NHL:n Global Series rantautui tällä viikolla Helsinkiin. Kahden suomalaisjoukkueen kohtaaminen sai kotimaiset kiekkokuluttajat ja median sekaisin. Jäikö kuluneen viikon mediamylläkästä kuitenkaan mitään käteen? Kaukalossa tai sen ulkopuolella.
Pate ja Sasha
Täysin luonnollisesti kovimman mediahuomion saivat kaksi suomalaista supertähteä. Jääkiekkomaailman parhaimmistoon kuuluvat Patrik Laine ja Aleksander Barkov myivät niin kuumille kiville, että jopa Play Stationin pelaamisesta ehdittiin tehdä useampi juttu eri medioihin. Jääkiekkoa lähinnä lajina rakastavalle tämä tuntuu erikoiselta. Kenties jopa pahalta. Omien joukkueidensa kiistattomat pelilliset johtotähdet alennetaan viihdetuotteeksi jopa kotimaassaan. Kaukana amerikkalaisesta viihdekulttuurista. Samalla on kuitenkin muistettava, että tähtiloisto tapahtui kerrankin kotimaisten silmien edessä. Epäilemättä lajiin ensikosketuksia ottavat lapsikuluttajat osasivat arvostaa enemmän Paten ja Sashan otteita pleikkari tai nimikirjoituskynä kädessään, kuin pelillistä dominointia Hartwall areenalla. Ylipäätään se, että Suomesta on jälleen kasvanut aitoja supertähtiä jääkiekkoon, tuntuu monelle sukupolvelle kiekkofaneja vieraalta. On siis hyvä, että edes jollekin sukupolvelle voidaan myydä lajia nimien kautta mieluummin kuin kovuuden tai kohujen kautta.
Mediasirkuksen lisäksi juuri muuta NHL kulttuuria ei Suomessa koettu. Kaksi peliä toki pelattiin, mutta maailman kovimman kiekkosarjan loisto ja hohdokkuus ei selvinnyt harmaaseen marraskuiseen Helsinkiin. Hartwall areena on vieläkin sama pintaremonttia kaipaava KHL -areena, jonka palvelut lähes jokainen suomalainen on kokenut. NHL hallin Hesburger on vieläkin tuttu ja turvallinen Hese. Hanasta tulee vieläkin Hartwallin tuotteita Budweiserin tai Molsonin sijaan. Käytävillä kuulee enemmän savoa kuin englantia tai ranskaa. Kotikutoinen NHL ei vaan oikein sytytä lajin suurkuluttajaa.
Raksilaan katsomaan peliä
Jos mennään hetkeksi peliin nimeltä jääkiekko, niin tällä hetkellä Oulun Raksilassa saa enemmän nautintoa kuin Hartwall areenalta. Tämä on toki ollut tilanne jo pari vuotta, eikä NHL:n saapuminen muuttanut tilannetta mihinkään. Jos arvostaa jääkiekkoa modernina joukkuepelinä kiksit kannattaa hakea mieluummin Raksilasta kuin Pasilasta. Pohjois-Amerikkalainen kiekko ei juuri silmiä hivele muuten kuin aivan korkeimmalla tasolla. Rakenteellisesti heikkoa pelaamista ja ajoittain jopa hävettävän heikkoa maalivahtipelaamista esittäneet joukkueet eivät antaneet lajiniiloille juurikaan nautintoja. Paul Mauricen Jets ei ole vielä parhaimmillaan, mutta Panthersin peli oli suorastaan surkeaa. Ilman Barkovin ylivoimaista sentteripelaamista joukkue olisi poistunut Helsingistä ilman yhtään pistettä. Panthersin sekava pelaaminen ilman ideaa tai rakennetta olisi saanut keskiverto BSM joukkueen valmentajan repimään hiuksia päästään.
NHL on ennen kaikkea viihdebisnestä. Gary Bettmanin aikana sarjasta on tullut hyvää bisnestä omistajilleen. Peli on myös liikkunut viihdyttävämpään muotoon 2000 -luvulla. Jo 1990 -luvulla tutuksi tulleet trapit ja huippujoukkueiden kiekkokontrolli loistavat poissaolollaan lähes jokaisesta ottelusta. Vain muutama Euroopasta vaikutteita ottanut valmentaja uskaltaa astua boxin ulkopuolelle pelin suhteen. Suomessa saatiin nauttia ennen kaikkea pelin viihdyttävästä puolesta. Heikko puolustaminen ja vajavainen rakenne antavat näyttäville suorituksille tilaa. Tässä suhteessa NHL lähetti erinomaiset joukkueet Suomeen. Kotimaiset tähdet täyttivät hallin ja viihdyttävä peli tyydytti keskiverto kuluttajan. Todellisen kiekkofanin on parempi kääntää katseensa muualle.
Kansikuva: Eliot J. Schechter/Getty Images