Viikon reissu, joka sisältää kaksi ottelua Madison Square Gardenilla sekä yhden kamppailun Prudential Centerissä, kuulostaa varsin hyvältä. Ja sitä se myös oli.
Vaikka hotellimme oli aivan Madison Square Gardenin vieressä, ei Rangers välittynyt mitenkään suuresti katukuvassa. Halli valaistaan otteluiltoina sinipunavalkoiseksi sekä matkamuistokaupoissa on asiaan kuuluvan rihkaman lisäksi Rangers-logolla varustettuja tuotteita.
Olen kuullut moneen kertaan, että Rangers on pieni tekijä New Yorkin urheilutarjonnassa. Siihen on muutaman päivän otannalla helppo uskoa. Yhtä lailla Knicksin värit heijastettiin hallin seinämiin ja fanipaitaista joukkoa vilisi edestakaisin ilta-aikaan.
5000-paikkaiseen Äijänsuohon tottuneena MSG ei tehnyt pettymystä sisäpuolelta. Pikkupoikamaisella innostuksella turvatarkastusten läpi fanikauppaan ja virvokeostosten jälkeen omalle paikalle seuraamaan alkulämmittelyitä.
Amerikkalainen yleisö on ainakin ruokakojut löytänyt hallin tarjonnasta. Jengi tulee aivan suu vaahdossa syömään paikalleen ison vatillisen mitä tahansa, joka on käynyt rasvakeittimen läpi. Makunautintoa ei tullut, mutta oli sentään muutakin kuin makkaraa.
Ja isojen poikien reissulla ehdottoman varaukseton peukku sille, että 0,74 litran oluttölkit sai viedä katsomoon.
Niin, jääkiekkoa siellä oltiin katsomassa.
Jokainen joukkue, jonka reissullamme näin, veti samanlaisia harjoitteita alkulämmössä. Junioreilla remmit kiinni kypärissä, useimmilla auki ja Alexander Ovechkinilla pelkkä tukka päässään.
New York Rangers vs. Minnesota Wild
Kotijoukkue tuli otteluun hyvin, mutta Wild vastasi maaleista. Ensin Ryan Carter läpiajosta ja muutamia minuutteja myöhemmin Matt Dumba ylivoimalla. Se oli merkille pantavaa, että lähes aina joukkue sai ylivoimalla pakkopelin pyörimään. Olivatkohan harjoitelleet All Star -tauolla…
Minnesotan liepeiltä kotoisin oleva Rangers-kapteeni Ryan McDonagh aloitti takaa-ajon ja tulikuumaa jaksoa pelaava J.T. Miller toi kotijoukkueen toisen erän alussa tasoihin. Rangersilla oli avauserässä todella monta hyvää paikkaa, mutta varpaillaan käyneen yleisön suurimmat tunteet pidettiin sisässä. Kyllä siinä amerikkalaisessa juhlinnassa oli koettavaa näin etäkannattajan silmissä.
Muutamien ”Henrik!”- ja useampien ”Potvin sucks!” -huutojen tauottua juhlittiin kotijoukkueen 4–2-voittoa. MSG:n loputtomilta tuntuneet rullaportaat taittuivat hieman paremmin, kun kannattajat huudattivat toisiaan aina ulko-oville asti.
”Potvin sucks!” -huuto on peräisin vuoden 1979 tapahtumista, kun Denis Potvin taklasi kovaa ja puhtaasti Rangersin Ulf Nilssonia. Nilssonin kausi päättyi siihen, mutta huuto on voimissaan vielä yli 25 vuoden tauon jälkeen. Huutoa edeltää aina tietty vihellys, jolloin muutkin tietävät mitä tehdä. Tässä esimerkki.
New Jersey Devils vs. Washington Capitals
Lauantaina 6. helmikuuta oli vuorossa junamatka Newarkiin ja iltapäiväotteluun Devils – Capitals. Ottelu oli yksi Devilsin kolmesta Bobblehead-teemaottelusta ja nyt oli vuorossa Mike Cammalleri. Finnair ei tosin nyökyttelevää Cammalleria suosinut, ja muisto tuli yhtenä päänä ja yhtenä kroppana takaisin Suomeen.
Prudential Center, ja Newark kaiken kaikkiaan, on hyvinkin vaatimaton verrattuna MSG:hen ja New Yorkiin. Martin Brodeur kävi tiputtamassa kiekon ottelun alla ja Cory Schneider ”voitti” aloituksen Braden Holtbya vastaan. St. Louis Blues -keikastaan huolimatta Marty vetää äärettömän kovalla suosiolla. Selkeästi eniten fanipaidoissa komeili #30.
Yksi pelipaita jäi etenkin mieleen. Numero 9 ja Parisen nimen päälle oli isketty teippi ja mustalla tussilla TRAITOR. Menee herkästi tunteisiin nämä kiekkotouhut.
Jääkiekko-ottelu voi olla jopa NHL:ssä ja paikan päällä tylsä. Ensimmäiset 30 minuuttia olivat valitettavan puuduttavia. Varsinkin kun sen erikoisempaa tunnesidettä ei kumpaankaan joukkueeseen ole.
Lopulta Ovechkin ratkaisi vierailijoille 3–2-voiton voittomaalikilpailussa. Devils saa olla tyytyväinen yhteenkin pisteeseen. Sen verran hukassa alemmat pakkiparit olivat. Lisäksi Patrik Eliasin ja Cammallerin poissaolot näkyivät selkeästi hyökkäyspään ratkaisuissa.
New York Rangers vs. New Jersey Devils
Reissu huipentui maanantai-iltaiseen paikalliskohtaamiseen MSG:ssä. Rangers haki Philadelphiasta lauantaina vl-voiton, joten kotijoukkue haki kolmatta peräkkäistä voittoaan sekä samalla revanssia edeltäneellä viikolla kokemastaan kohtelusta, kun Devils oli parempi lukemin 3–2.
Kotijoukkueen riveistä puuttuivat muiden muassa lauantaina loukkaantunut McDonagh sekä Rick Nash. Nash ei ollut kokoonpanossa torstainakaan, joten herran otteet jäivät livenä kokematta. Antti Raanta sai olla kaikissa otteluissa varavahdin roolissa.
Kotijoukkue tuli otteluun hyvällä draivilla ja Schneider sai venyä kiekon eteen avauserässä 17 kertaa. Toisessa erässä ei meno oikeastaan muuttunut, ja Kevin Kleinin iskemä 1–0-maali avasi hieman tunnelmaa katsomossa. Ystäväni Devilsin fanipaidassa sai asiaan kuuluvat kommentit joukkueen surkeudesta ottelun erätauolla.
Travis Zajacin alivoimamaali ottelun lopussa jätti pienen mahdollisuuden tasoihin nousemiselle, mikä oli fiiliksen kannalta iso juttu. Ottelu pelattiin loppuun asti.
Yleisiä huomioita
Kolmessa ottelussa ei tullut nähtyä yhtään tappelua. Toivomuksissa oli edes yksi, jotta olisi nähnyt vaikutuksen yleisöön.
Joukkueet kuulutetaan jokaisen erän alussa kentälle kuin avausseremonioissa. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka 6–0-tappiolla oleva joukkue saisi latausta moisista fanfaareista.
Tämänkin kauden aikana olemme saaneet paljon lukea kommentteja, kuinka Liigan otteluissa ei käy väkeä. Sekä MSG:ssä että Prudential Centerissä oli tyhjiä paikkoja runsaasti ja aivan ykkösluokan paikoilta. Yleisömäärät ovat kuitenkin ihan hyvällä tasolla. Ainakin pelkkiä lukuja analysoitaessa.
Hotelli aivan jäähallin nurkalta, 20 minuutin junamatka Newarkiin ja joka toinen päivä ottelu. Siihen kun löisi vielä Knicksin matsit välipäiville, olisi urheiluromantikolle helppo ja kiva matkapaketti kasassa. Varaukseton suositus New Yorkin matkaa aikoville, vaikka juoppoja ja kodittomia saakin välillä väistellä 8th Avenueta käveltäessä.
Kansikuva: Vili Pihlajamäki