NFC East on divisioona, jossa valtikka vaihtaa omistajaansa lähes vuosittain ja niin todennäköisesti tulee tapahtumaan myös alkavalla kaudella. Todennäköistä on, että viime vuonna divisioonan voittanut Dallas Cowboys ei pysty uusimaan divisioonavoittoaan alkavalla kaudella, vaikka joukkue ei ole kärsinyt kesän aikana suurista menetyksistä. Cowboysin osakkeita heikentää nimittäin Philadelphia Eagles, joka on pystynyt vahvistamaan joukkuettaan kevään ja kesän aikana huomattavasti. Vahvistunut Eagles lähteekin alkavaan kauteen divisioonan selkeänä ennakkosuosikkina. Divisioonan yleisesti heikko taso kuitenkin tasoittaa myös Cowboysin tietä pudotuspeleihin ja sen takia Eastistä tulee todennäköisesti pääsemään kaksi joukkuetta jatkoon.
Washington Redskins (4–12)
Kausi 2014
Kausi oli Redskinsiltä edellisen vuoden toisinto, sillä joukkue oli lähes jokaisella osa-alueella vastustajaansa heikompi. Asioita ei myöskään helpottanut se, että uusittu valmennus päätti aloittaa pyörittämään jonkinlaista pelinrakentajien sirkusta. Kyseisen sirkuksen vuoksi Redskinsin kausi meni vaan entistä sekavammaksi ja lopputulos ei ollut kaukana täydellisestä pannukakusta. Pannukakut ovat kuitenkin hyviä ja viime keväänä ne maistuivat varmasti myös Redskins-faneille, koska huonon kauden seurauksena inkkarit pääsivät varaamaan numerolla 5. Edelliset kaksi kevättähän joukkue oli ilman ensimmäisen kierroksen varausta, koska Redskins myi ne hankkiessaan Robert ”RGIII” Griffin III varaukseen edellyttäneen varausvuoron keväällä 2012.
Brandon Scherff tulee olemaan alkavalla kaudella Redskinsille korvaamaton pelaaja (Getty)
Redskins-hyökkäys
Toissa keväänä Redskinsin päävalmentajaksi hankittu Jay Gruden on käytännössä se mies, joka vastaa juokkueensa hyökkäyksestä. Siihen nähden hänen ensimmäisen kautensa oli varmasti monelle Redskins-fanille pettymys. Vaikka Redskinsin hyökkäys keräsi jaardeja ihan mukavasti, lopulliset tehot eli TD:t jäivät puuttumaan. Redskins-hyökkäys oli jaardeissa mitattuna jopa sarjan parempaa keskikastia, mutta pisteitä se silti teki kuudenneksi vähiten. Suurimpana syynä tähän oli juuri pelinrakentajien ympärillä pyörinyt sirkus, joka hieman sekoitti koko hyökkäyksen pelaamista. Jokaisella pelinrakentajalla on oma tyylinsä pelata ja se näkyy hyvin pieniä asioita tarkastellessa. Esim. miten pallo tulee keskushyökkääjän syliin tai millaisella ajoituksella aloituskäskyt tulevat. Moni ei varmasti ajattele, että niillä ennen pelin käynnistymistä olevilla huudoilla olisi sen suurempaa merkitystä, mutta loppupeleissä juuri niiden huutojen rytmitys on hyvin tärkeää. Pystyyhän esimerkiksi hyökkäyksenlinja hieman varastamaan silloin, kun pelirakentajan käyttämä rytmi on tuttu ja turvallinen. Viime kaudella tuo kyseinen rytmi hieman vaihteli ja se näkyi Redskinsin linjapelaamisessa. Redskinsin hyökkäyksen linja antoi vastustajalleen toiseksi eniten pelinrakentajan säkityksiä, ja se näkyy aina myös pisteiden menetyksenä. Onhan paljon iskuja saavan pelinrakentajan vaikea luottaa linjaansa ja sitä kautta pelaaminen alkaa sekoamaan. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää jo aiemmin mainittua RGIII. RGIII oli nimittäin vielä pari vuotta sitten yksi sarjan vaarallisimmista pelinrakentajista, mutta sittemmin taso on laskenut radikaalisti iskujen ja niitä seuranneitten loukkaantumisten vuoksi.
Kaikista iskuista, mitä RGIII on saanut, on kuitenkin vaikea syyttää pelkästää pelinrakentajan huutoja tai muita ajoitukseen vaikuttavia tekijöitä. Siksi katseet pitää kääntää Redskinsin hyökkäyksen linjaan ja siinä viime vuosina pelanneisiin pelaajiin. Kyseisistä pelaajista aniharva olisi ollut minkään muun NFL:n joukkueen aloittava linjamies ja onneksi tähän faktaan on herännyt myös Redskinsin seurajohto, joka on yrittänyt viimeisen kahtena keväänä varata laadukkaita linjamiehiä. Vielä viime kaudella hankinnat eivät kuitenkaan loistaneet ja siksipä joukkue oli pakotettu käyttämään tämän kevään ensimmäisen varausvuoron linjamieheen. Kaikista vaihtoehdoista parhaaksi Redskinsin johto näki Brandon Scherffin ja niinpä joukkue varasi hänet numerolla 5. Väkivahva ja todella nopea Scherffin voikin olla vihdoin se pelaaja, joka pystyy parantamaan omalla tekemisellään koko Redskinsin linjaa ja sitä kautta pelinrakentaja ja keskushyökkääjät saisivat viime vuosia paremman työrauhan. Tältä meno ei kuitenkaan vielä harjoitusotteluissa näyttänyt, joten on mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu runkosarjan alettua. Potentiaalia Redskinsin viime vuosina uudistuneessa linjassa pitäisi olla, mutta se toimiiko yhteispeli on hienoinen arvoitus.
Ennen viime kauden alkua allekirjoittanut hehkutti kuinka hyvä kekushyökkääjä Alfred Morris on, mutta miten lopulta kävikään? Morris oli yksi kauden suurimmista pettymyksistä ja siksipä olen päättänyt olla sanomatta mitään Redskinsin juoksuhyökkäämisestä. Kaikki nimittäin tulee riippumaan juuri siitä, miten hyvin joukkueen hyökkäyksen linja tulee toimimaan.
Inkkareiden heittohyökkäämistä on pakko hieman hehkuttaa laitahyökkääjien osalta, koska joukkueella on aikamoinen porukka kasassa juoksentelemassa kentän laidoilla. Porukan varmasti valovoimaisin pelaaja on vaikeasta luoteestaan tunnettu DeSean Jackson, mutta ei hänen aisaparinaan aloituskokoonpanossa pelaava Pierre Garçonkaan mikään turha pelaaja ole. Carcon nimittäin koppaili toissa kaudella palloa 1 350 jaardin edestä ja sellaisiin lukemiin ei yksikään keskivertoa huonompi laitahyökkääjä NFL:ssä pysty. Jackson taas on vauhtikone, jonka jokainen NFL:ää seuraava tuntee ja varmasti myös tietää. Olihan Jackson jo ennen Redskinsiin tuloaan todellinen tähti, mutta silloin työt loppuivat Eaglesissä hankalan luonteen vuoksi. Vielä viime kaudella Jackson ei päässyt uudessa ympäristössä täyteen lentoonsa, mutta alkavalla kaudella jopa 1 500 jaardin tavoittelun ei pitäisi olla mahdotonta, jos Reskinsin pelinrakentajatilanne pysyy edes jotenkin viisaana.
Redskins-puolustus
Redskinsin puolustus lähti viime kauteen hyvin mielenkiintoisesta tilanteesta, olihan joukkueen valmennus laitettu kaikilta muilta kuin puolustuksen koordinaattorin osalta uusiksi. Gruden nimittäin ilmoitti päävalmentajapestinsä varmistuttua pitävänsä edellisen kauden puolustuksen koordinaattorina toimineen Jim Haslettin pestissään myös viime kauden ajan. Tuo päätös oli ehkä Grudenin uran kannalta huono, koska muuten uusittu valmennus ei löytänyt missään kohtaa yhteistä säveltä vanhan valmennuksen aikaisen Haslettin kanssa. Siksipä ei ollutkaan ihme, että Haslett sai lähteä heti viime kauden jälkeen ja tilalle hankittiin aiemmin hyvänä tukimiesten valmentajana toiminut Joe Barry. Barry toimi ennen nykyistä pestiään viimeiset kolme vuotta San Diego Chargersin tukimiesten valmentajana, joten ihan tuoreessa muistissa koko puolustuksen johtaminen ei Barryllä ole. Barry on kuitenkin toiminut myös puolustuksen koordinaattorina vuosina 2007 ja 2008, jolloin työnantajana oli Detroit Lions.
Barry pääsee lähtemään uuteen pestiinsä suhteellisen mukavista lähtökohdista. Redskins on nimittäin vahvistunut juuri puolustuksen osalta kevään ja kesän aikana huomattavasti ja ainoana miinukseksi voidaan laskea tukimies Brian Orakpon lähtö Tennessee Titansiin. Orakpon myötä hieman heikentynyt ulompien tukimiesten osaston ei kuitenkaan pitäisi olla mikää ongelma, koska Redskins pystyi vahvistamaan niin puoluksen linjaansa kuin takakenttäänsä kevään vapailta markkinoilta. Niinpä hieman viime kaudella flopanneen Orakpon poissaolon ei pitäisi näkyä mitenkään alkavan kauden tekemisessä.
Redskinsin puolustamisen kannalta ehdottomasti isoin hankinta kevään markkinoilta oli pienen vuoren kokoinen Terrance Knighton. Viime vuoden Denver Broncosia edustanutta Knihghtonia on pidetty viime vuosina parhaana puolustuksen keskimmäisenä linjamiehenä, juuri ison kokonsa ja siihen nähden hyvän liikkuvuutensa takia. Knighton onkin hyvästä juoksupuolustuksestaan huolimatta myös hyvä heittoryntääjä, joten pelkästään keskustan tukkijasta ei voida puhua tässä tapauksessa. Toinen merkittävä hankinta juoksupuolustuksen kannalta oli Chicago Bearsista tullut Stephen Paea, joka myös pystyy pelaamaan niin juoksua kuin heittoakin vastaan. Redskinsin kannalta oleellista on silti se, että joukkue on pystynyt hankkimaan kaksi jo aiemmin mainetta tehnyttä puoluksen linjamiestä ja vieläpä niin, että joukkueen palkkakatto ei ole romuttunut aivan täysin. Tämän vuoksi joukkue on pystynyt vahvistamaan puolustustaan myös muilta osin.
Näitä muille pelipaikoille tulleita vahvistuksia ovat takapuolustaja Dashon Goldson ja kulmapuolustaja Chris Culliver. Vielä pari vuotta sitten kovassa nosteessa ollut Goldson ei koskaan oikein kotiutunut Tampa Bay Buccaneersiin ja siksipä ison tilinpussin kanssa ailahtelevasti pelannut ex-tähti kaupattiin Redskinsiin. Kuudennen kierroksen varausvuoroa vastaan hankkittu Goldson voikin olla Redskinsin kannalta todellinen kaappaus, koska jos aiemmin urallaan loistanut takamies pääsee edes lähelle sitä tasoa mitä hän esitti vielä pari vuotta sitten, tulee Redskins olemaan huomattavasti viime kautta parempi joukkue. Culliver saapui Washingtoniin vapaana agenttina, jota osa joukkuisesta selvästi vältteli. 4 vuoden sopimuksen Redskinsin kanssa allekirjoittanut Culliver on ollut viime vuodet ongelmissa polviensa kanssa ja kausi 2013 jäikin Culliveriltä väliin juuri ikävän polvivamman vuoksi. Terveenä ollessaan Culliver tulee kyllä silti muodostamaan DeAngelo Hallin kanssa hyvän kulmapuolustajaparin.
Redskins-puolustus lähtee siis alkavaan kauteen pienten kysymysmerkkien saattelemana, mutta jos kaikki tähdet ovat kohdallaan voi Redskins-fanit saada tällä kaudella jopa jotain juhlittavaa.
Arvio
Me emme usko kuitenkaan tähtien olevan kohdillaan ja siksipä pidämme Redskinsiä sarjan huonoimpana joukkueena. Siksipä tarjoamme Redskinsille saldoa 1–15.
New York Giants (6–10)
Kausi 2014
Giantsin viime kausi oli kokonaisuudessaan pettymys. Giantsia povattiin ennen kauden alkua jopa divisioonansa voittajaksi tai ainakin Eaglesin suurimmaksi haastajaksi. Toisin kuitenkin kävi ja viikolla kuusi alkanut 7 ottelun tappioputki oli syöstä joukkueen jopa divisioonansa viimeiseksi. Siihen nähden on jopa ihmeellistä, että Giants ei lähtenyt kauden jälkeen laittamaan joukkueensa valmennusta uusiksi vaan tyytyi pelkkään puolustuksen koordinaattorin vaihtoon. Alkava kausi näyttääkin oliko kyseinen ratkaisu oikea vai olisiko Giantsin pitänyt aloittaa viime kauden päätteeksi jonkinlainen uudelleenrakennus uuden valmennuksen avulla.
Eli Manning saa taas alkavalla kaudella todistaa epäilijöilleen olevansa jatkosopimuksensa arvoinen. (Getty)
Giants-hyökkäys
Tällä viikolla 84 miljoonan dollarin jatkosopimuksen allekirjoittanut Eli Manning on jälleen alkavalla kaudella se raaputusarpa, jonka mukana Giants elää ja kuolee. Viime vuosina vaihtelevasti pelannut Manning on se pelaaja, johon koko Giants-hyökkäys kulminoituu. Suhteellisen huonon hyökkäyksen linjan takaa operoiva Manning pystyy parhaimmillaan olemaan pelinrakentaja, joka voittaa otteluita joukkueelleen. Toisaalta Manning voi olla myös se pelaaja, joka häviää otteluitaan joukkueelleen isojen virheiden takia. Viimeiset vuodet ovatkin olleet Manningilta hyvin vaihtelevia, koska yleensä hyvää kautta on seurannut hieman huonompi ja toisinpäin. Tuon tilastollisen faktan perusteella alkavasta kaudesta voisikin tulla jälleen vähän huonompi ja sitä kautta Giantsin taso voi laskea entisestään. Toisaalta Giantsin heittohyökkäys sai jo viime vuonna lisää puhtia Odell Beckhamin myötä ja alkavasta kaudesta voi tulla tälle viime kaudella loistaneelle laitahyökkääjälle se täydellinen vuosi. Viime kaudella takareisivamman takia 4 ottelua levännyt Beckham pääsee alkavaan kauteen täysin terveenä, ja jo sen vuoksi meno voi olla vielä viime vuotta hurjempaa. Jos näin käy, voi myös Manningin tilastot pysyä hyvinä ja sitä kautta koko Giantsin heittohyökkäys voi toimia tarvittavan hyvin.
Jos Giantsin heittohyökkääminen on pienistä asioista kiinni, niin samaa ei voida sanoa joukkueen juoksuhyökkäämisestä, koska suhteellisen huonon hyökkäyksen linjan takaa on keskinkertaisten keskushyökkääjien vaikea tehdä tulosta. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että ilman suurempia yllätyksiä tulee Giantsin juoksuhyökkääminen olemaan alkavalla kaudella sarjan keskitasoa huonompaa. Ellei joukkueen kuskushyökkääjistä joku pysty yllättämään ja nostamaan tasoaan aiemmista kausista poikkeavaksi. Giantsin keskushyökkääjistä mielenkiintoisimpana nimenä esille voidaan nostaa New England Patriotsin vaihtopenkiltä New Yorkiin sinisiin keväällä siirtynyt Shane Vereen. Monipuolisena keskushyökkääjä tunnettu Vereen voi olla se yllättäjä, jota Giantsin juoksuhyökkääminen ehdottomasti tarvitsee. Hyvänä kiinniottajana tunnettu Vereen voikin nosta juuri monipuolisuutensa ansiosta Giantsin aloittavaksi keskushyökkääjäksi jo kauden ensimmäisten otteluiden jälkeen. Kauden alussa aloittavana keskushyökkääjänä toimiva Rashad Jennings tuskin on se pelaaja, joka pystyy ottamaan tarvittavia jaardeja nykyisen hyökkäyksen linjan takaa. Siksipä esille nostettu Vereen on se pelaaja, jonka mukana tullaan hyvin pitkälti määrittelemään se miten hyvin Gaintsin keskushyökkääjät onnistuvat alkavalla kaudella.
Giants-puolustus
Viime kaudella totaallisesti epäonnistunut Giants-puolustus sai keväällä uuden käskijän kokeneesta Steve Spagnuolosta. Epäonnistunutta Perry Fewellia seuraava Spagnuolo on Giants-faneille tuttu mies, sillä Spagnuolo toimi Giantsin puolustuksen koordinaattorina kausilla 2007 ja 2008. 2009-kaudella St. Louis Ramsin päävalmentajaksi siirtynyt Spagnuolo toimi viime kauden ajan Baltimore Ravens takakentän valmentajana, joten nykyinen Giants-sopimus on herralle jonkinlainen uusi alku viime kausina laskusuunnassa olleelle uralle.
Spagnuolo ei kuitenkaan pääse aloittamaan uutta uraansa helpolla, koska viime kaudella pahasti vuotanut juoksupuolustus ei näytä paperilta katsottuna edelleenkään kovin vahvalta. Ellei sitten keväällä varaustilaisuuden toiselle kierrokselle asti pudonnut takapuolustaja Landon Collins ota itselleen isoa roolia jo tulokasvuotenaan. Alunperin ensimmäisen kierroksen varaukseksi luokiteltu Collins sattuu olemaan juuri juoksua vastaan loistavasti pelaava takamies. Ajoittain heittoa vastaan ongelmissa olevan takamiehen ura kuitenkin tulee jäämään NFL:ssä hyvin lyhyeen ellei hänen heitopuolustamisensa parane, joten hänen keskittymisensä voi mennä vielä alkavalla kaudella heittopuolustamisen harjoittelemiseen. Sitä kautta taas Giantsin juoksupuolustus ei tule kokemaan suurtakaan parannusta. Toinen Giantsin juoksupuolustusta parantava pelaaja voi olla Houston Texansista jo yhden kauden jälkeen potkut saanut Louis Nix. Lyhyen NFL-uran aikana jo useammassa polvileikkauksessa ollut Nix on pelaaja, joka terveenä ollessaan on varmasti vahvistus lähes jokaiselle joukkueelle, mutta kysymys onkin enemmän siitä tuleeko hänen polvestaan ikinä pelikuntoinen. Jos kuitenkin Nix pystyy pelaamaan alkavalla kaudella, voi Giantsin puolustuksen linja saada hänestä todellisen mustanhevosen, jonka avustuksella myös koko Giantsin juoksupuolustus paranisi huomattavasti.
Viime kaudella kohtuullisesti toiminut Giantsin heittopuolustus on ongelmissa alkavalla kaudella, koska joukkueen suurimpiin tähtiin kuuluva Jason Pierre-Paul menetti kesän aikana oikean etusormensa. Ilotulitusonnettomuudessa pahasti sormensa loukannut Pierre-Paul kuitenkin osoitti olevansa Giantsin miehiä henkeen ja vereen amputoimalla sormensa. Lääkärien mukaan amputointi varmisti sen, että tämä viime vuosien yksi parhaimmista pelinrakentajan säkittäjistä edes pystyy pelaamaan alkavalla kaudella. Ilman amputointia sormen paranemiseen olisi voinut kulua lähes koko alkava kausi. Toisaalta kyse oli varmasti myös siitä, että Pierre-Paul tulee hyvin todennäköisesti pelaamaan alkavan kaudella franchise tagin alaisena ja sitä kautta tulevaisuuden palkkapussi olisi voinut keventyä kummasti, ellei hän olisi voinut pelata koko alkavan kauden ajan. Vielä tällä viikolla Pierre-Paulin ei kuitenkaan todettu olevan pelikuntoinen edes amputaation jälkeen, joten on hyvin epävarmaa, koska tämä atleettinen mörkö pääsee auttamaan joukkuettaan.
Pierre-Paulin ollessa sairastuvalla tulee taas Giantsin heittoryntääminen olemaan lähes olematonta, ja sen takia myös koko heittopuolustus tulee olemaan ongelmissa. Tätä ei edes auta edes se, että joukkueen aloittavina kulmapuolustajina toimii uransa uuteen nousuun saanut Dominique Rodgers-Cromartie ja viime kauden vammoistaan täysin parantunut Prince Amukamara.
Arvio
Giantsin tilanne ei näytä ennakkoon kovin lohdulliselta, mutta silti emme usko joukkueen kärsivän vielä totaalista romahtamista. Giantsin saldoksi arvioimme 8–8.
Dallas Cowboys (12–4)
Kausi 2014
Cowboysin kausi oli lähtökohtiin nähden todellinen menestystarina. Olihan esim. Faneille.com ennakoinut joukkueen jäävän selvästi pudotuspelien ulkopuolelle, mutta lopulta Cowboys taisteli jopa NFC:n runkosarjan voitosta yhdessä Seattle Seahawksin ja Green Bay Packersin kanssa. Lopulta NFC:n kolmanneksi jäänyt joukkue jatkoi hyviä otteitaan myös pudotuspeleissä, mutta divioonakierroksella joukkue hieman sortui itsekkääseen pelaamiseen, ja sen takia joukkue kärsi tappion pudotuspelien toisella kierroksella Packersille. Kokonaisuudessaan kausi oli silti joukkueelta hyvää yhdessä tekemistä ja juuri se oli vahvan juoksuhyökkäämisen ohella syynä siihen, että joukkue pystyi yllättämään monet lajia seuraavat.
Cowboys-hyökkäys
Viime kaudella vahvaan juoksuhyökkäämisen avulla menestystä niittänyt Cowboys-hyökkäys on alkavalla kaudella muutosten edessä, koska viime kaudella NFL:n juoksutilastot voittanut DeMarco Murray pelaa alkavalla kaudella samassa divisioonassa pelaavan Eaglesin riveissä. Eikä Cowboysin juoksuhyökkääminen ole varmasti sen takia aivan viime kauden iskussa, vaikka Murrayn korvaajaksi hankittiin hurjan potentiaalin omaava Darren McFadden. Keväällä 2008 neljäntenä pelaajana varatun McFaddenin seitsemän vuotta kestänyt NFL-ura ei nimittäin ole ollut kaikesta potentiaalista huolimatta mikään loistelias vaan enemminkin pannukakku. Pannukakuksi muodostunut ura on johtunut vammasta, jonka takia tämä keskushyökkääjäksi isokokoinen juoksukone on joutunut jättämään lähes 26 % mahdollisista otteluista väliin. Eikä McFaddenin alkava kausikaan näytä olevan tähän asiaan poikkeus, koska McFadden kärsi jo ensimmäisen loukkaantumisensa harjoitusleirin aikana. Harjoitusleirillä sattuneen loukkaantumisen pitäisi kuitenkin olla kaikkien saatavilla olevien tietojen mukaan parantunut, ja sitä kauttta myös McFaddenin pitäisi pelikuntoinen heti kauden alettua. Se, jos joku, on todella hyvä uutinen Cowboys-faneille, koska joukkueen muut keskushyökkääjät eivät ole kovinkaan nimekkäitä pelaajia, vaikka suuresta suustaan tunnettu Joseph Randle on uhonnut olevansa Murraytä parempi pelaaja ja tekemään alkavalla kaudella hurjat tilastot. Totuus on kuitenkin se, että Randle ei ole NFL:n mittapuulla mitattuna edes minkäänlainen superlahjakas yksilö, jonka kukkaan puhkeamista on tarvinut vain odottaa muutama vuosi normaalia pidempään. Tämän asian todistaa myös se, että Cowboys hankki juuri ennen kauden alkua McFaddenin varamieheksi Seattle Seahawksista Christine Michaelin. Pieneen rooliin Seattlessa jäänyt Michael tuleekin olemaan hyvin todennäköisesti alkavalla kaudella Cowboysin kakkosmies ellei sitten McFadden tule kärsimään kauden päättävää vammaa, ja sitä kautta Michael voisi olla jo aloittava pelaaja.
Keskinkertaisista ja loukkaantumisherkistä pelaajista huolimatta Cowboysin juoksuhyökkäämisen pitäisi olla alkavalla kaudella hyvää. Tämän puolesta puhuu joukkueen hyökkäyksen linja, joka oli viime kaudella sarjan paras. Ehkä hieman yläkanttiin viime kaudella pelannut linja ei varmastikaan pysty alkavalla kaudella dominoimaan viime vuotiseen tyyliin, mutta siitä huolimatta se tulee olemaan yksi sarjan parhaista. Onhan linjassa pelaava miehistö pysynyt viime kauden jälkeen täysin samana ja sitä kautta pelaajien yhteinen kemia on heti kauden alusta asti kunnossa. Linjan ongelmaksi voi kuitenkin muodostua pieni kilpailun puute, ja sitä kautta tyytyväisyyden tunne, minkä viime kauden hyvä suoritus pelaajille toi. Samainen kilpailun puute tulemaan näkymään myös linjan tekemisessä, jos aloittavista pelaajista yksi tai kaksi loukkaantuu. Cowboysilla ei ole potentiaalisesta La’el Collinsista huolimatta kovinkaan hyviä varamiehiä hyökkäyksen linjaansa, joten loukkaantumiset voivat jopa murskata koko linjan työskentelyn. Toisaalta ei niitä loistavia varamiehiä monelta muultakaan joukkueelta löydy, joten loukkaantumisista spekulointi on jopa hieman turhaa. Onhan lähes jokainen joukkue Cowboysin kaltaisen tilanteen edessä, jos hyökkäyksen linjasta alkaa loukkaantumaan aloittavia pelaajia. Cowboysin viime kauden menestys kuitenkin pohjautui hyvin paljon juoksuhyökkäämiseen ja hyökkäyksen linjaan, joten siksi asia piti ottaa esille Cowboysista puhuttaesa.
Cowboysin heittohyökkäyksen taitopelipaikkojen pelaajat ovat pysyneet hyökkäyksen linjan tavoin hyvin viime kauden kaltaisina ja siksi siltä voidaan odottaa viime kauden kaltaista suorittamista. Isoimpana muutoksena voidaankin pitää aloittavan sisemmän laitahyökkääjän vaihtumista Gavin Escobariin. Viime kaudella vielä pienessä roolissa ollut Escobar on ohittanut kesän harjoitusten perusteella vuosia Cowboysin aloittavana sisempänä laitahyökkääjä toimineen Jason Wittenin. Muuten Cowboysin heittohyökkäys ei olekaan kokenut muutosta, joten siksi heittohyökkäyksen kannalta isoimpia rooleja tulevat esittemään pelinrakentaja Tony Romo ja laitahyökkääjä Dez Bryant. Kesän aikana median kanssa vaikeuksiin joutunut Bryant ei saanut vanhan kohun takia keskittyä kauteen aivan täysipainoisesti, mutta juuri ennen kauden alkua allekirjoitettu jatkosopimus varmasti tuo hänelle miehenrauhaa ja sitä kautta Bryantilta voidaan odottaa yhtä uransa parasta kautta. Onhan tällä 5 vuoden ja 70 miljoonan dollarin jatkosopimuksen allekirjoittaneella tähdellä varmasti näyttämisen haluja hieman ristiriitaisen kesän jälkeen.
Sean Lee tekee paluun pelikentille vuoden tauon jälkeen. (Getty)
Cowboys-puolus
Viime kaudella odotuksiin nähden loistavasti pelannut Cowboys-puolustus on lähdössä jälleen kauteen suurien kysymysmerkkien saattelemana. Isoimmat kysymysmerkit varmasti liittyvät heittopuolustamiseen, mutta ei juoksupuolustustakaan pääse lähtemään alkavaan kauteen ilman epäselvyyksiä. Juoksupuolustuksen kannalta isoimmat kysymysmerkit liittyvät joukkueen tukimiesosastoon, joka on laitettu sitten viime kauden täysin uuteen uskoon. Viime kaudella loistavaa jälkeä tehnyt keskimmäinen tukimies Rolando McClain palasi jälleen keväällä vanhaan elämäänsä ja siksi jo kertaalleen hölmöilyjen takia uransa lopettanut McClain on pelikiellossa kauden neljä ensimmäistä ottelua. Muut aloittavat tukimiehet ovat vaihtuneet siirtojen ja muiden erinäisten syiden takia. Täysin metsään muutokset eivät kuitenkaan ole varmasti mennyt, koska heikonpuolen aloittavaksi tukimieheksi on kesän aikana palannut viime kaudella polvivamman takia sivussa ollut Sean Lee. Erittäin lahjakkaana tunnettu Lee on nimittäin terveenä ollessaan varmasti yksi sarjan parhaimmista tukimiehistä, mutta Leen heikkoudet liittyvätkin juuri terveydellisiin asioihin. Lee on pystynyt pelaamaan Cowboysin viimeisistä 48 runkosarjaottelusta ainoastaan 17, joka on todella vähän pelaajalle, jonka varaan joukkueen valmennus on laskenut viime vuosina todella paljon. Cowboysin juoksupuolustus tulee olemaan paljon siitä kiinni kuinka uusittu tukimies-osasto pystyy Leen johdolla vastaamaan vastustajien heittämiin haasteisiin.
Heittopuolustus onkin ennen alkavan kauden ensimmäisiä pelejä täysin arpapeliä. Vaikka nimilistaa katsottaessa Cowboysin heittoryntäämisen pitäisi olla kunnossa, ei se sitä välttämättä nimittäin ole. Ulomman puolustuksen linjamiesten nimet nimittäin ovat kovia, jos ajatellaan potentiaalin kautta, mutta todellisuus voi olla jotain aivan muuta. Onhan esim. viime keväänä varattu Randy Gregory todella lahjakas pelaaja, mutta hänen ongelmakseen voi todellisuudessa muodostua erittäin huono paineensietokyky ja sitä kautta tulleet huumeongelmat. Lahjakas Gregory nimittäin yliopistoaikoinaan yritti peitellä henkisiä ongelmiaan pilveä polttelemalla ja juuri siksi kevään testitilaisuudessa annettu positiivinen dopingnäyte pudotti hänen varausnumeroaan noin 50 varauksen verran. Toinen kentän ulkopuolisten ongelmien kanssa painiva heittoryntääjä on Greg Hardy, jolta ainakin Cowboys-fanit odottavat alkavalla kaudella paljon. Viime kaudella 15 peliä pelikiellossa ollut Hardy on vielä alkavankin kauden alusta neljä ottelu sivussa. Sen jälkeen pelikelpoinen Hardy on kyllä osoittanut tasonsa NFL:ssä, mutta silti hänenkin tasoaan pitää hieman epäillä onhan Hardyn edellisestä kunnon ottelusta kerennyt kulua pelikiellon loputtua reilu vuoden päivät. Heittoryntäämisen kannalta juuri tuo vuosi voikin olla erittäin tuhoisa asia, koska hyvästä kehonhallinnasta ja kontaktin kautta tulleesta varmuudesta on paljon apua siinä kohdassa, kun pelaaja ryntää pelinrakentajan kimppuun. Näiden puuttuessa ei hyväkään pelaaja pysty dominoimaan edessä olevia pelaajia, jolloin myös isoihin taklaukseen pääseminen vaikeutuu huomattavasti. Pienten raaputusarpojen lisäksi Cowboysin heittoryntäyksistä tulee ensi kaudella vastaamaan kokenut Jeremy Mincey ja vielä NFL:ssä onnistumaton DeMarcus Lawrence. Viime kaudella yhden uransa parhaista kausista pelannut Mincey ei ole ennakkoon ajatellen alkavallakaan kaudella mikään sateentekijä, mutta silti varma pelaaja jonka voi laittaa kentälle tilanteessa kun tilanteessa. Joten hänen varaansa Cowboys-fanien ei kannata kamalasti laskea, mutta viime kaudella loukkaantunut Lawrence taas on pelaaja, jolta voidaan alkavalla kaudella odottaa paljon. Isoilla odotuksilla Cowboysiin varattu Lawrence nimittäin on uutisten perusteella kehittynyt viime kaudesa paljon ja siksi hänestä voi jopa olla tällä kaudella iloa joukkueellen. Viime kaudella epäonnistunut Lawrence onkin se pelaaja kenen pitää onnistua, jotta Cowboys tulee alkavalla kaudella saamaan vastustajan pelinrakentajalle kunnolla painetta.
Tuo paineen saaminen tuleekin olemaan alkavalla kaudella isossa merkityksessä, koska nimilistaansa nähden heikohko Cowboysin takakenttä tulee tarvitsemaan apuja muulta puolustukselta huomattavasti. Viime vuosina isojen satsauksien kohteena ollut puolustuksen takakenttä on nimittäin koko Cowboysin joukkueen heikoin kohta. Edes kevään ensimmäisellä varattu Byron Jones ei ole pystynyt esittämään vielä kesän aikana sellaisia otteita, mitä häneltä odotettiin ennen varauksen toteutumista. Erittäin urheilullinen Jones ei pystynyt lunastamaan kesälla aloittavan pelaajan paikkaa itselleen, vaikka Cowboysin parhaana kulmapuolustajana viime aikoina häärinyt Orlando Scandrick loukkasi itsensä harjoituskauden aikana ja jättää sen takia koko alkavan kauden väliin. Cowboysin aloittavina kulmapuolustajina alkavalla kaudella tuleekin toimimaan sen takia ylipalkattu Brandon Carr ja varausnumeroonsa nähden täydeksi flopiksi osottautunut Morris Claiborne. Juuri nämä isolla palkalla heikosti esiintyneet pelaajat ovat se syy, miksi allekirjoittanut ei usko Cowboysin menestyvän alkavalla kaudella viimevuotiseen tapaan. Onhan isolla rahalla floppaavat pelaajat usein juuri niitä tekijöitä, joiden takia hyvätkin joukkueet lähtevät laskusuuntaan palkkakatollisissa sarjoissa. Näin allekirjoittanut uskoo myös Cowboysille käyvän.
Arvio
Parin viime vuoden ajan pahoista selkäongelmista kärsinyt Tony Romo tulee olemaan alkavalla kaudella viime vuotta isommassa roolissa ja se tulee näkymään heti hieman negatiivisena asiana. Romo tulee nimittäin altistumaan ”huonon” juoksuhyökkäämisen takia koville iskuille viime vuotta enemmän ja siksi hänen selkänsä ei tule varmasti kestämään koko kautta. Romon ollessa puolikuntoinen on koko Cowboys puolikuntoinen ja siitä syystä joukkue häviää muuten ennakkoon voitoksi ajatellun ottelun. Suhteellisen helppo divisioona silti voi pelastaa joukkueen pudotuspeleihin. Arvioimme Cowboysin runkosarjan saldoksi 10–6.
Philadelphia Eagles (10–6)
Kausi 2014
Hyvä kausi 2013 antoi olettaa Eaglesin olevan iskussa myös kaudella 2014, mutta toisin kävi. Hurjan edellisen kauden pelannut pelinrakentaja Nick Foles taantui ja samalla koko Eagles joukkue kärsi hienoisesta lamasta. Kausi 2014 kuitenkin alkoi Eaglesin osalta kohtuullisen hyvin, mutta kauden mittaan joukkue ei pystynyt ottamaan pelillisesti samanlaisia askelia eteenpäin, mitä muut joukkueet ottivat. Siksi ei ollutkaan ihme, että urheilullisen vallankahvaan kauden jälkeen päässyt Chip Kelly ”räjäytti” joukkueensa kappaleiksi heti alkukeväästä. Olihan aiemmin ”ainoastaan” päävalmentajana toimineen Kellyn saatava joukkuestaan enemmän systeemiin sopiva kokonaisuus.
Sam Bradford tulee lyömään itsensä lopullisesti läpi alkavalla kaudella. (Getty)
Eagles-hyökkäys
Alkava kausi on ensimmäinen, jolloin hyökkäyksestä vastaava Chip Kelly joutuu oikeasti vastaamaan asioista. Ennen alkavaa kautta Kelly on nimittäin joutunut soveltamaan hyökkäystään, koska hyökkäyksen pelaajisto ei ole ollut täysin valmentajansa näköinen. Alkavalla kaudella tätä ongelmaa ei kuitenkaan enää ole, koska Kelly rakensi pelaajistonsa uusiksi keväällä. Samaisen rakennustyön seurauksena joukkueen aloittavista hyökkääjistä vaihtui puolet ja taitopelipaikan pelaajista lähes jokainen.
Muutoksista suurin varmasti nähdään aloittavan pelinrakentajan paikalla, koska viime kaudella aloittavana pelinrakentajana toiminut Foles kaupattiin keväällä St. Louis Ramsiin. Ramsista taas Eaglesiin siirtyi lahjakas, mutta samalla loukkaantumisherkkä Sam Bradford. Vakavista polvivammoista kärsinyt Bradford on Eaglesiltä hienoinen riskihankinta, mutta jos Bradford pysyy terveenä, tulee tämä aikoinaan kevään ensimmäisenä pelaajana varattu pelaaja yllättämään monet. Onhan lahjakas Bradford juuri sellainen pelaaja, jota Kellyn nopeaan rytmiin perustava hyökkäys on kaivannut jo parin vuoden ajan. Bradford on pelinrakentaja, joka pystyy toimittamaan palloa laitahyökkääjien käsiin todella nopeasti hyökkäyksen yrityksen käynnistyttyä ja yleensä jopa todella pieniin heittoikkunoihin. Tarkka ja vahva heittokäsi onkin Bradfordin suurin vahvuus, vaikka ei hänen pelisilmässäkään mitään vikaa ole.
Eaglesin pelinrakentajatilanteen ollessa ensimmäistä kertaa kunnossa sitten vuoden 2009 ja Donovan McNabbin, on valokeilaan nousemassa laitahyökkääjät ja hyökkäyksen linjamiehet. Hyvä pelinrakentaja ei nimittäin pysty tekemään ihmeitä yksikseen vaan avukseen hän tarvitsee niin laitahyökkääjiä kuin toimivaa hyökkäyksen linjaa. Hyökkäyksen linjalla tuleekin olemaan ensi kaudella varsin merkittävä rooli, koska juuri linjapelaajat ovat ne henkilöt, jotka yrittävät pitää polvivammoista kärsineen Bradfordin terveiden kirjoissa. Eagles-fanien onneksi joukkueen hyökkäyksen linja on yksi sarjan parhaimmista ja varsinkin linjan ulommaiset pelaajat ovat todella hyviä. Linjan uloimpina pelaajina pelaavat nimittäin vielä nuori Lane Johnson ja jo veteraaniksi laskettava Jason Peters. Näiden herrojen sisäpuolella pelaavat Allen Barbre ja Andrew Gardner eivät ole aivan liigan kirkkainta kärkeä, mutta heidän keskellä pelaava Jason Kelce taas on liigan ehdotonta eliittiä. Joten Eaglesin hyökkäyksen linja on hyvä sekoitus niin eliittiin kuuluvia pelaajia kuin keskitason puurtajia. Kokonaisuutena linjaa voidaan pitää tämän yhtenä sarjan parhaimpana.
Laitahyökkääjä-osasto Eaglesiltä on isojen kysymysmerkkien peittämänä. Potentiaalia nuorissa laitahyökkääjissä nimittäin pitäisi olla, mutta selvää ykköskohdetta joukkueesta on vaikea löytää ennakkoon. Joukkueen vahvuudesta kyllä löytyy esimerkiksi viime kaudella loistavaa jälkeä tehnyt Jordan Matthews, mutta ei hänenkään nouseminen ykkösmiehen paikalle ole mitenkään kirkossa kuulutettua. Matthews pelaa normaalia laitahyökkääjää sisempänä, mutta tältä ”slotti-rissun” paikalta on vaikea nousta joukkueensa ykkösmieheksi. Joutuuhan Matthewsin kaltaiset hieman sisempänä pelaavat laitahyökkääjät yleensä tekemään koppinsa hieman lyhyemmistä kuvioista. Siksipä ykkösmiehen roolia tullaan tarjoamaan keväällä ensimmäisellä kierroksella varatulle Nelson Agholorille ja hänen edellään peluutusjärjestyksessä olevalle Josh Huffille. Agholor on näistä pelaajista varmasti isomman potentiaalin omaava, mutta juuri nyt Huff on varmasti valmiimpi pelaaja NFL-kentille. Onhan toissa keväänä varattu Huff päässyt harjoittelemaan jo vuoden ajan NFL:n vauhtiin, kun taas Agholor joutuu tekemään sen alkavan kauden ensimmäisissä otteluissa. Siksipä Eaglesin laitahyökkääjien välillä tullaan näkemään mielenkiintoinen taistelu, joka voi siivittää kotkien heittohyökkäyksen yllättävän kovaan lentoon.
Jotta todellisuus ei unohtuisi niin Eagles rakensi kevään aikana Brandfordin hankinnasta huolimatta joukkueestaan juoksupainotteista. Tätä teoriaa nimittäin puoltaa se, että joukkue hankki Billsiin kaupatun LeSean McCoyn tilalle kaksi todella kovan luokan keskushyökkääjä. Näistä keskushyökkääjistä isolle yleisölle tunnetumpi nimi on varmasti viime kaudella juoksutilastot Cowboysin riveissä voittanut DeMarco Murray. Silti isolle yleisölle tuntemattomampi Ryan Mathews on vähintään yhtä kovan potentiaalin omaava pelaaja. Mathewsin uraa ovat kuitenkin haitanneet loukkaantumiset, joiden takia tämä kevään 2010 ensimmäisen kierroksen varaus ei ole vielä lyönyt itseään lopullisesti läpi NFL:ssä. Loukkaantumisista huolimatta tämä 100-kilonen jässikkä on kerennyt jo ylittämään urallaan kaksi kertaa 1 000 jaardin kriittisen rajan. Joten ehkä se kertoo parhaiten siitä, kuinka potentiaalisesta keskushyökkääjästä myös Mathewsin yhteydessä pitää puhua. Myöskään viime kaudella juoksutilastot voittanut Murray ei ole selvinnyt urallaan ilman loukkaantumisia ja sen takia Eagles-fanit voivat olla tyytyväisiä, että nämä molemmat herrat tekivät sopimuksen Philadelphiaan. Pystyväthän he hyvin toimivalla peluutuksella pienentämään toistensa urakkaan ja samalla kantomääristä kasvava loukkaantumisien riski pienenee huomattavasti.
Mikä parasta Eagles-fanien kannalta ei joukkueen keskushyökkääjä-osasto lepää vielä näiden kahden herran varassa, sillä Eaglesin pelaajaluettelosta löytyy myös jokerikorttina pidettävä Darren Sproles. Keskushyökkääjän paikalla pelaava Sproles on nimittäin pelaaja, joka pystyy tarvittaessa auttamaan joukkuettaan monilla eri hyökkäyksen pelipaikoilla ja siksi hänen puolustamisensa on hyvin hankaa. Voihan pienikokoinen ja samalla vikkeläjalkainen Sproles tehdä isoja pelejä niin suorista juoksupeleistä kuin palloa kiinniottamalla. Siksipä Sproles on ehkäpä koko keskushyökkääjäosaston mielenkiintoisin nimi, jota päävalmentaja Kelly ja hyökkäyksen koorinaattorina toimiva Pat Shurmurun voivat käyttää monenlaisissa tilanteissa. Kokonaisuudessaan Eaglesin hyökkäys onkin viime vuotta huomattavasti vaarallisempi ja sen takia moni odottaa Kellyn johtaman hyökkäyksen olevan alkavalla kaudella hyökkäys-tilastojen kärsisijoilla.
Eagles-puolustus
Eaglesin viime kauden suurimmat ongelmat kulminoituivat heittopuolustamiseen, ja vielä tarkemmin sanottuna kulmapuolustajiin, jotka eivät pystyneet suoriutumaan tehtävistään vaaditulla tavalla. Siksipä Eaglesin seurajohto päätti hankkia vapaille markkinoille tuleen Byron Maxwellin Philadelphiaan jopa pienellä ylihinnalla. Olihan Maxwell vapaiden markkinoiden selvästi paras kulmapuolustaja ja samalla juuri sen tyyppinen pelaaja, joita Kelly rakastaa. Isokokoinen ja pitkäkätinen Maxwell pystyy jo pelkästään fyysisten omainaisuuksiensa vuoksi pelaamaan liigan kirkkaimpia laitahyökkääjätähtiä vastaan. Nämä kirkkaimmat tähdet olivat nimittäin juuri niitä pelaajia, jotka pystyivät viime kaudella rankaisemaan Eaglesin takakenttää armottomasti. Toiseksi aloittavaksi kulmapuolustajaksi Eagles taas nosti vielä viime kaudella systeemiin totutelleen Nolan Carrollin. Carroll ei ole aivan Maxwellin kaltainen tähti, mutta harjoitusotteluiden perusteella häntä voidaan myös pitää selvänä parannuksena viime kauteen. Eaglesin heittopuolustus ei kuitenkaan perustu pelkästään kulmapuolustajien hyvään pelaamiseen vaan aktiivisesti pelaavat takapuolustajat ovat myös iso osa joukkueen monipuolista puolustusta. Siksipä toinen merkittävä heittopuolustamiseen vaikuttava hankinta vapailta markkinoilta oli Walter Thurmond. Thurmond on entinen kulmapuolustaja, josta puolustuksen koordinaattori Bill Davis ja takakentän valmentamisesta vastaava Cory Undlin päättivät tehdä keväällä toisen aloittavan takapuolustajan. Harjoitusotteluiden perusteella tämä muutos oli loistava, koska ne puolustuksen pelit, mitä Thurmond pelasi harjoitusotteluissa, olivat vakuuttavaa tekemistä. Siksipä myös Eaglesin takakentän voidaan olettaa parantuneen viime kaudesta.
Viime kaudella vuotanutta heittopuolustusta ei ole kuitenkaan alettu parantamaan juoksupuolustuksen kustannuksella, koska myös Eaglesin juoksupuolustusta on parannettu kevään ja kesän aikana. Nimittäin viime kaudella harvaksi käynyt tukimies-osasto sai kevään aikana kaksi mielenkiintoista vahvistusta. Ensimmäinen mielenkiintoinen tuli kaupassa, jossa hiipumaan päin ollut tähti, keskushyökkääjä McCoy, siirtyi Buffaloon ja vastaavasti Philadelphiaan matkasi tulokaskaudestaan palkinnon saanut Kiko Alonso. Viime kauden kokonaan sivussa ollut Alonso ei ole vielä suurelle yleisölle täysin tuttu nimi, koska ensimmäisellä kaudellaan vuoden tulokaspuolustajaksi valittu Alonso aloittaa vasta uransa kolmatta kautta NFL:ssä. Niinpä monen mielestä vielä tuntematon Alonso pääsee varmasti yllättämään tulevalla kaudella. Onhan Alonso hyvin liikkuva ja todella monipuolinen tukimies, josta Eagles toivottavasti pääsee nauttimaan useiden vuosien ajan. Toinen mielenkiintoinen nimi on kevään varaustilaisuudessa kolmannella kierroksella varattu Jordan Hicks. Hicks on hyvin liikkuva ja monipuolinen tukimies, jonka peluutus tulee olemaan ensi kaudella hyvin mielenkiintoista. Eaglesillä on Alonson ja Hicksin lisäksi myös kaksi muuta todella hyvää keskellä pelaavaa tukimiestä ja sen takia Hicksin peliaika voi olla vähissä ellei sitten yhtä tästä nelikosta siirretä harjoittelemaan ulomman tukimiehen hommia. Hicks voikin joutua hakemaan ensi kauden ajan peliaikaa ulomman tukimiehen paikalta ja siksi hänen nimeään ei kannnata täysin haudata ennen kauden alkua.
Jo viime kaudella pelanneista pelaajista Eagles-puolustuksesta esille pitää nostaa puolustuksen linjalla pelaava Bennie Logan. Tämä 188-senttinen ja 143-kilonen puolustuksen linjamies on nimittäin pelaaja, joka tulee lyömään itsensä totaalisen läpi ensi kauden aikana ja jokainen tätäkin ennakkoa lukeva lukijamme tietää kauden jälkeen miksi. Isoksi mieheksi räjähtävästi liikkuva Logan nimittäin dominoi harjoitusotteluissa ja jo viime kaudella hyvää työtä tehnyt jättiläinen näytti ottaneen isoja askelia eteenpäin urallaan. Loganin lisäksi kotkien puolustuksen linjasta pitää nostaa esille Fletcher Cox, joka oli jo viime kaudella häikäisevä, mutta jäi silti isolta yleisöltä tuntemattomaksi. Cox ei ole tilastojen valossa joukkueesa tärkeimpiä pelaajia, mutta otteluita katsoessa huomaa kuinka tärkeästä pelaajasta on kyse. Cox on yleensä juuri se pelaaja, joka ajaa pelinrakentajan pois ”taskusta” ja antaa sitä kautta muille pelaajille mahdollisuuden pelinrakentajan säkityksiin. Coxia voikin hyvin pitää yhtenä NFL:n aliarvostetuimmista pelaajista median silmin. Tämän tulevan tähtikaksikon lisäksi puolustuksen linjassa pelaa hyvänä juoksupuolustana tunnettu Cedric Thornton. Thornton ei ole aivan virkaveljiensä tasoinen pelimies, mutta silti iso palanen Eaglesin hyvää juoksupuolusta.
Arvio
Eaglesin lopullista iskukykyä on mahdoton arvioida monen muuttuneen asian vuoksi, mutta ennakkoon ajatellen joukkueen pitäisi olla yksi NFC:n kovimmista joukkueista ja samalla oman divisioonansa selvä ykkönen. Kaikki kuitenkin riippuu siitä, kuinka hyvin aiemmin urallaan loukkaantumisista kärsineet pelaajat pysyvät terveenä. Ennakoimme kotkille saldoa 14–2. Tappiot tulevat Cowboysia ja New England Patriotsia vastaan.