Kenties kaikkien aikojen salibandykausi alkaa perjantaina. Liigaan paluun tekevät mm. Mika Kohonen, Harri Forsten, Markus Bollström, Petteri Nykky ja Akseli Ahtiainen. Sarjan kärki tulee olemaan entistä tiukempi, kun meidän laskujen mukaan mestaruudesta voi taistella realistisesti peräti kuusi joukkuetta. Tähän vaikuttaa tosin Salibandyliiton päätös siirtyä pelaamaan finaalit yhdestä poikki periaatteella, mutta silti sarjan kärki on tasoittunut entisestään.
Huomionarvoista tulevassa kaudessa on myös se, että salibandya näkee netistä ja television välityksellä peräti noin 150 lähetystä, joten Salibandyliiton mediamiehet ovat hoitaneet tämän puolen todella loistavasti!
Ex-liigajyrät Janne Kainulainen ja Jaakko Tiira kertovat teille miten runkosarja tulee päättymään. Olkaatten hyvät:
1. Classic
Classicissa puhaltaa uudet tuulet, sen takaa joukkueen penkin päähän pestattu Petteri Nykky, joka tuo mukanaan tamperelaisten kipeästi kaipaamaa voittamisen kulttuuria. Viime kaudella joukkue hyytyi pahasti ja putosi puolivälierissä, runkosarjassa 8. sijoittuneelle Tapanilan Erälle suoraan 0–3. Tosin tuohon puolivälierä sarjaan vaikutti olennaisesti tamperelaisten viime kauden hyökkäykselle elintärkeiden Krister Savosen ja Sami Johanssonin loukkaantumiset.
Vaikka vaihtuvuus on ollut varsin suurta, on joukkue rakennettu huomattavasti aiempia kausia fiksummin. Lähtijöistä oikeastaan Sveitsiin siirtynyt Markus Kulmalan on ainut, jonka lähtö kirpaisee. Muut lähtijät olivat lähinnä kolmoskentän miehiä. Tulevalla kaudella Classicin rakenne onkin aiempaa huomattavasti selkeämpi, kun se saa jalkeille kaksi superkenttää ja kolmoskenttä rakentuu seuran omista junioreista, jotka juhlivat viime kauden päätteeksi nuorten Suomenmestaruutta.
Eemeli Salin vaihtoi paikallisvastusjan väreihin. Kuva: Getty
Paikalliskilpailija Kooveesta kiinnitetty Eemeli Salin oli Classicilta loistava naaraus, sillä ylivertaisen fysiikan omaava voimahyökkääjä on täysin erilainen kuin Familyn muut kärkikenttien miehet, niinpä Salin tulee monipuolistamaan Classicin hyökkäyspeliä merkittävästi. Katsaus Classicin pelaajistoon kertoo, että Family on myös tulevalla kaudella taitojoukkue, joka tulee pelaamaan näyttävää salibandya. Joukkueen dynamiikka on kuitenkin aiempia kausia parempi ja myös pelaajatyypit ovat hieman monipuolisempia, joten Classic saa jalkeille kolme erilaiseen peliin pyrkivää kentällistä. Nykyn johtaman valmennustiimin suurimpana haasteena onkin saada tamperelaisten puolustuspeli kuntoon – omapää kaipaa erityisesti aggressiivisuutta ja voimakkaampaa paineistamista. Joka tapauksessa Classicilla on kaikki eväät napata runkosarjan voitto ja keväällä kirkkaimmat mitalit, sillä joukkue on hyvin rakennettu ja vihdoin myös hyvin roolitettu.
Seura tekee mahtavaa työtä salibandyn ilosanoman levittämisessä ja Classicin katsojakeskiarvo on ollut jo vuosia Salibandyliigan korkein. Menkää ihmiset nauttimaan festareista!
Uudet pelaajat: Eemeli Salin (Koovee), Lassi Vänttinen (Wiler-Ersigen), Vertti Wigren (Alligator Malans), Tommi Kekkonen (TPS), Eetu Sikkinen (A-jun.), Tino Lindstedt (A-jun.)
Lähteneet: Markus Kulmala (Uster), Paul Kotilainen (Happee), Veli-Matti Luukko (Lop.?), Tommi Ahola (Koovee), Ilkka Mäkipää (Tigers Lagnau), Jesper Kivipaasi (Mullsjö), Jesper Thorberg (Balrog)
Tärkein pelaaja: Nico Salo, Classicilla on niin paljon laatupelaajia, ettei korttitalo luhistu muutamasta loukkaantumisesta. Kentis liigan parhaana pallollisena puolustajana Salo on kuitenkin todella tärkeä pelaaja kentällä ja näin voisi kuvitella olevan myös sen ulkopuolella, sillä maajoukkuemies tuntee nuoren kaartin junioreista ja vanhemman osaston liigajoukkueesta.
Ota seurantaan: Eetu Sikkinen, vasta 18-vuotias sentteri johtaa Classicin kolmoskenttää. Sikkinen on erittäin taitava pallon kanssa ja omaa loistavan pelisilmän, joten nuorella honkkelilla on hyvät eväät vallata paikka pelaavasta kokoonpanosta. Ehdottomasti yksi Classicin tulevaisuuden nimistä.
2. Oilers
Espoolaiset alisuorittivat viime kaudella todella rumasti, ollen koko kauden jonkinlaisessa käymistilassa. Joukkueen materiaalista ei saatu revittyä läheskään kaikkea irti, vaikka ennen kauden alkua moni eri taho ennusti Oilersin mestarikandidaatiksi numero yksi. Keskeinen pakkaa sekoittanut tekijä oli vaativana valmentajana tunnetuksi tulleen Teemu Variksen ja pelaajiston väliset erimielisyydet. Seurajohto reagoi asiaan kesän aikana, kun vanha kettu, Akseli Ahtiainen palaa espoolaisten penkin taakse tulevalle kaudelle. Ahtiainen tuntee joukkueen ja taitelijasielut saavat varmasti viime kautta enemmän oikeanlaisia vapauksia. Niinpä Öljymiehiltä on lupa odottaa Variksen aikaa aktiivisempaa ja vapautuneempaa peliä. Ahtiaisen ollessa penkin takana Oilersin voi odottaa pelaavan liigan vauhdikkainta peliä, jossa karvaustaso tulee nousemaan todella herkästi aina vastustajan päätylankkuun asti.
Bolle tekee paluun Oilers-paitaan. Kuva: Salibandyliiga
Ahtiainen kiinnitti mielenkiintoisen nimen joukkueeseen, kun vuoden 2010 maailmanmestari Markus Bollström tekee jälleen paluun Salibandyliigaan. Yksi kaikkien aikojen suomalaisista lupauksista on kärsinyt uransa aikana ikävistä loukkaantumisista, mutta pelikunnossa ollessaan, on Bollström todellinen huippuvahvistus Oilersille, varsinkin kun mies pystyy pelaamaan niin hyökkäyksessä kuin pakkina. Bollströmiä voisi kuitenkin kuvata kirsikaksi kakun päälle, sillä Öljymiesten rosterista löytyy laatua – on snaippereita, hyvin peliä tekeviä senttereitä, röyhijöitä, peruspakkeja ja hyviä pallollisia puolustajia.
Espoolaiset tulevat haastamaan tänä vuonna kärkijoukkueet viime kautta paremmin ja ryminä-salibandy on tullut varmasti takaisin Tapiolaan. Kotikentällään Oilers on todella vaikeasti voitettava. Eväät mestaruuteen asti ovat, kunhan viime kauden floppaus ei toistu. Tähän tarvitaan hieman kovempaa työntekoa ja maalivahti Tomi Ikosen huomattavasti parempia otteita.
Uudet pelaajat: Markus Bollström (2.div.), Tommi Puustinen (Thurgau, Sveitsi), Niko Raunio (SPV)
Lähteneet: Tapio Kinnunen (Viikingit), Teemu Aaltonen (alasarjat), Toni Läntinen (TPS), Henri Uronen (?), Jyri Perokorpi (?), Ville Peltola (?)
Tärkein pelaaja: Tomi Ikonen, ykköstorjujalla on paljon todistettavaa viime kauden jälkeen. Joonas Kaltiainen komppaa hyvin taustalla, mutta mestaruuden unelmoimisen kannalta Ikosen on noustava takaisin omalle tasolleen. Joukkueen materiaali on muilta osin niin laadukas, että Ikosen löytäessä aiempien vuosien torjuntavireensä voidaan Espoossa realistisesti puhua kultajunasta.
Ota seurantaan: Markus Bollström, miten 30 -vuotias Bolle pärjää ja sopeutuu taas liigavauhtiin? Potentiaalia on, ja toivotaan, että mies pysyy ehjänä koko kauden ja tekee loistavan come backin. Jotakin miehen pelitaidoista kertoo kuitenkin se, että aiemmalla liigavisiitillä puolitoista kautta riitti Nykylle valitsemaan miehen kotikisoihin.
3. Happee
Viime kaudella katkerasti hopeaa maistanut hirviryhmä koki jälleen kauden alla ikäviä menetyksiä, kun mm. Jami Manninen ja Eero Kosonen karistivat Suomen tomut jaloistaan ja suuntasivat ulkomaille. Tämä on ollut Jyväskylässä trendi kahtena edelliskautena ja tuleva kausi saattaa olla Happeen viimeinen mahdollisuus taistella mestaruudesta lähivuosina, ennen kuin muutama muukin tähtipelaaja lähtee takomaan rahaa ulkomaille.
Tulopuolella Johannes Jokinen, Paul Kotilainen ja Lauri Liikanen saapuivat takaisin Jyväskylään. Kotilaiselle on tarjolla isot saappaan Happeen kakkoskentän keskellä, johon hän saanee laidoilleen Jokisen ja velipoika Peterin. Lisäksi omia nuoria lupauksia nostettiin miesten rinkiin. Mielenkiintoinen nimi hirvinuttuun saapui Turusta, kun reenipeleissä loistanut Kasperi Kantonen muutti opiskelujen perässä Jyväskylään. Kantonen sopii persoonana enemmän kuin hyvin Happeen joukkueeseen ja voi jopa yllättää monet tällä kaudella kentänpuolella.
Kososen jättämän aukon maalinsuulla tulee paikkaamaan aikoinaan vuoden poikajunioriksi valittu isokokoinen Tuomas Turunen, joka saa ensimmäistä kertaa urallaan ykkösmaalivahdin tontin miesten liigatasolla. Turunen on hyvä maalivahti, joka oikeaan vireeseen päästyään on sarjan kärkimaalivahtien tasoa. Turusta luukulla komppaa nuori, kaksi metrinen lupaus Miro Tuomala, joka valittiin toukokuun U19 MM-kisoissa turnauksen all-star maalivahdiksi. Hirvien onneksi puolustuspää pysyi entisellään ja joukkueelta löytyy jokaiseen kolmeen kentälliseen todella laadukkaat pakit.
Pelitavallisesti Happee ei esitä mitään uutta, vaan tuttu hirvirytke jatkaa vahvaa menoaan. Joukkue on harjoitellut kesän todella laadukkaasti – fyysistä ja henkistä kapasiteettia on nostettu entisestään. Viime kauden mestaruuskrapula on selätetty ja kentälle tulee juoksemaan todella nälkäinen Happee. Mestaruus on mahdollinen ilman suuria loukkaantumisia, koska kärkimiesten takaa joukkueen materiaali on kapeahko.
Uudet pelaajat: Kasperi Kantonen (TPS), Lauri Liikanen (UHC Uster), Paul Kotilainen (Classic), Johannes Jokinen (Nokian Krp)
Lähteneet: Eero Kosonen (Vaxjö Vipers), Jami Manninen (Wiler-Ersigen), Lauri Lavonen (Nokian KRP), Petteri Kääriäinen (OLS), Lassi Kotovaara (Koovee), Panu Kotilainen (Zug United)
Tärkein pelaaja: Tuomas Turunen, Kosonen jätti todella isot saappaat ja nyt Vaajakosken miehellä on vihdoin kaivattu näytönpaikka. Turusen kanssa joukkue joko kaatuu tai menee pitkälle.
Ota seurantaan: Lauri Liikanen, paluu hirvipaitaan parin vuoden kierroksen jälkeen, josta ei juurikaan kerrottavaa jäänyt. Vireen löydyttyä on todella murhaava maalintekijä. Löytyykö formi jälleen kotikaupungissa?
4. SPV
Tuntuu hullulta arvioida lähivuosien hallitsija, viime kauden Suomenmestari, SPV vasta neljänneksi. Tämä jo kertoo paljon siitä, kuinka kova tämän kauden sarja tulee olemaan. Kesällä seinäjokiset värväsit isoimman mahdollisimman kalan lakeuksille, kun maailman kaikkien aikojen paras pelaaja, Mika Kohonen, saapui punanuttuun. Tämä tiesi viime kausina joukkueen ykköskenttää johtaneen, Janne Hulmin, siirtymistä Sveitsin pääsarjaan. Mestaruuden kenties tärkein palanen, Juha Kivilehto, siirtyi SPV:stä kesän aikana Ruotsin Helsingborgiin. Erityisesti Kivilehdon menetys kirpaisee todella pahasti, vaikka miehen poislähtö onkin jäänyt täysin Kohosen tuoman hypen jalkoihin. Kivilehdon jättämää aukkoa alleviivaa entisestään se, ettei SPV saanut hommattua maajoukkuepakille korvaajaa.
SPV on voittanut neljän viime vuoden aikana kolme mestaruutta. Tästä suurin ansio menee pitkän päivätyön valmentajana ja seuran puuhamiehenä tehneelle Tommy Koposelle. Pelillisesti nämä mestaruudet ovat tulleet voittavalla salibandyllä, joka ei ole aina kauneinta katseltavaa, mutta ei tarvitse ollakaan. Suurimmat kulmakivet mestaruuksien takeina ovat olleet puolustajat Tatu Väänänen ja Juha Kivilehto. Nyt puolustuspäässä on tarjolla uusille miehille ykkösmiehen roolia. Pystyykö esimerkiksi maajoukkueeseen ansaitusti noussut Jyrki Holopainen ottamaan ykköspakin roolin? SPV:n alakerta on muutenkin suuri kysymysmerkki, sillä hyviä oman pään luutia joukkueesta löytyy, kuten vaikkapa Harri Karjala, mutta puolustuksen pallollinen osaaminen kalpenee huomattavasti muille kärkijoukkueille. Toivottavasti seinäjokisten alakerrasta löytyy tonttia todella hyväkätiselle nuorelle lupaukselle Eemeli Peltoselle, joka voi nousta nopeasti liigan kärkipakkien joukkoon.
Kohosen veljekset jälleen samassa nutussa. Kuva: Salibandyliiga
Kokenut Mika Kohonen tulee olemaan iso liideri joukkueelle niin kopissa kuin sen ulkopuolella. Ainoat epäilykset miehen kohdalla pelillisesti on se, kuinka mies tottuu nopeatempoisempaan suomalaiseen salibandyyn kärkijoukkueita vastaan. Hulmi oli ykköskentän sentterinä ratkaiseva mies nopeissa käännöissä ja puolustuspäässä vahvana työntekijänä. King-Kohonen on erityylinen keskushyökkääjä, joten pieni kysymysmerkki miehen kohdalle on laitettava. Todennäköistä kuitenkin on, ettei Kohosen johtama kentällinen tule pelaamaan SPV:lle tyypillistä nopeatempoista vastahyökkäyspeliä. Kohosen kenttää lukuunottamatta Speve tulee jatkamaan samalla sapluunalla, jossa peli perustuu hyvään fysiikkaan, aggressiiviseen puolustamiseen ja teräviin vastahyökkäyksiin. Toisin sanoen kaikki tietävät miten SPV tulee pelaamaan, kysymys kuuluukin pystyykö Koposen miehistä toteuttamaan pelikirjaansa niin laadukkaasti etteivät muut pysty siihen vastaamaan? Joka tapauksessa SPV taistelee mestaruudesta ja on potentiaalinen kandidaatti nostamaan kannua kauden päätteeksi Hartwall Areenan kattoon.
Uudet pelaajat: Mika Kohonen (Storvretta),
Lähteneet: Janne Hulmi (Malans), Juha Kivilehto (Helsingborg), Niko Raunio (Oilers), Niko Mäkelä (SB Vaasa), Samu Kujala (SB Vaasa)
Tärkein pelaaja: Jyrki Holopainen, kuten jo edellä mainittiin Peliveljien alakerta kalpenee pallollisessa osaamisessa muille kärkijoukkueille. Juurikin sen takia vihdoin maajoukkueeseen nousseen Holopaisen rooli pallollisena puolustajana korostuu. Pienikokoinen Ruukin Innon kasvatti lukee peliä loistavasti ja sopii hyvänä pitkien syöttöjen antajana sekä hanakkana taustanousijana täydellisesti Mika Kohosen johtamaan kentälliseen.
Ota seurantaan: Tähän kohtaan on SPV:n kohdalla turha laittaa ketäään. Joukkueen pelaavasta kokoonpanosta tuskin löytyy uusia tuttavuuksia ja aina Peliveljien pelatessa katseet kohdistuvat väistämättä muuan Mika Kohoseen.
5. Viikingit
Kurre Westerlundin manageroima Viikingit päätti kesällä tuunata imagoaan ja SSV-nimi jäi historiaan, kun nimi vaihtui perinteiseen Viikinkeihin, joka oli alunperin toinen SSV:ksi fuusioituneista seuroista. Mestaruudet ovat karttaneet tätä 2000 -luvun menestysjoukkuetta viimeisen neljän vuoden aikana, joten tulevalla kaudella tullaan jälleen kerran näkemään todella nälkäinen helsinkiläisryhmä. Kauden alla muutaman runkopelaajan kohdalla on vielä kysymysmerkkejä, kun esimerkiksi maalitykki Juho Järvinen pohtii uransa jatkoa. Lisäksi Viikingit tutkailee ulkomailla jatkoa hamuavan Tero Tiitun tilannetta.
Viikinkien runkopelaajat ovat kokeneita kaiken voittaneita pelaajia, maustettuna turkulaisilla tähtipelaajilla. Kokeneemman osaston jalka on selvästi painanut viime kausina, joten tässä voi olla joukkueen akilleen kantapää myös tällä kaudella kärkiryhmiä vastaan pelatessa.
Salibandyliigan monipuolisin sentteri, Harri Forsten, on jälleen takaisin. Kuva: Ville Vuorinen/MagicalGames2010
Kesän parhaimmat vahvistukset oli kokeneen Harri Forstenin ohella isoluisen Tapio Kinnusen hankinta Oilersista. Lisäksi Salbasta saapunut monipuolinen sentteri, Janne Hyvönen, pääsee mittaamaan todellisen tasonsa loistavassa ympäristössä. Muut uudet pelaajat ovat käytännössä täytemiehiä. Varsinkin sentteriosaston vahvistaminen oli Viikinkien kannalta ensiarvoisen tärkeää, koska se oli viime kaudella heikko. Tällä kertaa joukkueesta kuitenkin puuttuu rightin puolen hyökkääjät, kun Mr. Salibandy, Mikael Järvi on ainut kyseistä osastoa edustava pelaaja. Maalilla pelaava Santtu Strandberg näytti naapuriseuralle viime kaudella pitkää nenää, kun hän pelasi loistokauden nousten aina miesten maajoukkueeseen asti. Hieman kapean puolustuksen takia Strandbergilla on isot saappaat täytettävänä Viikinkien puolustuspelissä.
Viikingit voidaan kuitenkin laskea mestaruustaisteluun, koska pelaajisto on laadukas, tosin mestaruuden voittaneita pelaajia ei ole enää montaa. Viikinkien etuna on myös liigan taktisesti paras valmentaja Mika Ahonen, joka pystyy viemään pelitapa muutoksia läpi nopeassakin ajassa. Viikinkien kohdalla mielenkiinto kohdistuukin siihen ovatko uudet pelaajat todella vahvistuksia? Jos näin on, Viikingit saavat kapean kärkensä taakse tulitukea, joka voi siivittää helsinkiläiset vielä pitkälle.
Uudet pelaajat: Tapio Kinnunen (Oilers), Jani Hyytiäinen (TPS), Mikko Sipilä, Jere Oksanen (Erä), Harri Forsten, Janne Hyvönen (Salba)
Lähteneet: Juho Järvinen?, Jani Helenius (lopettaa), Paolo Keinänen (Erä-valmentaja), Markus Olkkonen (alasarjat), Henri Tuhkanen (alasarjat)
Tärkein pelaaja: Miko Kailiala, kolmatta kautta Helsingissä aloitteleva turkulainen kuuluu liigan parhaisiin pelaajiin ja on Ahosen alaisuudessa monipuolistunut pelaajana todella paljon. Kailiala on Viikinkien syömähammas, jonka harteilla on suurin osa maalintekovastuusta, kun Juho Järvinen ei ole vielä tehnyt ratkaisua jatkonsa suhteen. Kailiala voi olla lähellä maalipörssin voittoa.
Ota seurantaan: Janne Hyvönen, todella pehmeäkätinen ja hyvällä silmällä varustettu sentteri voi tehdä kunnon tehot laadukkaitten laitureitten hakatessa palloa verkon perukoille. Joka tapauksessa Raumalla taikuriksi ristityn pelaajan edesottamuksia on aina viihdyttävää seurattavaa.
6. Tapanilan Erä
Erä-ikoni Petteri Bergman jätti päävalmentajan pestin Jyri Korsmanin harteille. Kuva: Salibandyliiga
Tulevaksi kaudeksi joukkueen pelaajistoon ei tullut suurta remonttia, mutta taustat uudistuivat sitäkin enemmän. Erä-legenda Petteri Bergman vetäytyi päävalmentajan pallilta ja tilalle nostettiin joukkueen viime kauden kakkoskäskijä, jyväskyläläislähtöinen Jyri Korsman, jolle tuleva kausi on ensimmäinen päävalmentajana miesten liigatasolla. Korsman on lähtenyt muuttamaan Erän virkamiesmäistä tekemistä enemmän rosoisempaan ja vanhan koulukunnan äijämäiseen suuntaan. Viime kaudella joukkue eteni välieriin ja tällä kaudella sillä on nappiesityksellä mahdollisuudet jopa finaaliin saakka.
Materiaali on selkeää yläkastia, kun maalivahtipeli, puolustus ja laituriosastot ovat todella hyviä. Ainoa kysymysmerkki joukkueen ympärillä on edelleen keskushyökkääjäosasto, joka ei kestä vertailua muihin kärkijoukkueisiin, vaikka aliarvostettu Tommi Rosendahl ja nuori Tuure Ailio kelpo pelimiehiä ovatkin. Pelitavallisesti Erä tulee tarjoamaan viihdyttävää salibandyä niin pallollisena kuin pallottomana. Mökki on onneksi historiaa ja pallollisena joukkue pyrkii kääntämään peliä paljon nopeammin aikasempiin vuosiin verrattuna.
Erän ykkösnyrkki Kapanen-Rosendahl-Puska tulee olemaan todella haastava pidettävä vastustajille ja näin kuuluu ollakin, jos Erä haluaa unelmoida finaalipaikasta.
Uudet pelaajat: Iiro Lankinen (SB Welhot), Perttu Puska (Josba)
Lähteneet: Jere Oksanen (Viikingit), Janne Jaanus (TPS), Valtteri Vapola (Erä Akatemia), Miika Kareinen (Erä Akatemia)
Tärkein pelaaja: Lauri Kapanen, kokenut pistelinko on Erän ylivoimaisesti suurin tähti. Maajoukkueen ykköskentän laituri on pelillinen johtaja ja tärkeä suunnannäyttäjä nuorelle joukkueelle, joka pursuaa potentiaalia. Tulee olemaan Puskan kanssa todella tuhoisa tutkapari.
Ota seurantaan: Iiro Lankinen, rääväsuu ja ammarineulojen erikoismies voi nousta kauden päätteeksi jopa miesten maajoukkueeseen asti. Joka tapauksessa Kuopion mieheltä on lupa odottaa näyttäviä suorituksia läpi kauden.
7. OLS
Viime kaudella nuorella lupaavalla porukalla OLS palautti uskon oululaisen salibandyn kirkkaaseen tulevaisuuteen haastettuaan Happeen tosissaan puolivälierissä. Joukkue rakentuu pitkälti oman kylän poikiin, joista moni juhli nuorten Suomenmestaruutta toissa kaudella. Harjoittelu Oulussa on todella laadukasta ja hedelmistä tullaan nauttimaan ennen pitkään.
Kastellin hulppeissa olosuhteissa pelaava OLS vahvistui täksi kaudeksi yhdellä mielenkiintoisella nimellä, kun Happeessa mestaruuden ja junnuissa usean mestaruuden voittanut Petteri Kääriäinen saapui tuomaan kokemusta Ouluun. Kääriäinen on jokerikortti oululaisten paletissa ja kovana harjoittelijana sopii oululaisten riveihin loistavasti.
OLS nauttii kotiedustaan ja ottaa tälläkin kaudella tärkeitä voittoja juuri Kastellissa. Pitkät vierasmatkat ovat joukkueelle arkea, joten suurta harmia bussissa istumisesta joukkueelle ei koidu. Viime kaudella Oulussa ymmärrettiin, ettei joukkue ainakaan vielä ole taidollisesti sarjan kärkipäätä, joten pelityyliä ja harjoittelua leimaa vahva fyysisyys.
Hyökkäyspäässä oululaiset pyrkivät olemaan äärimmäisen suoraviivaisia, joten pitkiä palloralleja joukkueelta on turha odottaa. Oulussa ollaan satsattu myös vastahyökkäyspeliin ja terävät pelinkäännöt lähtevät aina omista kulmista saakka. Pallotomassa pelaamisessa päävalmentaja Jami Herrala luottaa tiiviiseen keskustan puolustamiseen, jossa vastustajilta pelataan aika ja tila minimiin. Toisin sanoen oululaiset pelaavat juuri sellaista salibandya, mihin joukkueen materiaali parhaiten sopii.
Yleisesti ottaen OLS tuli viime kaudella tunnetuksi liikkuvasta joukkueesta, joka raastaa, eikä bensa lopu missään vaiheessa peliä. Niinpä OLS tulee olemaan myös tulevalla kaudella yksi sarjan fyysisimpiä ja sitä kautta vastustajalle ikävimpiä joukkueita. Ainoana uhkakuvana on vaikeat jaksot, joita nuori joukkue väistämättä kohtaa, sillä tänä vuonna OLS ei pääse tulemaan puskista.
Uudet pelaajat: Petteri Kääriäinen (Happee)
Lähteneet: Jukka Kinnunen (Nibacos, valmentaja), Ville Turula (IBK Dalen)
Tärkein pelaaja: Valtteri Parviainen, vasemmalta ampuva, maaliahne laituri on OLS:n harvoja taitopelaajia. Parviainen oli viime kaudella hyvässä vedossa, kunnes vuoden vaihteen jälkeen tullut polvivamma pilasi koko loppukauden, tämä näkyi karulla tavalla OLS:n pelissä. Parviainen on pisteiden tekijänä tärkeässä roolissa oululaisten vahvasti työmies-painotteisessa ryhmässä.
Ota seurantaan: Lauri Tiira, todella monipuolinen puolustaja säväytti jo viime kauden alussa osaamisellaan. Ulottuvana ja liikkuvana puolustajana Tiira lukee peliä hyvin ja ottaa sitä kautta runsaan määrän katkoja ja pallon riistoja pelistä toiseen. Vuoden kokeneempana saattaa nousta liigan puolustajien kärjen tuntumaan. Nuoren puolustajan pelissä kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti peittopelaamiseen, jossa Tiira on jopa heittämällä liigan paras.
8. Koovee
Kooveen viime kausi oli hyvin kaksijakoinen, kun hyvä syyskausi vaihtui heikkoihin esityksiin keväällä ja joukkuuen kausi päättyi lopulta puolivälierissä, kun tuleva Suomen mestari SPV oli vahvempi voitoin 3–0. Suurta vaihtuvuutta pelaajistossa ei ole koettu, mutta Eemeli Salinin lähtö Classiciin kirpaisee todella kipeästi tamperelaisia. Isokokoinen hyökkääjä oli edelliset kaksi kautta joukkueen ylivoimaisesti tärkein pelaaja ja käytännössä koko liigan tärkein yksilö omalla joukkueelleen. Salinin jättämä aukko täytyykin paikata kollektiivisesti ja joukkueen kärkipelaajien täytyy nostaa tasoaan vielä pykälän verran viime kaudesta.
Rankkarispesialisti Kimmo Kontiainen edustaa Kooveen kokenutta kaartia. Kuva: Salibandyliiga
Salinin lähdöstä huolimatta Kooveella on jalkeilla nuori ja potentiaalinen joukkue, joka taistelee pääsystä pudostuspeleihin. Joukkueen sentteriosasto sai kaivattua vahvistusta, kun Lassi Kotovaara saapui Happeesta. Kooveen hyökkäys on muutenkin laadukas, kun hyviä liigatason pelaajia riittää kaikkiin kolmeen kenttään. Joukkueen akilleen kantapää on kuitenkin heikko puolustus, joka lukeutuu ainakin lähtökohtaisesti liigan heikoimpiin. Tamperelaisten alakerrasta uupuu erityisesti pallollista osaamista, ja Nico Andersson onkin käytännössä ainut pallollinen puolustaja.
Koovee jatkaa tutussa komennossa, kun Hannu Santanen aloittaa kolmannen kautensa joukkueen peräsimessä. Näin ollen joukkueen pelitapaan ei ole tulossa muutoksia, vaan Koovee pyrkii olemaan aktiivinen niin pallon kanssa kuin ilman palloakin. Aktiivinen pelitapa voi kuitenkin osoittautua aika ajoin liian kuluttavaksi, sillä joukkue ei ole fysiikaltaan lähelläkään liigan kärkipäätä. Niinpä Kooveen on turha odottaa hätyyttelevän sarjan kärkisijoja, vaikka pelaajistossa onkin paljon potentiaalia. Miro Lehtisen, Lassi Ylisiurusen ja Mikko Immosen tasoiset kärkiyksilöt kuitenkin takaavat sen, että joukkue on vaarallinen ja saa sitä kautta hieman etua suhteessa muihin pudostuspelipaikoista taisteleviin joukkueisiin.
Uudet pelaajat: Lassi Kotovaara (Happee), Tommi Ahola (Classic), Jussi Luoma (Zug), Oskari Västilä (A-jun.), Aleksi Jokela (A-jun.)
Lähteneet: Eemeli Salin (Classic), Tuomas Aho (Chur), Jasse Kuusisto (Salba), Valtteri Pajunen (SB Vaasa), Jaakko Jyrkkä (Ilves), Jaakko Tiira (Ilves)
Tärkein pelaaja: Miro Lehtinen, Salinin lähdettyä Lehtinen on joukkueen selkeä ykköspelaaja ja katseet pisteiden teossa kohdistuvat juuri häneen. Laituri laukoo tarkasti, haastaa röyhkeästi ja näkee kentän hyvin, toisin sanoen eväät on vaikka ja mihin. Hieman löysänä pelaajana tunnetun Lehtisen täytyy kuitenkin nostaa tasoaan vielä pykälän verran ja ottaa joukkue aika ajoin reppuselkään. Tulee taistelemaan pistepörssin voitosta.
Ota seurantaan: Matias Lintula, viime kevään nuorten maailmanmestari on läpimurron kynnyksellä. Hieman perustamperelaisista poiketen Lintula omaa loistavan fysiikan, jota nuorukainen hyödyntää mainiosti. Vaikka 18-vuotias puolustaja on profiililtaan enemmänkin peruspakki, tekee hän kaikki asiat kentällä todella laadukkaasti ja pelaa ikäisekseen erittäin kypsästi. Kuuluu Koovee kärkipakkeihin.
9. NST
Lappeenrannassa pelattiin viime kaudella varsin mukiinmenevä kausi vaikkakaan joukkue ei yltänyt pudotuspeleihin. Kovia menetyksiä kokeneet Nakkisormet vetivät kauden läpi todella pienellä kokoonpanolla, joten viime kauden 10.sija ja suora säilyminen oli lopulta hyvä suoritus. Tulevalla kaudella tilanne Lappeenrannassa näyttää kuitenkin vuoden takaista valoisammalta, kun esimerkiksi Jarkko Nurmela ja Iikka Voutilainen tekevät paluun NST:n paitaan. Erityisesti toissa kaudella pisteitä mättänyt Nurmela on loistava paluumuuttaja, koska joukkueen ratkaisija-osasto on todella kapea. Myös Voutilaisen paluu vahvistaa merkittävästi lappeenrantalaisten takalinjoja, sillä liigatason puolustajat olivat viime kaudella vähissä. NST:n kannalta tärkein uutinen oli kuitenkin joukkueen ylivoimaisen ykköspelaajan, MM-finaalissakin maalin tehneen Risto Töllikön jatko kasvattajaseurassaan.
Lappeenranssa on jo vuosia sitten ymmärretty, ettei kaupunkiin, saatikka NST:hen ole imua ulkopaikkakunnilta ja pelitapa on rakennettu pitkälti pelaajiston vahvuuksien mukaan. NST tulee pelaamaan tulevalla kaudella vastustajille inhottavaa salibandya, kun se makaa syvällä omalla alueellaan ja pyrkii tekemään maaleja vastaiskuista. Vaikkei Nakkisormien peli ole millään mittarilla kaunista, on se käytännössä ainut pelitapa, jolla joukkue voi taistella pudotuspelipaikasta.
Fyysinen NST ei tule olemaan helppo vastustaja kenellekkään liigan joukkueista. Vaikka se ei ole paperilla esimerkiksi Indiansin veroinen, pelaavat Nakkisormet joukkueena todella hyvin, jonka takia he taistelevat tänäkin vuonna pääsystä pudotuspeleihin. Tosin harmaita pilviä joukkueen taivaalle toi kapteeni Tuomas Arposen loukkaantuminen, joka on näillä näkymin sivussa koko kauden. Arponen on ikitaistelija ja kaikin puolin NST:n ruumiillistuma, joten hänen poissaolonsa verottaa varmasti. Positiivista seuran tulevaisuuden kannalta on kuitenkin se, että NST:n C-99 -ikäluokka nappasi viime keväänä SM-hopeaa, ja tuosta ryhmästä on jo muutama pelaaja liigajoukkueen mukana.
Uudet pelaajat: Jarkko Nurmela (Josba), Konsta Koskimies (PoNoVo), Ville Rouhiainen (PoNoVo), Eetu Leskinen (TPS), Aku Leino (Leipzig), Iikka Voutilainen, Lasse Pynnönen
Lähteneet: –
Tärkein pelaaja: Risto Töllikkö, on sanomattakin selvää että maajoukkuepuolustaja on joukkueen tärkein pelaaja. Tähtipuolustajan loukkaantuminen olisi joukkueelle täydellinen katastrofi. Omaa jäätävän laukauksen, jonka avulla maaliverkon täytyy pölistä, mikäli NST halajaa puolivälieriin.
Ota seurantaan: Joona Rantala, Classicissa ja Suomen U-19 maajoukkueessa tutuksi tulleen Jarkko Rantalan poika on yksi koko valtakunnan lupaavimpia junioreita. 1999-ikäluokkaa edustava Rantala nakutti viime kaudella A-junioreissa yli piste per peli tahtia, kun taas CSM-peleissä syntyi reippaasti päälle 100 pistettä. Vaikka Rantala on nuori, on hänellä jo kokoa ja loistava peliäly, jonka turvin nuorukainen voi päästä kokeilemaan liigavauhtia jo tällä kaudella. NST:n kapeassa rosterissa myös paikka vakiokokoonpanosta on otettavissa.
10. Indians
Indiansin viime kausi oli huomattavasti debyyttikautta heikompi. Joukkueen peli oli koko syyskauden täysin solmussa ja mahdollisuudet playoff-paikkaan karisivat jo ennen vuoden vaihetta. Nuori espoolaisryhmä kuitenkin sisuuntui keväällä ja nousi lopulta jopa kutittelaamaan pudostuspeliviivaa, mutta heikko syksy osoittautui lopulta kohtalokkaaksi.
Markus Markkola lukeutuu liigan viihdyttävimpiin pelaajiin. Kuva: Salibandyliiga
Indiansin nippu on pysynyt hyvin kasassa ja suurin muutos nähdäänkin penkin takana, kun Stefan Korhonen nappaa tahtipuikon mainiota työtä tehneeltä Mikko Laurikaiselta. Korhonen kuitenkin kuului valmennustiimiin jo viime kaudella, joten mitään radikaalia muutosta Indiansin toiminakulttuurissa tuskin on tapahtunut. Itse joukkue on aiempien kausien tapaan nuori ja taitava. Inkkareista erottuu kaksi tähteä – kapteenin nauhaa kantava Valtteri Kainulainen ja huipputaitava Markus Markkola. Vaikka taustalta löytyy hyvin tulitukea, on Indiansin menestys pitkälti näiden kahden miehen varassa. Joukkueen ehdottomiin vahvuuksiin voi kuitenkin laskea sen, että Indians koostuu lähes kokonaan alle 25-vuotiaista pelaajista, joten Heimossa voidaan nähdä yksilötasolla isojakin läpimurtoja.
Jos ja kun Korhonen jatkaa edeltäjänsä pelitavalla, nähdään myös tulevalla kaudella hyvin aktiivinen Inkkari-ryhmä. Joukkueesta löytyy runsaasti pallollista osaamista, mikä mahdollistaa pitkät pallorallit vastustajan päädyssä. Omassa päässä Indians pelaa hieman muista poiketen miesmerkkiä, joka aiheuttaa pahimmillaan todella isoja tiloja kriittisille alueille. Myös maalivahtipeli on iso kysymysmerkki Inkkareiden kohdalla.
Joka tapauksessa Indians tulee olemaan ensi kaudella nuori ja raikas, ja sen pelin taso heittelee niin pelien välillä kuin pelien sisälläkin. Hyvällä kaudella espoolaiset voivat yltää pudostuspeleihin, mutta lähtökohtaisesti sen pelit päättyvät runkosarjaan.
Uudet pelaajat: Ville Kangasmäki (KrP), Joonas Föhr (TPS), Olli Rikka (Erä A),
Lähteneet: Ilkka Mutanen (Erä Akatemia), Lasse Lundström (SB Vantaa), Marek Öige (SBS Kings), Miika Häiväläinen (?)
Tärkein pelaaja: Markus Markkola, vaikka ikää on vasta 19-vuotta lukeutuu Markkola liigan eliittiin omalla pelipaikallaan. Nuorella laiturilla on maagiset kädet ja räjähtävä liike tekee miehestä lähes mahdottoman puolustettavan 1vs1-tilanteissa. Markkolan peliä on muutenkin viihdyttävä seurata, sillä hyökkääjä on pallon kanssa todella vaikeasti ennakoitavissa. Kantaa isoja paineita Indiansin pisteiden teossa. Tällä kaudella on tultava tulosta, mielellään edelliskausia enemmän, mikäli Indians mielii pudotuspeleihin.
Ota seurantaan: Joonas Föhr, erittäin taitavana ja juonikkaana pelaajana Föhr pääsee enemmän oman näköiseensä joukkueeseen kahden Tepsissä vietetyn kauden jälkeen. PSS-kasvatille on varmasti luvassa Turun aikoja enemmän vapauksia ja muutenkin taitavampia ketjukavereita, joten hyökkääjä voi tehdä kovaa jälkeä alkavalla kaudella.
11. Nokian KrP
Viime kausi oli Nokialla varsin odotetunlainen. Joukkuetta ei povattu pudotuspeleihin, eikä se ollut missään vaiheessa lähellä sinne päästäkkään. Nokialaisten kausi päättyi lopulta playoutien ensimmäisellä kierroksella, kun se kaatoi TPS:n voitoin 2–1. Viime kauden jälkeen joukkueen vaihtuvuus on ollut kyseiselle seuralle yllättävän vähäistä, kun kärkiketjujen miehistä ainoastaan Johannes Jokinen ja Milan Garcar vaihtoivat maisemaa. Tilalle saapuivat paluumuuttajina Sveitsistä tulleet Jani Rajala ja Matti Koskela. Kaksikon lisäksi uusina miehinä KrP:n paidassa nähdään Tuomas Savukoski ja Lauri Lavonen. Näin ollen näätälauman voi väittää olevan materiaaliltaan hyvin samanlainen kuin vuosi sitten.
Vaikkeivat tulokset ole juurikaan parantuneet, oli nokialaisseuran kannalta onni, että Sveitsissä meritoitunut Heikki Luukkonen tarttui joukkueen peräsimeen pari kautta sitten. Luukkonen on eittämättä huippuvalmentaja, josta kertoo viime kevään maailmanmestaruus alle 19-vuotiaiden kanssa sekä Sveitsin mestaruus Wilerin peräsimessä. Luukkonen on tuonut Nokialle selkeää visiota ja vakautta, mitä seura on kaivannut – KrP on kuitenkin tullut tutuksi isoista sopimuksistaan ja suuresta vaihtuvuudestaan. Niinpä Luukkosen voikin nostaa näätälauman tärkeimmäiksi yksilöksi vaikka joukkueesta löytyykin muutamia kovia pelimiehiä. Materiaali on kuitenkin kärkipelaajien jälkeen todella heikko.
Tulevalla kaudella tuskin nähdän mitään poikkeavaa näätälaumalta. Pelityyli on rakennettu maltilliseksi ja tasapainoiseksi, jossa on kuitenkin jätetty tilaa kärkiyksilöiden luovuudelle. Sarjajärjestelmän muututtua Nokialla tuskin suoraa putoamista tarvitsee pelätä, mutta paikka Playoffeissa on utopiaa, varsinkin kun kapealle hyökkäysosastolle elintärkeä Tommi Merto on sivussa koko syksyn.
Uudet pelaajat: Matti Koskela (Kloten), Jani Rajala (Olten), Tuomas Savukoski (Loviisan Tor), Lauri Lavonen (Happee), Janne Mennala (Salba), Valtteri Lampinen (Classic A), Kalle Koivunen (Classic A), Risto Harjula (Classic A)
Lähteneet: Johannes Jokinen (Happee), Ville Kangasmäki (Indians), Milan Garcar (Kloten), Tomi Aaltonen (Leisku)
Tärkein pelaaja: Henri Johansson, hyvin kliseinen valinta, mutta joukkueen ylivoimaiselta ykköstähdeltä odotetaan tason nostoa vaisumman viime kauden jälkeen. Johansson on edelleen yksi liigan parhaita hyökkääjiä ja saa kannatella kapealla materiaalilla operoivaa näätälaumaa myös ensi kaudella, mikäli Nokialla meinataan selvitä kaudesta kuivin jaloin.
Ota seurantaan: Kalle Keskitalo, viime kaudella liigassa debytoinut OLS-kasvatti hyppäsi keväällä pakista sentterin tontille ja pelasi muutaman todella hyvän ottelun. 20-vuotias sentteri on pehmeä, mutta hyvä laukaus ja liike edesauttavat pelaamista keskikaistalla. Tarjolla on roolia kärkiketjuista, eikä Keskitalon tarvitse juurikaan peliajan puolesta jännittää, joten nuorella miehellä on mahdollisuus isoihin kehitysaskeliin.
12. Salba
Viime kaudella liigassa debytoinut Salba löysi pelinsä juuri oikeaan aikaan. Runkosarja oli pääosin synkkää tarpomista ja raumalaiset olivat lopulta selkeästi heikoin joukkue liigassa. Huikeana mediapersoonana tutuksi tullut päävalmentaja, Juha Mäkilä kuitenkin painotti jo varhain talvella, että joukkueen tähtäin on jo playouteissa. Niinpä joukkue tarttui sarjajärjestelmän tarjoamaan oljenkorteen ja kaatoi Josban suvereenisti playoutien ensimmäisellä kierroksella.
Urallaan ikävistä loukkaantumista kärsineelle Miikka Sokalle on tarjolla Salbassa iso rooli. Kuva: Salibandyliiga
Salba koki kauden alla muutaman pahan menetyksen, kun sekä 1. että 2. ketjun sentterit, Janne Hyvönen ja Ville Salonen vaihtoivat maisemaa. Erityisesti Hyvösen lähtö kirpaisee todella pahasti, koska mies oli muutaman viime kauden raumalaisten ylivoimainen ykköspelaaja. Sentteriosastoa vahvistamaan saapui Miikka Sokka, joka on raumalaisille loistava vahvistus, mikäli mies vaan pysyy kunnossa. Vaikka uusina miehinä tulleet Lasse ”Pöllö” Salminen ja Miikka Läntinen ovat uriensa ehtoo puolella, tuovat he Raumalle arvokasta liigakokemusta ja maalintekovoimaa, sillä miesten yhteenlaskettu maalimäärä on komea, 369 täysosumaa. Raumalaisten materiaali tosin on sarjan heikoimpia, mutta joukkue on työteliäs ja Salban kiimainen kotiluola antaa muita häntäpään joukkueita suuremman kotiedun.
Pelitavallisesti Salbalta on vaikea löytää mitään tiettyä pelitapaa. Joukkue pyrkii etenemään paikoille yksinkertaisilla liikkeillä ja varjelemaan omaa maaliaan tarkasti. Mitään pitkälle vietyä konseptia Salba ei kuitenkaan tarjonnut, mutta nyt kun he ovat vuoden kokeneempia, voidaan Raumalla kenties nähdä hieman taktisempaa salibandya. Juuri liigakentiltä saatu kokemus ja muutama hyvä vahvistus takaa sen, että Salba on huomattavasti valmiimpi kuin viime kaudella. Raumalla on turha haaveilla playoff-peleistä, mutta jos koiralauma onnistuu välttämään viime kauden loukkaantumissumat ja hyödyntää vahvan kotietunsa, voi se onnistuessaa jopa välttää liigakarsinnat.
Uudet pelaajat: Lasse Salminen (Zug), Miikka Läntinen (TPS), Miikka Sokka (TPS), Jasse Kuusisto (Koovee), Valtteri Virtanen (KaKo), Riku Aaltonen, Aleksei Kohtala (A-jun.), Jan-Erik Aaltonen (A-jun.)
Lähteneet: Janne Hyvönen (Viikingit), Ville Salonen (Karhut), Arttu Kukko (SB Vaasa), Ilkka Hurmerinta (2. valmentajaksi), Juhani Niemi (LaSa), Janne Mennala (KrP), Petri Elo (?)
Tärkein pelaaja: Miikka Sokka, polvivammasta toipunut sentteri tulee olemaan isossa roolissa raumalaisten ykkössentterinä. Salban keskushyökkääjäosasto on todella ohut, joten Sokan rooli korostuu entisestään. Ehjänä ja hyvässä kentässä turkulainen voi kohota jopa liigan kärkisentterien joukkoon.
Ota seurantaan: Jasse Kuusisto, nuori ja maaliahne laituri ei saanut Kooveessa missään vaiheessa kunnon näytön paikkaa. Raumalla 18-vuotiaalle Kuusistolle on kuitenkin tarjolla paikka kärkiketjuissa ja nuorukainen pääsee toden teolla näyttämään osaamistaan. Kuusiston vahvuuksiin kuuluu tarkka ja nopeasti lähtevä laukaus sekä loistava liike, jotka ovat hyviä ominaisuuksia laitahyökkääjälle.
13. M-Team
M-Team voitti suvereenisti viime kauden Divarin. Kuva: Salibandyliiga
M-Team sijoittui Divarin runkosarjassa toiseksi, mutta joukkueen kuntohuippu oli oikein ajoitettu ja helsinkiläiset olivat lopulta selvästi sarjan paras joukkue. M-Team ei ole seurana uusi tuttavuus liigakentillä, vaan Helsingin Ruskeasuolla päämajaansa pitävä seura pelasi liigassa edellisen kerran kaudella 2011–2012. Vaikka M-Team onkin liiganousija, ei se ole muilta osin verrattavissa esimerkiksi edellisillä kausilla nousseisiin Salbaan tai Indiansiin. M-Team on täynnä kokeneita pelaajia, joista suurimmalta osalta löytyy liigakokemusta. Myös valmentaja-kaksikko Mika Heinonen–Teemu Kalinainen ovat tuttuja näkyjä korkeimmalla sarjatasolla. Näin ollen voisikin väittää, että Helsingissä tiedetään mitä liigassa pelaaminen ja pärjääminen vaatii, eikä liigavauhti tule joukkueelle yllätyksenä.
M-Teamin materiaali on pienoinen kysymysmerkki. Joukkueesta löytyy käytännössä laadukkaita pelaajia kaikkiin kolmeen kenttään, mutta kysymys kuuluukin, ovatko nämä pelaajat tarpeeksi laadukkaita liigassa? Joukkueesta on vaikea löytää selviä profiilipelaajia, tosin Divarin parhaisiin pelajiin jo vuosia kuulunut Riku Reunamäki, voi olla myös liigatasolla sellainen. Pienikokoista Reunamäkeä komppaa hyvänä pelintekijänä tunnettu Antti Itkonen ja M-Teamin ykköskentän täydentää upeista videoistaan tunnetuksi tullut Janne Makkonen, joka oli harjoituspelikaudella kovassa vireessä. Vaikka Tiimin kakkos- ja kolmoskentistä löytyy Visa Rikalan tai Sampo Laukkalan kaltaisia kelpo pelimiehiä, vastaa ykköskenttä suurimmasta osasta joukkueen maaleista.
M-Teamin kannalta positiivinen asia on kuitenkin se, ettei pelaajisto kokenut suuria muutoksia, eikä lähtijäpuolella ole ketään. Vastaavasti pahin reikä saatiin kesän aikana tukittua, kun heikosta maalivahtipelistä kärsineet helsinkiläiset saivat Petri Leschin takaisin riveihinsä. Welhoista palannut Lesch on nuorten maailmanmestari mallia 2003 ja oli vuosia divarin parhaita, ellei jopa paras maalivahti – hänen otteensa tulevat näyttelemään isoa roolia M-Teamin taistelussa sarjapaikan säilyttämisestä.
Uudet pelaajat: Petri Lesch (SB Welhot), Joel Ekroos (Wernigerode Red Devils), Markus Piittisjärvi (Wernigerode Red Devils), Joni Haapamäki (TPS), Konsta Nurmela (PSS)
Lähteneet: –
Tärkein pelaaja: Riku Reunamäki, oikealta ampuva laitahyökkääjä on M-Teamin kapteeni ja ykköspistemies. Reunamäki omaa kokemusta M-Teamin aiemman liigakauden ohella myös Tampereen Gunnersin paidasta ja voi nyt vihdoin lyödä itsensä läpi myös liigatasolla. Reunamäeltä löytyy hyvän laukauksen ohella terävä liike ja hyvät kädet, mikä tekee laiturista vaikean puolustettavan.
Ota seurantaan: Niko Mäkinen, patukkamainen puolustaja on kuulunut M-Teamin luottomiehiin jo usean vuoden ajan, vaikka kävi pyörähtämässä yhden kauden ajan Kuopiossa. Mäkinen ei säväytä pallolla, mutta on erittäin vahva ja omaa karmean laukauksen. Erityisesti M-Teamin ollessa ylivoimalla kannattaa numero 16 ottaa seurantaan, sillä laukaus lähtee niin lämärillä kuin kantilla ja siinä on voimaa sekä tarkkuutta.
14. TPS
Turun Palloseuran kehitys on ollut viime kausina synkkää seurattavaa, kun joukkueen kärkipelaajat ovat valuneet kausi toisensa jälkeen muihin ympyröihin. Kehitys alkoi näkymään todenteolla viime kaudella, kun turkulaiset pelasivat Josbaa vastaan playoutien kuolemanottelussa ja säilyttivät sarjapaikkansa vasta liigakarsintojen jälkeen. Vaikka joukkueen valmentaja Aki Vilander antoi aika ajoin kunnianhimoisia lausuntoja joukkueen tavoitteista, ei Playoff-paikka ollut missään vaiheessa realismia.
TPS-valmentaja Aki Vilanderilla on iso urakka niin kentällä kuin toimistossakin. Kuva: Salibandyliiga
Vaihtuvuus Tepsissä on ollut jälleen varsin suurta, mutta viime kauden näkökulmasta miinus-puolelle voi lukea ainoastaan Sveitsiin lähteneen Michal Podhraskyn. Tosin loukkaantuneina lähes koko kauden olleille Miikoille, Sokka ja Läntinen olisi varmasti ollut käyttöä myös alkavalla kaudella. Tulopuolella Tepsiin on tullut sille ominaisia nuoria lupauksia, jotka toivovat pääsevänsä isompaan rooliin liigassa. Materiaali vaikuttaa kuitenkin hyvin tasapaksulta ja joukkueessa voisi kuvailla olevan kolme kolmoskenttää. Toisaalta täytyy kuitenkin muistaa, että TPS:n joukkue on todella nuori ja isotkin henkilökohtaiset kehitysaskeleet voivat olla mahdollisia. Uutta Miko Kailialaa ei kuitenkaan tästä joukkueesta löydy.
Viime kaudella TPS tuli tunnetuksi vähäisistä maalimääristään, eikä joukkueen peleissä nähty maalikarkeiloita. Niinpä Tepsin voi olettaa jatkavan tutulla konseptilla, jossa se puolustaa tiiviisti ja pyrkii myös pitämään palloa. Maalintekokilpailussa Palloseura tuskin pärjää yhdellekkään joukkueelle, sillä snipereitä joukkueesta ei löydy. Jos TPS malttaa puolustaa tiiviisti ja hyökätä vastaan – pelata niin sanotusti inhottavaa salibandya voi joukkue välttää karsinnat. Jos taas ykkösteemana on hallita palloa, voi kaudesta tulla pitkä ja raskas. TPS:n tulevaa kautta häiritsee myös kotisalin vaihtuminen joulun jälkeen, kun Caribia muutetaan salibandy käytöstä sisäliikuntapeuhulaksi. Viimeisimpien tietojen mukaan turkulaiset pelaavat vuoden 2016 alusta Turun Kupittaan jäähallissa, joten kotietu menetetään vuoden vaihteessa.
Uudet pelaajat: Janne Jaanus (Erä), Waltter Mahlberg (SSV/Viikingit), Mikko Stenfors (FBC Turku), Jaakko Hautamäki (FBC Turku), Antti Keskitalo (Pyövelit), Joakim Ervast (PSS), Emil Eklund (Thurgau), Toni Läntinen (Oilers), Olli Lauren (A-jun.)
Lähteneet: Jani Hyytiäinen (Viikingit), Michal Podrasky (Rychenberg), Miikka Läntinen (Salba), Miikka Sokka (Salba), Joonas Föhr (Indians), Eetu Leskinen (NST), Kasperi Kantonen (Happee), Joni Haapamäki (M-Team), Jere Jokinen (TVV), Tommi Kekkonen (Classic), Kasper Sunderlin (?)
Tärkein pelaaja: Pyry Luukkonen, isokokoinen maalivahti on Tepsin tärkein ja paras pelaaja. Luukkonen kuuluu myös joukkueen kokeneeseen kaartiin ja on sitä kautta myös tärkeä esimerkin näyttäjä. Maalivahdin rooli korostuu entisestään, kun pitkäaikainen aisapari, Tommi Kekkonen lähti Classiciin. Joukkueen materiaali on sen verran tasapaksu, että Luukkosen täytyy pelata huippukausi, mikäli Turussa halutaan valmistautua liigapeleihin myös vuoden päästä.
Ota seurantaan: Eero Jalo, 1998-syntynyt superlupaus oli viime kaudella Tepsin harvoja valopilkkuja. Vaikka Jalo on fysiikaltaan raakile, omaa nuorukainen loistavat höpläyttelykädet ja tarkan laukauksen. On ehdottomasti Tepsin lupaavin pelaaja, eikä yli 20 maalin kausi olisi yllätys.
Pistepörssi:
1. Peter Kotilainen, Happee
2. Lassi Vänttinen, Classic
3. Lauri Kapanen, Erä
4. Sami Koski, SPV
5. Sami Johansson, Classic
6. Casper Pfitzner, Oilers
7. Miko Kailiala, Viikingit
8. Miro Lehtinen, Koovee
9. Eemeli Salin, Classic
10. Petri Kauko, Happee
Teksti: Janne Kainulainen & Jaakko Tiira
Kansikuva: Salibandyliiga