Suomen Leijonat niistettiin huolella viime yönä, kun Pohjois-Amerikan nuorisorykelmä nappasi Suomesta voiton maalein 4–1.
4–1-lukema ei ole jääkiekossa vielä rökäletappio, mutta jos toinen joukkue iskee jo toisessa erässä taululle ”neljä-muna”-lukeman, on kyseessä katastrofi. 4–0-tilanteen vuoksi pohjoisamerikkalaisten ei tarvinnut enää painaa täysillä Leijonien päätyyn, minkä vuoksi maaliero pysyi kohtuullisena.
Kun katsotaan tuloksen taakse, nousee esiin karu fakta: Leijonien taso ei riitä näissä kekkereissä. Se voi vielä riittää välieräpaikkaan, mutta edes finaalipaikan saaminen olisi jo iso ihme.
Suomi yksinkertaisesti näytti jonkin sortin divarijoukkueelta Pohjois-Amerikan vierellä. Kyse ei ole pelaajamateriaalin erosta tai otteluun valmistautumisesta. Kokeneita NHL-pelaajia pursuava Suomi pelasi hyvät ensimmäiset vaihdot, mikä kielii hyvästä valmistautumisesta, mutta joukkueiden välinen ero nousi koko ajan ottelun edetessä esiin.
Se ero oli ennen kaikkea pelinopeudessa. Team Pohjois-Amerikka käänsi peliä nopeasti, puolusti liikkeellään omalla alueellaan, voitti kulmissa kaksinkamppailuja ketteryydellään sekä nopeudellaan ja karvasi aktiivisesti korkealta, mikä vaatii nopeutta.
Pelinopeus on tällä joukkueella täysin eri planeetalta kuin eurooppalaisjoukkueilla. Pohjois-Amerikan joukkueessa jokainen pelaaja on nopea – toisin kuin Suomen joukkueessa. Kun vauhdissa hävitään jokaisella sektorilla, hävitään taktinenkin puoli siinä samalla. Leijonat ei yksinkertaisesti pystynyt toteuttamaan omaa sapluunaansa, kun vastustaja oli aina askeleen edellä. Kirjaimellisesti.
Tällaisessa pelissä Suomen olisi pitänyt käyttää erikoistilanteet paremmin hyväkseen. Esimerkiksi ylivoimapelissä meni kaikki pieleen. Se kaikki lähti aloituksista, joita Suomi hävisi kovalla prosentilla. Suomen paras aloittaja oli Mikko Koivu, joka onnistui 47-prosenttisesti. Lukema on parhaalle aloittajalle karu.
Yön ottelussa tuli myös karusti esiin Suomen alakerran kiekollinen taso. Kovan paineen alle puolustajien pitäisi pystyä avaamaan peliä nopeasti ja tarkasti, mutta tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Syy on myös hyökkääjien, jotka eivät joko tehneet syöttämistä helpoksi – tai jos he saivat kiekon – he eivät yksinkertaisesti ehtineet tehdä hyvää ratkaisua.
Eikä Suomen maalivahtipelillekään voi antaa puhtaita papereita. Pekka Rinne oli epävarma. Piste.
Suomen ja Pohjois-Amerikan välinen ero oli valtava. Myös Ruotsi ja Venäjä tulevat kokemaan samanlaisen shokin, vaikkakin pienemmällä erolla. Ruotsi ja Venäjä ovat myös Suomea edellä, mutta Leijonilla on kahdessa viimeisessä ottelussa hyvät saumat taistella voitosta, kun pelitempo laskee huomattavasti. Tällöin Suomi pystyy toteuttamaan omaa taktiikkaansa, mikä tarkoittaa sitä, että Suomi taistelee vielä lohkon kakkossijasta kynsin ja hampain.
Pohjois-Amerikan joukkueelle ei löydy B-lohkosta pysäyttäjää, minkä vuoksi se välttää Kanadan välierissä. Nuorisorykelmälle tulee todennäköisesti välierissä vastaan Team Eurooppa, joka saa myös kokea pohjoisamerikkalaisten kovuuden.
Näin ollen vuoden 2016 World Cup -finaalissa tullaan näkemään uskomaton show, joka kantaa nimeä Kanada vs. Pohjois-Amerikka.
Seuraa World Cup -turnausta Viasatin kanavilla tai Viaplay-palvelussa.
Kansikuva: All Over Press