Mitkä joukkueet ovat osoittaneet eniten mestaruuspotentiaalia?
EK: Tappara on ollut todella vakuuttava. Joukkue on saanut pelin rullaamaan ensimetreistä lähtien ja vain kaksi suoraa tappiota 17 ottelusta osoittaa, että tamperelaisia ei todellakaan ole helppoa voittaa. Myös Lukko on ollut vakuuttava, mutta joukkue nojaa pitkälti loistavaan maalivahtipeliin ja ylivoimaan. Kärpät ei ole häikäissyt, mutta joukkue tulee pelaamaan keväällä jälleen pitkälle. Joukkue on kärsinyt yllättävän paljon tappioita nimenomaan häntäpään joukkueille.
TR: Kärpillä on taas kova nippu kasassa, mutta en usko, että sillä voitetaan tällä kaudella mestaruutta. Nostaisin itsekin Tapparan ja Lukon kärkikaksikoksi, mutta selvä suosikki on tällä hetkellä Tappara. Joukkueen materiaali on leveä, joukkue pursuaa monipuolisia pelaajia eikä joukkueelta puutu kokemustakaan. Tappara on saanut opetella finaalipelejä viimeiset kolme kautta, joten nyt on kirvesrintojen aika kukoistaa. Jos pitäisi vielä nostaa yllätyskortti esiin, niin siinä kortissa lukisi Turun Palloseura. Uskon turkulaisten parantavan kevättä kohden ja joukkueen palaavan mestarikandidaattien joukkoon.
Mikä joukkue on ollut alkukauden positiivisin yllätys?
EK: Ilves. Hannu Toivonen on osoittautunut erinomaiseksi maalivahdiksi Liigaan ja Tuomas Tuokkolan opeilla joukkue pelaa erittäin kurinalaisesti ja aktiivisesti. Tulosta syntyy ja Ilveksen peli on viihdyttävää seurattavaa. Myös KooKoolle täytyy antaa pisteet syksystä. Odotin murskatappioita illasta toiseen, mutta kouvolalaiset ovatkin pärjänneet Liigassa kelvollisesti, vaikka kolmen pisteen voittoja onkin kertynyt ainoastaan kolme.
TR: Vastaisin Ilves, jos joukkueella ei olisi sattunut tässä kuussa kuuden ottelun tappioputkea. Kovin suuria positiivisia yllätyksiä ei olla nähty ja sarjataulukko näyttää hyvin odotetunlaiselta. Senpä vuoksin nostan myös itse esiin sarjanousija KooKoon, joka ei ole Liigan hännillä. Pelaajamateriaali on paperilla surkea, minkä vuoksi uskoin joukkueen jäävän täysin jalkoihin ensimmäisellä Liiga-kaudellaan. Pelillisesti kouvolalaiset ovatkin useimmiten pahasti jäljessä, mutta vain maalit lasketaan. Joukkue pysyy aina vastustajan rinnalla ja voittojakin on kertynyt 16:sta ottelusta kuusi, mikä on oikein hyvä suoritus nousijajoukkueelta.
Entä negatiivisin?
EK: Blues. Talousvaikeudet heijastuvat ikävällä tavalla kaukaloon ja pelaajista on jouduttu luopumaan. Ylivoimakaan ei toimi viime kauden malliin, joten tiukat ottelut kääntyvät illasta toiseen vastustajan eduksi. Myös HPK:n kausi on ollut odotettua vaisumpi. Nuoren joukkueen olisi pitänyt nimenomaan syksyllä kyetä nappaamaan enemmän pisteitä, kun ”isommat seurat” vielä vähän hakevat peliään.
Kerhon alkukausi on ollut synkkä. (AOP)
Ketkä pelaajat ovat säväyttäneet eniten?
EK: Maalivahdit: Tähän ei ole kuin yksi vaihtoehto ja se on Lukon Ryan Zapolski. Amerikkalainen on ollut käsittämättömässä vireessä ja hän on yksin ollut useiden voittojen takuumies. 17 otteluun vain 23 päästettyä maalia ja viisi nollapeliä on kova suoritus.
Puolustajat: Sam Lofquist. Kookkaalla jenkillä on sarjan paras laukaus ja SaiPan ylivoima pyörii pelkästään hänen kauttaan. Muut joukkueet oppivat alkuhuuman jälkeen puolustamaan SaiPan ylivoimaa vastaan paremmin, joten jatkossa pelaamista pitää monipuolistaa. Muutama viime ottelu on mennyt Lofquistilta vähän alakanttiin, kuten koko joukkueelta. Myös huikean syksyn pelannut Janne Niskala olisi vahva ehdokas alkukauden parhaaksi puolustajaksi.
Hyökkääjät: Liigan hyökkääjistä kukaan ei ole noussut yhtä vahvasti esiin kuin Zapolski maalivahtirintamalla. Eric Perrinin johtamasta TPS:n ykkösvitjasta voisi valita melkein kenet vaan, mutta kalistun kuitenkin Tampereen suuntaan ja Kristian Kuuselaan. Kuusela on ollut kovassa iskussa varsinkin lokakuussa eikä maajoukkuekutsukaan olisi ollut vääryys. Tapparan onneksi mies saa kuitenkin levätä maajoukkuetauolla. Kuusela johtaa Liigan pistepörssiä, mutta myös puolustuspeli on maistunut. Tapparan verkkoon on tehty tasakentällisin vain kuusi maalia, kun Kuusela on ollut kentällä.
TR: Maalivahdit: Mielestäni veskaripuolen kovin nimi on ollut KalPan Eero Kilpeläinen. Siinä missä Zapolski saa pelata kovatasoisen Lukko-lauman edessä, joutuu Kilpeläinen räpiköimään heikohkon ja loukkaantumisten runteleman savolaispoppoon takana. Kilpeläinen on ollut huikea ja hän on yksi ja ainut syy siihen, miksi KalPa on tällä hetkellä pudotuspeliviivan paremmalla puolella. Häviää ehkä tilastoissa hiukan Zapolskille, mutta kokonaiskuvassa KalPa-kassarin otteet ovat olleet parempia.
Puolustajat: Hankala päätös parin huippuyksilön välillä, mutta tällä kertaa pidemmän korren vie Lukon Janne Niskala. Konkari pelaa lähes 25 minuuttia per peli ja taso on lähes sama kuin Jannen huippuvuosina. Johtaa Liiga-puolustajien maali- sekä pistepörssiä ja hoitaa oman pään pelin varmasti. Valovoimainen puolustaja.
Hyökkääjät: JYPiä vastaan tiistaina kovia kokenut Lauri Tukonen on päässyt mainioon lentoon Turussa. Ex-huippulupaus on nopea, nälkäinen ja tehokas. Monipuolisena pelaajana pystyy naulaamaan, rakentelemaan peliä, voittamaan kaksinkamppailuja ja pelaamaan hyvää kahden suunnan peliä. En uskonut miehen enää nousevan tälle tasolle, mutta kovetut ketjukaverit ovat muuttaneet asetelman. Toivottavasti edessä ei ole pitkä sairausloma, sillä Laurille jos jollekin soisi terveen kauden alle. Ikää on melkein 30 vuotta eikä takana ole vielä yhtään täyttä runkosarjaa.
Keiltä pelaajilta odotat huomattavasti enemmän?
EK: Bluesin Kim Hirschovitsilla on vielä varaa laittaa vaihde tai kaksi lisää. Viime kauden Liigan parhaan hyökkääjän on kannettava entistä suurempi vastuu nyt, kun joukkueen materiaali ei ole edes viime kauden tasolla. Ylivoima ei ole toiminut oikeastaan yhtään ja se on pitkälti Hirson vastuulla.
Odotin KalPaan siirtyneen Jesse Mankisen ottavan tällä kaudella sen ratkaisevan ison askeleen urallaan ja raivaavan tiensä Liigan huipulle. SaiPan kasvatin kausi on ollut kuitenkin kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Toistaiseksi kasassa on vain tehot 1+1 eikä peli ole luistanut ollenkaan.
Liigaan neljän vuoden tauon jälkeen palannut Niko Hovinen on ollut kaukana tasostaan aina maalille päästyään. Pelicansissa kauden loppuun pelaava Hovinen on tosin saanut vasta niin vähän näytönpaikkoja, että tuomitseminen voi olla liian aikaista.
TR: Ivan Huml, Sami Lähteenmäki, Tomas Zaborsky ja Tuomas Pihlman. Odotin Humlin ja Zaborskyn taistelevan pistepörssin voitosta, Pihlmanin maalipörssin sekä Lähteenmäen Liigan parhaimman kahden suunnan hyökkääjän tittelistä.
Rehellisesti sanottuna Lähteenmäki on suurin pettymys, sillä muut kolme pelaajaa ovat enemmän tai vähemmän mielialapelaajia. Lähteenmäen Porin vuodet olivat loistavia ja nyt hän pääsi menestyvään joukkueeseen saaden rinnalleen parempia pelimiehiä. Välillä on nähty tuttua Lähteenmäkeä, mutta tehopisteet ovat kaukana odotetusta. Olisi parhaimmillaan Lukon paras hyökkääjä yhdessä Ville Vahalahden kanssa, mutta liekö lataus mennyt kauden alla yli? Hänenkin pelinsä on parantunut alkuvaiheiden jälkeen ja uskon Samin vielä yltävän isoihin tekoihin Raumalla.
Kim Hirschovits on kaukana viime kevään tasostaan. (AOP)
Mikä on ollut alkukaudella Liigassa parasta?
EK: Mielestäni tuomarit ovat onnistuneet tällä kaudella erinomaisesti. Syksyllä on nähty useita kovia puhtaita taklauksia, missä vastaanottavaa pelaajaa on valitettavasti sattunut. Aiempina kausina näistä sai lähes automaattisesti ulosajon, mutta tällä kaudella ei. Tuomareiden linjat ovat pysyneet myös hyvin selkeinä illasta toiseen eikä joiltakin kausilta tuttua aaltoilua ole nähty.
TR: Nykypäivänä Liigan paras anti on sen tasaisuus. Esimerkiksi viimeisenä oleva HPK voi nousta parilla voitolla lähelle suoraa pudotuspelipaikkaa. Tasoerot ovat pienet ja huonokin joukkue voi voittaa hyvän joukkueen milloin vain. Ajattelin Liigan tason laskevan kokoajan joukkuemäärän kasvun myötä, mutta laatupelaajia riittää jokaiseen porukkaan eikä taso ole liiemmin kärsinyt.
Kansikuva: All Over Press