NFL kausi lähenee päivä päivältä ja niin lisääntyy myös Faneille.comin ennakot. Tänään otetaankin käsittelyyn AFC West, jota voidaan pitää konferenssinsa kovimpana divisioonana. Viime kaudella AFC Westistä tulikin peräti kolme joukkuetta pudotuspeleihin, kun molemmat konferenssin Wild Card-paikat menivät myös tämän divisioonan joukkueille. Tulevissa pudotuspeleissä tuskin nähdään kolmea joukkuetta yhdestä divisioonasta, joten kilpailu myös Westin sisällä kiristyy entisestään tulevalla kaudella.
Oakland Raiders (4-12)
Justin Tuck tulee olemaan joukkueelleen todella tärkeä pelaaja (Getty Images)
Kausi 2013:
Raiders on kärsinyt vuosia hölmöstä seurajohtamisesta ja varsinkin varausvuorojen tuhlailuista typeriin valintoihin. Kausi 2013 menikin vielä näiden virheiden korjailuun ja paikkailemisiin. Loistavasti mennyt kevään varaustilaisuus antaa kuitenkin joukkueen faneille uskoa paremmasta huomisesta.
Raiders-hyökkäys:
Kevään toisen kierroksen varausvuoro käytettiin lupaavaan pelinrakentajaan, kun Derek Carr kuuli nimensä lausuttavan Raidersin toimesta. Carr oli jopa jossain veikkailuissa ensimmäisen kierroksen varaus, mutta toiselle kierrokselle putoaminen ei herraa varmasti kamalasti hetkauttanut. Toisen kierroksen varauksella on ensimmäisellä kaudella kuitenkin hieman pienemmät paineet onnistua. Carr varmasti tietää veljensä kokemuksesta, miksi aloittavaksi pelinrakentajaksi NFL:ssä ei kannata kiirehtiä. Olihan Derekin veli David Carr aikoinaan Houston Texansin ensimmäinen varaus numerolla 1, mutta ura jäi aikamoiseksi pannukakuksi huonon linjan ja liiallisen kiirehtimisen vuoksi. Derek Carr aloittaakin varmasti uransa penkillä, mutta saa tarpeeksi opittuaan varmasti tilaisuutensa aloittavana pelinrakentaja. Raidersin aloittavana pelinrakentajana kauden alussa toimii ex-Texans Matt Schaub, jolla on allaan uransa huonoin kausi. Schaubin kannalta uusi joukkue ja ympäristö voi tehdä hyvää, mutta luotettavin laitahyökkääjien puute voi koitua ongelmaksi Oaklandissa. Onhan Schaub tottunut viime vuodet heittämään palloa Andre Johnsonille, jota voidaan luokitella NFL:n laitahyökkääjien eliittiin. Laitahyökkääjien puute voikin olla Raidersin yksi kompastuskivistä ensi kauden aikana, ellei ex-Packers James Jones ota vielä yhtä askelta urallaan. Jones on hyvä pelaaja ja siitä todisteena on toissa vuonna syntyneet 14TD. Maaleista huolimatta jaardien kerääminen on ollut Jonesin heikkous koko seitsemän vuotta kestäneen NFL-uran aikana. Jaardeissa parhaan kauden Jones pelasi juuri viime vuonna kun tilille kertyi 817 jaardia, joka ei tule kuitenkaan riittämään joukkueen parhaalle laitahyökkääjälle. Jones onkin hieman uudessa roolissa Oaklandissa, jossa iso tilipussi velvoittaa tekoihin ja samalla tarjotaan vielä joukkueen tärkeimmän laitahyökkääjän roolia.
Raidersin floppivarauksista puhuttaessa keskushyökkääjä Darren McFaddenin nimi tulee välillä esille. Allekirjoittanut pitää sitä kuitenkin vielä hieman ennenaikaisena sanomisena, koska viime vuosien hyvät otteet ovat välillä unohtuneet useiden loukkaantumisen vuoksi. Tulevalla kaudella McFadden on uudessa tilanteessa, kun keskushyökkääjän tontilla on todellista kilpailua. Aloittavan keskushyökkääjän roolin todennäköisesti ottaakin kauden alussa ex-Jaguars Maurice Jones-Drew, jota pidettiin vielä ennen viime kauden alkua yhtenä sarjan parhaista keskushyökkääjistä. Huono kausi kuitenkin tiputti Jones-Drewn osakkeita ja moni vähemmän sarjaa seurannut katsoja onkin varmasti jo unohtanut herran tyystin. Jones-Drew kuitenkin muodostaa McFaddenin kanssa tulevalla kaudella yhden sarjan parhaista keskushyökkääjäkaksikoista.
Raiders-puolustus
Raiders vahvisti myös puolustustaan varaustilaisuudessa, kun joukkueen ensimmäinen hankinta oli tukimies Khalil Mack. Mack oli monen asiantuntian mielestä yksi varaustilaisuuden kolmesta parhaasta pelaajasta, joten tämä nuorimies on varmasti vahvistus Raidersille. Raidersin tukimies-osasto oli jo ennen Mackin valintaa todella kova, joten varauksen jälkeen sitä voidaan pitää yhtenä liigan parhaista. Mackin lisäksi myös keväällä vapailta markkinoilta tulleet ex-Giants Justin Tuck ja ex-Steelers LaMarr Woodley vahvistavat joukkueen heittopuolustusta todella paljon. Siinä missä Mack pystyy antamaan painetta pelinrakentajille ja tarvittaessa pelaamaan heittopuoluksessa aluetta, pystyvät Tuck ja Woodley antamaan kokoaikaista painetta. Woodley kärsi viime kaudella vammoista ja tilastojen valossa kausi olikin huono. Terveenä ollessaan Woodley pystyy edelleen noin kymmenen säkityksen kauteen. Tuck on elävä legenda New Yorkissa ja siirto muualle olikin hienoinen yllätys. Tuck oli vielä viime kaudellakin yksi joukkueensa parhaista säkittäjistä 11 säkityksellä. Raidersin heittopuolustus kärsi myös takaiskun kesän aikana, kun joukkueen toissa keväänä ensimmäisellä kierroksella varaama kulmapuolustaja DJ Hayden mursi jalkansa. Hayden kärsi jo ensimmäisellä NFL kaudellaan loukkaantumisista, joten ensimmäisen kierroksen varauksen läpilyönti odottaa vielä itseään. Raiders-valmennuksen onneksi kulmapuolustaja tilanne on hyvä ilman Haydeniäkin, koska joukkue hankki kevään vapailta markkinoilta myös ex-49ers Carlos Rogersin. Rogers on ollut yksi viime vuosien luotettavimmista kulmapuolustajista ja 49ers luopuikin luotettavasta kulmapuolustajastaan vain ison palkkapussin vuoksi. Raidersin takakentälle tuo osaamista myös takavuosien supertähti Charles Woodson, joka on huikean uransa aikana voittanut palkintoja niin yliopistossa kun NFL:ssä.
Raidersin juoksupuolustaminen oli liigan parempaa keskikastia ja kesän aikana tulleet vahvistukset varmasti parantavat sitä. Onkin helppo epäillä Raiders-puolustuksen olevan ensi kaudella todella vahva myös juoksuja vastaan.
Arvio:
Joukkueella on kaikki palaset menestymiseen, mutta nykyään pelinrakentajan tärkeys korostuu entisestään. 4-12 kausi koska sarjaohjelma on suhteellisen vaikea ja Carr pääsee näyttämään tasonsa vasta 2015 kaudella.
Kansas City Chiefs (11-5)
Kausi 2013:
Kausi käynnistyi upeasti yhdeksällä voitolla, mutta viimeisestä seitsemästä ottelusta joukkue voitti ainoastaan kaksi. Runkosarjan lopulla joukkuetta vaivasi parhaiden puolustajien loukkaantumiset ja ne olivat isossa osassa myös pudotuspeli ottelussa Indianapolis Coltsia vastaan. Colts -ottelussa loukkaantui muiden lisäksi joukkueen suurin tähti keskushyökkääjä Jamaal Charles. Charlesin loukkaantuminen ei kuitenkaan ottelua pilannut, vaan suurinpaan rooliin astuivat toisen puoliajan puolustajien vammat. Vammojen vuoksi Coltsin hyökkäys pääsikin yllättämään heittopelillä yhden viime kauden parhaista puolustuksista. Hieno kausi siis päättyi suureen pettymykseen ja loukkaantumisen vuoksi katkeraan makuun.
Chiefs-hyökkäys:
Toissa keväänä pelinrakentajaksi hankittu Alex Smith näytti heti ensimmäisellä kaudellaan olevansa tarpeeksi hyvä pelimies voittavaan joukkueeseen. Pelkällä heittola elävään joukkueeseen Smith ei sopisi, mutta Chiefsin hyökkäykseen mies on todella hyvä lisä. Chiefsin heittohyökkääminen ei perustu pitkiin heittoihin vaan enemmänkin lyhyisiin screen-tyyppisiin peleihin, jossa pelinrakentajan tarvitsee heittää palloa juuri oikeaan aikaan ja juuri oikeaan paikkaan. Toisaalta eivät joukkueen laitahyökkääjätkään ole mitään pikakiitureita, jotka venyttäisivät kenttää ja tekisivät pitkiä pelejä. Laitahyökkääjistä nimekkäin on Dwayne Bowe joka hänkin on enemmän lyhyiden kuvioiden juoksia. Bowen pelaamisesta kertoo myös jaardi keskiarvo, joka on ”ainoastaan” vähän reilut 11 jaardia jokaista koppia kohden.
Joukkueen suurin tähti on keskushyökkääjä Jamaal Charles, joka on aina pallon saadessaan todella vaarallinen. Viime kaudella yhteensä melkein 2000 jaardia edellyt Charles onkin vaarallinen niin juoksu kuin heittopeleissä. Ei ole siis ihme, että seurajohto löysi heti harjoitusleirin aluksi Charlesin kanssa sovun uudesta sopimuksesta. Uusi sopimus käsittää kahden vuoden jatkon joukkueesssa ja hinnaksi lopulta sovittiin 18,1 miljoonaa dollaria. Isolta kuulostava sopimus, mutta tuolla sopimuksella Charles sijoittuu keskushyökkääjistä vasta top vitoseen. Kaiken tämän hehkutuksen jälkeen pitää kuitenkin todeta Chiefs-hyökkäyksen olevan ongelmissa ensi kaudella, jos hyökkäyksenlinjassa ei tapahdu pientä ihmettä. Viime kaudesta heikentynyt hyökkäyksenlinja voi olla joukkueen suurin ongelma tulevalla kaudella.
Chiefs-puolustus:
Viime kaudella loistavasti toiminut heittopuolustus heikentyi kesällä rajusti, kun kulmapuolustaja Brandon Flowers sai monoa. Hieman yllättävien potkujen jälkeen joukkueen alottaviksi kulmapuolustajiksi jäi Ron Parker ja Marcus Cooper. Kummallakaan ei ole sen suurempia saavutuksia NFL:ssä, joten joukkueen johti otti hienoisen riskin antaessaan Flowersille kenkää. Toisaalta joukkueen penkiltä löytyy vielä hyvän NFL-uran pelannut Sean Smith. Parker ja Cooper ovat siis pitäneet harjoitusleirillä tasoa yllä, jos Sean Smithin tasoinen kaveri voidaan pitää penkillä kauden alussa. Hyvän heittopuolustuksen kulmakivi oli viime kaudella kuitenkin heittoryntääminen. Heittoryntääminen on myös tulevalla kaudella kovaa luokkaa, kun joukkueen vahvuudesta löytyy Justin Houston, Tamba Hali ja rookie Dee Ford. Koko kolmikko pelaa ulomman tukimiehen paikalla, joten loukkaantumisia voi sattua, koska taklauksia tulee paljon ja iskut tulevat yleensä kovasta vauhdista. Houston kärsi viime kauden lopulla loukkaantumisista ja se näkyi heti tappioiden muodossa joukkueen tekemisessä. Siksi Fordin varaaminen kevään ensimmäisellä kierroksella olikin hyvin fiksua.
Viime kaudella hyvin toimineen Chiefs-puolustuksen heikompi osa oli tilastojen mukaan juoksupuolustus. Tilastoja kuitenkin pudottaa runkosarjan lopulla käynyt notkahdus. Eli keskimäärin juoksupuolustus toimi myös viime kaudella hyvin. Chiefsin juoksupuolustus turvautuu koko puolustuksen hyvään pelaamisen ja esimerkiksi takapuolustaja Eric Berry onkin yksi pelipaikkansa parhaista juoksupuolustajista. Berryn lisäksi myös puolustuslinjan keskimmäinen linjamies Dontari Poe on erittäin hyvä ja monipuolinen pelaaja, joka pystyy pelaamaan niin juoksu kuin heittohyökkäystäkin vastaan.
Arvio:
Hyökkäyksenlinjan taso epäilyttää ja puolustuksessakin on pieniä kysymysmerkkejä joten 6-10 kausi.
San Diego Chargers (9-7)
Philip Rivers voi heittää joukkueensa jopa divisioonan voittoon (Getty Images)
Kausi 2013: Kauden aloitus ei ollut mitenkään häikäisevä ja moni ei uskonutkaan joukkueen pudotuspelimahdollisuuksiin ennen viikkoa 15, joilloin joukkue kaatoi Denver Broncosin todella tärkeässä divisioonan sisäisessä ottelussa. Tuo voitto muutti kaiken ja hyvän itseluottamuksen saanut Chargers voittikin runkosarjan viimeiset ottelut selviten lopulta pudotuspeleihin. Eikä Broncosin kaataminen ollut kaukana pudotuspeleissäkään, kun joukkueet kohtasivat divisioona kierroksella Denverissä. Denverissä käydyn ottelun tappiohan tuli ainoastaan 24-17 lukemin. Kausi oli kuitenkin todella hyvä lähtökohtiinsa nähden.
Chargers-hyökkäys:
Pelinrakentaja Philip Rivers palasi viime kaudella liigan top5 pelinrakentajien joukkoon rytinällä. Kahden vähän heikomman kauden jälkeen Riversin paluu pelinrakentajien eliittiin tuli jopa hieman yllättäen. Moni asiantuntiakin oli jo tuominnut Riversin menetetyksi tapaukseksi. Villeimmät huhut olivat jopa myymässä Riversiä eniten tarjoavalle joukkueelle. Riversin luottomiehenä toimi viime kaudella laitahyökkääjä Keenan Allen, joka pelasi todella vakuuttavan rookie kautensa keräten yli 1000 jaardia ja 8TD. Allenilta odotetaankin alkavalla kaudella todella paljon koska yleensä laitahyökkääjät nostavat tasoaan entisestään, kun kokemusta karttuu NFL. Allenin nousua supertähdeksi kuitenkin voi hidastaa Chargersin laitahyökkääjä tilanne, joka ei ole kovinkaan kummoinen. Leveyttä löytyy mutta selvää kakkosmiestä on vaikea löytää. Joukkueen onneksi sisempi laitahyökkääjä Antonio Gates jatkaa edelleen joukkueen vahvuudessa. Gates kun on kunnossa ollessaan edelleen yksi pelipaikkansa parhaista pelaajista. Viime vuosina kuitenkin isommat ja pienemmät vammat ovat hidastaneet Gatesin pelaamista.
Chargersin juoksuhyökkäys paransi viime kaudella samalla kun keskushyökkääjä Ryan Mathews pelasi uransa parhaan kauden. Isolla odotuksilla varattu Mathews pystyikin vihdoin viime kaudella lunastamaan niitä odotuksia, joita ensimmäisen kierroksen kärkipään varaus aikoinaan hänelle asetti. Mathewsin tavoin myös keskushyökkääjä Danny Woodhead pelasi hyvän kauden onnistuen varsinkin heittopelien kiinniottajana. Joukkueen keskushyökkääjä osasto on hyvin monipuolinen ja sen vuoksi todella vaikeasti puolustettava. Juoksuhyökkäämistä hidasti hieman viime kaudella hyökkäyksenlinjan loukkaantumiset, mutta kokonaisuudessaan myös linjamiehet onnistuivat viime kaudella todella hyvin. Juoksuhyökkäyksen taso kuitenkin nousee varmasti tulevalla kaudella, jos hyökkäyksenlinja pysyisi viime kautta paremmin kunnossa.
Chargers-puolustus:
Viime kaudella tilastojen valossa huonosti pelannut heittopuolustus venyi usein tiukoissa paikoissa ja sen vuoksi tilastot hieman hämää. Kuitenkin tilastojen tuomaa faktaa varten seurajohto varasi kevään varaustilaisuuden ensimmäisellä kierroksella kulmapuolustaja Jason Verrettin. Varaustilaisuuden jälkeen joukkue sai vielä mahdollisuuden hankkia kulmapuolustaja Brandon Flowersin eikä tuollaista tilannetta joukkue voinut olla käyttämättä hyväkseen. Kulmapuolustajien taso on siis noussut viime kaudesta huimasti. Myös Chargersin heittoryntäys on parantanut viime kaudesta, kun ulommat tukimiehet Melvin Ingram ja Dwight Freeney ovat parantuneet nyt vammoistaan. Nuorelle Ingramille on varsinkin asetettu tulevaisuuden kannalta isoja odotuksia. Heittopuolustuksen pitäisikin parantua tulevalla kaudella huomattavasti myös tilastojen mukaan.
Hyvin viime kaudella toiminut juoksupuolustus on pysynyt suhteellisen samanlaisena myös tulevalle kaudella. Heittopuolustuksen parantuessa pitäisi myös samalla juoksupuolustamisen parantua.
Arvio:
Joukkue tulee taistelemaan divisioonan voitosta ja ottelut Broncosia vastaan on tärkeitä. 11-5 kausi olisi jälleen askel kohti liigan eliittiä.
Denver Broncos (13-3)
Kausi 2013:
Joukkue pelasi lähes täydellisen runkosarjan, ja kauden aikana tulleet tappiot olivat enemmänkin yksittäisi virheitä. Pudotuspeleissäkin meno tuntui suhteellisen hyvältä, mutta Super Bowlissa kärsitty tappio tuli hyvinkin selkeän ottelun jälkeen. AFC konferenssin heikompi taso hieman helpotti Broncosin tietä Super Bowliin.
Broncos-hyökkäys:
Peyton Manning johti viime kaudella liigan tehokkainta hyökkäystä ja samankaltaista dominointia odottaa moni asiantuntia myös tulevalta kaudelta. Pieniä kysymysmerkkejä kuitenkin heittohyökkäyksen ylle asettaa se, kuka tulee korvaamaan laitahyökkääjä Eric Deckerin jättämän aukon. Melkein 1300 jaardin ja 11 TD korvaaminen ei kuitenkaan ole kovin helppoa, vaikkei myöskään mahdotonta Peyton Manningin kanssa. Onneksi viime kauden laitahyökkääjistä Demaryius Thomas ja Wes Welker jatkavat joukkueen vahvuudessa. Heiltä on kuitenkin vaikea uskoa enään tason nousua koska viime kauden taso oli jo niin kova. Kaikki paineet menevätkin ex-Steelers Emmanuel Sandersille jonka pitäisi pystyä nostamaan tasoaan huomattavasti uran aiemmista kausista. Sandersin paineita kuitenkin hieman helpottaa sisempi laitahyökkääjä Julius Thomas, joka pystyy atleettisuutensa avulla parantamaan vielä loistavasta rookie vuodestaan. Thomas olikin yksi viime kauden parhaista tulokkaista kerätessään 12TD ja melkein 800 jaardia. Apuja heittohyökkäys voi saada myös laitahyökkääjä Cody Latimerilta, jonka Broncos varasi kevään varaustilaisuuden toisella kierroksella. Latimer on kuitenkin pelaaja, joka voi tarvita yhden tai kaksi vuotta ennen kunnollista läpilyöntiä NFL-tasolle.
Viime kaudella loistavan heittohyökkäyksen ansiosta Broncosin juoksuhyökkäys ei kerännyt huomiota. Totuus on kuitenkin se, että keskushyökkääjä Knowshon Moreno pelasi todella hyvän kauden keräten yhteensä melkein 1600 jaardia ja 13TD. Moreno on kuitenkin vaihtanut kevään aikana maisemaa Miamiin ja viime kauden varamies Montee Ball joutunee täyttämään isoja saappaita. Ball kuitenkin näytti jo tulokas kaudellaan olevansa pelimies, jonka vuoksi juoksuhyökkäksen tason romahtamista tuskin nähdään tulevalla kaudella.
Broncos-puolustus:
Puolustuksen romahtaminen Super Bowlissa näytti selvästi joukkueen heikkoudet, ja siihen myös seurajohto on pyrkinyt reagoimaan kevään ja kesän aikana. Joukkueen vahvuuten kevään aikana liittyikin nimimiehistä ulompi puolustuksen linjamies DeMarcus Ware, kulmapuolustaja Aqib Talib ja takapuolustaja T.J. Ward. Jokainen näistä herroista on liigan keskikastia parempia pelipaikallaan, joten heittopuolustuksen taso varmasti paranee viime vuotisesta. Tarkemmin tarkastellessa voi kuitenkin heittää pieniä epäilyjä diivamaisen Talibin ja uuden pelipaikkansa kanssa taistelevan Waren ylle. Varsinkin kallispalkkaisen Talibin motivaatiota on moni epäillyt, onhan pitkäaikainen sopimus hienoinen riski huonona joukkuepelaajana tunnetun kanssa. Talib pystyy vaientamaan epäilijänsä pelaamalla heti kauden alusta asti sillä tasolla, jonka vuoksi Broncos johto hänet hankki. Ware taas antaa varmasti kaikkensa kentällä, mutta siitä huolimatta taso on ollut hieman laskussa viimeiset vuodet. Onkin mielenkiintoista nähdä miten Warea tullaan peluuttamaan tulevan kauden aikana, koska käsi maassa pelatessaan Ware ei ole todellakaan parhaimmillaan. T.J Ward onkin hankinnoista ainut, jolta voidaan odottaa takuuvarmaa tulosta ensi kaudella. Kovien konkaripelaajien lisäksi heittopuolustusta vahvistaa tulevalla kaudella kevään ensimmäisellä kierroksella varattu kulmapuolustaja Bradley Roby. Roby on etukäteen ennustettaessa ehkäpä nelikon heikoin lenkki, mutta ainakaan allekirjoittanut ei yllättyisi jos kauden päättyessä Roby olisi yksi Broncos puolustuksen tärkeimmistä pelaajista.
Viime kaudella heittopuolustuksen ontuessa pystyi juoksupuolustus kerämään kauden aikana todella hyvät tilastot. Broncosin juoksupuolustus olikin viime kauden tilastojen perusteella liigan seitsemänneksi tehokkain, joten saavutusta voidaan pitää loistavana. Tulosta kuitenkin hieman parantelee heikosti pelannut heittopuolustus jonka ansiosta vastustajien juoksu yritysten määrä jäi hieman alhaiseksi. Tilastoharhaa tai ei, juoksupuolustus oli kuitenkin joukkueen vahvempi puolustuksen osa-alueista viime kauden aikana. Isoin muutos viime kauden juoksupuolustukseen on tapahtunut takapuolustaja T.J Wardin hankinnan myötä, koska kovaa taklaava takamies pystyy tukemaan myös juoksupuolustusta todella vahvasti. Muuten ennallaan pysynyt kokoonpano pystyy varmasti pitämään tasonsa ja suurempaa romahdusta tuskin nähdään sen suhteen.
Arvio:
Olisi mukava sanoa joukkueen joutuvan taistelemaan divisioonan voitosta, mutta se tuskin on tarpeen. Joukkue porskuttaa divisioonansa voittoon ja samalla taistelee koko AFC konferenssin voitosta 13-3 tuloksella.