NBA-kausi vuosimallia 2018-2019 on edennyt noin puoleen väliin. Faneille toimittajat Mikko Sergejeff ja Kalle Tamminen pohtivat, ketkä ovat ehdolla kauden keskeisimpiin palkintokategorioihin. Erityisesti liigan arvokkaimman pelaajan tittelistä käydään tiukka kisa usean eri pelaajan kesken.
Liigan arvokkain pelaaja
MS: Giannis Antetokuonmpo
LeBronin siirtyminen konferenssista toiseen on avannut paljon kenttää uusille tulokkaille idässä. Tämä on taas johtanut positiiviseen tilanteeseen, jossa arvokkaimman pelaajan titteli enemmän auki kuin pitkiin aikoihin.
Omissa papereissani ykkössuosikiksi nouseekin idässä pelaava ”Greek Freak” eli Giannis Antetokuonmpo. Bucksit ovat nousseet hänen johdollaan selkeäksi uhaksi Boston Celticsille, siis sille joukkueelle, jota ainakin itse pidin idän suurimpana suosikkina.
Kakkoseksi nostan itse kuninkaan, joka pelaa käsittämättömästi numeroiden valossa yhtä parasta kausistaan. LeBron James on todellakin yhä kuninkaan arvonimen arvoinen.
En tätä mielelläni tee, mutta minun on nostettava myös inhokkini James Harden mukaan spekulaatioihin. En siedä hänen pelityyliään ja vapareiden kalastelua, mutta tilastonumeroita on pakko kunnioittaa.
Valintani on kuitenkin Giannis.
KT: James Harden
Jaan kolleegani näkemyksen James Hardenin pelityylin rasittavuudesta, mutta se mitä Harden on tällä kaudella tehnyt on täysin poikkeuksellista NBA:n historiassa. Harden lienee koko NBA-historian paras ja tehokkain yksi vastaan yksi pelaaja ja hänen step back-kolmosensa on ase, jota puolustajat eivät pysty puolustamaan. Harden on käytännössä nostanut loukkaantumisten keskellä painivan kriisistä yhdeksi lännen parhaista joukkueista ja juuri nyt MVP-palkinnon voittajaksi ei ole parempia ehdokkaita. Hardenin kovin kilpailija on mahtavaa kautta Milwaukeessa pelaava Antetokuonmpo, joka tulee voittamaan tämän pystyin lähivuosina. Kolmantena omassa listauksessani tällä hetkellä on Toronto Raptorsin paras ja tärkein pelaaja Kawhi Leonard, joka on palannut vaikean viime kauden jälkeen omalle huipputasolleen. Leonard on koko sarjan paras kaaripuolustaja ja hyökkäyspäässäkin pallo on löytänyt tiensä keskelle keksintöä varsin kelvollisin prosentein.
Kauden valmentaja
MS: Luke Walton
Kun katsoo pikavilauksella yhdysvaltalaista mediaa, niin parhaan valmentajan titteli tuntuu jo jaetulta. Kaikki puhuvat ja pöhisevät Brad Stevensistä ja ihan syystäkin. Hän on tuonut korikseen uutta ja johtaa omalla tavallaan Boston Celticsia. Ihan hyvä ja varma valinta.
Joku kuitenkin päässäni sotii Stevensin valintaa vastaan. Hänen valintansa jättäisi suuhuni eltaantuneen maun, joten nostetaan rohkeasti hänen edelleen Lakersin Luke Walton.
Miksikö? No vaikkapa vain siksi, että jos sinulle annettaisiin Rajon Rondo, JaVale McGee ja Tyson Chandler, niin et kyllä saisi tätä kahjokolmikkoa pelaamaan edes siedettävällä tasolla. Myös LeBronin valmentaminen on täyttä työtä eikä sovi unohtaa joukkueen lukuisia prospekteja, joita tulisi jotenkin kehittää. On siis helppoa sanoa, että tuon nipun valmentaminen on täyttä työtä ja sen tekeminen menestyksekkäästi vaatii poikkeuksellisia ihmissuhdetaitoja. Siksi Walton.
KT: Mike Budenholzer
Milwaukee Bucks on ollut tämän NBA-kauden positiivisin yllättäjä ja suurin yksittäinen selittäjä hienolle kaudelle on erinomaisena runkosarjavalmentajana tunnettu Mike Budenholzer. Budenholzer on luonut Bucksille varsin persoonallisen pelityylin, jonka myötä Antetokuonmpo pääsee pelaamaan omien vahvuuksiensa kautta. Bucks voitti viime kaudella 44 voittoa, mutta tänä vuonna joukkue parantanee rekordiaan yli kymmenellä voitolla, mikä on kova osoitus Budenholzerin tekemästä erinomaisesta työstä.
Myös muut palkintoehdokkaani tässä kategoriassa löytyvät idän puolelta. Raptorsin kokematon Nick Nurse oli ennen kauden alkua iso kysymysmerkki, mutta hänen johdollaan Toronto on pelannut erittäin modernia ja laadukasta koripalloa. Kunniamaininnan ansaitsee myös Indiana Pacersin Nate McMillan, joka on taikonut melko keskinkertaisesta materiaalista varsin varteenotettavan joukkueen.
Kauden paras puolustuspelaaja
MS: Rudy Gobert
Näppärästi jätin pois 76ersin Joel Embiidin arvokkaimman pelaajan kuvioista, jotta voisin hyvällä mielellä nostaa hänet tähän kategoriaan ykkössuosikiksi. Noh, tätä asiaa mietittyäni, niin en ehkä kuitenkaan usko hänen voittoonsa.
Ainakin yhtä hyvät mahdollisuudet annan myös Pelicansin eittämättömälle johtajalle Anthony Davikselle ja Utah Jazzin Rudy Gobertille, joka voitti tämän kategorian viime kauden jälkeen.
Oikeastaan hyväksyn kenet tahansa tästä kolmikosta voittamaan tämän kategorian. Omaksi suosikikseni kuitenkin nostan Gobertin, jonka panos Jazzille on suorastaan massiivinen.
KT: Rudy Gobert
Tänä vuonna parhaan puolustajan palkinnolle ei oikein löydy yhtä ehdokasta ylitse muiden. Olin pitkään GSW:n Draymond Greenin kannalla, sillä Green tekee illasta toiseen niin monia asioita, joihin muut vastaavanlaiset pelaajat eivät pysty. Viime viikkoina Jazz on kuitenkin petrannut peliään huomattavasti ja samalla viime kaudelta tuttu puolustuskonsepti on alkanut osoittaa jälleen kerran elon merkkejä. Gobert on liigan paras korinsuojelija, jonka puolustuspään hyvyyttä tukevat myös tilastot. Maininnan ansaitsee myös Pacersin Myles Turner, joka on tällä kaudella ottanut puolustuspäässä valtavia kehitysharppauksia.
Kauden kehittynein pelaaja
MS: Jamal Murray
Haluaisin niin kovasti nostaa Lakersin nuorisoa esille, sillä heistä jokainen on kehittynyt huimasti tämän kauden aikana. En kuitenkaan usko, että palkinto tippuu Kyle Kuzman, Brandon Ingramin tai Lonzo Ballin syliin, vaikka heistä ainakin Ball täyttää kaikki kategorian tunnusmerkit.
Nostankin omaksi suosikikseni Nuggetsin Jamal Murrayn. On tosin siinä ja tässä on kyseessä liiankin hyvä pelaaja tähän kategoriaan. Mielestäni hänen kolmas kautensa NBA-parketeilla on mennyt totaalisesti yli odotusten.
Kategoria on kuitenkin hankala ennustaa, joten tyydyn muihinkin vaihtoehtoihin.
KT: Pascal Siakam
Mun nähdäkseni Lakersin nuoriso-osasto on ennemminkin mennyt tällä kaudella taaksepäin ja erityisesti Mikkon mainitseman Brandon Ingramin tulevaisuus Los Angelesissa alkaa näyttää varsin kyseenalaiselta. Nähdäkseni tähän palkintoon on tänä vuonna monta varsin hyvää ehdokasta. Sacramenton takamieskaksikko Buddy Hield-De’Aaron Fox näyttä yhtäkkiä todella hyvältä ja erityisesti Fox on kehittynyt hurjin harppauksin heikon tulokaskauden jälkeen. Clippersin Montrezl Harrell pelaa elämänsä kautta kun taas Indianan Domantas Sabonis on yksi koko sarjan parhaista penkkipelaajista. Hyvistä ehdokkaista huolimatta valintani on kuitenkin melko helppo. Raptrorsin Pascal Siakam on noussut hetkessä ynnämuu-tason vaihtomiehestä Raptorsin tärkeäksi yleismieheksi. Siakam voidaan hyvinkin nähdä tämän vuoden tähdistöottelussa, mikä olisi vuosi sitten tuntunut täysin käsittämättömältä ajatukselta.
Kauden tulokas
MS: Luka Doncic
Toisin kuin edellisessä, niin tässä kategoriassa on vain ja ainoastaan yksi mahdollinen valinta. Mavericksin eurooppalaisihme Luka Doncic tuleekin voittamaan tulokaspystin, ellei ihmeitä tai ikäviä loukkaantumisia tapahdu.
Okei, on sanottava, että Sunsin ykkösvaraus Deandre Ayton on pelannut myös kunniakkaan tulokaskauden, mutta se ei vaan riitä. Ei sitten millään. Vaikken varsinainen vedonlyöjä olekaan, niin Doncicin puolesta kykenisin laittamaan paljonkin rahaa likoon.
KT: Luka Doncic
Luka Doncic on pelaamassa yhtä kaikkien aikojen parasta tulokaskautta. Jostain täysin käsittämättömästä syystä jenkit eivät uskoneet täysin ylivoimaisilla näytöillä draftiin ilmoittautuneeseen Donciciin, joka on ollut tulokaskaudellaan juuri niin hyvä kun eurooppalaista korista seuraavat osasivat odottaa. Vaikka Doncic ei pelaisi tällä kaudella enää otteluakaan, tulisi hänen voittaa kauden tulokkaan pysti, niin paljon parempi pelaaja hän on kuin muut tämän ikäluokan pelaajat. Yllä mainittu Ayton tekee hyviä tilastorivejä, mutta pidän silti Memphisin Jaren Jackson Jria tämän ikäluokan toiseksi parhaana pelaajana.
Kauden paras kuudes mies
MS: Dennis Schröder
On heti kärkeen sanottava, että en liiemmin pidä tästä palkintokatergoriasta. Avaukset kuitenkin elävät terveystilanteiden ja muiden mukaan.
Ennen kautta ajattelin tämän palkinnon kuuluvan itseoikeutetusti Lakersin Kyle Kuzmalle, mutta tällä hetkellä tuntuu, että hän saa liian paljon minuutteja kuuluakseen kuudesmies-joukkioon. Nostankin ehdokkaikseni Celticsin Terry Rozierin ja Thunderin Dennis Schröderin.
Molemmat kykenevät antamaan joukkueidensa ykköstähdille lepoa ja pitämään pelin kuitenkin säällisellä tasolla. Valintani osuu kuitenkin Thunderin Dennis Schröderiin, koska Thunder ilman Russell Westbrookia on viime kausilla ollut kamalaa katseltavaa. Schröder on kuitenkin tällä kaudella ollut hyvä ja Thunderin kakkosmiehistö siten edes säällinen.
KT: Derrick Rose
Heti kärkeen täytyy myöntää, että tässä valinnassa painaa ehkä kyseisen pelaajan historia, mutta ainakin itse olen seurannut suurella ilolla entisen MVP:n Derrick Rosen varsin yllättävää uudelleenheräämistä. Polvivammat tuhosivat Rosen atleettisuuden ja ennen tätä kautta näytti jopa siltä, että Rosen ura NBA:ssa saattoi tulla päätökseensä. Minnesota tarjosi Roselle sopimusta, mikä on osoittautunut loistavaksi päätökseksi. Rose ei ole enää häävi puolustaja, mutta yleensä kuudentena miehenä palkitaan hyökkäyspäässä kovia tehoja takovia pelaajia. 20 pistettä ja liki viisi syöttöä ottelua kohden on varsin mukava määrä ja Rose on ollut kaiken kukkuraksi kohtalaisen tehokas pelaaja, erityisesti kolmosviivan takaa. NBA pitää hienoista tarinoista ja Rosen palkitseminen kauden päättävässä palkintogaalassa kaikkien koettujen vaikeuksien jälkeen olisi äärimmäisen hieno hetki.
Kansikuva: Maddie Meyer/Getty Images