Vaikka voisi kuvitella, että koko taklauskohu olisi kupattu kuivaksi, niin näin ei suinkaan ole. Oma näkökulmani suorastaa kiljuu tulla huomatuksi kaiken turhanpäiväisen jeesustelun ikeen alta. Minä en voi sietää näkökulmaa, jonka mukaan kontaktilajissa olisi syytä välttää kontakteja. Omasta mielestäni jääkiekossa on nimenomaan kyse kontakteista ja fyysisyydestä. Jos haluaisin seurata kliinistä mailataituruutta minimaalisilla kontakteilla, niin valitsisin salibandyn enkä jääkiekkoa.
Kritiikin kärkeni kohdistuu ennen kaikkea Matti Lambergille annettuun totaalisen naurettavaan 13 ottelun pelikieltoon, joka ei millään muotoa vastaa itse teon vakavuutta. Kyllä, päähänhän se osui, mutta lieventäviä seikkoja on mielestäni runsaasti. Ensinnäkin Jukurien Valtteri Hietasen (kansikuvassa) luulisi osaavan odottaa kontaktia hänen luistellessaan paineen alla oman maalinsa taakse saatuaan kiekon kesken Ässä-pyörityksen. Kuitenkin Hietanen pelaa tilanteessa pää alhaalla, eikä tunnu olevan millään muotoa tietoinen, että häneen kohdistuu uhkaa muualta. Osasyynä tähän on tietenkin sillä, että Lamberg tulee kolmantena tilanteeseen, eli taklaus tulee puun takaa.
Taklaus on teknisesti puhdas. Lambergin kädet pysyvät alhaalla ja luistimet jäässä. Mielestäni vauhtiakaan ei ole liiaksi. Ainoa tuomittava asia on se, että taklaus osuu Hietasta päähän. Tästä seurauksena tuleva ulosajo onkin mielestäni täysin oikein tuomittu. Olisin saattanut jopa hyväksyä muutaman ottelun pelikiellon, mutta 13 matsia on tuomiona täysin ylimitoitettu ja siten naurettava. Etenkin siksi, koska myös Valtteri Hietasen toiminnassa oli parantamisen varaa. Tätä ei todellakaan pidä käsittää väärin. En todellakaan halua, että kukaan loukkaantuu vakavasti kaukalossa, mutta korostan, että taklaustilanteessa on mukana aina ainakin kaksi pelaajaa.
Koko keskustelua vaivaa taklattavan vastuun puuttuminen. Onko oikein, että Liigan nykyisen linjan mukaan taklattavalla ei ole mitään vastuuta, vaan kaikki sysätään automaattisesti taklaajan kintuille? Pahimmillaan nyt sisään ajettu linja johtaa pääalhaalla luisteluun ja viime hetken selän kääntämisiin. Lambergille annettu ennakkopäätöksen kaltainen tuomio jopa kannustaa tällaiseen toimintaan. Kuka tahansa kendojanari ymmärtää, että taklattavan huolimattomuutta kannustava kurinpitolinja johtaa vain uusiin vaarallisiin tilanteisiin. Onkin helppoa ajatella, että antamalla kovia rangaistuksia, Liiga vain huonontaa tilannetta. Pahimmillaan taklaaminen vähentyy, jos se edes on Liigassa mahdollista, koska kukaan ei sanktioiden pelossa uskalla ottaa kontaktia vastustajaan. En usko, että kukaan lajia seuraava haluaa tällaista kehitystä, vaikka median kirjoittelusta näin voisi päätellä.
Tuntuukin, että Lambergin tuomion todellinen anatomia toimii jotakuinkin seuraavalla tavalla: 2 ottelua itse taklauksesta, 1 ottelu vanhoista synneistä, 2 ottelua Tommi Kovasen kirjasta ja 8 ottelua mediajeesustelusta. Kahvit purskahtivat nenästäni naurun remakan saattelemana, kun luin kurinpitotoimikunnan selittelyä, ettei median annettu vaikuttaa Lambergin tuomioon, koska se olisi ollut vaarallista. Ymmärrän, että jääkiekkoa halutaan tehdä salonkikelpoiseksi, mutta se ei saa tapahtua pelin fundamenttien vastaisesti. Jääkiekkoon kuuluu kovatkin kontaktit eikä fyysisyyttä saa kokonaan unohtaa.
Toiveeni kurinpitoryhmälle onkin: Älkää tuhotko jääkiekkoa. Laji on kiihkeän intensiteetin ja kontaktien takia erityisasemassa omassa sydämessäni. Ylireagoimalla ja ennen kaikkea ylikuuntelemalla mediakohua teette vain hallaa pelaajien turvallisuudelle. Päähän kohdistuvat taklaukset eivät poistu pelistä vain antamalla ylikovia tuomioita taklaajille, vaan isossa osassa tulisi olla junnujen opettaminen ottamaan vastaan taklauksia.
Kuva: Matti Raivio / All Over Press