Nyt se alkaa! Hyppää maailman parhaan kiekkosarjan mukaan Viaplayn kyydissä.Boston Bruins
Bruins ei ole viimeiseen kolmeen vuoteen pystynyt vakuuttamaan, vaikka sillä olisi melko hyvät palikat käytettävissään. Viime kaudella joukkue sentään kömpi pudotuspeleihin, mutta tuolloinkin noutaja tuli saman tien. Bostonilla on paperilla kelpo ryhmällä liikenteessä, mutta saako päävalmentaja Bruce Cassidy kaivettua parasta osaamista esiin?
Bostonilla on edelleen vanhat tutut johtohahmot, kuten Tuukka Rask, Zdeno Chara, Patrice Bergeron, David Krejci ja Brad Marchand. Kaikki kovan luokan pelimiehiä. Nuoremmista etenkin David Pastrnak ja Torey Krug tuovat panoksellaan hirmuisen määrän taitoa ja tehoja Bruins-nippuun. Vielä kun on Frank Vatranoa ja Ryan Spooneria, niin kovin huonoksi ryhmäksi bostonialaisia ei voi haukkua.
Bruins on vahvistunut kesän aikana, vaikka mitään nimimiehiä ei kaupunkiin saapunutkaan. Paul Postma on kelvollinen lisä alakertaan, mutta eniten kannattaa seurata Charlie McAvoyta, joka tosin liittyi Bruinsiin mukaan jo viime keväänä päätettyään yliopistouransa. McAvoy on huippulahjakas puolustaja, joka voi nousta hierarkiassa Bruinsin kärkipakkien joukkoon jo tällä kaudella. Lisäksi hyökkääjä Anders Bjork vahvistaa Bostonia, vaikka häneltä ei löydy tililtä vielä otteluakaan ammattilaiskentillä. Sen verran kovasta lupauksesta on kuitenkin kyse.
Tuukka Raskin lisäksi Bruins-organisaatiossa ei pelaa muita suomalaisia.
Buffalo Sabres
Sabres pelasi pudotuspeleissä viimeksi keväällä 2011, ja tuo putki saanee jatkoa tällä kaudella, sillä Buffalossa tuskin pelataan vieläkään pudotuspelejä. Organisaatiossa on pyritty tekemään muutoksia valmennusta myöten, mutta Phil Housleyn projekti on vasta aluillaan, eikä tulosta voi heti odottaa.
Sabresissa on loistavia nuoria lahjakkuuksia, joiden avulla seura voi olla tulevaisuudessa isokin tekijä. Tällä hetkellä suurimmat kysymysmerkit painottuvat alakertaan, joka on viime vuosina vuotanut liikaa. Robin Lehner-Chad Johnson-maalivahtikaksikko ei vakuuta, ja se on ennakkoon Buffalon yksi isoimmista ongelmista. Puolustus lepää Rasmus Ristolaisen harteilla. Hän on seuran luottoratsu niin omassa päässä kuin hyökkäyksessäkin, mutta turkulaisen jälkeen taso tippuu nopeasti. Mainittakoon, että Sabresin pakisto on kuitenkin tänä vuonna potentiaalisempi kuin aiemmin: Nathan Beaulieu, 28, tuli Montrealista, Marco Scandella, 27, Minnesotasta ja Viktor Antipin, 24, KHL:stä. Scandella on perusvarma suoriutuja, Antipinissa on paljon potentiaalia ja Beaulieu on jo nyt hyvän tason pelimies, mutta ei ole vielä näyttänyt parastaan NHL:ssä.
Hyökkäyspäässäkin riittää yllätyspotentiaalia. Jack Eichel on hyökkäyksen ”rasmusristolainen”, ja häneltä voi odottaa jopa hyppyä uudelle tasolle. Se tietäisi Sabresille paljon iloa, sillä Eichel on jo nyt piste per peli -tahdin pelaaja. Eichelin tulitueksi on tarjolla Evander Kanea, Sam Reinhartia ja Ryan O’Reillyä, Matt Moulsonia, Jason Pominvilleä ja Kyle Okposoa, joissa kaikissa piilee enemmän tai vähemmän pelimiehen vikaa. Sabres-hyökkäyksessä on kuitenkin myös jättimäinen floppiriski, sillä Eichelin lisäksi pomminvarmaksi onnistujaksi voi laskea vain O’Reillyn.
Organisaation ainut suomalaispelaaja Rasmus Ristolainen pelaa jälleen isoja minuutteja ja tekee taatusti loistavan pistemäärän. Sääli vain, ettei ”Rasse” taida vieläkään päästä kokeilemaan taitojaan tosipeleissä, sillä Sabresin pudotuspeliunelma on hyvin kaukainen.
Detroit Red Wings
Red Wingsin organisaatio on painunut alaspäin kovaa kyytiä, ja viime kaudella joukkue jäikin ensimmäistä kertaa pudotuspelien ulkopuolelle sitten kevään 1990. Uusiutumisprosessi ei ole onnistunut samalla tavalla kuin aikaisemmin, ja se on johtanut siihen, että suuri ja mahtava Red Wings on tänä päivänä NHL:n pohjasakkaa.
Joukkueessa on edelleen joitain vanhoja menestysvuosien sotaratsuja, kuten Henrik Zetterberg ja Niklas Kronwall, muta tämän kaksikon varaan ei voi laskea enää tulevaisuutta. Zetterberg on toki edelleen mahtava pelaaja, mutta ikä alkaa kohta painaa, ja mies ei enää pitkään NHL:ssä pelaa. ”Zetan” takaa tukea antavat muun muassa Gustav Nyquist, Frans Nielsen ja Tomas Tatar, mutta kärki on hyvin ohkainen. Detroitilla ei ollut varaa kovin isoihin hankintoihin, joten katseet kääntyvät nuorisoon: etenkin Anthony Manthalta ja Dylan Larkinilta toivoittaisiin isoa hyppyä, jotta heille voisi antaa isot saappaat. Detroitin palkkakatto-ongelmista kertoo paljon se, että Andreas Athanasioulle ei ole vieläkään syntynyt diiliä.
Red Wingsin hyökkäys operoi kapealla materiaalilla, mutta niin operoi puolustuskin. Niklas Kronwall on kaukana huippuvuosistaan, kuten on Mike Greenkin. Danny DeKeyserin ura ei lähtenyt siihen lentoon, mitä odotettiin, eikä Red Wings ole pystynyt kouluttamaan varauksistaan johtavia puolustajia. Trevor Daley saapui kesällä Detroitiin, mutta hän ei ole ratkaisu ongelmaan. Lisäksi maalivahdit Jimmy Howard ja Petr Mrazek eivät varsinaisesti muuta asiaa paremmaksi.
Detroitin ainut suomalaispelaaja on Vili Saarijärvi, jonka kausi kulunee kokonaan AHL:ssä.
Florida Panthers
Sasha Barkov ei saa enää rinnalleen Jaromir Jagria, mutta se tuskin suomalaisnuorukaisen vauhtia hidastaa. Kuva: Ralph Freso/Getty Images
Florida teki vakuuttavaa nousua, mutta viime kaudella joukkue sekoili totaalisesti. Divisioonavoitto vaihtui kuudenteen sijaan, minkä myötä Panthers jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Päävalmentaja Bob Boughner on vielä kysymysmerkki, ja todennäköisintä onkin, että projekti ei tuota heti tulosta. Panthers on täynnä nuoria huippulupauksia, joten pitkällä aikavälillä Panthersista voi nousta divisioonan kärkijoukkue, mutta sen aika ei ole vielä.
Floridasta lähti kokemusta ja taitoa Jussi Jokisen ja Jaromir Jagrin mukana sekä lisää taitoa, kun Jonathan Marchessault ja Reilly Smith lähtivät Vegasiin laajennusdraftissa. Uusina niminä mukaan hyppäsi muun muassa Jevgeni Dadonov, KHL-tähti Pietarista. Hän onkin todellinen villi kortti, ja parhaimmillaan hyökkääjä tulee iskemään kovat tehot heti kättelyssä. Myös kokeneen Radim Vrbatan tulo lievittää tuskaa, jota etenkin Jagrin ja Marchessaultin lähtö toi. Katseet kääntyvät kuitenkin Alexander Barkoviin, Jonathan Huberdeauhun ja Vincent Trocheckiin. Tällä kertaa Barkovilla ja Huberdeaulla ei ole varaa loukkaantua, sillä muuten Floridan kaudesta tulee floppi, kuten viime kaudellakin. Tämä nuori kaksikko pystyy tekemään panttereista yllättäjäjoukkueen, mutta miten kaksikko reagoi isäpappa Jagrin lähtöön?
Pakistosta lähti Jason Demers, mutta taitoa ja kovuutta löytyy kuitenkin jonkin verran. Keith Yandle pystyy hyviin pistelukemiin, ja Aaron Ekbladilla on kaikki mahdollisuudet nousta NHL-puolustajien eliittiin, mutta löytyisikö heidän takaa vastuunkantajia? Mikäli Panthers haluaa yllättää, täytyy mittavan nuoriso-osaston ottaa suuria kehitysaskeleita.
Panthersissa pelaa Barkovin lisäksi Henrik Haapala, Juho Lammikko ja Harri Säteri, jotka kuitenkin aloittavat kautensa AHL:ssä. Sebastian Repo lähti puolestaan vielä vuodeksi Tapparaan.
Montreal Canadiens
Montreal on viime vuosina yltänyt hyvällä prosentilla pudotuspeleihin, mutta Stanley Cup -finaalit eivät ole kutsuneet sitten mestaruuskevään 1993. Viime kaudella Habs voitti divisioonansa, mutta lähti lauluun pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Montrealissa on mielenkiintoinen nippu, joka pystyy parhaana päivänä taistelemaan sarjan kärkisijoista. Suurin kiitos siitä kuuluu maalivahti Carey Pricelle, joka pystyy yksinään kääntämään otteluita Canadiensin hyväksi. Pricea myös auttaa se, että hänen edessään pelaa melko jykevä puolustus, jota johtaa Shea Weber. Täksi kaudeksi pakistoon liittyvät Karl Alzner ja Mark Streit, mutta esimerkiksi Andrei Markov päätti palata Venäjälle. Kokonaisuudessaan Canadiensin alakerrassa on kuitenkin tarpeeksi taitoa, kovuutta ja puolustusosaamista.
Hyökkäyksessä riittää leveyttä, mutta juuri tämä osasto erottaa Montrealin monista muista kärkijoukkueista. Max Pacioretty pystyy olemaan tärkeä pelaaja, ja uutena nimenä tullut Jonathan Drouin voi olla iso tekijä joukkueessa, mutta hyökkäyksen kärki on kapea. Hyviä pelaajia löytyy kosolti, kuten Brendan Gallagher, Artturi Lehkonen, Paul Byron, Philip Danault, Tomas Plekanec, Andrew Shaw ja Alex Galchenyuk, mutta liiallinen 2-3 kenttien pelaajien haaliminen ei pakosta riitä tappiin asti.
Lehkonen on Habsin ainut suomalaispelaaja, ja häneltä voidaan taas odottaa vahvoja otteita. Tulokaskausi toi peräti 18 maalia, mikä oli selvästi yli odotusten, mutta pystyykö nuori hyökkääjä pitämään samaa tahtia yllä? Toisen kauden kirous -mantra ei ole vain sananhelinää.
Ottawa Senators
Sensiä seurataan tällä kaudella mielenkiinnolla, sillä se osoitti viime kaudella olevansa valmis menestymään. Seura paineli aina konferenssifinaaleihin asti, kunnes Pittsburgh Penguis oli parempi tiputtaen kanadalaisjoukkueen. Joka tapauksessa kausi oli jättimenestys, ja nyt Ottawassa ovat odotukset korkealla.
Kaiken takana ei ole nainen, vaan Erik Karlsson, maailman ehkäpä paras puolustaja. Dominoivat otteet niin omassa päässä kuin hyökkäyspäässäkin tekevät hänestä elintärkeän pelaajan Ottawalle. Hän on alkukauden sivussa loukkaantumisen vuoksi, mutta mies pääsee hyvissä ajoin takaisin.
Sensiltä voi odottaa menestystä etenkin sen takia, ettei joukkue kokenut isoja muutoksia kesän aikana. Viime vuoden nippu on lähes kokonaan kasassa. Ottawassa ei ole liikaa kovan luokan tähtiä, mutta maalivahti Craig Anderssonin, puolustajien Karlssonin ja Dion Phaneufin sekä hyökkääjien Mike Hoffmanin, Kyle Turrisin ja Mark Stonen ympärille pystyy rakentamaan hyvän nipun. Sensin pelitaktiikka on kunnossa, ja se voi kantaa pitkälle.
Senatorsin organisaatiossa ei pelaa suomalaisia.
Tampa Bay Lightning
Lightning pelasi keväällä 2015 Stanley Cup -finaaleissa ja seuraavalla kaudella konferenssifinaaleissa. Molempina kausina joukkue menestyi myös runkosarjassa. Viime kausi oli kuitenkin iso askel taaksepäin, kun joukkue jäi yllättäen pudotuspelien ulkopuolelle. On selvää, että suurin syy taaperrukselle oli liideri Steven Stamkosin loukkaantuminen. Stamkos pelasi koko kaudella vain 17 ottelua.
Stamkos on kuitenkin nyt kunnossa, ja mikäli mies painaa runkosarjan läpi ilman isoja kolhuja, tulee Bolts olemaan jälleen divisioonansa voittajasuosikki. Tampassa on vahva joukkue ilman Stamkosiakin, mutta hän on paljon muutakin kuin vain maaleja. Hän on suunnannäyttäjä niin jäällä kuin jään ulkopuolellakin.
Boltsissa ei ole tapahtunut isoja muutoksia. Valtteri Filppula vei mukanaan vahvaa kahden suunnan tekemistä ja kokemusta, mutta Dan Girardi ja Chris Kunitz tuovat ison annoksen molempia – etenkin kokemusta – joukkueeseen. Jonathan Drouinin lähtö ei ole pahimmasta päästä, sillä hyökkäystehoja joukkueesta löytyy. Stamkosin, Kunitzin, Nikita Kucherovin, Ondrej Palatin, Tyler Johnsonin, Brayden Pointin ja Alex Killornin ympärille rakentuu vahvaakin vahvempi hyökkäyskalusto.
Pakistokin on kunnossa Victor Hedmanin, Anton Strålmanin ja Girardin johdolla. Maalissa jatkaa nuori tähti Andrei Vasilevsky.
Boltsin organisaatiossa pelaa yksi suomalainen: Jonne Tammela. Hänen pelinsä sujuvat joko AHL:n tai ECHL:n puolella.
Toronto Maple Leafs
Leo Komarovilta vaaditaan nappikautta, sillä miehen sopimus päättyy ensi kevääseen, ja mikäli miehellä on jatkopahvi mielessään, täytyy hänen parantaa otteitaan. Kuva: Claus Andersen/Getty Images
Toronto ei pelannut vuosina 2005-2012 kertaakaan pudotuspeleissä. Keväällä 2013 tosipelit kutsuivat, mutta sitten iski taas kolmen vuoden hiljaiselo. Tulevaisuus näyttää huomattavasti paremmalta joukkueen selvittyä viime kaudella playoffeihin. Joukkue on saanut varaustilaisuuksissa huippunimiä organisaatioonsa, ja juuri he ovat nostamassa Maple Leafsin takaisin vakituiseksi pudotuspelijoukkueeksi. Annettakoon kunniaa myös päävalmentaja Mike Babcockille, joka on erinomainen valmentaja nuorille pelaajille.
Toronton nykyhetki ja tulevaisuus kulminoituvat Auston Matthewsiin, joka tuli viime kaudella NHL:ään vaudilla iskien 40 maalia ja 69 tehopistettä. Nuoren tähden vauhti sen kuin vain kiihtyy, mikä kiihdyttää myös Toronton nousua. Matthewsia seuratessa myös vanhemmat pelaajat nostivat tasoaan. Heistä muun muassa Nazem Kadri ja James Van Riemsdyk iskivät yli 60 tehopistettä ja esittivät uransa parasta kiekkoa. Matthewsin lisäksi Torontosta löytyy muitakin nuoria tähtiä, kuten William Nylander ja Mitch Marner. Taitoa on kuin pienessä kylässä, mutta vieläkö Maple Leafs pystyisi nousemaan divisioonansa kärkipaikoille? Tämä kausi saattaa tulla liian nopeasti, mutta parin vuoden sisällä tilanne voi olla toinen.
Maple Leafsin alakerta operoi kapealla materiaalilla, ja se osa-alue tarvitsee tulevaisuudessa oman ”austonmatthewsinsa”, mutta pakistosta löytyy kuitenkin Jake Gardinerin, Morgan Riellyn ja Nikita Zaitsevin kaltaisia pelimiehiä, joten kärki on kelvollinen.
Toronton organisaatiossa pelaa tällä hetkellä peräti neljä suomalaista, mutta heistä vain Leo Komarovilla on vakiopaikka Maple Leafsissa. Kasperi Kapanen ja Miro Aaltonen saavat taatusti näytönpaikkoja, mutta miesten kausi alkaa farmin puolella. Maalivahti Kasimir Kaskisuo keskittyy puolestaan vakiinnuttamaan paikkansa AHL:ssä.
Ranking:
- Montreal Canadiens
- Tampa Bay Lightning
- Toronto Maple Leafs
- Ottawa Senators
- Boston Bruins
- Florida Panthers
- Buffalo Sabres
- Detroit Red Wings