Tuomarointi? Mitä on tuomarointi!? Jotkut luulevat, että tämä on hauskaa hommaa sen takia, että saa ratkoa pelejä, nostaa pelaajille korttia ja tästä kaikesta vielä maksetaankin. Olette väärässä, tai no jokainen tavallaan. Mutta nyt aion kertoa, mitä tuomarointi oikeasti on – ja vielä tarkentaakseni – pesistuomarin näkökulmasta.
Itse en tuomaroi rahasta, vaan pelkästään sen takia, että tykkään siitä hommasta niin kovaa ja olen kiintynyt tähän. Tuomarointi on välillä yksi likaisimmista hommista. Meni peli oikeastaan miten tahansa, jostain suunnasta sataa paskaa niskaan – joko yleisöltä, pelinjohtajilta, pelaajilta tai medialta.
Tuomarina sinulla ei ole koskaan “kotipeliä”, jos ei sitten mahdollisesti peliä pelata omalla kotikunnallasi. Joskus sitä joutuu heräämään aamuyöllä ja lähtemään kohti pelipaikkaa, kun peli on illalla. Tähän hommaan kuuluu siis todella paljon autossa istumista ja negatiivisen palautteen saamista. Hyvät ihmiset, ymmärtäkää, että tuomaritkin ovat ihmisiä. Ihmisiä, joille myös sattuu virheitä ja ylilyöntejä. Mutta sitä ei ymmärretä heti, jos tuomari tekee pienenkin virheen. Jostain kuuluu “v*tun pelle”, “puusilmä”, “huono tuomari” ja media kirjoittaa tyyliin “pesäpallopelissä tuomarifarssi”.
Kun taas pelaaja lyö hudin, tai tulee merkkivirhe tai kenties ei saa palloa kiinni, sitä ei kommentoida mitenkään, kukaan ei hauku. Korkeintaan oma pelinjohtaja kommentoi jotain ja se siitä.
Mennäänpäs junioripeleihin, ne ovat mukavia. On aina kiva nähdä lapsia harrastamassa, ulkoilemassa ja nauttimassa tekemisestään, mutta mitä tekevätkään vanhemmat katsomossa? Kannustavatko lapsiaan? Minun mielipiteeni on: ei v*tussa. He vain arvostelevat lapsiensa suorituksia rankalla kädellä, huutelevat vastapuolen vanhemmille tai vastustajan pelinjohtajalle. Tuosta jälkimmäisestä itselläni on kokemusta. Kerran jouduin laittamaan pelin poikki, kun yksi innokas vanhempi alkoi huutelemaan vastustajan pelinjohdolle. Siitä syttyi melkoinen sanasota, ja jouduin huutamaan: “Hiljaa, antaa lasten pelata”.
Itseäni alkaa suunnattomasti ärsyttämään, kun pelinjohtajat selittävät sille 5-vuotiaalle pikku-petterille, että tällä paikkakunnalla on sitten eri säännöt kuin muualla. Samat säännöt ne on kaikkialla, ainakin tietääkseni.
Kuva: Pasi Kettunen
No sitten nimittelyyn: Luin, että Ruotsissa olisi nuorta tuomaria nimitelty “v*tun huoraksi” (IL 29.3). Se menee yli ja pahasti. Toki tuomaria saa arvostella, muttei haukkua. Itse en noin pahaa ole vielä kuullut, mutta kuitenkin sellaisia huutoja kuin “v*tun pelle”, “puusilmä”, “v*tun paska”, “opettele tuomaroimaan”, “alkaako itkettää”. Anteeksi ruma kielenkäyttöni, mutta nuo on totta kaikki, tuota kuulen aina, kun olen kentällä.
Ja kyllä minusta, Aleksi 15v., tuntuu pahalta, kun kaksi kertaa itseni kokoinen äijä tulee minua kohti huutamaan naama punaisena: “V*ttu mikä saatanan pelle”. No kauden jälkeen yleensä pystyn nuo lopuksi kääntämään huumoriksi, mutta kaikki eivät välttämättä voi ja joillekin voi jäädä haukkumisesta tosi pahoja traumoja.
Tässä jonkun näköistä tekstiä aiheesta ”tuomarointi on oikeasti sitä paskaduunia”, mutta mä rakastan tätä hommaa, siksi minä teen tätä. Mutta aikuiset ihmiset, nyt oikeasti tulevana kautena koettakaa käyttäytyä kunnolla – varsinkin junioreita kohtaan. Ei tämä ole niin vakavaa, tämä on pesäpalloa.
Referee Aleksi Mansikkamäki kiittää ja kuittaa.
Kirjoittaja on 15-vuotias pesäpallotuomari.
Kansikuva: All Over Press