Nuorten MM-kisoissa on yksi kriittinen kysymys joka vuosi. Tämä kysymys ratkaisee usein kuka pärjää ja kuka ei. Kysymys kuuluu; missä kisat pelataan? Vuosi toisensa jälkeen eurooppalaiset lähtevät Pohjois-Amerikkaan haastamaan isäntiä. Kapeassa kaukalossa on tarjolla vain haastajan tai yllättäjän rooli. Tämä on kuitenkin vain illuusio. Ei ole mitään syytä miksi eurooppalaiset eivät voisi menestyä kapeassa kaukalossa. Ainoa syy löytyy korvien välistä ja valitettavasti useimmiten se on suomalaisten korvien välissä.
Sinivalkea vaahteralehti
Tänäkin vuonna avausottelun jälkeen mediassa nousi kommentteja ja annettiin lausuntoja, että Suomi pärjäsi hyvin Kanadaa vastaa kapeassa kaukalossa. Kanadan kokemus ja pelitapa kuinka pelata pienemmässä kaukalossa oli ratkaiseva tekijä. Totuus on kuitenkin hyvin toisenlainen. Läpi ottelun vaahteralehtipaidat pelasivat huomattavasti laadukkaampaa Meidän peliä kuin Suomi. Kiekko liikkui ja hyökkäämisessä käytettiin useaa eri rytmiä. Samalla kun Suomi kohelsi kiekon kanssa vielä Tanskaakin vastaan, yritti Kanada viivelähtöjä jopa ulkoilmaottelussa. Suomea vastaan Kanada kontrolloi kiekkoa. Keskialueella nähtiin, kuinka Kanada palautti kiekkoa usein takaisin omiin, jos hyökkäystilaa ei löytynyt. Pakit antoivat useinta pakki-pakki syöttöjä peräkkäin, vaikka Suomi yritti paineistaa. Kiire ei näkynyt koska pelitapa oli selkärangassa.
Samalla kun Kanada pelasi täysimittaista Meidän peliä, oli Suomen pelaaminen hukassa. Moni asiantuntija nostaa paperilla Suomen joukkueen laadukkaammaksi kuin jääkiekon emämaan alle 20-vuotiaiden joukkueen. Suomelta löytyy Eeli Tolvasen ja Miro Heiskasen kaltaisia huippuyksilöitä. Kaiken lisäksi maajoukkue on kasattu Meidän pelin sukupolven pelaajista. Nämä nuoret osaavat Meidän pelin ulkoa, sillä he ovat pelanneet sitä lähes koko ikänsä. Miksi siis nyt Nuoret Leijonat pelaavat ilman kiekollisia rakenteita ja tilan tekemisen malleja? Syy löytynee valitettavasti kaukalosta. Niin suuri kunnioitus ja pelko Pohjois-Amerikkalaisia ja kapeaa kaukaloa kohtaan on, ettei Suomi uskalla pelata omaa peliään. Tilanne on varmasti toinen, kun kisat palaavat Eurooppaan. Silloin Jussi Ahokkaan tai hänen seuraajansa pelikirjasta löytyy iso liuta avaamismalleja missä tilaa tehdään ja täytetään järjestelmällisesti.
Kanada pelaa Meidän peliä junioreista aikuisiin asti. Kuva: Gerry Angus/Icon Sportswire
Ruotsin malli
Samoihin aikoihin, kun Suomeen luotiin Meidän peliä, tehtiin Ruotsissa hyvin dramaattinen ratkaisu. Maailman taktisin ja kiekkovarmoin maa päätti muuttaa kansallisen identiteettinsä kiekkokontrollijääkiekosta pystysuunnan jääkiekkoon. Tällä Ruotsi pyrki vastaamaan kapean kaukalon haasteeseen. Ruotsi kykenikin hyvin nopeasti muuntautumaan pystysuunnan joukkueeksi. Jo Pär Mårtsin aikana maa kykeni haastamaan Pohjois-Amerikkalaiset jopa kapeassa kaukalossa. Kaikki perustuu reagointiin ja kiekottomien armottomaan liikkeeseen. Samaan aikaan erityisesti Kanada on kuitenkin korostanut omaa kiekollista pelaamistaan. Maajoukkueet ovat läpi linjan Mike Babcockin johdolla pelanneet enenevässä määrin eurooppalaisempaa jääkiekkoa.
Myös Venäjä on osoittanut, että kapeassa kaukalossa voi pelata kiekolla. Maa on ratkaissut kapean kaukalon haasteet samalla tavalla, kun se purkaa paineen Euroopassakin. Jos paine kasvaa liian suureksi, karkaavat laiturit vastustajan siniviivalle luoden näin tilaa kaukaloon. Venäjä pyrkii ennen kaikkea kontrolloimaan sitä, miten vastustaja puolustaa sen hyökkäyksiä. Venäjä haluaa vastustajalle mahdollisimman hitaan puolustusnopeuden ja tämä onnistuu parhaiten kontrolloimalla kiekkoa. Venäjän keinovalikoima on erikoinen, mutta korostaa sitä kuinka kapeassakin kaukalossa voi menestyä kontrolloimalla kiekkoa ja pelin rytmejä.
Suomi voisi siis halutessaan pelata Meidän peliä Pohjois-Amerikassakin. Kanada ja Venäjä ovat osoittaneet, että kiekkoa voi kontrolloida kapeassakin kaukalossa. Pelin vahvat rakenteet ja rytmien kontrollointi mahdollistaisi myös nopeat hyökkäykset paremmin. Kyse ei ole myöskään kokemuksen puutteesta. Iso osa Suomen joukkueesta pelaa tai on pelannut juniorikiekkoa Pohjois-Amerikassa. Myös kotimaassa pääsee pelaamaan pienessä kaukalossa. Kyse on siis ennen kaikkea syvälle juurtuneessa asenteesta josta olisi hyvä päästä eroon, jotta Suomi voisi aidosti pyrkiä mitalistijoukkueeksi myös Pohjois-Amerikassa pelattavissa kisoissa.
Kansikuva: All Over Press