kautta. Nämä pienet kehitysaskeleet auttavat niin juoksu- kuin heittohyökkäyksiäkin, mutta riittävätkö ne vielä tarpeeksi pitkälle?
Jaguars-puolustus
Jos Jaguarsin hyökkäys alkaa kestämään jo vertailua aivan liigan kärkijoukkueita myöten, on puolustuksella siihen vielä matkaa. Viime kausi meni tällä sektorilla pahasti vihkoon ja siitä syystä kokoonpanosta löytyy paljon uusia kasvoja. Linjamies Malik Jackson siirtyi Broncosista, viime vuoden ykköskierroksen varaus Dante Fowler on vihdoin pelikunnossa ulompana linjamiehenä, ja kevään varaustilaisuudesta haaviin tarttuivat kahdelta ensimmäiseltä kierrokselta kulmapuolustajat Jalen Ramseyn ja Myles Jackin. Näillä ja muutamilla muilla vahvistuksilla joukkueenjohto toivoo kurssin kääntyvän. Panostukset kautta linjan ovat niin isoja, että voi olla toiveajattelua uskoa yhteispelin löytyvän heti kauden alussa. Suunta on ehdottomasti oikea ja radikaalit muutokset ovat onnistuneita, ainakin paperilla.
Arvio
Jaguars on täynnä nuoria ison potentiaalin pelaajia höystettynä muutamilla kokeneemmilla kehäketuilla. Itse nostan Jaguarsin ykkösvaihtoehdoksi liigan mustana hevosena, mutta siitä huolimatta on todennäköisempää, että muutokset etenkin puolustuspäässä ottavat aikansa, jotta täysi ilo saadaan irti. NFL:ää on jo vuosia hallittu ensisijaisesti puolustuksen kautta, mutta Jaguarsin ykkösase on hyökkäys. Luvassa on monta viihdyttävää ottelua ja muutama yllätysvoittokin, mutta saldo (7–9) painuu siitä huolimatta divisioonan kärjen taakse.
Indianapolis Colts (8–8)
Kausi 2015
Colts-fanit ovat jo ehtineet tottua joukkueen menestymiseen omassa divisioonassaan, joten viime kausi oli monille suuri pettymys. Joukkueen ykköspelinrakentaja Andrew Luck joutui jättämään yli puolet otteluista väliin, mutta toisin kuin voisi ajatella, se ei suoranaisesti ollut syy pudotuspeleistä ulosjääntiin. Luck pelasi seitsemässä ottelussa, joista joukkue keräsi vain kaksi voittoa, kun taas ilman miestä joukkueen saldo oli 6–3.
Pudotuspeleistä ulosjäänti oli monen tekijän summa, kun niin hyökkäys- kuin puolustuspäässä oli ongelmia. Puolustuksen tilastoissa Colts päästi kahdeksanneksi eniten pisteitä, yhdeksänneksi eniten heittojaardeja ja kahdeksanneksi eniten juoksujaardeja. Vastaavasti hyökkäyspuolella pisteitä kertyi yhdeksänneksi vähiten, heittojaardeja 11. vähiten ja juoksujaardeja neljänneksi vähiten. Vastaavilla tilastoilla on äärettömän vaikeaa haaveilla pudotuspeleistä, mutta siitä huolimatta Coltsilla oli vielä omat mahdollisuutensa, kun se kohtasi viikolla 15 Texansin. Joukkueen saldo oli pakkasella ennen ottelua lukemin 6–7, mutta voitto tuosta ottelusta olisi pitänyt sen vahvasti mukana divisioonan voittotaistelussa. Houston vei kuitenkin ottelun nimiinsä vieraskentällä 16–10, eikä päästänyt sen jälkeen enää Coltsia kirimään ohi, kun molemmat hoitivat loput ottelunsa voitokkaasti.
Joukkueen suurin puheenaihe oli Luckin loukkaantumisten johdosta pelinrakentelu. Hyökkäyslinjan takana nähtiinkin kauden aikana yhteensä viisi eri pelaajaa, joista Matt Hasselbeck hoiti tehtävänsä selkeästi muita paremmin. Viime kauden alla 49ersista Colts-paitaan siirtyneen Frank Goren piti olla avainpelaaja, joka pystyy monipuolistamaan joukkueen hyökkäystä uudella tavalla, mutta valitettavasti näin kävi vain harvoin. Mies ei onnistunut kertaakaan juoksemaan yli 100 jaardia ottelussa, mutta kiitti sentään vastuustaan puolella tusinalla maaleja. Laitahyökkääjä T.Y. Hiltonin ruuti oli myös kuivaa ja mies palasi takaisin kuolevaisten joukkoon viidellä TD:llään ja reilulla 1 000 kiinniottojaardillaan.
Puolustuksen osalta esille voidaan nostaa takakentän veteraanin Mike Adamsin otteet. 12. kauttaan pelannut Adams oli ehkäpä uransa parhaassa kunnossa pienistä loukkaantumisista huolimatta auttaen parhaansa mukaan etenkin heittopelien puolustamisessa. Miehen käsiin jäi edelliskauden tapaan viisi syötönkatkoa, joista yhden hän juoksi maaliin asti. Myös tukimiesosastolta löytyi veteraani, joka omalla panoksellaan pystyi nostamaan puolustuksen tasoa. D’Qwell Jacksonin 10. NFL-kausi oli edelliskautta parempi, ja mies oli joukkueen ykkönen taklauksissa. Jackson sai toisinaan hyvää taustatukea vierellään pelanneelta Jerrell Freemanilta, jonka kautta kuitenkin sekoittivat Adamsin tapaan loukkaantumiset.
Colts-hyökkäys
Veteraaniosastoon kuuluva Frank Gore ei häikäissyt viime vuonna ja tänä vuonna seurajohto odottaa saavansa rahoilleen vastinetta. (Getty)
Colts-fanit toivovat, ettei surullinen viime kausi saa jatkoa. Andrew Luckin johdolla kaikki on taas mahdollista, mutta hyökkäys hänen ympärillään ei ole monen kortin varassa. Edes Luckilla ei enää ole kunnon varamiestä Hasselbeckin siirryttyä viettämään eläkepäiviään. Niin Packersistä siirtynyt Scott Tolzien kuin Stephan Morriskin ovat vielä raakileita isommissa ympyröissä, eikä heiltä ole lupa odottaa ihmeitä, jos kutsu käy kentälle. Laidalta löytyy yksi liigan parhaista laitahyökkääjistä, T.Y. Hilton, jonka ura on edelleen kasvuvaiheessa. Toinen viime kauden onnistujista laidalla oli Donte Montecrief, mutta heidän takanaan onkin hiljaisempaa. Niin kauan kuin tämä kaksikko pysyy pelikunnossa, heittohyökkäyksestä löytyy aseita melkeinpä ketä tahansa vastaan.
Juoksupeleistä vastaa toista kauttaan Coltsissa pelaava Gore, jonka 33-vuoden ikä on alkanut jo näkyä. Nuorista vaihtopelaajista tuskin on vielä vastuunkantajiksi tulevalla kaudella, joten Goren on pystyttävä olemaan tehokkaampi. Sitä työtä helpottaa osaltaan aavistuksen vahvistunut hyökkäyslinja, jonka keskelle varaustilaisuuden ensimmäiseltä kierrokselta joukkue nappasi Ryan Kellyn.
Colts-puolustus
Colts-hyökkäys pystyy parhaimmillaan ihmetekoihin, mutta miten on puolustuksen laita? Ei välttämättä aivan yhtä valoisa. Nuoret lupaukset loistavat poissaolollaan. Etenkin takapuolustus on osa-alue, johon vastustajien voi olla helppo iskeä. Chargersista siirtynyt takapuolustaja Patrick Robinson ja kulmapuolustaja Vontae Davis ovat etunenässä suurennuslasin alla. Kummankaan käyrä ei varsinaisesti osoita ylöspäin, joskin Davis pysyi viime kaudella hyvin laitahyökkääjien perässä, ja kaiken lisäksi muu takapuolustus on heitäkin isompi kysymysmerkki.
Etuseitsikosta löytyy kokenutta kaartia riittämiin ja viimeisiä ammattilaisvuosia pelaavat tukimiehet Robert Mathis ja Erik Walden ovat tärkeässä roolissa. Molemmilla mittarissa on jo yli 30 vuotta, mutta vauhtia täytyy edelleen riittää. Linja vaikuttaisi olevan puolustuksen palapelin vahvin palanen. Siitä pitävät huolen ennen kaikkea ulommat linjamiehet Kendall Langford sekä toiseen NFL-kauteensa valmistautuva Henry Anderson. Jos jälki linjan takana on viime kautta parempaa ja avainpelaajat pysyvät pelikuntoisina, saattaa Colts-puolustus yllättää positiivisesti, mutta tässä vaiheessa ilmassa on turhan monta kysymysmerkkiä.
Arvio
Juoksupuolustus kuntoon, Frank Gorelta tasonnosto ja avainpelaajat pysyvät terveinä – siinä menestyksen kaava tähän kauteen. Itse uskon Luckin pienen tasonlaskun kääntyvän nousuun ja siten sillä saralla ei pitäisi olla ongelmia ja laadukkaat kärkilaiturit hoitavat lopun. Helpohko loppukausi siivittää joukkueen plussan puolelle, mutta ei aivan divisioonan kärkeen asti. Loppusaldo 9–7.
Houston Texans (9–7)
Kausi 2015
Houstonin alkukauden ohjelma oli yksi liigan vaikeimmista, kun se kohtasi ensimmäisten viiden viikon aikana Chiefsin, Panthersin, Falconsin ja paikallisvastustaja Coltsin. Näistä neljästä ottelusta saldona oli neljä tappiota. Joukkue pystyi kuitenkin nappaamaan voittoja ennen runkosarjan puoliväliä liigan heikomman puoliskon joukkueista ja se pääsi huiliviikolleen sarjataulukon näyttäessä saldoa 3–5. Taukoviikon jälkeen joukkue löysi yhteisen sävelen ja onnistui kahdesti venyttämään voittoputkensa kolmen ottelun mittaiseksi sekä voittamaan kuolemanottelun Coltsia vastaan viikolla 15. Lopulta tuloksena oli divisioonan voitto ja sen voidaan sanoa olleen ansaittu, sillä Texans voitti divisioonan sisäisistä otteluistaan viisi häviten samaan aikaan vain kertaalleen. Valitettavasti puhti ei riittänyt enää pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, kun loistavan runkosarjan lopun pelannut Chiefs nuiji kotonaan pelanneen Houstonin 30–0-lukemin maanrakoon. Siinä ottelussa Texansilla meni käytännössä kaikki mahdolliset asiat pieleen heti avauspotkusta lähtien, jonka Dhiefsin Knile Davis palautti omalta maalialueeltaan toiseen päätyyn asti.
Joukkueen ehdoton menestyksen avain oli sen puolustustyöskentely. Jokaiselle pelipaikalle löytyi pelityyliin sopiva pelaaja ja alkukauden kangertelujen jälkeen vastustajat olivat viikosta toiseen hankaluuksissa. Texansin ja koko liigan valovoimaisin puolustaja, ulompi linjamies J.J. Watt ei antanut vammojensa hidastaa tahtia, vaan näytti muille edelleen kaapin paikan. Kaksinumeroisten säkityskausien sarja sai jatkoa, kun jo neljättä kertaa tuo raja rikkoontui (17,5). Mies ei edelleenkään ole joutunut jättämään yhtään NFL-ottelua väliin vaikka loukkaantumisia löytyy iso nippu. Houston onnistui muutenkin antamaan loistavaa painetta vastustajien pelinrakentajille, josta palkintona oli 45 säkkiä. Wattin lisäksi myös neljättä kauttaan pelannut tukimies Whitney Mercilus kirjautti kaksinumeroiset lukemat (12). Vuoden 2014 ykkösvaraus, tukimies Jadeveon Clowney ei vieläkään saanut ehjää kautta ja sitä kautta miehen kyvyt jäivät edelleen kunnolla ulosmittaamatta.
Texans-hyökkäys ei ollut kauden aikana varsinainen timantti, mutta onnistui sentään pääasiassa takomaan taululle säännöllisesti 20–30 pistettä. Brownsista kauden alla Texansiin siirtynyt pelinrakentaja Brian Hoyer oli hyvä pudotuspeliä lukuunottamatta, ja mies sai loistavaan paikkaan uransa ensimmäisen varsinaisen nosteen. Penkillä kulutetut vuodet ovat kasvattaneet Hoyerista kelpo pelimiehen ja 91,4:n QB-indeksi kertoo paljon hänen pelivarmuudestaan viime kaudella. Hoyerin luottomiehenä hääri laitahyökkääjä DeAndre Hopkins, joka on vuosi vuodelta parantanut otteitaan ja nyt kolmannella kaudellaan räjäytti pankin. Tuloksena oli yli 1 500 kiinniottojaardia ja 11 TD:tä, molemmat miehen ennätyksiä. Juoksupeleissä Texans joutui turvautumaan loukkaantumisista kärsineen Arian Fosterin sijaan kakkosmiehiin. Alfred Blue ja Chris Polk jakoivat vastuuta suhteellisen tasapuolisesti, mutta kummastakaan ei ollut vielä astumaan Fostersin saappaisiin.
Texans-hyökkäys
Merkittävin muutos Texansin hyökkäyksessä löytyy linjan takaa ja kantaa nimeä Brock Osweiler. Osweiler on tullut tutuksi Peyton Manningin varamiehenä Broncosista saaden vasta viime kaudella todellisen näytönpaikkansa. Seitsemän ottelua avauksessa keräsivät kiitosta, mutta siitä huolimatta mies istui ratkaisupelit tiiviisti penkin puolella. Texans näki tilaisuutensa ja nappasi miehen vapahtajakseen useamman epäonnistuneen QB-viritelmän jälkeen. Tuleva kausi näyttää onko miehestä saatavissa vielä viime kauttakin enemmän irti, mutta joka tapauksessa siirto vaikuttaa erittäin lupaavalta Texansin kannalta. Avainhankinnat eivät jääneet Osweileriin vaan joukkueeseen liittyivät myös keskushyökkääjä Lamar Miller Dolphinsista sekä laiturit Will Fuller ja Braxton Miller varaustilaisuudesta.
Millerin myötä Dolphinsilla on kaksi laadukasta keskushyökkääjää riveissään. Entisessä seurassaan mies pystyi räjähtävällä nopeudellaan juoksemaan tehokkaasti käytännössä jokaisella neljällä kaudellaan, ja kun kakkosmiehenä pelaajalistalla on Alfred Blue, löytyy joukkueelta pari monenlaisiin virityksiin. Heittohyökkäysten tilanne on tässä kohtaa arvoituksellisempi. On selvää, että DeAndre Hopkins on joukkueen ehdoton ykkösase, mutta hänen takaa ponnistaa useampi nuori mies. Nimenomaan heiltä odotetaan paljon tällä kaudella, etenkin kevään ykköskierroksen varaukselta, Will Furrellilta. On liian aikaista vetää liian suoria johtopäätöksiä heittohyökkäyksen iskukyvystä, joten todettakoon, että potentiaalia löytyy paljon, mutta nuorilta miehiltä puuttuvat vielä näytöt.
Jotta hyökkäyslinjaa ei unohdeta kokonaan, voidaan sen osalta todeta, että muutoksia on tapahtunut myös siellä. Joukossa on uusia naamoja, kuten tulokassentteri Nick Martin sekä pelaajia, joilta odotetaan viime kautta parempia suorituksia. Näyttäisi joka tapauksessa siltä, että Osweilerin todellinen läpimurtokausi ei pitäisi jäädä ainakaan linjasta kiinni.
Texans-puolustus
J.J. Watt ei ole jättänyt yhtään ottelua vielä väliin, joten odottaa saattaa, ettei mies helpolla tule jättämään avausotteluakaan väliin, kun kausi potkaistaan käyntiin. (Getty)
Isoin huolenaihe Texans-faneilla on kauden alla ollut J.J. Wattin pelikunto. Edelleenkään ei ole varmaa, milloin selkävaivoista kärsinyt mies nähdään kentällä ja sillä on luonnollisesti vaikutusta koko puolustuksen työskentelyyn. Liigan parhaan puolustajan poissaolo voisi monessa muussa joukkueessa olla kohtalokas, mutta Houstonissa tilanne ei ole sellainen. Parin vuoden takainen ykkösvaraus Jadeveon Clowney on uransa aikana ollut vaikeuksissa loukkaantumisten kanssa, mutta on myös samalla osoittanut kehittymisen merkkejä. Nyt viimeistään on miehen aika astua parrasvaloihin todenteolla, kuten hän parhaimmillaan viime kaudellakin teki.
Houstonin etupuolustuksen ollessa kokonaisuudessaan laadukas, voidaan samaa hehkutusta jatkaa myös takapuolustuksen osalta. Kulmapuolustajakolmikko oli viime vuonna raudan luja, eikä mitkään merkit viittaa siihen, etteikö sama tahti jatkuisi. Johnathan Joseph, Kareem Jackson ja nuori Kevin Johnson osaavat hommansa ja tulevat taas nousemaan tarpeen tullen vahvasti esiin.
Arvio
Paljon on kiinni Oswailerin otteista, sillä puolustus tulee olemaan raudanluja, joten menestys vaatii hyökkäykseltä edes hieman keskitasoa paremman suorituksen. Divisioona on tasokas ja ristiin pelaamista tapahtuu varmasti, mutta Texansilla on aseet siinä pärjäämiseen. Uskon joukkueen vievän divisioonan nimiinsä saldolla 12–4.
Viasat ja Viaplay näyttävät useita NFL-otteluita joka viikko koko kauden ajan, joista osa on suomeksi tai ruotsiksi selostettuja.
Kansikuva: Getty