Lentopallon vastaanottaminen tarkoittaa useimmiten puhdasta ja tarkkaa hihalyöntiä, jolla pallo nostetaan joukkueen passarille. Myös sormilyönti on toinen käytetty vastaanottotekniikka, jota on helpompi käyttää silloin, kun pallo ei lennä ilmassa suurella nopeudella. Vastaanottopeli on äärimmäisen tärkeä osa-alue, koska ilman hyvää vastaanottopeliä tehokkaan hyökkäyspelin pelaaminen on haastavaa.
Hyökkäys ei ole paras puolustus
Lentopallo on erikoinen peli moneen muuhun pallopeliin verrattuna, koska joukkueista vahvempi ei voi pitää palloa ja hyökätä koko ajan. Saavutetun pisteen jälkeen seuraava potentiaalinen hyökkäysmahdollisuus on annettava oman syötön kautta toiselle joukkueelle. Myös syöttöä voidaan kutsua hyökkäykseksi, mutta koska syötön vastaanoton jälkeen tapahtuva hyökkäys on lentopallon tehokkain tapa saavuttaa pisteitä, tulee edellisen pisteen voittaneesta joukkueesta oman syöttönsä jälkeen useimmiten puolustava joukkue.
Toisin kuin useassa muussa pallopelissä, lentopallossa hyökkäys ei ole paras puolustus. Sen sijaan lentopallossa voidaan sanoa, että puolustus on paras hyökkäys. Tämä johtuu siitä, että onnistuneilla puolustuksilla pelaavat joukkueet saavuttavat itselleen lisää mahdollisuuksia hyökätä. Lentopallojoukkueen tulee ottelun voittaakseen kyetä saavuttamaan pisteitä vastaanotto-hyökkäyksien lisäksi oman syötön jälkeisistä puolustustilanteista alkavista palloralleista. Tätä kutsutaan lentopallopiireissä syöttö-vastaanottopeliksi. Se tarkoittaa sitä, että syöttävän joukkueen tulee pyrkiä vaikealla syötöllään horjuttamaan vastustajan vastaanottoa, jotta vastustajan olisi mahdollisimman vaikeaa suorittaa tehokas hyökkäys. Kun tämä horjuttaminen onnistuu, on syöttäneellä joukkueella paremmat mahdollisuudet suorittaa onnistunut puolustus. Onnistunut puolustus voi tarkoittaa uuden hyökkäysmahdollisuuden lisäksi myös saavutettua pistettä, mikäli vastustaja tekee virheen hyökkäyksessään tai hyökkäys torjutaan pisteen arvoisesti.
Taitavat vastaanottajat jäävät kovien hyökkääjien varjoon
Vastaanottotaito on tärkeää ja arvostettua lajin sisällä, mutta monelle lajia kauempaa seuraavalle kyseisen taidon hahmottaminen on hankalaa. Taitava vastaanotto ei ole hyökkäykseen verrattuna niin näyttävää ja onnistuneita suorituksia ei huomata niin helposti kuin virheitä. Lentopallon vastaanottotilastointi sisältää tarkkoja prosenttilukemia. Kaikissa ammattilaissarjojen peleissä on tätä tilastointia varten omat erikoisosaajat, jotka arvioivat peleissä tapahtuvia vastaanottoja neljän kriteerin perusteella. Nämä neljä kriteeriä ovat virhe, heikko, hyvä ja täydellinen. Näistä neljästä kriteeristä muodostuu lopulta kaksi prosenttilukemaa, joista toinen merkitsee kaikkien vastaanottojen keskiarvoprosenttia ja toinen täydellisten suoritusten osuutta niistä. Näiden prosenttien lisäksi tilastoihin merkitään myös suoritettujen vastaanottojen määrä sekä virheelliset nostot joista vastustaja on saanut suoran pisteen.
Tilastoijilla iso merkitys prosenteihin
Vastaanottajien osaamista on vaikea arvioida pelkkien prosenttien perusteella, koska prosentteihin vaikuttaa suuresti niitä tilastoivien henkilöiden arviointikyky. Esimerkiksi Antti Siltala on tämän kauden aikana moittinut Turkin liigan tilastomiehiä, jotka ovat hänen mielestään turhankin tiukkoja onnistuneiden nostojen suhteen. Vastaanottotaidon arvioinnissa onkin helpompi luottaa tilastojen sijaan omaan silmään. Yksittäisten virheiden sijaan vastaanottavien pelaajien nostoissa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota siihen, kuinka hyvin he saavat nostettua palloja kolmen metrin viivan ja verkon väliselle alueelle. Pallojen nostaminen lähelle verkkoa on oman hyökkäyksen kannalta erittäin tärkeää, koska silloin passarilla enemmän vaihtoehtoja passipelaamisessaan. On tärkeää tiedostaa, että kauaksi verkosta nostetut pallot eivät ole prosenttien valossa onnistuneita suorituksia, vaikka niistä onkin usein mahdollista suorittaa onnistunut hyökkäys.
Vastaanotto-osaaminen tärkeä osa menestystä
Mestaruusliigassa on pelannut viime vuosina muutamia kansainvälisestikin taitavia vastaanottajia. Viimeisimpänä osaamisellaan yleisöä ovat sykähdyttäneet liberot Luke Perry ja Taichiro Koga, jotka molemmat pelaavat nykyisissä seurajoukkueissaan tällä hetkellä Mestarien liigan lohkovaihetta.
Koska liberot ovat usein joukkueittensa parhaita vastaanottajia, mainitsen heidän sijaan kirjoituksen lopuksi kolme yleispelaajaa Mestaruusliigasta ja ulkomaiden sarjoista, joiden vastaanotto-osaaminen kannattaa erityisesti laittaa merkille.
Mestaruusliiga
1. Enderwin Herrera, Kokkolan Tiikerit
Herrera on viime vuosina profiloitunut nuoruusvuosien kimmoisasta hyökkääjästä enemmän taitavaksi ja varmaksi vastaanottajaksi. Pärjää nostajana myös kansainvälisellä mittapuulla ja on tämän vuoksi Tiikereiden menestyksen kannalta erittäin tärkeä pelaaja, vaikka hyökkäyspisteitä syntyy enää pääosin vain nopeista tempopasseista.
2. Andrus Raadik, Sampo Volley
Tämän kauden Mestaruusliigan ”komeettapelaaja”, joka dominoi hyökkäystilastojen lisäksi myös vastaanottotilastoa. Erityisen hyvä nostamaan palloa sormilyönnillä. Sampon menestys tällä kaudella perustuu Raadikin hyökkäystehojen lisäksi myös koko joukkueen tehokkaaseen vastaanottopeliin.
3. Tomi Mutka, Hurrikaani Loimaa
Kantanut koko kauden isoa vastuuta Hurrikaanin vastaanottopelistä. Sarjan parhaisiin hyökkääviin yleispelaajiin kuuluvan Luke Smithin ollessa selvästi heikompi vastaanottopuolella, on Mutka hoitanut roolin nostavampana yleispelaajana mainiosti. Vastaanottotaito on ilmeisesti suvussa, sillä Tomin pikkuveli Aleksi pelaa hyvää kautta Sampon liberona ja lisäksi hän on ollut mukana myös maajoukkueringissä.
Maailma
1. Taylor Sander, Beijing Volleyball
Sander on Yhdysvaltojen maajoukkueen monivuotinen tähtipelaaja, joka on tunnettu tehokkaan hyökkäyspelinsä lisäksi taitavana vastaanottajana. Oli viime vuoden Maailmanliigan vastaanottotilaston ykkönen. Siirtyi täksi kaudeksi Italian Veronasta Kiinan pääsarjan Beijing Volleyballin riveihin.
2. Tine Urnaut, Diatec Trentino
Urnaut on Slovenian maajoukkuetta edustava yleispelaaja, joka on erittäin taitava käsittelemään palloa. Vastaanoton tarkkuus ja tekniikka hivelee silmää, eikä isoja notkahduksia hänen kohdallaan tapahdu.
3. Kevin Tillie, Zaksa Kedzierzyn-Kozle
Ranskan maajoukkueen päävalmentajan Laurent Tillien poika. Hänen roolinaan erityisesti maajoukkueessa on olla toinen päänostaja, hyökkäystähtien Earvin Ngapethin ja Antonin Rouzierin takoessa pisteet laidoista. Tillie käyttää nostamiseen paljon sormilyöntiä ja onkin sillä osa-alueella erityisen varma ja hyvä.
Kansikuva: Atsushi Tomura/Getty Images