Jääkiekon World Cup -turnaus pelataan vasta ensi kaudella, mutta kokoonpanospekulaatiot käyvät jo kuumina. Leijonien World Cup -joukkueessa on nähtävissä sukupolven vaihdos, mutta se ei poista Suomen menestymismahdollisuuksia.
Verbit nuori ja nälkäinen kuvaavat Leijonia paremmin kuin hyvin. Se ei koske pelkästään pelaajistoa, vaan myös valmennusta: Lauri Marjamäki luotsaa ensimmäisen aikuisten arvokisaturnauksensa juurikin World Cupissa Leijonien vaihtopenkin takana.
Suomi pelaa samassa lohkossa yhdessä Ruotsin, Venäjän ja Pohjois-Amerikan alle 23-vuotiaiden joukkueen kanssa. Tässä turnauksessa ei ole helppoja pelejä, mutta Leijonat on varmasti tyytyväisiä siihen, ettei vastaan asetu vielä lohkovaiheessa Kanadaa tai Yhdysvaltoja, jotka ovat ennakkoon vahvimmat mestarisuosikit.
Meneillään oleva NHL-kausi on näyttänyt, että Suomi saa kisoihin kasaan iskukykyisen joukkueen. Etenkin hyökkääjärintama on tänä päivänä Suomella vahva. Maalivahtipuoli on jälleen turnauksen eliittiä, kuten aina, mutta suurimmat kysymykset lepäävät puolustusrintamalla.
Suomi ei saa rakennettua alakertaansa pelkillä NHL-pelaajilla, joten Marjamäki joutuu ryhmänsä kanssa kääntämään katseitaan Euroopan suuntaan. Puolustus lieneekin ainut alue, johon mahtuu Euroopassa pelaavia pelaajia.
Maalivahdit
Maalivahtirintamalla kilpailu on kovaa, mutta Leijonien pelaava kaksikko lienee jo selvillä: Tuukka Rask ja Pekka Rinne ovat maailman parhaita pelaajia omalla paikallaan ja he tappelevat ykkösveskarin roolista. Raskin alkukausi ei ole mennyt täysin putkeen, mutta hänen taitonsa ovat kiistattomat.
Ehkäpä jännittävin taisto käydään kolmosveskarin paikasta, johon kärkkyy useampi nimi. Kari Lehtonen ja Antti Niemi ovat luonnollisesti nokkismisjärjestyksessä seuraavina, mutta valitaanko back up -rooliin kokenutta torjujaa? Tuskin, sillä kolmosveskariksi valitaan todennäköisesti sellainen maalivahti, joka kuuluu Leijonien tulevaisuuden suunnitelmiin. Esimerkiksi Juuse Saros, Joni Ortio sekä Antti Raanta voisivat kerätä turnauksessa arvokasta oppia tulevaisuutta silmällä pitäen.
Puolustus
Sami Vatasen panos tulee olemaan elintärkeä. (AOP)
Tällä hetkellä NHL:ssä pelaa vakituisesti neljä suomalaispuolustajaa ja heille kisapaikka lienee selviö. Sami Vatanen, 24, saa ykköspyssyttäjän roolin ja tulitukea tuovat Rasmus Ristolainen, 21, sekä Olli Määttä, 21. Kärkikolmikko on tasokas, mutta nuori ja kokematon, mikä tuokin puolustuksen ympärille isoja kysymysmerkkejä.
Neljäs nykyinen NHL-puolustaja on Jyrki Jokipakka, 24, jolle on pedattu iso puolustavan puolustajan rooli.
Mutta ketkä vievät kolme viimeistä paikkaa?
Viime keväänä MM-kisoissa ihastuttanut ja tänä syksyny upeaa jälkeä AHL:ssä tehnyt Esa Lindell, 21, on jo hyvin lähellä NHL-tasoa. Ei olisi suuri ihme, jos Lindell nappaisi jo tällä kaudella paikan NHL:stä, vaikka Dallasin rosterissa ei olekaan paljoa tilaa. Siirtomarkkinat ja loukkaantumiset voivat tehdä sensaatiopakille tilaa, mikä olisikin Suomen World Cup -joukkueen kannalta tärkeää. Turnaus pelataan ennen kautta 2016-17, minkä vuoksi Lindellin pitäisi saada kokemusta kovista peleistä jo tällä kaudella.
Euroopasta paikkaa kärkkyvät ainakin Juuso Hietanen, Sami Lepistö sekä Lasse Kukkonen. Koko kolmikko kuuluu Leijonien pitkäaikaisiin luottopelaajiin eikä heihin kaadu Suomen menestysmahdollisuudet.
Tätäkin soppaa voi vielä sekoittaa useampi pelaaja, sillä etenkin nuoret pelaajat ottavat isoja harppauksia lyhyessä ajassa. Tämän vuoksi ei olisikaan suuri yllätys, jos esimerkiksi St. Louis Bluesin farmissa pelaava Petteri Lindbohm, 22, saisi mahdollisuutensa.
Joka tapauksessa Leijonien pakiston materiaali on ohkainen, minkä takia Suomi ei kestä montaakaan loukkaantumista. Jos kaikki parhaat ovat mukana, Leijonilla on kasassa isokokoinen ja monipuolinen alakerta, jossa on mieletön määrä kiekollista taitoa. Suurin ongelma on varmasti kokemattomuudessa, minkä vuoksi ”lassekukkosten” mukanaolo voi olla elintärkeää.
Hyökkäys
Kapteeni Mikko Koivu on osoittanut tällä kaudella olevansa edelleen huippuluokan sentteri. (AOP)
Sitten päästäänkin Leijonien parhaimpaan aseeseen. Hyökkäysrintamalle on tunkua ja tällä osastolla tapahtuukin isoimmat yllätykset. Valmentajat eivät kokoa kentällisiä katsomalla suomalaisten pistepörssiä NHL:ssä vaan he tekevät kentällisistä ”oman näköisensä”. Puolustuksessa Marjamäellä ei ole juuri vaihtoehtoja, mutta hyökkäyspäässä niitä on.
Suurin kysymys on, ketkä pelaavat turnauksessa keskellä? Vaihtoehdot ovat: Mikko Koivu, Mikael Granlund, Valtteri Filppula, Alexander Barkov, Joonas Kemppainen, Jori Lehterä, Erik Haula ja Teuvo Teräväinen.
Koivu ja Barkov ovat ainoat pomminvarmat sentterin tontilla operoivat nimet ja heidän ympärilleen rakentuu Leijonien kärkikentät. Suomi saakin kasaan erittäin tasokkaat ykkös- ja kakkoskentän, sillä Koivu-Barkov-kaksikko on esittänyt NHL:ssä tänä syksyny huimia otteita. 3. ja 4. kentän senttereiksi saattavat hyvinkin valikoitua Kemppainen sekä Haula – kaksi monipuolista raatajaa – joiden paras potentiaali tulee juurikin esiin keskushyökkääjänä. Granlund, Lehterä, Filppula ja Teräväinen ovat puolestaan pelanneet enemmän tai vähemmän laidalla, mikä helpottaa Marjamäen päätöstä.
Laitahyökkääjistä ovat varmasti mukana Jussi Jokinen, Teemu Pulkkinen ja Leo Komarov. Jokainen heistä on osoittanut olevansa kyvykäs tehtailemaan pisteitä NHL:ssä.
Ongelma piilee siinä, kuinka kärkikentät rakennetaan. Jos ykköskentässä pelaisivat esimerkisi Barkov, Jokinen ja Granlund sekä kakkoskentässä Koivu, Filppula ja Pulkkinen, mitä tapahtuisi Teräväisen kaltaisille taitoniekoille? Voisiko Marjamäki rakentaa neljä tasapainoista kentällistä, joista yksikään ei ole selkeä jarrukenttä? Vanhanaikaisella ajattelutavalla ei voisi, mutta ajatteluun kannattaisi ottaa ripaus vanhaa sekä uutta.
Vielä kun potentiaalisten kisahyökkääjien listaan lisätään nimet Lauri Korpikoski, Iiro Pakarinen, Mikko Rantanen, Tuomo Ruutu, Markus Granlund ja Joonas Donskoi, on Marjamäelle käytössään lukuisia erilaisia variaatioita.
Leijonien kentälliset voisivat näyttää esimerkiksi tältä:
- Jokinen – Barkov – Granlund
- Filppula – Koivu – Pulkkinen
- Komarov – Kemppainen- Donskoi
- Lehterä – Haula – Korpikoski
- Määttä – Vatanen
- Lindell – Ristolainen
- Jokipakka – Hietanen
- Kukkonen
- Rinne (Rask, Saros)
Tällöin Suomella olisi kaksi erittäin vakuuttavaa kärkikenttää, joista löytyy myös runsaasti puolustustaitoa. Lisäksi 3. ja 4. kentät olisivat erinomaisia jarrukenttiä, joissa piilee myös iso hyökkäyspotentiaali.
Jääkiekon World Cup -turnaus starttaa 17. syyskuuta 2016. Turnauksen näyttää Suomessa Viasat.
Kansikuva: All Over Press