NFL-kausiennakko: AFC East – Jatkuuko Patriotsin valtakausi?

Puoli vuotta on vierähtänyt siitä, kun New England Patriots ratkaisi viimeisellä mahdollisella hetkellään voiton Super Bowl -vastustaja Seattle Seahawksista. Uusi kausi pyörähtää käyntiin Suomen aikaan torstaina 11.9. aamuyöstä, kun mestari-Patriots saa vieraakseen pudotuspeleihin viime vuonna yltäneen Pittsburgh Steelersin. Uusia tuhkimotarinoita syntyy joka vuosi ja luvassa on mielenkiintoinen kausi. Odotettavissa on ainakin yhden kestomenestyjän mahalasku sekä pienen hiljaiselon jäljiltä nähtävä komea nousu jopa suoraan runkosarjan kärkeen.

Jokainen divisioona saa oman hetkensä parrasvaloissa, kun otamme katsauksen yksi kerrallaan jokaiseen liigan kahdeksasta lohkosta. Ensimmäisenä itseoikeutetusti vuorossa on AFC East, jota lähes vuosikymmenen suvereenisti hallinnut New England Patriots on paininut konferenssifinaalin jälkilöylyjen kanssa kevään ja kesän. Taistelu pelinrakentaja Tom Bradyn pelikiellosta ja sen pituudesta on sekoittanut joukkueen alkukauden suunnitelmia. Sen sijaan muut kolme joukkuetta pääsevät hyvän viime kauden jäljiltä vihdoin tosissaan taistelemaan divisioonan voitosta. Mikä olisikaan maukkaampaa kuin syöstä hallitseva mestari ja 12 kertaa 2000-luvulla divioonan voittanut Patriots kärjestä?

New York Jets (4–12)

Kausi 2014

New York Jetsin niukkaa voittoa avauskierroksella Raidersista seurasi kahdeksan ottelun tappioputki, joka pilasi joukkueen kauden ennen kuin se oli ehtinyt edes kunnolla alkaa. Kausi ei jättänyt paljon positiivisia tunnelmia neljän voitetun ottelun lisäksi. Parhaiten peli sujui divisioonan sisäisissä otteluissa, sillä Jetsin ottelut Dolphinsia ja Patriotsia vastaan olivat tasaisia, vaikka voittoja ei irronnutkaan kuin yksi. Joukkue sai lopulta parhaan mahdollisen lopun kauteensa, kun viimeisessä ottelussa Miamissa heittopeli vihdoin toimi. Tuloksena pelinrakentaja Geno Smithille 358 heittojaardia ja kolme maalia sekä laitahyökkääjä Eric Deckerille 221 kiinniotettua jaardia ja yksi maali. Kauden päätteeksi joukkueenjohto päävalmentaja mukaan lukien saivat lähteä.

Jets-hyökkäys

Jetsin pelinrakentelu ei kestä vertailua liigan kärkipään joukkueiden kanssa. Kauteen lähdettäessä pelinrakentajan paikasta avauskokoonpanossa taistelee, jos ei tasavahvasti niin ainakin teoreettisesti, kolme pelaajaa. Geno Smith oli monien kirjoissa peluri, jonka varaan joukkue rakennetaan, mutta pukuhuonetappelun jäjiltä hänen takaa ponnistaakin Ryan Fitzpatrick, joka Texansissa väläytti osaamistaan kuuden maalin illallaan viikolla 13, mutta loukkaantui joulukuussa kauden jäädessä kesken. Vähintään kvartaalin kaudesta sivussa loukkaantumisen vuoksi viettävä Smith saa tosissaan taistella paluunsa jälkeen avauksen paikasta. Kaksikon takaa tulee vielä mustana hevosena tulokas Bryce Petty, joka saanee vielä odottaa vuoroaan ellei heti alkukaudesta tarvita tuuraajaa Fitzpatrickille.

Eric Decker ja hänen tuekseen napattu ulompi laitahyökkääjä Brandon Marshall ovat pitkälti pelinrakentajien varassa. Molemmilla on kyky napata palloja kiinni ja etenkin Bearsista siirtyneen Marshallin varaan voidaan rakentaa ratkaisupelejä koko kauden ajan. Keskushyökkääjärintamalla selkeää avainpelaajaa on vaikeaa löytää, mutta potentiaalinen nippu sieltä löytyy. Niin Stevan RidleylläZac Stacylla kuin Chris Ivoryllakin on omat vahvuutensa ja niitä sopivasti yhdistelemällä Jetsin tulee ratkaista keskushyökkääjähaasteensa.

Jets-puolustus

Cardinalsin puolustuspään koordinaattorin paikalta Jetsin päävalmentajaksi siirtynyt Todd Bowles tuo tullessaan uusia tuulia joukkueen peräpäähän. Edellisen päävalmentajan Rex Ryanin tavoin Bowles on puolustuksen ekspertti, mutta Ryanista poiketen hän on ilmoittanut ottavansa ison roolin myös hyökkäyspäässä. Hänen johtamansa puolustus on ehdottomasti liigan eliittiä ja monet vaihtomiehet olisivat toisessa joukkueessa avauskokoonpanossa, kuten kevään varaustilaisuuden kuudentena varattu ulompi linjamies Leonard Williams. Hänen tiensä avaukseen on mutkan takana, sillä linja on täynnä tähdistötason puolustajia.

Linjan takaa löytyy puolustuksen lähes ainoa kysymysmerkki. Miten tukimiehet David Harris ja Demario Davis pystyvät jarruttamaan lyhyttä heittohyökkäystä? Etenkin jälkimmäisen tulee kasvaa isompiin saappaisiin, jotta aukkoja ei pääse syntymään. Juoksupuolustuksessa miehet pystyvät hoitamaan hommansa.

Takakentälle Jets nappasi kokeneen parivaljakon muutaman vuoden erossaolon jälkeen takaisin riveihinsä. Kulmapuolustaja Antonio Cromartierin palasi Cardinalsissa vietetyn välivuoden jälkeen ja saa vierelleen vanhan aisaparinsa ja todellisen johtohahmon Darrelle Revisin, joka siirtyi puolestaan Patriotsista. Kaksikkoa vastaan vastustajien tuleekin harkita tarkkaan, miten heittopeliään uskaltaa pelata, sillä tilaa ei tule olemaan. Takapuolustajan rooliin suunniteltu Calvin Pryor on edelleen arvoitus. Viime vuoden ykköskierroksen varaus ei viime kaudella päässyt esittelemään taitojaan ja hänet saattaakin korvata avauksessa Chargersista siirtynyt Marcus Gilchrist.

Arvio

Joukkueen menestys tulee olemaan kiinni lähes yksistään pelinrakentajien onnistumisista. Loistavasti puolustava joukkue pystyy sinnittelemään ketä vastaan tahansa rinnalla, mutta ratkaisut tehdään viime kädessä hyökkäyksessä. Pieni parannus viime kauteen nähtävissä, mutta tuloksena silti 4–12-tilanne kauden päätteeksi.

Buffalo Bills (9–7)

Kausi 2014

Buffalo Billsin kausi sisälsi kaikkea maan ja taivaan väliltä. Joukkoon mahtui rökäletappioita, murskavoittoja ja jatkoaikavoitto, mutta ei yhtään yli kahden ottelun voitto- tai tappioputkea. Joukkue varmisti divisoonan kakkospaikkansa venymällä useamman kerran kauden aikana tiukoissa otteluissa voittoon.

Keskushyökkäjä C.J. Spillerin loukkantuminen puolessa välissä kautta sotki joukkueen muutenkin heikkoa juoksupeliä. Kun heittopelikään ei ollut kaksista, joukkue tukeutui lähes täysin raudanlujaan puolustukseensa. Pelinrakennusvastuun kauden alussa saanut E.J. Manuel joutui tekemään neljän kierroksen jälkeen tilaa kollegalleen Kyle Ortonille, joka pystyi nostamaan heittohyökkäyksen tasoa, mutta heikon hyökkäyslinjan takana, oli välillä isoissa vaikeuksissa. Puolustus sen sijaan raatoi ja katkoi syöttöjä (19) koko kauden ajan. Parhaimpana esimerkkinä puolustuksen tehosta oli tulivoimaisen Green Bay Packersin jättäminen 13 pisteeseen viikolla 15, jolloin Packers pelasi divisioonansa mestaruudesta.

Bills-hyökkäys

[GETTY]

Jetsistä Billsin päävalmentajaksi siiryneeltä Rex Ryanilta odotetaan nopeita tuloksia. [GETTY]

Uuden Bills-päävalmentajan Rex Ryanin lähtötilanne on huomattavasti parempi kuin monena vuonna Jetsin peräsimessä. Joukkueen hyökkäyksessä kaikki osa-alueet ovat hyvällä mallilla lukuunottamatta yhtä pientä osasta, laadukasta pelinrakentajaa. Ryanin ensitöikseen palkkaama, 49ersistä siirtynyt hyökkäyksen koordinaattori Greg Roman saa keskittyä omaan osa-alueeseensa Ryanin suunnatessa intohimonsa enemmän puolustuspäähän.

Vuoden 2013 ykköskierroksen varaus E.J. Manuel floppasi viime(kin) vuonna ja hänen viimeinen mahdollisuutensa nousta arvoonsa on käsillä. Kaksi muuta riveistä löytyvää vaihtoehtoa ovat kokematon Tyrod Taylor sekä veteraani Matt Cassell. Taylor nappasi kauden alla kokeneempien kettujen edestä avauskokoonpanon paikan ensimmäisiin otteluihin. 4-vuotisella urallaan vasta 199 heittojaardia kerännyt pelaaja pääsee ensimmäistä kertaa kunnolla esittelemään taitojaan. Jos Taylorin kone alkaa yskähdellä, seuraavana paikan napannee Manuel, joka esitteli harjoitusotteluissa lupaavia otteita.

Buffalon keskushyökkääjäosasto kestää vertailua mitä tahansa joukkuetta vastaan. Viime kaudella kaikkensa joukkueen eteen yrittäneet Fred Jackson ja Bryce Brown saavat seurata sivusta, kun Eaglesista napattu LeSean McCoy pääsee vauhtiin. NFL:n vuotuisessa äänestyksessä sijalle 25 sijoittunut McCoy oli vielä vuosi sitten 20 sijaa korkeammalla, mutta seuranvaihdon myötä pelihaluja luulisi taas riittävän. Monilla mittareilla liigan parhaana keskushyökkääjänä McCoy on pala kultaa Billsille ja vuorossa on viides yli 1 000 jaardin ylitys seitsemän vuoden sisällä. Joukkueen tulokaskeskushyökkääjä Karlos Williams joutuu tyytymään toistaiseksi sivustakatselijan rooliin.

Jos McCoy esittää tärkeää roolia juoksupeleissä, pystyy hän siihen myös heittopeleissä. Rex Ryanin onneksi heittopelit eivät jää McCoyn varaan vaan vuosi sitten neljäntenä varattu ulompi laitahyökkääjä Sammy Watkins osoitti viime vuonna erinomaisuutensa. Watkinsin rinnalla viilettää toinen isokokoinen Robert Woods, joka ei jää vertailussa yhtään heikommaksi. Joukkueen täsmäaseena ja kolmoslaitahyökkääjänä tulee itseoikeutetusti toimimaan Percy Harvin, joka viime kaudella ehti pelata sekä Seahawksin että Jetsin riveissä. Dolphinsista koko pakettia tukemaan hankittu sisempi laitahyökkääjä Charles Clay onnistui viime kaudella seitsemän kertaa maalin teossa, joista yksi tuli juoksemalla. Isoimmat odotukset kohdistuvat Watkinsiin, jonka tulee päästä 1 000 kiinniottojaardin tahtiin.

Joukkueen hyökkäyslinjan kalusto on tasavahvaa. Joukossa on sekä nuorta intoa että kokemusta ja monella on vielä mahdollisuus raivata tiensä avauskokoonpanoon. Koska Billsin pelinrakentelu on ontunut, tarvitaan linjaan miehiä, jotka antavat riittävästi lisäsekunteja Cassellille ja kumppaneille. Sentterinä aloittavan Eric Woodin johtamistaitoja kaivataan, jotta nuorisokaartista, kuten toista kauttaan pelaavasta Seantrel Hendersonista ja tulokaslinjamies John Milleristä, saadaan kaikki irti.

Bills-puolustus

Ryanin tavaramerkkinä useat vuodet on ollut periksiantamaton puolustus. Nyt Ryan saa laadukkaan joukon johtaakseen, mutta muuttanee puolustusformaatin alkajaisiksi viime vuotisesta 4-3-muodostelmasta takaisin omaan suosikkiinsa eli 3-4-muotoon. Buffalo onnistui viime kaudella syötönkatkoissa (19) ollen kuudentena koko liigassa, mutta siitä huolimatta joukkue päätyi varaamaan ensimmäisellä vuorollaan tukimies Ronald Darbyn riveihinsä. Tukimiehistä kaksi esitti viime kaudella myös säkitystaitojaan keräten niitä yhteensä 24, Mario Williams (14,5) ja Jerry Hughes (9,5).

Linjan reunoilla vastustajien hyökkääjistä hyvää huolta pitävät Kyle Williams ja Marcell Dareus ovat molemmat tuttuja loppukaudesta pelattavassa Pro Bowlissa, eikä suotta. Linja tulee edelleen pitämään, vaikka linjassa olevat pelaajat välillä vaihtaisivatkin paikkoja keskenään, sillä suurin osa linjamiehistä pystyy tässä joukkueessa monipuolisuudellaan täyttämään aukkoja eri puolilta muodostelmaa.

Arvio

Billsiä ei ole nähty pudotuspeleissä 2000-luvulla vielä kertaakaan. Joukkue jakaa paljon mielipiteitä ja osa on nostamassa heitä divisioonan kärkeen, kun taas osa polkemassa alaspäin. Puolustuksesta menestys ei ainakaan jää kiinni, mutta sen sijaan pelinrakentajien heikkous saattaa kaataa koko korttitalon. Loppusaldo joukkueelle on 8–8.

Miami Dolphins (8–8)

Kausi 2014

Miami Dolphinsin viime kautta kuvaa parhaiten sana keskinkertainen. Joukkue onnistui olemaan lähes tilastossa kuin tilastossa liigan keskivaiheilla ja niin vieraissa (4–4), kotona (4–4), divisioonan sisäisissä (3–3) kuin konferenssin sisäisissäkin otteluissa (6–6) joukkue päätyi tasasaldoon. Joukkue nappasi kuitenkin pari kovaa päänahkaa kauden vanhetessa, joista ensimmäisen heti avauskierroksella, kun Patriots kaatui lukemin 33–20. Ottelun ehdottomana tähtenä hääri keskushyökkääjä Knowshon Moreno 134 juoksujaardillaan ja yhdellä maalillaan, mutta miehen tarina jäi loukkaantumisten vuoksi käytännössä tuohon otteluun.

Toinen tärkeä voitto joukkueelle osui viikolla yhdeksän, kun se nuiji Chargersin täysin kanveesiin luvuin 37–0 ja onnistui kasvattamaan voittoputkensa jo kolmeen. Ottelussa suurimpaan rooliin nousivat puolustus neljällä pallonriistollaan sekä pelinrakentaja Ryan Tannehill 288 heittojaardillaan ja kolmella maalillaan.

Miamilla oli vielä neljä kierrosta ennen runkosarjan päätöstä mahdollisuutensa kivuta takamatkalta pudotuspeleihin. Selkeät tappiot Ravensille kotona (13–28) ja Patriotsille vieraissa (13–41) romuttivat ne kuitenkin lopullisesti.

Dolphins-hyökkäys

Pelinrakentaja Ryan Tannehill ei kuulu liigan eliittiin, mutta on näyttänyt pystyvänsä kantamaan joukkuetta eteenpäin. Paineet miehen harteilla kasvavat kausi kaudelta, kun menestys odottaa tulemistaan. Viime kauden 27 maalistaan Tannehill heitti kymmenen laitahyökkääjä Mike Wallacelle, joka tulevalla kaudella pelaa Vikingsin riveissä. Osittain Wallacen jättämää aukkoa korvaamaan hankittu ulompi laitahyökkääjätulokas DeVante Parker, joka varattiin numerolla 14, loukkaantui kesäkuun alussa. Useiden lähteiden mukaan Parker on joukkueen onneksi pelikuntoinen kauden ensimmäisellä kierroksella. Häntä todella tarvitaan Tannehillin tueksi heittohyökkäyksiin, kun myös toinen tärkeä lenkki sisempi laitahyökkääjä Charles Clay siirtyi Buffaloon. Parkerin kanssa laidalla parhaansa tekevät viime vuoden tulokas Jarvis Landry ja veteraani Greg Jennings. Jos Parker ei saa itseään pelikuntoon kauden alkaessa, myös Saintsista keväällä siirtyneen Kenny Stillsin rooli nousee isoksi.

Tavalla tai toisella Dolphinsin on saatava hyökkäyksensä palaset kohdilleen ja siihen oman mausteensa tulee heittämään kausi kaudelta isoin harppauksin kehittyvä keskushyökkääjä Lamar Miller. Neljättä NFL-kauttaan aloittavan Millerin viime kausi piti mennä Morenon varjossa, mutta ykköskeskushyökkääjän loukkaantuminen avasi kaikki ovet ja tuloksena oli yli 1 000 juoksujaardia sekä 8 maalia. Kehityksestä kertoo paljon miehen juoksukeskiarvo, joka nousi edelliskauden 4,0 jaardista 5,1 jaardiin. Millerin vaihtomiehenä aloittaa tulokas Jan Ajayi, jota tultaneen enemmän käyttämään täsmäaseena kolmansissa yrityksissä.

Hyökkyäslinja herättää ristiriitaisia tunnelmia. Sentteri Mike Pouncey sekä linjamiehet Ja’Wuan James ja Branden Albert hoitavat omat tonttinsa mallikkaasti, mutta kaipaavat vierelleen kaksi laadukasta peluria, jotta pelinrakentaja Tannehill pääsee rauhassa avaamaan peliä. Nuoret Dallas Thomas ja Billy Turner ovat vielä kysymysmerkkejä, kuten myös heidän takanaan kärkkyvä tulokaslinjamies Jamil Douglas. Heidän otteensa tulevat vaikuttamaan merkittävästi hyökkäysten onnistumiseen, eikä tämä selkäranka saa katketa kauden aikana.

Dolphins-puolustus

MIAMI GARDENS, FL - AUGUST 29: Ndamukong Suh #93 of the Miami Dolphins looks on during a preseason game against the Atlanta Falcons at Sun Life Stadium on August 29, 2015 in Miami Gardens, Florida. (Photo by Mike Ehrmann/Getty Images)

Isolla rahalla Doplhins-puolustusta vahvistamaan hankittu Ndamukong Suh tulee olemaan elintärkeä pelaaja joukkueelle. [GETTY]

Miamin puolustuksen alleviivaa yksi mies, Ndamukong Suh. Hänen siirtonsa on yksi hehkutetuimmista vuosiin ja tulevan kauden 17,3 miljoonan euron vuosipalkka antaa odottaa suuria tekoja. Jokainen vastustaja tulee kauden aikana kokemaan Suhin räjähtävän pelityylin ja moni pelinrakentaja löytää itsensä silmänräpäyksessä nurmen pinnasta. Hänet valittiin kauden kynnyksellä NFL.comin TOP-100-listalla sijalle 24 ja 8. parhaaksi puolustajaksi. Dolphinsin juoksupuolustus on ollut viime vuodet alle liigan keskitasoa ja Suhin myötä tähän epäkohtaan lähdetään hakemaan parannusta.

Miamia heittopuolustus näytti parhaimmillaan hyviä otteita viime kaudella, mutta toisinaan aukkoja tuntui löytyvän turhankin helposti. Kulmapuolustaja Brice McCain saa uuden mahdolisuutensa siirtyessään Dolphinsin takakentälle vietettyään vuoden Steelersissä. Heikosti menneen vuoden jälkeen mies saa loistavan tilaisuuden nousta Houston-aikojensa tasolle. Vierelleen hän saanee Giantsista siirtyneen Zack Bowmanin. Tasaisilla otteilla molemmilla on vielä pelivuosia sen verran jäljellä, että paikka parrasvaloissa on vielä saavutettavissa.

Arvio

Dolphinsilla tulee olemaan vaikea kuuden ottelun pätkä puolessa välissä kautta, kun sillä on vain yksi todellinen kotiottelu (toinen on Lontoossa). Tuo jakso määrittää lopulta joukkueen menestyksen, mutta hyökkäyslinja, Suh ja Tannehill otteillaan ovat kauden todelliset avaintekijät. Eiköhän tahti ala viimein parantua ja saamme nähdä voittavan joukkueen, joka päätyy tulokseen 10–6.

New England Patriots (12–4)

Kausi 2014

New England Patriotsin viime kausi alkoi todella heikosti, kun sen hyökkäys yski pahemman kerran. Neljän ensimmäisen ottelun jälkeen lippuja oltiin jo laskemassa puolitankoon divisioonavoittoputken katkeamisen vuoksi. Viikolla 5 alkoi kuitenkin tapahtua, kun järkälemäinen sisempi laitahyökkääjä Rob Gronkowski pääsi vauhtiin Tom Bradyn heiluttaessa vakuuttavasti tahtipuikkoa.

Seitsemän voiton putki nosti joukkueen vakuuttavasti pudotuspeleihin, vaikka runkosarjaa oli vielä viisi ottelua pelaamatta. Hyvän alkukauden pelannut keskushyökkääjä Stevan Ridley joutui tosin jättämään leikin kesken jo lokakuussa. Patriots pääsi esittelemään laajaa keskushyökkääjäosastoaan, kun vuorotellen Jonas GrayLeGarrette Blount ja lopulta myös Shane Vereen hoitivat pestinsä mallikkaasti.

Vaikka Patriots ansaitsikin mestaruutensa tasapainoisella ja laadukkaalla joukkueellaan, ei se päässyt pudotuspeleissä helpolla. Sekä divisioonakierroksen että Super Bowlin voittomarginaali jäi ainoastaan neljään pisteeseen, mutta ennen kaikkea Bradyn ilmiömäiset otteet kentällä siivittivät joukkueen kaikista koitoksista voittajana ulos kentältä.

Patriots-hyökkäys

Eilen selvisi, ettei Brady joudu jättämään väliin yhtään ottelua puoli vuotta kestäneen oikeusrumban jälkeen. Nyt pelinrakentajat Matt Flynn ja Jimmy Garoppolo saavat keskittyä varamiehen rooleihinsa ja unohtaa taistelun avauksen paikasta. Bradyn ollessa alusta asti mukana joukkueella on mahdollisuus kääntää viime kauden painaismainen alku positiiviseksi. Rautainen hyökkäys joutuu tosin heti alkuun taistelemaan toista yhtä tasokasta hyökkäystä vastaan, kun vastaan asettuu Steelers.

Patriots on kerännyt varsinaisen lihamuurin hyökkäyslinjaansa ja tulee hyötymään siitä varmasti kauden mittaan. Kesän viidennen kierroksen varaus Tre Jackson on yksi lihamuurin osanen, jolla on kaikki valmiudet läpimurtoon heti tulokaskaudellaan. Keskushyökkääjien välillä tullaan käymään taistelua peliajasta. Blount on näyttänyt olevansa edelleen iskussa, vaikka Steelersin paidassa peli ei kulkenutkaan viime syksynä. Jonas Gray on vielä jäänyt vähemmälle vastuulle, mutta hänelle aukeaa nyt loistava mahdollisuus näyttää kyntensä.

Joukkueella on kolme ulompaa laitahyökkääjää, jotka omilla vahvuuksillaan ovat vuorotellen päässeet esittelemään taitojaan. Danny AmendolaJulian Edelman ja Brandon LaFell saavat kovat haastajat tulevalle kaudelle, kun Brian Tyms ja Aaron Dobson alkavat olla riittävän kokeneita isompaan vastuuseen. Varsinaisesta vallanvaihdosta tuskin päästään vielä puhumaan, mutta en ihmettelisi, jos voimasuhteet kentällä alkaisivat kääntymään nuorempien suuntaan kauden edetessä. Rob Gronkowskia ei pelivuodet vielä paina, mutta joukkueen pitää saada hänet pysymään terveenä.

Patriots-puolustus

New Englandin puolustuslinja menetti ison palasen, kun sisempi linjamies Vince Wilfork jätti joukkueen ja siirtyi Texansin riveihin. Hänen jättämäänsä aukkoa on vaikeaa täyttää ja siksi Patriots tuleekin olemaan haavoittuvaisempi juoksuhyökkäyksiä vastaan. Tulokaslinjamies Malcom Brown hankittiin yhdeksi potentiaaliseksi aukon täyttäjäksi. Brownin urheilullisuus yhdistettynä hänen kokoonsa tuo rutkasti uskottavuutta linjaan. Hän pystyy pelaamaan käytännössä missä kohtaa linjaa tahansa, kunhan osoittaa kuuluvansa ensin avauskokoonpanoon.

Heittopuolustuksen kanssa viime kaudella toisinaan haparoinut Patriots on pyrkinyt vahvistamaan lievää heikkouttaan. Brownsista siirtynyt ulompi linjamies Jabaal Sheard on kovan luokan vahvistus etulinjaan. Brown ja muut linjamiehet ovat urheilullisia ja kun siihen yhdistetään Sheardin mukanaan tuoma vauhti, on odotettavissa entistä laadukkaampi heittopuolustus.

Joukkue menetti takakentältä kulmapuolustajaduon Darrelle Revis ja Brandon Browner. Heitä paikkaamassa on nippu tuoreempia pelaajia, joilta odotetaan paljon. Viiden pelaajan nipusta Logan Rayn ja Malmolm Butler ovat oletetut aloittajat. Takakenttään kohdistuu paljon paineita ja sieltä voi löytyä myös joukkueen suurin heikkous.

Arvio

On hyvin vaikeaa nähdä, että kukaan onnistuu suistamaan Patriotsia vallasta runkosarjassa. Kauden alku on Bradyn myötä valoisampi ja hyökkäys tulee olemaan uskomattomassa iskussa. Itse uskon, että joukkueen perälauta saadaan tukittua pikavauhtia alkukierrosten jälkeen ja tuloksena on 13–3-saldo.