Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Salibandykausi mallia 2017-18 saatiin viime viikonloppuna pakettiin Classicin napatessa odotetusti mestaruuden. Nyt onkin hyvä aika vetää päättynyttä kautta yhteen loppuarvosanojen merkeissä. Jokaisella joukkueelle on annettu koulusta tuttu arvosana (4-10) perusteluineen. Lopusta löytyy näkemyksemme kauden tähdistökentällisestä.
1. Classic – arvosana: 10+
Tamperelaisten kausi huipentui odotetusti Suomen mestaruuteen ja peräti 33:n ottelun voittoputkeen. Classic oli koko kauden täysin omalla tasollaan. Se hävisi koko liigakaudella vain yhden pelin, senkin syyskuussa jatkoajalla. Mestarit tekivät eniten maaleja koko sarjassa ja päästivät vähiten. Suomen paras materiaali yhdistettynä maan parhaaseen valmentajaan näytti, mitä on olla murskaavan ylivoimainen. Yksi kaikkien aikojen yksittäisen kauden joukkueista koko suomalaisessa palloiluhistoriassa.
2. Happee – arvosana: 8,5
Happeen kone yskähteli runkosarjassa, eikä Mikko Lehto meinannut missään vaiheessa löytää toimivia ketjukoostumuksia. Myös avainpelaajien, kuten Peter Kotilaisen loukkaantumiset sotkivat pakkaa. Hirvet osoittivat jälleen kerran olevansa parhaimmillaan, kun pelit kovenevat. TPS lähti puolivälierissä vaivatta lauluun ja KrP-sarjakin kääntyi lopulta selkeästi jyväskyläläisille. Superfinaalissa Happee näytti horjuttavan Classicia, mutta aivan loppuun asti eväät eivät riittäneet. Kyse oli kuitenkin Classicin hyvyydestä, ei hyvin pelanneen Happeen huonoudesta. Alakanttiin menneen runkosarjan jälkeen, hopeisiin mitaleihin voidaan Hirviteatterissa olla tyytyväisiä.
3. Nokian KrP – arvosana: 10-
Näätälauman vaihtuvuus kauden alla oli melko pientä, mutta uusiutunut valmennusjohto herätti kysymysmerkkejä. Sarjasta pudonneesta M-Teamista tullut Jarmo Härmä vaiensi kriitikot hyvissä ajoin ja nokialaiset keikkuivat kärkitaistossa koko kauden. Runkosarja päättyi lopulta upeaan kakkossijaan. Pistepörssin toista kertaa nimiinsä vienyt Henri Johansson johti kivikovaa ykköstä, jonka takana nähtiin komeita läpimurtoja, Valtteri Viitakoskelta etunenässä. Aivan Superfinaaliin saakka ”näätärokki” ei kantanut, mutta pronssi on upea palkinto hienosta kaudesta. Huomionarvoista nokialaisten kaudessa oli se, että lähes jokainen näätä pelasi tähänastisen uransa parhaan kauden. Siitä kiitos kuuluu Vuoden valmentajan palkinnon napanneelle Härmälle, mutta myös ylistystä saaneelle fysiikkavalmentaja Markku Köykälle.
Näätälauman huippukausi päättyi pronssijuhliin. (Esa Takalo/Salibandy.fi)
4. Westend Indians – arvosana: 9,5
Kauden toinen yllättäjä oli Mikko Laurikaisen komentoon palannut Indians. Espoolaisten kautta kuvastaa ennen kaikkea sana nousujohteisuus. Vielä vuodenvaihteessa Heimo taisteli pudotuspelipaikasta, mutta kevään huippuvire vei sen jopa lähelle kotietua. Vaikka kaudesta jäi lopulta käteen karvas pettymys pronssipelissä, oli seurahistorian ensimmäinen välieräpaikka reippaasti yli odotusten. Nousujohteisuus ei jäänyt pelkästään tuloskuntoon, vaan moni nuori pelaaja otti isoja harppauksia henkilökohtaisella tasolla ja Indiansilla voisikin kuvitella olevan imua pääkaupunkiseudun nuorten lupausten parissa.
5. EräViikingit – arvosana: 6
EräViikinkien status superjoukkueena kesti lopulta vain debyyttikauden. Joukkue heikkeni merkittävästi, mutta Jani Kukkolan johtama kärki oli niin terävä, että joukkueelta odotettiin mitalia. Runkosarjan 3. sija oli lopulta kelpo sijoitus vuoristoratamaisen alun jälkeen, mutta puolivälierissä tie tyssäsi seiskapelin jatkoajalla. Joukkue näytti rakennetun sijaan kasaan raavitulta ja päävalmentaja Mika Ahonen liittyi joukkueen matkaan vasta elokuussa. Kattavampaa tarinaa EräViikinkien nykytilasta voit lukea hiljattain julkaisemastamme jutusta.
6. TPS – arvosana: 7
Jos joku pelasi odotetunlaisen kauden niin TPS. Tiiviiseen viisikkopuolustamiseen nojannut turkulaisryhmä ei notkahdellut sen kummemmin, mutta ei sen suuremmin säväyttänytkään. Päävalmentajaksi noussut Jukka Ruotsalainen lupaili aktiivisempaa hyökkäyspeliä, mutta 123 tehtyä maalia oli vähemmän kuin viime kaudella ja vähiten kaikista pudotuspelijoukkueista. Pudotuspeleissä ongelmaksi muodostui sama kuin vuotta aiemmin, terävimmän kärjen puuttuminen. TPS:n pelin rakenne ja sitoutuneisuus on kunnossa, mutta tiukkoja pelejä kääntävät hyökkäyspään profiilipelaajat puuttuvat. Turussa onkin mietinnän paikka tulevaisuuden suhteen. Nykyinen hyvin varovainen sapluuna tekee Tepsistä ikävän vastustajan ja tuottaa mukavia runkosarjasijoituksia, mutta mitalipelit ovat jääneet kauas horisonttiin.
7. SPV – arvosana: 7
Viime kevään pronssijoukkueen vaihtuvuus oli odotetun vähäistä, mutta etenkin Jari Hankkion kauden päättänyt polvivamma ohensi ratkaisijaosaston niin kapeaksi, ettei SPV:tä voinut edes odotella mitalipeleihin. Kausi oli erikoinen myös siinäkin mielessä, että oma pää vuoti poikkeuksellisen paljon ja 6,3 päästettyä maalia per ottelu oli selvästi enemmän, mihin Seinäjoella on totuttu. Myös runkosarjan 7. sija oli heikoin sitten kauden 2007-08. SPV on julkaissut kovia hankintoja tulevaa kautta ajatellen, mutta hyökkäysosasto heittää edelleen kysymysmerkkejä ilmoille, sillä Mikko Kohonen ja Sami Koski eivät ole enää liigan eturivin tähtiä. Tämä nähtiin puolivälieräsarjan ykköskenttien taistossa, jonka Näätien ykkönen vei selvästi.
8. Oilers – arvosana: 5,5
Oilers uudistui reippaasti kauden alla, kun päävalmentaja vaihtui ja useampi kokenut pelimies jätti liigakentät. Oilersin kaudesta muodostui lopulta melkoinen pannukakku. Ryhmä linkkasi pudotuspeleihin hyvän syksyn turvin, vaikka maaliero oli peräti 27 pykälää pakkasella. Sen jälkeen, kun Markus Markkola häipyi joulukuussa Kanadaan, voitti Oilers vain kaksi viidestätoista pelaamastaan ottelusta. Huomionarvoista oli myös se, että usea rutinoitunut liigapelaaja pelasi uransa heikoimman kauden ja todelliset onnistujat olivat Riku Holopaisen jälkeen vähissä. Runkosarja ja pudotuspelit yhteenlaskettuna yksikään Öljymies ei jäänyt kaudesta plussalle. Heikki Luukkonen ja kumppanit ovat reagoineet tahmeaan kauteen ja Tapiolaan ollaan kasaamassa jonkin asteista U19 maailmanmestareiden alumnijoukkuetta.
9. LASB – arvosana: 9
Faneille.com kausiennakossa heikentyneitä lahtelaisia uumoiltiin suoraksi putoajaksi, mikä osoittautui pahasti metsään menneeksi arvio. Teemu Varis ei kahlinnut taitureita, vaan toi nuoren joukkueen pelaamiseen tarvittavaa rakennetta ja LASB jäi lopulta vain pisteen päähän pudotuspeleistä. Vahva toinen kausi oli lahtelaisille tärkeä, sillä seura vahvisti asemansa hyvänä liigaseurana, eivätkä vahvistukset ole jäämässä pelkästään Perttu Koljoseen.
10. OLS – arvosana: 7
OLS menetti paljon ratkaisuvoimaa ja se näkyi. 111 tehtyä maalia oli sarjan kehnoin lukema. Vastapainona nähtiin laadukasta puolustuspelaamista, sillä vain neljä joukkuetta päästi oululaisia vähemmän maaleja. Syksyllä joukkue elätteli vielä pudotuspelihaaveita, mutta heikko kevätkausi seitsemän ottelun tappioputken sävyttämänä, vei Luistinseuran taistelemaan suorasta säilymisestä, mikä varmistui vasta päätöskierroksella. Liigan nuorimman päävalmentajan Eetu Vehasen ryhmää leimasi tietynlainen henkinen heikkous, sillä joukkue pelasi lukuisia hyviä otteluita, jotka kääntyivät lopulta sympaattisiksi tappioiksi. Kymmenes sija oli lopulta odotettu ja hyvin oululaisten kautta kuvaava.
11. SB Welhot – arvosana – 9
Sarjanousija SB Welhot jopa heikentyi ennen seurahistorian ensimmäistä liigakautta ja se oli lähes jokaisen kausiennakon ykkössuosikki suoraksi putoajaksi. Jo varhaisessa vaiheessa kävi selväksi, ettei Kuopiossa tulla jäämään kellarikerrokseen. Vahva syksy nosti Taikurit jopa playoffs-taistoon, mutta heikko kevät pudotti sen taistelemaan suorasta säilymisestä. Päättyneen kauden SB Welhot on oiva esimerkki siitä, kuinka iso merkitys hyvällä valmennuksella on. Paperilla Welhot olivat sarjan heikoin joukkue, mutta Janne Kainulainen tiimeineen teki kovaa työtä etenkin vastustajan vahvuuksien scouttaamisen suhteen, mikä taas näkyi onnistuneina pelisuunnitelmina. Suora säilyminen oli mainio saavutus noviisiryhmältä.
12. Koovee – arvosana: 6
Keväällä 2012 Koovee juhli pronssia, jonka jälkeen tamperelaiset ovat valuneet tasaisesti kohti sarjan tyvipäätä. Nuorelta joukkueelta puuttui rutiini, mitä peräti viisi jatkoaikatappiota kuvastaa. Jotain kaudesta kertoo myös se, että valmennuksessa vaihdettiin rooleja kesken kauden, eikä joukkueesta löytynyt yhtäkään pelaaja, jonka tehotilasto olisi jäänyt plussan puolelle. Kooveen materiaali tiedettiin heikoksi jo ennen kauden alkua, eikä playoutien kautta säilymistä voi pitää floppaamisena. Tärkeintä tamperelaisille oli säilyttää sarjapaikka ja siinä he onnistuivat.
13. Steelers – arvosana: 5
Kauden pahin floppi löytyy Hämeenlinnasta. Viime kaudella Steelers iski puskista, mutta täksi kaudeksi selvästi vahvistunut joukkue ei kestänyt paineita. Teräsmiesten pelaaminen ei kehittynyt edelliskauden taistelupallosta ja tehot lepäsivät liikaa Ville Lastikan varassa. Joukkue paransi keväällä, mutta sarjapaikka piti lopulta uusia liigakarsinnan kautta. Kaudesta ei jäänyt liiemmin jälkipolville kerrottavaa.
14. Salba – arvosana: 5
Salba väisti luodin kolmesti, mutta nyt kun joukkue ensimmäistä kertaa liigahistoriansa aikana vahvistui, noutaja tuli ja vei Koirat divariin. Amatöörilajin realiteetit näkyvät karusti Rauman kokoisessa pikkukaupungissa, jonne on vaikea houkutella kovia pelureita. Vaikka putoaminen ei ollut yllätys, eikä koiralaumasta muodostunut heittopussia, on suora putoaminen aina heikko suoritus. Koirien kapea kärki ei onnistunut tarpeeksi tehokkaasti hyökkäyspäässä, eikä vastapainona myöskään puolustuspelaaminen ollut riittävällä tasolla, mistä sarjan heikoin maaliero (-51) kertoo. Selviytymistaiston päättymisen tiedettiin olevan ajan kysymys, eikä Salibandyliiga ole palaamassa Raumalle ihan hetkeen.
Koiralauman sinnikäs pyristely liigakartalla päättyi neljän kauden jälkeen. (Anssi Koskinen/Salibandy.fi)
Tähdistökentällinen
VH: Henri Johansson, Nokian KrP
Salibandyliigan kiintotähtiin jo vuosikymmenen kuulunut KrP-hyökkääjä on päässyt pelaamaan viimeiset kaudet terveenä ja jälki on ollut sen mukaista. Tehot 43+24=67 nakutellut Johansson vei runkosarjan pistepörssin nimiinsä kymmenen pisteen erolla. Aiemmista kausista poiketen myös joukkue menestyi ja Vuoden miespelaajana palkittu 32-vuotias laitahyökkääjä sai kaulaansa pronssisen mitalin. Bonuksena tuli vielä pudotuspelien pistepörssin voitto tehoin 15+10=25. Välieräsarjassa Näätä-hyökkääjä ei saanut itsestään parasta irti, mutta häntä on mahdoton olla nostamatta liigan parhaaksi hyökkääjäksi.
KH: Joonas Pylsy, Classic
Tähtisentteri Nico Salon lähtö Ruotsiin ei paljoa haitannut, kun Joonas Pylsy pääsi tutulle keskushyökkääjän paikalle ja johti Classicin vaarallista ykkösketjua. Entinen Happee-hyökkääjä summasi runkosarjassa 44 tehopistettä ja jakoi tehotilaston ykköstilan (+48) yhdessä samassa ketjussa operoineen Eemeli Salinin kanssa. Pylsy ei sinällään tee mitään ihmeellistä, vaan peruspeli on erittäin laadukasta ja suoritustaso jatkuvasti korkealla. 28-vuotias sentteri on lähes aina pelattavana, mikä teki hänestä arvokkaan linkin tehokkaan ketjun keskelle. Ehdottomasti liigan paras keskushyökkääjä päättyneellä kaudella.
OH: Sami Johansson, Classic
Jos jonkun pelaajan tekeminen on vaivattoman näköistä, niin Sami Johanssonin. Liigan vaarallisin laukaus löysi tiensä verkon perukoille runkosarjassa 38 ja pudotuspeleissä 10 kertaa. Classic-hyökkääjä paransi omaa runkosarjan piste-ennätystään summaten yhteensä 57 pistettä runkosarjassa. Harvassa olivat jälleen ne illat, kun Classicin numero 11 ei ollut tehopisteillä.
VP: Janne Lamminen, Classic
Classicin ja maajoukkueen luottomies Janne Lamminen on jo vuosia kuulunut liigan parhaisiin puolustajiin. Tamperelaista pidetään ennen kaikkea hyvänä oman pään raastajana, mutta tehoja löytyi myös kentän toisessa päästä. Vasenta laitaa nostava puolustaja teki uransa piste- ja maaliennätykset iskien runkosarjaan tehot 15+13=28. Piste per peli tahti jatkui yhdeksällä pisteellä pudotuspeleissä. Tähdistökentällisen puolustukseen oli tarjolla monia onnistujia, mutta kokonaisvaltaisessa pelaamisessa Lamminen on niin hyvä, ettei häntä voi jättää ulkopuolelle.
OP: Krister Savonen, Classic
Poikkeuksellisella peliälyllä varustettu puolustaja pelaa eri peliä muiden kanssa. Krister Savonen arvostettiin Innebandymagazinetin toimesta maailman toiseksi parhaaksi salibandypelaajaksi, eikä suotta. Puolustaja kärsi syksyllä loukkaantumisista, minkä vuoksi runkosarja jäi vain 15 otteluun. Savosen mailatekniikka ja ratkaisut pallolla keräävät ylistystä, mutta todellisuudessa hän on erittäin hyvä myös omassa päässä. Classic-puolustaja pelasi kauden aikana 25 ottelua, joka oli sama määrä, mitä vastustaja teki maaleja hänen ollessaan kentällä. Henri Johansson nappasi Vuoden miespelaajan palkinnon, mutta pelistä toiseen dominoiva Savonen osoitti, miksi häntä pidetään sarjan parhaana pelaajana.
MV: Lassi Toriseva, Classic
Yksikään maalivahti ei noussut tällä kaudella jalustalle, joten tähdistöön nousee tasaisin suorittaja, Classicin mestariksi torjunut Lassi Toriseva. Sarjan parhaan puolustuksen takana on mukava koppailla, mutta seuran oma kasvatti on ansainnut paikkansa liigan torjujaeliitissä omilla otteillaan. Toriseva ei välttämättä esitä tukkua gamesavereita, vaan torjuu kaikki peruspallot hyvällä varmuudella. Hänen torjuntaprosenttinsa oli sekä runkosarjassa, että pudotuspeleissä 79 paremmalla puolella ja päästettyjen maalien keskiarvo pyöri neljän pinnassa.
Valmentaja: Petteri Nykky, Classic
Kaikki kunnia Härmälle ja Laurikaiselle, mutta vuoden valmentajaksi voi valita vain ja ainoastaan yhden nimen. Se on Classicin suvereeniin mestaruuteen luotsannut Petteri Nykky, jonka kolmevuotinen Classic-pesti päättyi kolmanteen perättäiseen mestaruuteen. Superfinaali-voitto oli Nykyn ryhmälle 33 peräjälkeen, mikä on täysin pöyristyttävä tilasto. Yhtä pöyristyttävä oli Nykyn tämän kauden voittoprosentti, 97. Pelitapaintoilijat ovat arvostelleet farkuissa viihtyvää Alkemistia, mutta tämä kausi oli jälleen yksi osoitus, miksi maajoukkueen päävalmentaja kuuluu maamme palloiluhistorian parhaisiin valmentajiin.
PS. Papukaijamerkki liitolle, joka päätti luopua flopanneesta Superfinaali-formaatista. Mestaruudet ratkotaan jatkossa finaalisarjoilla.
Tilastot: Salibandy.fi, nhlfinns.net
Kansikuva: Jarno Kuusinen / All Over Press