Maitten sarjajärjestelmät ovat urheilussa pääroolissa pelaajatuotannon kannalta, minkä vuoksi sarjasysteemejä pyritään kokoajan muokkaamaan isolla kädellä. Suomalaiskiekon sarjajärjestelmä on vajonnut alaspäin, mitä voidaan pitää yhtenä syypäänä suomalaisten NHL-pelaajien määrään.
Sanotaan heti alkuun, että suomalainen juniorikiekkoilu voi selvästi paremmin – vuosittain esiin nousee todella kovia yksilöitä ja kesästä 2010 lähtien NHL:n varaustilaisuudessa on aina huudettu ensimmäisellä kierroksella vähintäänkin yksi suomalaislahjakkuus.
Ongelma nouseekin esiin, kun katsotaan koko kuvaa – jokaiseen ikäluokkaan mahtuu muutama kovakin pelimies, mutta heidän jälkeensä taso laskee radikaalisti, mikä on heijastunut muun muassa juniorimaajoukkueiden otteissa. Reilun vuoden takainen nuorten maailmanmestaruus oli poikkeus ja silloinkin Suomen joukkueesta oli helppo huomata puutteet.
Venäjä, Kanada, Ruotsi ja Yhdysvallat tuottavat tässä maailmassa eniten tasokkaita kiekkoilijoita, ja suomalaispelaajia täytyykin vertailla näiden maiden pelaajiin. Suomalaiset ovat kokonaisuudessaan jäljessä maalinteossa, laukaisemisessa, luistelussa, kiekonkäsittelyssä ja ylipäänsä voittamisessa.
Suomi tulee aina olemaan se joukkue, joka pärjää taistelullaan ja pelitaktiikallaan. Suomi tuottaa myös asukaslukuunsa nähden valtavasti huipputason kiekkoilijoita, mutta silti tästä pienestä maasta löytyisi enemmän – Suomen koko potentiaalia ei ole revitty viime vuosina irti ja sen eteen pitäisi alkaa tehdä töitä. Yksi suurimmista peliliikkeistä voisi olla niinkin utopistinen haave kuin Liigan liittyminen Jääkiekkoliittoon. Tämän avulla voitaisiin tehdä aivan uudenlainen sarjasysteemi suomalaiskiekkoiluun, mikä toisi varmasti pitkässä juoksussa tulosta niin yksilö- kuin joukkuetasollakin.
Miesten sarjat
Nykyinen Liiga-Mestis-kuvio on tietenkin aiheestakin parjattu, mutta jotain hyvää siitäkin löytyy: nuoret pelaajat pääsevät yhä helpommin pääsarjatasolle ja pelaamaan isoja minuutteja, mutta tilanne ei kuitenkaan saisi olla tällainen. Liigasta on kasvamassa 16 joukkueen sarja, mikä laskee kokonaistasoa entisestään. Miksi Suomen kokoisessa maassa pitäisi olla näin iso pääsarja? Sveitsi ja Ruotsi ovat asukasluvultaan Suomea suurempia ja heidän pääsarjansa ovat 12 joukkueen kokoisia. Näin ollen myös molempien maiden toiseksi korkein sarjataso on erittäin laadukas, koska laadukkaita joukkueita riittää myös paikallisiin ”mestiksiin”. Näiden sarjojen laadukkuus perustuu myös yhteen maagiseen sanaan: nousumahdollisuus.
Suljettu Liiga ei palvele muuta kuin herrojen lompakoita – tämä ei saisi olla lähtökohtana, kun mietitään sarjajärjestelmiä. Avoimet sarjat ovat kaiken a ja o, mutta karsintapelitkin täytyy järjestää oikein. Kun Liiga on lähitulevaisuudessa 16 joukkueen sarja, on turha järjestää karsintamatseja Liiga-jumbon ja Mestis-mestarin välillä, sillä tasoerot ovat liian suuret.
Oikea ratkaisu olisikin ottaa muista maista mallia – miksi esimerkiksi Norjan ja Englannin pääsarjoissa pelaa kymmenen joukkuetta? Laadun takia tienkin – maassa maan tavalla. Suomen kokoisessa maassa voisi hyvin olla 12 joukkueen pääsarja, minkä vuoksi Liigan taso nousisi huomattavasti. Mestiksessä voisi pelata kymmenen joukkuetta ja näiden sarjojen välillä voisi keväisin järjestää isot karsintapippalot. Esimerkiksi länsinaapurimme Kvalserien voisi toimia Suomessakin, jos Mestiksen ja Liigan tasoeroa kavennettaisiin tähän malliin. Liigan kaksi huonointa ja Mestiksen neljä parasta järjestäisivät kaksinkertaisen karsintasarjan (10 peliä jokaiselle) ja sen sarjan kaksi parasta pelaisivat seuraavalla kaudella Liigassa.
Miten tämä sitten hyödyttäisi suomalaista pelaajatuotantoa? Ensinnäkin Liiga-joukkueet joutuisivat yhä kovemmin panostamaan joukkueisiinsa eikä kevään tullessa voisi myydä huippupelaajiaan muualle. Parempi taso houkuttaa parempia pelaajia ja näin myös nuoret pelaajat pääsisivät yhä kovempiin peleihin. Esimerkiksi TPS:n suurlupaus Mikko Rantanen saisi pelata kovia otteluita kevääseen asti panoksen kera eikä tyytyä läpsyttelemään nykyisellä meiningillä Palloseuran riveissä. Nykyajan Liigasta puhutaan kasvattajasarjana, mutta todellisuudessa Liiga ei kasvata tällä hetkellä juuri yhtään NHL-pelaajaksi – vain isoimpiin eurooppalaisarjoihin.
Uudenlainen Mestis nousisi aivan uuteen kukoistukseen tällaisen karsintasarjan myötä – isot mahdollisuudet toisivat ison panoksen. Sarjan kiinnostus olisi aivan eri tasolla kuin nyt, mikä toisi joukkueille rahaa. Mestis-seurat panostaisivat joka vuosi joukkueeseensa reilusti enemmän ja sarjan taso kasvaisisi huomattavasti. Kovempi Mestis toimisi myös nuorille pelaajille loistavana kasvu-alustana.
Mestis ei olisi enää pelkkä farmisarja vaan vakavasti otettava ammattilaisnäyttämö, jossa kaikilla on panosta. Tällä hetkellä Mestis on suosittu vain paikkakunnilla, joissa sitä pelataan. Nousumahdollisuudet ja parempi taso keräisi kiinnostusta ympäri Suomen. Mediahuomio ja TV-sopimus olisivat taattuja, mikä luonnollisesti palvelisi Mestis-seuroja isolla kädellä. Näin Suomeenkin voitaisiin saada kaksi urheilullisesti pätevää kiekkosarjaa, mikä näkyisi vuosien saatossa Suomen pelaajatuotannossa.
Hypoteettisesti ajatellen sarjat voisivat näyttää tältä:
Liiga
- Kärpät
- Tappara
- HIFK
- JYP
- KalPa
- Lukko
- Ässät
- SaiPa
- HPK
- Pelicans
- Ilves
- Blues
Mestis
- TPS
- Sport
- KooKoo
- Jukurit
- TUTO
- Hokki
- SaPKo
- Jokipojat*
- Roki*
- FPS*
*Pelaa toistaiseksi Suomi-Sarjassa, mutta kykyä nousta tulevaisuudessa taloudellisesti sekä urheilullisesti menestyväksi seuraksi
Jotta sarjat toimisivat, tarvitaan vielä yksi muutos: pelien määrät laskuun. Useasta suusta kuultua: jääkiekkoa tulee joka tuutista. Se on totta ja se on ikävä kyllä näkynyt myös Liigan katsojamäärissä. CHL toi ottelukalenteriin lisää otteluita, minkä vuoksi Liigan ottelumäärä voisi olla nykyisen 60 ottelun sijaan 52 ottelua. Uudessa sarjassa pelaisi 12 joukkuetta, joten kauden aikana voitaisiin pelata nelinkertainen sarja (4×11=44) ja siihen päälle neljä back-to-back-viikonloppua, jotka ovat osoittautuneet loistaviksi yleisömagneeteiksi. Ja tärkeintä on miettiä pelipäiviä – ottelut pitäisi keskittää viikonlopuille.
Mestiksen pelimäärää on pudotettava myös isolla lapasella. Nykyinen 56 kierrosta on liikaa, sillä Mestis on kuitenkin puoliammattilaissarja. Uusitun Mestiksen ottelumäärä voisi hyvinkin olla 44 – nelinkertainen sarja ja neljä back-to-back-viikonloppua (4×9=36 + 4×2=8). Mestikseen olisi helpompi ensinnäkin saada kokeneita pelaajia, kun aikaa jäisi perheellekin sekä yleisö löytäisi yhä paremmin lehtereille.
Juniorisarjat
Miesten sarjojen uusi sarjasysteemi näkyisi saman tien myös juniorisarjoissa, sillä nuoret pelaajat eivät pääsisi yhtä helposti miesten sarjoihin. Liiga-joukkueiden taso kasvaisi selvästi eikä nuorille pelaajille löytyisi yksinkertaisesti pelipaikkaa. Mestiskin olisi kovempi sarja eikä farmityötä enää nähtäisi samoissa määrin, mitä nyt on nähty. Näin ollen nuoret lupaukset saisivat kovatasoisia otteluita A-junioreissa, mikä on kieltämättä tällä hetkellä ongelma Suomessa.
A-nuorten SM-liigan taso on heikko ja useat lupaukset pääsevät siellä liian helpolla – ASM-liiga ei valmista pelaajia tarpeeksi miesten peleihin ja hyppy esimerkiksi pääsarjatasolle on erittäin iso.
Juniorisarjojen tasonkasvu olisi lottovoitto, mutta se ei ole ainut tarpeellinen muutos. A-nuorten SM-liiga on tällä hetkellä 16 joukkueen kokoinen sarja, joten on taas syytä miettiä, miksi operoida näin suurella sarjalla? Jos junioreissakin SM-sarjat olisivat esimerkiksi 12 joukkueen sarjoja, olisi taso jälleen kerran parempi.
Juniorien ottelumäärät voisivat olla myös isompia, sillä nuoret oppivat pelaamaan pelaamalla ja heillä on aikaa sekä virtaa porskuttaa kauden aikana useampia otteluita. Kanadan pääjuniorisarjoissa pelataan runkosarjassa lähes 70 ottelua ja pudotuspelit päälle, mikä ei olisi Suomessakaan huono ratkaisu – A-nuorissa ei tarvitsisi pelata aivan yhtä monta ottelua kuin Kanadassa, mutta nykyinen 48 ottelua on ehkä jopa liian vähän.
Juniorien ei tarvitse taistella katsojista, joten pelejä voi hyvinkin suunnitelemalla järjestää pitkin viikkoa. Urheilulukiot mahdollistavat koulun ja jääkiekon yhdistämisen loistavasti, joten ottelumäärän kasvattamiselle ei pitäisi olla suuria esteitä. Kun A-nuorten SM-liigan taso kasvaa, vaikuttaa se myös automaattisesti B-nuorten SM-sarjan tasoon, mikä puolestaan vaikuttaa C-nuorten SM-sarjan tasoon ja niin edelleen.
Viisaalla sarjasuunnittelulla Suomeen voitaisiin saada todella kovia miesten sekä juniorien sarjoja, mikä vaikuttaisi automaattisesti Suomen pelaajatuotantoon.