Stanley Cupista taistelee tällä kaudella kaksi hieman yllättävää joukkuetta. Idästä finaaliin nousi 20 vuoden tauon jälkeen New York Rangers. Lännen finaaleissa Los Angeles Kings jatkoi huikeaa seitsemänsien pelien sarjaansa tiputtaen viime vuoden mestarin Chicago Blackhawksin finaalista.
Manhattanin pitkä odotus
20 vuotta on pitkä aika. Kysykää vaikka 93/94 kaudella joukkueessa pelanneilta Esa Tikkaselta, Mark Messieriltä, Mike Richteriltä, Brian Leetchiltä tai Jeff Beukeboomilta. Nykynuorisolle moni nimistä ei kerro enää paljoa. Monen Madison Square Gardenin vakioasiakkaan mielessä nuo nimet pysyvät unohtumattomina, niin myös minun.
Vuonna 1994 Mike Keenan johdatti joukkonsa finaalissa Game Seveniin. Vastassa oli tuolloin Pavel Buren, Jyrki Lumpeen ja Trevor Lindenin Vancouver Canucks. Seitsemäs ja ratkaiseva ottelu pelattiin Manhattanin sähköisellä MSG:lla. Rangersin kotiottelu, jossa joukkue meni ensimmäisessä erässä 2-0 johtoon. Canucks kapteeni Trevor Linden piti kuitenkin lukemat tiukkoina kaventaen ottelun 2-1 tilanteeseen toisessa erässä. Kapteenien kapteeni Mark Messier kuitenkin iski Rangersin 3-1 karkumatkalle ja Lindenin 3-2 kavennus kolmanteen erään jäi ottelun viimeiseksi. Rangers juhli siis kotihallissaan Stanley Cup mestaruutta ja vahvimmin muistoihin on piirtynyt man of the match Mark Messierin villi tuuletus mestaruuden ratkettua.
Silloin Manhattanilla elettiin villiä aikaa. Nyt 20 vuotta myöhemmin Rangers on valaissut jälleen Empire State Buildingin siniseen hohkaan. Koko Manhattan on nyt sininen.
St. Louisin siirto toi voittamisen kulttuuria
Martin St. Louis on ollut Rangersin pelillinen ja henkinen johtaja. (Getty)
Sinipaitojen kausi on ollut merkillinen. On ollut ylä- ja alamäkiä. Joukkue joutui taistelemaan tosissaan jo selviytyäkseen pudotuspeleihin. Joukkue ei ollut vielä valmis. Paljon kuitenkin mahtuu yhden joukkueen tarinaan yhden kauden sisällä. Tämän tarinan kääntöpisteeksi muodostui trade deadline – siirtojen takaraja – jolloin Martin St. Louis liittyi sinipaitojen joukkoon Tampa Baysta. GM Glenn Sather teki uskaliaan ratkaisun ja lähetti sopimusneuvottelujen kanssa tuskastuttaneen joukkueen kapteenin Ryan Callahanin siirrossa Tampaan. Tämä siirto muutti kaiken.
St. Louis oli jo usean vuoden hakenut mahdollisuutta siirtyä Manhattanin ylpeyden riveihin. Miehellä oli jo valmiiksi asunto New Yorkissa ja joukkueessa pelasi Martyn parhaimpiin ystäviin lukeutuva Brad Richards. Richardista tuli Callahanin siirron myötä Rangersin uusi virkaa tekevä kapteeni ja St. Louis näytti arvonsa heti kentällä ja sen ulkopuolella.
Tarina vaati kuitenkin sen viimeisen sysäyksen. Joukkueen yhdisti lopulta yhteinen murhe. Nopeasti koko joukkueen arvostuksen sekä kunnioituksen saaneen St. Louisin äiti menehtyi ylättäen juuri ennen äitienpäivää. Joukkue seisoi miehen rinnalla surun keskellä ja joukkue on seisonut tukevasti yhdessä rintamassa myös sen jälkeen.
Marty pelasi tuosta hetkestä eteenpäin kuin kyseessä olisi miehen viimeinen vaihto. Vain kolme päivää äitinsä menehtymisensä jälkeen, äitienpäivänä, mies oli joukkueensa sankari kun Rangers vei pelit seitsemänteen ja ratkaisevaan otteluun Pensiä vastaan. Koko MSG kannusti miestä täysin sydämin koko todella tunteikkaan ottelun ajan. Tarina oli syntynyt.
”I’m not going to say I forgot my whole situation — she was with me the whole way — but this is probably the most comfortable place that you can be as a hockey player.” -Martin St. Louis, NHL.com
Siitä eteenpäin Rangers #26 on ollut sinipaitojen todellinen vastuunkantaja. Tehot 6+7=13, 20 playoff otteluissa eivät kerro kaikkea, vaikka niillä tehoilla jaetankkin Rangersin sisäinen pistepörssi yhdessä Ryan McDonaghin sekä Derek Stepanin kanssa. Mies on todella iso osa joukkuetta jäällä ja sen ulkopuolella. Yksi niistä johtajista, joita Stanley Cupin voittamisessa vaaditaan.
Kuningas Henrik
Kuningas Henrik on ollut pudotuspelin paras maalivahti. (Getty)
Toinen herra, joka on ehkä vieläkin suurempi syy Rangersin menestyksen takana, seisoo tolppien välissä. King Henrik Lundqvist on ollut koko NHL:n paras maalivahti pudotuspeleissä. Miehen torjuntaprosentti 92.8% on pudotuspeleissä huikea. Nollapeli Habsia vastaan kuudennessa ottelussa vei Rangersin finaaliin. Mies on tulessa ja jos joku on ratkaisevassa osassa mestaruutta ratkoessa, niin se on juurikin maalivahtipeli.
New York Rangers on pitkästä aikaa yhtenäinen joukkue, jossa taito ja tahto yhdistyvät. Joukkueesta löytyy minun silmissäni jo tähtistatuksen omaavia pelureita myös Lundqvistin, St. Louisin, Richardsin sekä Rick Nashin ympäriltä. Mats Zuccarello on noussut fanien suureksi suosikiksi ja Chris Kreider on luistellut itsensä todelliseen läpimurtokauteen. Derek Stepanin leuka murtui ja mies iski heti seuraavassa ottelussa kaksi maalia. Tulivoiman takaa löytyy loistavia duunareita Brassard, Boyle, Pouliot ja Moore. Ryan McDonagh on noussut puolustajien eliittiin Dan Girardin ja Marc Staalin seuraksi. Joukkueesta riittää leveyttä ja se tullaan huomaamaan finaaleiden aikana.
Rangers lähtee finaalisarjaan altavastaajana, mutta erot ovat minusta pienempiä kuin monet olettavat. Runkosarjassa joukkueet erotti lopulta vain neljä pistettä. Matka on ollut kummallakin joukkueella pitkä ja on tosiasia, että Kings tiputti hallitsevan mestarin ja se on meriitti jos joku. Mutta ei Rangerskaan ole todellakaan helpolla päässyt. Kahdella ensimmäisellä kierroksella pelit venyivät seitsemänteen otteluun asti ja Habs kaatui kuudennessa. Pittsburghin sekä Montrealin päänahat ovat todella kovaa valuuttaa. Väsymys voi nousta merkittävään rooliin ja silloin Rangersin eduksi pitää huomioida lepo, jonka se ansaitsi tiputtaessaan Habsin kuudennessa ottelussa. Kingsillä on alla historialliset täydet sarjat koko pudotuspelien ajalta.
Los Angeles Kings
Mr. Game 7, Justin Williams. (Getty)
NHL Stanley Cupin Bracketissa laitoin tippumaan Kingsin heti avauskierroksella San Jose Sharksia ja heidän tulivoimaista hyökkäystään vastaan. Kings oli sarjassa jo 3-1 tappiolla, mutta voitti kolme ottelua peräkkäin maalierolla 12-2 ja murskasi San Josen unelman. Seuraavalla kierroksella vastaan asettui Teemu Selänteen, Corey Perryn ja Ryan Getzlafin Anaheim Ducks. Siinä sarjassa Ducks vaipui ensin siltaan hävittyään kaksi ensimmäistä ottelua kotona. Ankat kuitenkin nousivat sarjassa 3-2 johtoasemaan, kunnes Kings heräsi, pakotti sarjan seitsemänteen otteluun ja kas kummaa, voittivat ottelun ja etenivät läntisen konferenssin finaaleihin Chicago Blackhawksia vastaan.
Tuo sarja oli jääkiekkoviihdettä parhaimmillaan ja vaikea on nähdä, että Kingsin ja Rangersin välinen sarja yltäisi lähellekään samaa penkkiurheilijan näkökulmasta. Kyllä, nyt pelataan Stanley Cupista, mutta etenkin Rangersin pelityyli on täysin päinvastainen Chicagon hyökkäysvoittoiselle kiekolle. Kingsin ja Hawksin välisessä sarjassa nähtiin all out -hyökkäyskiekkoa ja seitsemässä ottelussa iskettiin käsittämättömät 51 maalia, eli yli seitsemän per peli.
Kings hävisi ensimmäisen ottelun United Centerissä, mutta voitti seuraavat kolme ollen kahdessa ottelussa selkeästi kuskin paikalla. Chicago näytti luonteensa ja nousi Patrick Kanen ja Jonathan Toewsin johdolla sarjassa tasoihin kuudennessa ottelussa. Staples Centerissä pelattu ottelu oli jotakin täysin sanoin kuvaamatonta.
Seitsemän maalia, neljä kertaa vaihtunut johtoasema, Kanen ja Drew Doughtyn huikeat yksilösuoritukset, maalivahtien nokkapokka ja sarjan siirtäminen seitsemänteen otteluun… Kaikella kunnioituksella MM-lätkää kohtaan, mutta en yhdessäkään ottelussa tuntenut sellaista tunteiden vuoristorataa, vaikkei kumpikaan joukkue kuulu henkilökohtaisiin suosikkeihini.
Game 7
Käsi ylös, kuka löi Kingsiä vastaan seitsemännessä ottelussa? Olenko ainoa? Olin aivan varma, että Chicago ”Cuphawks” kääntää ottelun kotonaan sarjan viimeisessä ottelussa. Ja eihän Kings voisi voittaa kolmea Game 7:iä vieraissa samojen pudotuspelien aikana, eihän?
Tässäkään ottelussa ei juuri enempää draamaa olisi voinut olla. Isäntäjoukkue karkasi nopeasti ensimmäisessä erässä 2-0 johtoon vain nähdäkäseen Los Angelesin kuittaavan erän lopussa kaksi maalia alle minuuttiin. Patrick Sharp vei Chicagon takaisin johtoon vain 12 sekuntia Mr. Game 7, Justin Williamsin, 2-2 tasoitusmaalin jälkeen. Lopulta jatkoajalle venyneen ottelun voittomaalin iski Alec Martinez, kenen muunkaan syötöstä kuin Justin Williamsin. Williams ei ole urallaan hävinnyt yhtään seitsemättä ottelua, eikä hävinnyt nytkään. Noissa seitsemässä pelissä hänellä on 7 maalia ja 14 pistettä, jolla hän on kärkisijalla NHL:n kaikkien aikojen tilastoissa.
Raastavasta puolustamisesta raikkaaseen hyökkäykseen
Jonathan Quick ja Anze Kopitar ovat isossa roolissa New York Rangersia vastaan. (Getty)
Kun Kings voitti seurahistoriansa ensimmäisen Stanley Cupin keväällä 2012, perustui joukkueen peli silloin päällään seisoneeseen Jonathan Quickiin ja tiukkaan viisikkopuolustamiseen. Joukkueen päästettyjen maalien keskiarvo oli tuolloin 1.5 ja tehtyjen 2.85. Tänä keväänä vastaavat tilastot ovat olleet 3.48 tehtyä ja 2.86 päästettyä. Maallikkokin, kuten minä, näkee missä petraus on tapahtunut. Kuluttavaan puolustuspään raastamiseen viime vuosina pelinsä perustaneen Kingsin hyökkäys veti pidemmän korren tämän kauden parhaasta hyökkäysarsenaalista ja hallitsevasta Stanley Cup voittajasta, Chicago Blackhawksista. Ja se voitti Hawksit maalintekokilpailussa. Joukkueen tulivoima on laaja, sillä peräti jo yhdeksän pelaajaa on nakuttanut yli 10 pistettä ja kuusi pelaajaa saman verran tai enemmän pisteitä kuin Rangersin parhaat pistemiehet (13).
Joukkueen ydinrunko Quickin, Anze Kopitarin, Doughtyn, Dustin Brownin ja Jeff Carterin johdolla on pysynyt samana. Vain kuusi pelaajaa tämän kauden miehistöstä ei ollut juhlimassa Stanley Cupia keväällä 2012: Marian Gaborik, Tanner Pearson, Jake Muzzin, Tyler Toffoli, Robyn Regehr ja Jeff Schultz. Silmiinpistävää on se, että juuri näiden uusien miesten merkitys on ollut iso joukkueen hyökkäystehojen suhteen. Gaborik johtaa ja tulee mitä todennäköisimmin voittamaan pudotuspelien maalipörssin, Toffoli ja Pearson muodostavat yhdessä Carterin kanssa todella energisen ja ratkaisuvoimaisen 2. ketjun ja puolustaja Muzzin on puolustajien pistepörssissä sijalla 5.
LA on onnistunut hankkimaan joukkueeseensa juuri sitä, mitä se eniten kaipasi: lisää tulivoimaa hyökkäyspäähän. Etenkin Columbuksesta tulleen, paljon parjaamani ja haukkumani Gaborikin panos on ollut valtaisa. En olisi ikinä uskonut, että hänestä kuoriutuu ratkaisupelien mies.
Neljä kautta Rangersissa pelanneella ja kerran itäisen konferenssin finaaleihin joukkueen kanssa selvinneellä Gaborikilla on edessään sarja, jonka hän muistaa varmasti loppuelämänsä. Vastapuolella pelaa monia entisiä joukkuekavereita ja ystäviä, jotka tuntevat slovakin temput ja pelitavan lähes yhtä hyvin kuin mies itse. Ja päivänselvää on, että Gaborik tulee saamaan Rangersin rouhijaosastolta erityishuomiota alkavassa sarjassa.
Mihin sarja ratkeaa?
Kingsin ja Rangersin välisessä ottelusarjassa voimasuhteet ovat hyökkäys- ja puolustuspäässä Kingsien eduksi jopa selkeästikin, mutta altavastaajana sarjaan lähtevällä Rangersilla on tämän kevään kuumin maalivahti, Henrik Lundqvist. Ruotsalainen on ollut läpi pudotuspelien virkaveljeään Quickia vakuuttavampi ja Henke voi varastaa yksin ottelun tai kaksi Rangersille.
Rangersin tulee parantaa erikoistilannepelaamistaan. Ylivoima on ollut umpisurkeaa, kun taas Kingsillä ylivoiman onnistumisprosentti on lähes kaksi kertaa kovempi. Alivoima on toiminut kohtuullisesti Lundqvistin johdolla, mutta nyt se joutuu todelliseen testiin kun professori Kopitar yhdessä Gaborikin ja Doughtyn johdolla alkavat pyörittää Kingsin ykkösylivoimaa. Rangersin pitää löytää lääkkeet Kopitarin ja Gaborikin pysäyttämiseen, muuten tulee kylmää kyytiä.
Kovassa läntisessä konferenssissa täydet ottelut tahkonneen Kingsin jalka ei saa painaa. 21 ottelua tiiviseen tahtiin liigan parhaita joukkueita San Josea, Anaheimia ja Blackhawkseja vastaan pelanneen joukkueen tulee olla tarkkana etenkin ensimmäisissä otteluissa, joihin Rangers tulee aavistuksen verran levänneempänä ja tuoreemmalla jalalla. Uskonkin, että Kings ei nyt varsinaisesti lähde muuttamaan pelitapaansa, mutta pelaamaan aavistuksen verran varovaisemmin ensimmäisessä ottelussa. Se tulee välttämään hinnalla millä hyvänsä vastaiskujen antamista ja luottaa siihen, että homma ratkeaa paremman yksilötaidon ansiosta. Kun ottelusarja etenee pidemmälle, mahdollinen väsymyksen tuoma vaikutus tasoittuu ja silloin Kings tulee olemaan vahvempi.
Rangersin momentum on ensimmäisissä kahdessa ottelussa Staples Centerissä. Sen pitää pystyä varastamaan itselleen kotietu kahdessa ensimmäisessä matsissa ja luistella väsyneen Kingsin jalat alta. Jos Kings onnistuu viemään molemmat kotiottelunsa, uskon että mestari saattaa ratketa alle kuudessa ottelussa. Ja kävi miten kävi, jos olisin Rangersin pelaaja en missään nimessä haluaisi venyttää sarjaa seitsemänteen otteluun.
Huikea finaalisarja alkaa keskiviikon ja torstain välisenä yönä 5.6 klo 03.00.
Jutun kirjoittivat sulassa yhteistyössä Jesse (Blueshirtsunited) Räikkönen sekä Tapio (Almost a king) Penttilä