Viaplay on jenkkifutiksen koti Suomessa. Tilaa omasi ja seuraa suosikkijoukkueesi matkaa kohti Super BowliaVOITA MATKA SUPER BOWLIIN – Osallistu, niin saat riskittömän vedon
Kaikki lukijani tietävät minun olevan naimisissa HIFK:n kanssa ja potevan pienehköä mancrushia Lauri Markkasta kohtaan. Mutta kunnon alfauroon lailla, myös minulla on salarakas. Ja kunnon salarakkaan tavoin on olemassa aikoja, jolloin se on enemmän mielessä kuin tutut ja turvalliset kuviot.
Vuoden alku on minulle valvomisen aikaa. Tällöin matkat mitataan jaardeissa ja pelikatkojen määrä sadoissa. Taklaukset ovat kovia ja leikkiminen muutenkin fyysistä. Kasvoihin tarrautuminen ei kuitenkaan ole sallittua ja hellyyttä tarvitaan otteissa pelinrakentajaa kohtaan. Kyllä, puhun amerikkalaisesta jalkapallosta ja NFL:stä, jonka pudotuspelit ovat juuri nyt käynnissä.
Jenkkifutiksen viehkeys piilee juurikin sen raadollisuudessa. Se on kerrasta poikki, eikä pudotuspelisarjoja tunneta. Jossain mielessä juurikin sarjasysteemin fataalisuus tekee otteluista jännittäviä. Jokaisella pallonhallintavuorolla on merkitystä ja kaikkien palasten tulee loksahtaa paikoilleen yksittäisessä ottelussa. Ei tunneta ulospuhalluksia tai välipelejä, jotka ovat muissa joukkueurheilumuodoissa pudotuspelien ikävää peruskauraa. Myös otteluiden määrä kaudessa on rajattu, joten Liigastakin tutut marraskuun merkityksettömät ottelut loistavat poissaolollaan.
Pelien vähäisyys näkyy myös kannattajien fanaattisuudessa. Stadionit ovat pääasiallisesti täyteen ahdettuja ja meteli on korviahuumaavaa. Jenkkifutiksessa kannattajien ääntely ei niinkään ole omien kannattamista, vaan vastustajan pelikutsujen haittaamista. Katsojien tavoitteena on siis huutaa niin äänekkäästi, että vastustajan pelinrakentaja ei joko kuule korvanapeistaan koordinaattorin kutsumaa peliä tai hän ei kykene vokaalisesti selittämään mahdollisia muutoksia jo kutsuttuihin peleihin. Meteli stadioneilla on joskus niin kova, että tähän päästään. Tämän tosin ymmärtää, koska kotipelejä yhdelle joukkueelle kertyy NFL:n runkosarjassa vain alle kymmenen kappaletta.
Vaikka jenkkifutis yleensä mielletään jo mainittujen pelinrakentajien peliksi, niin jo pienellä seuraamisella huomaa, että suuressa roolissa on myös pelinkutsujina toimivat koordinaattorit ja valmentajat sekä hyökkäyksen ja puolustuksen linjat. En edes yritä näyttää tietävältä, mutta luulen, että ainakin osanen Tom Bradyn (kansikuvassa) ja New England Patriotsin hyvyydestä johtuu puhtaasti hyökkäyksen linjan pitävyydestä. Vaikka Brady kykenee ja hänelle maksetaan siitä, että hän poraa tarvittaessa laserin tarkan heittonsa pienessäkin ajassa, niin häntä myös suojellaan hyvin. Brady onkin lajin yksi suurimmista tähdistä, mutta ei suinkaan ainoa.
Tällä hetkellä olen tiukasti sängyssä salarakkaani kanssa. Ja tämän suhteen kliimaksi koetaan helmikuun 4. päivänä, jolloin koko vuoden tärkein jenkkifutispeli potkaistaan käyntiin Minneapolisissa. Tuohon otteluun suomalaisetkin satunnaiskatsojat heräävät ja se onkin tavattu näyttää suorana ja ilmaiskanavilta jo usean vuoden ajan. Suosittelen kuitenkin ensi kautena tutustumaan lajiin. Saatat vaikka löytää itsesi muhinoimasta sen kanssa, kuten minulle kävi. Vaikkakin salaisesti.
Kansikuva: Maddie Meyer/Getty Images