Nuorten MM-kisat pyörähtävät jälleen käyntiin Buffalossa. Viime vuosina suosiotaan valtavasti kasvattaneet kisat ovat erinomainen näytönpaikka nuorille pelaajille. Katsomot ovat täynnä scoutteja ja kiekkopomoja arvioimassa pelaajia. Nuorten kisat ovat myös erinoaminen paikka faneille seurata mihin suuntaan maan jääkiekkoilu on menossa. Kiekkomaan identiteetti näkyy usein parhaiten juuri nuorten kisoissa. Tänäkin vuonna tarkkaislmäinen kiekkofani voi nähdä kiekkomaan historian, nykyisyyden ja tulevaisuuden, sekä kenties jopa sielun.
Pitkä linja näkyy
Kun ajattelee Pohjois-Amerikkalaista kiekkoa, tulee väkisin mieleen kovuus, voima ja tasoero muihin. Kanada lähtee mihin tahansa arvokisoihin pääasiassa samoilla periaatteilla. Joukkuetta ei ole tarve roolittaa vaan kaikkien neljän kentän tulee olla kykeneväisiä ratkaisemaan ottelu. Se pitääkö tämä paikkansa enää onkin sitten toinen kysymys. Tämänvuotisessa Kanadan joukkueessa näkyy kuitenkin maan kiekkoilun perinteet, mutta myös kipukysymykset. Joukkueesta löytyy kovuutta, nopeutta ja iso liuta tulevia NHL pelaajia. Tämänkin uudenvuoden kisoihin on löydetty perinteiset quebecilaiset taiturit vastaamaan kiekollisesta näyttävyydestä. Samalla on kuitenkin huomattava kanadalaisen kiekkoilun pitkä linja. Kanada ei ole enää se ylivoimainen jääkiekon suurmaa mikä se ennen oli. Toki Kanada on ykkönen eikä siitä asemasta ole luopumassa vielä pitkään aikaan, mutta dominanssista ei voida enää puhua. Eurooppalaiset ovat ajaneet Kanadaa kiinni ja viime vuosien varaustilaisuudet osoittavat kuinka jääkiekon emämaa on muuttumassa ylivoimaisesta, yhdeksi suurista. Tämän vuoden Nuorten kisat ovat hyvä esimerkki tästä. Suurimmat tähdet löytyvät Ruotsilta, Suomelta ja USA:lta. Kanadalla on tarjolla hyviä lahjakkuuksia, mutta kärkipaikat kuuluvat muille.
Kuin peilinä Kanadalle toimii Suomen nuorten maajoukkue. Tässä joukkueessa kulminoituu viimeisen vuosikymmenen muutos suomalaisessa jääkiekkoilussa. Perinteisesti Suomi on nähty kovien työmyyrien ja huippumaalivahtien maana. Suomi on lähtenyt kisoihin työteliäimmällä joukkueella ja parhaalla maalivahdilla vuosi toisensa jälkeen. Tänä vuonna tilanne on täysin toinen. Maalivahtitilanne on korkeintaan hyvä ja joukkueessa on oikeastaan vain yksi maalivahti, joka voisi ylipäätään ottaa ykkösmaalivahdin paikan. Kenttäpelaajien kova työmoraali on korvautunut taidolla ja itsevarmuudella. Prosenttikiekko ja puolustusosaaminen on vaihtunut vauhtiin ja taitoylivoimaan. Suomella on laittaa jalkeille joukkue, joka pärjään nimilistalla mille tahansa maajoukkueelle. Eeli Tolvanen, Miro Heiskanen ja Kristian Vesalainen ovat kaikki ykköskierroksen varauksia joista odotetaan seuraavien vuosien aikana supertähtiä NHL:ään. Ei siis NHL-pelaajia, vaan supertähtiä. Nämä Meidän pelin kasvatit on iskostettu pelaamaan jääkiekkoa aina kiekon kanssa eri rytmejä hyödyntäen. Edellä mainituissa pelaajissa näkyy myös suuri kuva suomalaisessa juniorityössä. Kaikki viisaus ei enää asu kotimaan rajojen sisällä. Tolvanen haki oppeja Pohjois-Amerikasta, Vesalainen Ruotsista. Heiskanen puolestaan luotti perinteiseen malliin ja pelasi junioriputken läpi Suomessa ja nousi Liigan tähdeksi jo nuorella iällä. Suomalainen identiteetti näkyy myös joukkueen johtoryhmässä. Jääkiekkoliitto on jo vuosia pyrkinyt kasvattamaan pelaajien lisäksi valmentajia. Täyspäiväiset nuorisomaajoukkueiden valmentajat ovat usein nuoria ja peluuttavat hyvin samannäköistä jääkiekkoa. Nämä ”Rauli Uraman pojat” valtaavat pian alaa Liigasta ja jopa ulkomailta. Liiton projektin päätähtenä on tämän vuoden päävalmentaja Jussi Ahokas. Hänestä odotetaan uudenlaiset linjan käynnistäjää. Enää ei otetakaan meritoituneita liigavalmentajia alle 20-vuotiasiin vaan kasvatetaan myös valmentajat Jääkiekkoliiton malliin ja pelilliseen muottiin. Jotkut kutsuvat tätä ”liiton miesten” vallankumoukseksi, jotkut identiteetin rakentamiseksi.
Kanada ei tuota supertähtiä samaan tahtiin kuin ennen. Kuva: Getty
Sielu näkyy
Venäläistä jääkiekkoilua pidetään usein tuittupäisten taiteilijoiden temmellyskenttänä. Tämä on kuitenkin osittain harhakuva, jonka 1990-luvun Neuvostoajan jälkeinen hajaannus aiheutti. Venäläinen jääkiekkoilu on ennen kaikkea huipputaidon ja kovan puolustusmoraalin yhdistelmä. Tätä kuvaa parhaiten maan alle 20-vuotiaiden maajoukkue. Päävalmentaja Valeri Braginin joukkueet ovat erittäin puolustusvoittoisia. Kaudella 2011-2012 nuorten maailmamestaruuden voittanut Bragin luottaa vanhaan menestysreseptiinsä. Venäläiset taiteilijat laitetaan ensin puolustamaan ja sitten vasta pohditaan hyökkäämistä. Braginin maajoukkueet osoittavat myös Venäläisten kyvyt ajatella jääkiekosta aina hieman eri tavalla. Kun peli ei kulje ja vastustaja painaa päällä, pistää Bragin parhaimmillaan kaksikin hyökkääjään koukkaamaan vastustajan siniviivan kautta. Näin syntyy tilaa kaukaloon mitä joukkue pyrkii pitkin syötöin tai kuljetuksin hyödyntämään. Muualla maailmassa tämä olisi vähintään noloa tai historian jäänne 1970-luvulta. Venäläisille tapa muuttaa pelin virtauksia. Tätä tarvitaan näissäkin kisoissa. Vaikka Venäjän juniorityö on parantanut otteitaan viime vuosina, on se vieläkin muita isoja perässä. Venäjän on pakko osata puolustaa jos se mielii mitaleille.
Pelinopeutta voi synnyttää monin eri tavoin. Ruotsi ja Yhdysvallat luottavat pystysuunnan liikkeeseen, luisteluvoimaan ja nopeisiin syöttöihin. Peliä ei pysäytetä eikä kiekkoa palautella, jos hyökkäys jää alivoimaiseksi punaviivan kohdalla. Näiden maiden peliä ohjaa vanhat kiekkoviisaudet siitä, kuinka nopeus tappaa ja kuinka helppo on puolustaa, jos kiekko on vastustajan päädyssä. USA on aina ollut pystysuunnan jääkiekon suurmaa. Sen junioriohjelma on viimeisen kahdenkymmenen aikana noussut maailman huippujen joukkoon. Viime vuosien nuoret tähdet kuten Jack Eichel ovat stereotyyppisiä jenkkejä. Jalat kulkee, maisema vaihtuu ja tehoja tulee. Tälle pohjalle Yhdysvallat rakentaa pelinsä tänäkin vuonna. Ruotsi on puolestaan 2000-luvun suurin mysteeri. Maa on lähes aina kuulunut lajin suurmaiden joukkoon, mutta silti se päätti Tommy Boustedtin johdolla jättää sen kiekollisen identiteetin mille maan jääkiekkoa oli vuosikymmenet rakennettu. Ruotsi ei ole enää Peter Forsbergin tai Mats Sundinin kaltaisten kiekollisten lahjakkuuksien maa. Ruotsi tuottaa valtavan määrän huippupelaajia kuten ennenkin. Nyt nämä pelaajat muistuttavat kuitenkin enemmän kanadalaisia kuin ruotsalaisia. Maajoukkueiden pelitapa on hyvin Pohjois-Amerikkalainen. Siinä mennään pystyyn ja lujaa. Forsbergmaiset kuljetukset ja Sedinien syöttökuviot loistavat poissaolollaan, kun ruotsalainen laituri ajaa omaa kaistaansa maalille. Ruotsissa tämä linja on ajettu läpi kaikkiin maajoukkueisiin. Samalla tapaa kuin Suomessa, myös Ruotsissa pelaaja kasvatetaan maajoukkueissa pelaamaan oman maan identiteetin mukaan.
Nuorten kisoista löytää, kun tarpeeksi kaivaa, jopa jääkiekkomaan sielun. Tshekeillä ja slovakeilla identiteetti ja sielu on välillä ollut pahastikin hukassa. 2000-luku ei ole kohdellut näitä entisiä kiekkohautomoita hyvin. Tshekit ovat kuitenkin palaamassa huipulle. Niin vuonna 1998 kuin 1999 syntyneet ikäluokat ovat maassa hyviä. 1990-luvulla hajonnut maan juniorituotanto on hengissä jälleen ja vanha kunnon seuratyö tuottaa jälleen pelaajia. Aivan kuten muillakin suurmailla, myös Tshekeillä voi nähdä maan historian, nykyisyyden ja tulevaisuuden näissä kisoissa. Nimilista ei ole vielä muiden veroinen, mutta pilkahduksia löytyy. Maa kykenee ajoittain pelaamaan perinteistä tshekkiläistä kiekkoa. Piinkova puolustus, vastahyökkäykset ja sisäänrakennettu taito luoda tilanteita kuin tyhjästä on tshekkiläisen jääkiekkoilun ydintä. Tämänvuotinen joukkue osaa pelata näin, mutta riittääkö taso vielä suurmaita vastaan on iso kysymys. Slovakialla se ei millään riitä. Maa on pikkuhiljaa heräilemässä henkiin, mutta mitaleita on turha odottaa vuosiin. Slovakia on hyvä osoitus siitä, kuinka identiteetin voi myös kadottaa. Hetken suurmaiden joukkoon noussut maa oli kuin mikä tahansa muu suurmaa. Oma identiteetti ja pelitapa näkyi. Nyt siitä ei ole kuin rippeet jäljellä. Tässäkin tapauksessa Nuorten MM-kisat näyttävät suurmaiden tilanteen ja tulevaisuuden erinomaisesti. Identiteetti ja pelitapa näkyy ja menestys tulee niiden kautta.
Kansikuva: All Over Press