Vanhan sanonnan mukaan pudotuspelit ovat veteraanien aikaa. Tässä vaiheessa kautta kokemus jyrää ohi nuoruuden innon ja taidonkin. Ei ole yllätys, että vuosi toisensa jälkeen finaalisarjojen parhaiksi valitaan kokeneita liigajyriä, joilla on pitkä kokemus pudotuspelitaistoista. Sama pätee myös valmentajiin. NHL ei tunnetusti ole nuorten valmentajien temmellyskenttä ja tämä korostuu pudotuspeleissä. Kokemus puhuu.
Kokeneita valmennustiimejä
Tämän kevään konferenssifinaalit tarjosivat penkin takana loistavan kattauksen kokemusta. Jokaisen penkin takaa löytyi vähintään yksi Stanley Cup -voittaja käskyttämässä. Osassa kyse oli pitkästä valmennustiimien yhteistyöstä, osassa tuttujen menestyjien kiinnostuksesta tehdä yhteistyötä. Kaikilla oli kuitenkin yhteinen tekijä: Voittaminen.
Lännessä yhtälö oli varsin perinteinen. Mestarivalmentajilla oli tutut ja kokeneet tiiminsä tukenaan. Yhteisiä kausia ja voittoja oli haettu jopa useilta eri vuosikymmeniltä. Nashvillen Peter Lavioletten valmennustiimissä löytyy sama apuvalmentaja jo kaudelta 2006 jolloin mestaruusmaljaa nosteltiin Carolinassa. Laviolette ja aisapari Kevin McCarthy ovat kulkeneet yhdessä jo yli vuosikymmenen. Kolmessa eri organisaatiossa. Saavuttaen tulosta lähes vuodesta toiseen. Sama tilanne löytyi myös Anaheimista. Päävalmentaja Randy Carlyle pelasi jo 1980-luvulla yhdessä apuvalmentaja Paul MacLeanin kanssa Winnipegissä. Molemmat ovat kokeita NHL valmentajia ja kun MacLean tarvitsi uuden työnantajan Ottawan jälkeen, oli homma selvä.
Idässä löytyy hieman erikoisemmat valmennustiimit. Mike Sullivan on valinnut joukkoihinsa tuttuja nimiä kaikille NHL faneille. Entinen huippuhyökkääjä Rick Tocchet on lyhyessä ajassa saavuttanut jo maineikkaan valmentajauran. Vanhat pelikaverit Phoenixista kohtasivat jälleen Pittsburghin penkin takana. Tätä ennen molemmat olivat keränneet kokemusta legendojen kuten Barry Melrosen ja John Tortorellan alaisuudessa. Tähän cocktailiin lisättiin vielä yli kymmenen NHL kauden valmentaja veteraani Jacques Martin, jolla on vyöllään myös parhaalle valmentajalle annettava Jack Adams-palkinto. Mike Sullivan sai siis heti kättelyssä erittäin vahvaa taustatukea kokeelta valmennustiimiltään, kun hän ensimmäisellä kaudellaan nosti Stanley cupin kohti kattoa. Samaan aikaa Ottawassa kättä löivät yhteen kaksi erittäin kovaa kiekkomiestä. Tampassa NHL maailmaa 1-3-1 trapillaan järkyttänyt Guy Boucher sai aisaparikseen Stanley cup -voittaja Mark Crawfordin. Idässä löytyy siis penkin takaa kaksi apuvalmentajaa, joilta löytyy arvostettu Jack Adams -palkinto 1990-luvulta. Boucher haki avukseen vielä Hamiltonista ja Tampasta tutun Martin Raymondin. Puolustuksestaan tunnettu Boucher rakenteli siis heti alusta joukkueensa pelillistä pohjaa tutun tiimin avulla. Sveitsissä viime vuodet valmentaneet Boucher ja Crawford toivat myös eurooppalaisia vaikutteita mukanaan Ottawaan.
Kokemus puhuu
NHL:n konferenssifinaaleja valmennettiin yli 67 päävalmentajakauden, kolmen Jack Adams -palkinnon ja usean Stanley Cupin kokemuksella. Päävalmentajilla on playoff otteluita yhteensä satoja ja koko valmennustiimeillä moninkertainen määrä. Kokemus jyllää siis. Mutta miksi näin on? Onko pudotuspelien olemus niin erilainen runkosarjaan verrattuna? NHL:ssä on totuttu pelaamaan tiuhaan tahtiin ja matkustamaan päivästä toiseen. Pelit ovat runkosarjassakin usein loppuunmyytyjä ja paineensietokykyä voi testata pelaamalla Montrealissa tai Torontossa vierasjoukkueena.
NHL on sarjana hyvin konservatiivinen. Samat valmentajat kiertävät ympyrää vuosi toisensa jälkeen. Ei ole siis sattumaa, että kokeneetkin päävalmentajat lyövät hynttyyt yhteen menestyksen toivossa. NHL:n pudotuspelien apajille ei tule kovinkaan montaa uutta kokeilijaa vuosittain. Pudotuspeleissä toimiminen ja valmentaminen on siis pienen piirin juttu. Pelaajatausta tai alasarjojen menestys saattavat auttaa, mutta kuten jo Bruce Boudreaun tapauksessa tiedetään, alasarjamenestys ei aina takaa NHL:ssä menestystä edes hyvällä joukkueella. Erilaiset mallit ja tavat toimia sekä kokemus menestyksestä luovat pohjan mennä pitkälle kevääseen. Tässä pileekin syy miksi jälleen kerran pudotuspelit ovat olleet kokeneiden valmentajien temmellyskenttää tänäkin vuonna.
Kansikuva: AOP/EPA/Michael Reynolds