NBA:n mestaruus on ensimmäistä kertaa katkolla ensi yönä, kun San Antonio Spurs ja Miami Heat pelaavat finaalisarjan viidennen ottelun. San Antonio pääsee kotiotteluunsa 3-1-johdossa.
San Antonio ja Miamia matkasivat Floridaan tasatilanteessa 1-1, mutta San Antonio jyräsi molemmat vieraspelit nimiinsä murskaavalla tavalla. San Antonio vei kaksi vieraspeliä nimiinsä yhteensä 40 pisteen erolla. Se on valtava ero vieraskentällä.
Miten Miami nousee suosta? Siihen pätevät samat teesit kuin aiemmissakin finaaliennakoissa, mutta se ei ole pystynyt niitä toteuttamaan. Historian tilastot puhuvat myös Miamia vastaan, sillä kertaakaan NBA:n finaalien historiassa joukkue ei ole noussut 1-3-tappioasemasta voittoon.
Chris Boshin pitää saada enemmän palloa, sillä hän heittää hyvällä prosentilla. Viime ottelussa hän koski palloon vain 12 kertaa. Dwyane Wade pelasi hirveän ottelun viime pelissä kentän molemmissa päissä. Hyökkäyksessä heitot eivät uponneet ja puolustuksessa hän ei pystynyt auttamaan joukkuettaan millään tavalla. Oli kuin hän olisi jo heittänyt pyyhkeen kehään. Wade on kadonnut täysin kuvasta hyvien välierien jälkeen. Hänen pitäisi kantaa joukkuetta yhdessä LeBron Jamesin kanssa, mutta viime aikoina hän on pelannut kuin kuka tahansa nimetön rivimies. Se ei vain yksinkertaisesti riitä hänen tasoiseltaan pelaajalta. Kokenut Ray Allen on ollut huomattavasti tehokkaampi ollessaan kentällä ja jos ”D-Wade” ei saa taaskaan peliään kulkemaan, Allenin on pystyttävä nousemaan johtavaan rooliin.
James on planeetan paras pelaaja, mutta hän ei pysty yksin kannattelemaan joukkuetta, vaan tarvitsee siihen nimenomaan Boshia ja Wadea. Hän on täyttänyt tehtävänsä näissä peleissä mallikelpoisesti, mutta koripallo on joukkuelaji. Yksin ei voi vastustajan 13 pelaajaa voittaa.
Spurs voi lähteä peliin rauhassa. Sen ei tarvitse muuttaa pelissään mitään. Jos Kawhi Leonard jatkaa kentän molemmissa päissä samaan tahtiin, jos Boris Diaw aiheuttaa monipuolisuudellaan taas ongelmia Miamille, jos Danny Green saa heittosihtinsä kohdilleen, jos Spursin penkki peittoaa tuttuun tyyliin Miamin vastaavan, ja jos Tony Parker, Manu Ginobili ja Tim Duncan kantavat joukkuetta kuten tähän mennessä, on vaikea nähdä Miamilla olevan mitään mahdollisuuksia. Paljon jossittelua, mutta parissa edellispelissä ne ovat realisoituneet eikä ole mitään syytä epäillä, etteivätkö ne realisoituisi myös tulevassa pelissä. Varsinkin, kun ottelu pelataan Spursin kotikentällä.
Kuten moneen kertaa pudotuspelien aikana on nostettu esille, San Antoniolla on niin leveä rosteri, että jos jonkun heitto ei kulje, nousee takaa aina joku jonka käsi on kuumana. Viimeksi taustapelaajista nousi vahvasti esille Patty Mills.
Spursin peli perustuu aina joukkuepelaamiseen ja vapaan pelaajan löytämiseen. Siihen yhteen ylimääräiseen syöttöön, jolla saadaan joukkuekaveri vapaaksi pussittamaan heittonsa. Nyt oman lisämausteensa tuo kuitenkin myös finaalien parhaan pelaajan palkinto.
Tällä hetkellä on lähes mahdotonta veikata kuka Spursin pelaaja valittaisiin finaalien arvokkaimmaksi, ja sen valinnan saattaa ratkaista edesottamukset ratkaisuottelussa. Vahvimmat kandidaatit ovat tällä hetkellä Duncan, Leonard, Parker ja Diaw. Riittääkö pelaajilla nöyryyttä asettaa joukkueen etu ensimmäiseksi, vaikka himoittu kunnianosoitus kiiluu silmissä? Vastaus on: todennäköisesti kyllä. Duncan on saanut valinnan urallaan jo kolmasti ja Parker kertaalleen. Diaw on äärimmäisen jalat maassa oleva tyyppi ja Leonardilla on valoisa tulevaisuus edessään. Spursin koko filosofia perustuu joukkueen eteen uhrautumiselle ja jos sitä harmoniaa lähdetään rikkomaan, siinä saattaa käydä kalpaten.
Spursilla on niin paljon hampaankolossa viime kaudesta ja se janoaa mestaruutta, ja nyt sillä on mahdollisuus kuitata se murskaavalla tavalla. Miamin pitää löytää peliinsä jotain aivan uudenlaista pystyäkseen pysäyttämään San Antonion. Tällä hetkellä San Antonion kone jauhaa kuitenkin täysillä sylintereillä ja sen jarruttaminenkin vaikuttaa jo mahdottomalta.