Turun Palloseura tunnettiin mahtiseurana, joka taisteli joka vuosi Kanada-maljasta, mutta ajat ovat muuttuneet ja kultavuodet ovat vain muisto menneisyydestä.
Vuosina 1988-2001 TPS oli 11 kertaa SM-liigafinaaleissa ja voitti kahdeksan Suomen mestaruutta. Vuoden 2001 mestaruuden jälkeen turkulaiset on nähty kahdesti finaaleissa ja kerran voittaneen Kanada-maljan. Unelmakevät 2010 päättyi mestaruusjuhliin, mikä antoi seurajohdolle, pelaajille ja faneille uskotella, että kaikki olisi hyvin – Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ollut, sillä pitkällä aikavälillä katsottuna TPS oli alisuorittanut jo pitkään. Nyt alisuorittaminen on vain saanut uuden käsitteen.
Viimeisimmän mestaruuden jälkeen TPS on jäänyt kolme kertaa sarjataulukossa sijalle 13 ja selviytynyt kerran pudotuspeleihin – Silloinkin turkulaiset olivat viimeinen joukkue, joka ylsi pudotuspeleihin. Tällä hetkellä Palloseuraa majailee sarjataulukossa sijalla 13 – Ei voi olla sattumaa, että TPS on tätä menoa jäämässä neljättä kertaa viiden vuoden sisään runkosarjan toiseksi viimeiseksi. Tai oikeastaan TPS jää tätä menoa tällä kaudella koko sarjan viimeiseksi, sillä TPS:n otteet ovat oikeastaan laskusuunnassa ja Vaasan Sportkin pelaa tällä hetkellä paremmin.
Tämä piti olla se kausi, kun turkulaiset palaavat Liigan kärkikastiin: joukkueen runko näytti vakuuttavalta ja hype Palloseuran ympärillä oli aivan erilaista. Päävalmentajana toimi Kai Suikkanen, puolustuksen tukipilareina häärivät Steven Seigo, Simon Gysbers, Markus Seikola, Petteri Nummelin ja Jakub Nakladal sekä hyökkäyksen rakensivat Ryan Lasch, Radek Smolenak, Niclas Lucenius, Tero Koskiranta, Matias Sointu ja Lauri Tukonen – Eikö kuulostakin mestarikandidaatilta?
Joukkue olikin alkukaudesta kohtalaisen hyvä ja varsinkin kotipelit sujuivat turkulaisilta hienosti: ensimmäiset 10 kotiottelua toivat TPS:lle kahdeksan voittoa, mikä teki Palloseurasta Liigan yhden kovimmista kotijoukkueista.
Petteri Nummelinin ilme kertoo kaiken oleellisen TPS:n kaudesta. (AOP)
Valmentajafarssi
– Meillä oli helvetin kova joukkue ja väitän, että tuolla nipulla olisimme menneet mitaleille keväällä, Suikkanen kommentoi potkujensa jälkeen Ilta-Sanomille.
– Väitän, että olimme menossa eteenpäin. Joukkue oli minun silmääni sitoutunut ja valmis taistelemaan voitoista. Totta kai vieraspelaamisemme oli aivan hirveää, mutta kyllä senkin eteen tehtiin hommia, että suunta kääntyisi, jatkoi Suikkanen.
Missähän TPS menisi tällä hetkellä, jos Suikkanen olisi jäänyt seuran remmiin eikä tullut korvatuksi valmentajalla, joka toimi ensimmäistä vuottaan päävalmentajana ilman minkäänlaista valmennuskokemusta ammattilaispeleistä? Miika Elomo on antanut farssille kasvot, mutta Elomo ei ollut se henkilö, joka potki Suikkasen tai se, joka tarjosi keltanokkakoutsille lappua edustukseen. Elomon ei kuuluisi valmentaa Liigassa – Sen ovat kaikki huomanneet, mutta syyttävät sormet voi osoittaa Palloseuran sikariportaaseen, jossa on tehty idioottimaisia ratkaisuja kerta toisensa jälkeen.
Elomoa käy hieman sääliksikin, sillä tämä episodi saattaa jättää pitkäaikaisen leiman miehen CV:seen. Elomo olisi voinut aloitella päävalmentajauraansa junioreissa, siirtyä sieltä Mestikseen tai Liiga-joukkueen apuvalmentajaksi. Kokemuksen kautta miehestä voi vieläkin tulla hyvätasoinen koutsi, mutta tämä kausi jätti silti jälkensä.
Tällaisella farssilla on monesti pitkät seuraukset: seura menettää fanejaan, uusia faneja ei tule, pelaajien sekä valmentajien kiinnostus TPS:ää kohtaan hiipuu, talous ajautuu retuperälle ja seura on lopulta täysin pohjalla. Juuri nyt TPS:n tulevaisuus näyttää niin synkältä, että paluuta ei ole, mikä ei ole tietenkään totta – Siltä se vain näyttää.
Palloseuran kausi on jo menetetty, joten katseet pitäisi kääntää ensi kauteen. Tyhjennysmyynti on jo alkamaisillaan, mikä on hyvin ristiriitaista – Toisaalta se on perseennäyttö fanien suuntaan, mutta onko TPS:llä edes enää faneja? Tyhjennysmyynti olisi toisaalta ensi kautta ajatellen loistava juttu, sillä pystyttäisiin paikkaamaan suuria taloustappioita, joita tämä kausi tuottaa.
Turkuun on enää turha hankkia uusia pelaajia, mutta valmennuksen suhteen kannattaisi toimia – Elomosta ei ole tulevaisuuden TPS-valmentajaksi, joten tilalle pitäisi heti etsiä sitoutunut ammattivalmentaja, joka aloittaisi Turussa uuden projektin. Vapaana olisivat muun muassa Karri Kivi, Hannu Aravirta, Ari-Pekka Selin ja Jarno Pikkarainen. Kuka tahansa heistä voisi kääntää tämän uppoavan laivan ja tehdä siitä menestyvän sota-aluksen.
Tällä hetkellä turkulaisten pelissä ei ole päätä eikä häntää – Joukkue ei saa luotua maalintekopaikkoja, puolustuksessa ollaan totaalisen hukassa eikä hyökkäyksiin lähtökään onnistu kuin joka kolmas kerta. Kaikki pelin perusosat ovat pahasti hukassa, minkä vuoksi menestystä ei voikaan odottaa.
TPS:n johtoporras tuskin kokee jatkossa isoja muutoksia ja sen kanssa kaikkien täytyy elää, mutta kaikki muut asiat voisivat olla kunnossa. TPS:n juniorituotanto on laadukasta, Turkuun naarataan vuosittain kovan luokan pelimiehiä ja yhteistyökumppaneita on löytynyt hyvin, joten oikealla valmentajalla Palloseura voitaisiin saada uuteen nousuun. Johdon on annettava työrauha joukkueelle ja ennen kaikkea valmennukselle, jotta homma alkaisi toimimaan. Suikkanen olisi varmasti vienyt TPS:n pudotuspeleihin tällä kaudella, mikäli hän olisi saanut jatkaa joukkueen perämisessä.
TPS:n skouttausosasto (palkkalistoilla kolme NHL-skouttia) on tänä päivänä erittäin laadukas ja jatkossa joukkueenrakennus onkin varmasti hyvällä mallilla, mutta ”miikaelomoilla” mestaruuksia ei voiteta. Tänä päivänä Liiga-kiekko on niin organisoitua, että valmennuksen rooli on ehkäpä suurempi kuin missään muualla tässä maailmassa, ja tämä pitäisi Turussakin tajuta.