Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Salibandyliigakausi 2016-17 huipentui viime lauantaina Hartwall Arenalla, kun Classic kellisti EräViikingit Superfinaalissa loppulukemin 9–6. Muun muassa Maailmanmestaruuden, päävalmentajasekoilun ja vilkkaan tasoero-keskustelun sisällään pitänyt kausi on nyt siis paketissa. Näin ollen päätimme käydä jokaisen joukkueen läpi ja antaa koulusta tutun arvosanan (4–10). Jutun loppuun on ujutettu Faneille.comin näkemys kauden tähdistökentällisestä valmentajineen.
1. Classic – arvosana: 10
Jos joukkue voittaa mestaruuden voiko arvosana olla muuta kuin 10? Runkosarjassa Classicilla oli välillä isojakin ongelmia bussin siirtämisessä, mutta se onnistui siitäkin huolimatta kääntämään lähes kaikki pelit edukseen. Pudotuspeleissä jälki taas oli murhaavaa. ”Tilastotappio” Indiansia vastaan pudotuspeliavauksessa herätteli tamperelaiset, jonka jälkeen kevään parhaasta joukkueesta ei ollut epäselvyyttä.
2. EräViikingit – arvosana: 9,5
Kuten ErVi-käskijä Jyri Korsman Faneille.comin haastattelussa totesi, lähti fuusiojoukkue pitkältä takamatkalta rakentamaan tämän kauden tarinaa. EräViikinkien nimilista – etenkin hyökkäyksen osalta – oli kova, mutta pärjääminen vaatii muutakin kuin nimekkään rosterin. Tässä suhteessa debyyttikausi oli menestys. EräViikingit on taivaan lahja myös koko liigalle, sillä ilman fuusioseuraa, Classic olisi kävellyt mestaruuteen. Finaalissa, ErVi ei päässyt parhaimpaansa, mutta tästä kaudesta joukkueen on hyvä lähteä rakentamaan tulevaa menestystä.
3. SPV – arvosana: 10-
2010-luvun menestynein joukkue uudistui reippaalla kädellä kesän aikana ja siirtoruletti oli ennakkoon pahasti miinus-merkkinen. Tommy Koponen ajoi joukkueeseen pallollisempaa pelitapaa, joka teki seinäjokisista huomattavasti vaarallisemman joukkueen. Vastaiskupelaaminen ja tiivis puolustaminen olivat edelleen mukana, mutta nyt SPV pystyi oikeasti myös pitämään palloa. Vaikka Superfinaali-paikka jäi vain maalin päähän, oli runkosarjan kolmoseksi yltäneen joukkueen kausi menestys. Pronssista voidaan olla Seinäjoella äärimmäisen ylpeitä, sillä ennakkoon Speveä oli vaikea nähdä edes välieräjoukkueena.
4. Happee – arvosana: 7
Salibandyliigan sympaattisimman persoonan, Seppo Pulkkisen viimeinen kausi Happeessa ei ollut toivotunlainen. Jyväskyläläisten kone ei tuntunut lähtevän missään vaiheessa kunnolla käyntiin, eikä Happee päässyt pelillisesti tai tuloksellisesti lähellekkään kärkeä. Päällimmäisiä syitä tähän on kolme: hallitsematon ”hirvirytke” ei toimi enää takavuosien tapaan, Petri Kaukon ykköskenttä oli kohmelossa lähes koko kauden, eikä maalivahtikaksikko Miro Tuomala & Tuomas Turunen ollut lähelläkään liigan kärkeä. Välieriin pääsy oli tietysti komea suoritus vaikean runkosarjan päätteeksi, mutta yleisesti ottaen Happee jätti kaudestaan sekavan kuvan.
Seppo Pulkkisen (oik.) viimeinen kausi Hirvissä, ei ollut toivotunlainen. Vastuu siirtyy vieressä karjuvalle Mikko Lehdolle, jonka lisäksi tähtipelaaja Peter Kotilainen jatkaa Jyväskylässä. (Salibandyliiga)
5. TPS – arvosana: 8,5
Kausi Aurajoen rannoilla oli varsin kaksijakoinen – vahvaa runkosarjaa seurasi pahemman luokan mahalasku pudotuspeleissä, kun joukkue suli pari kertaa johtoasemista Happeelle ja lähti kesälomille suoraan 0–4. On kuitenkin muistettava, että TPS pelasi pudotuspelit ilman ykköspelaajansa Lauri Stenforsia, jonka poissaolo on iso menetys, sillä tasaisessa ryhmässä ei selkeitä profiilipelaajia juurikaan ollut. Vaikka mitalipelit jäivät haaveiksi, voidaan Turussa olla kauteen tyytyväisiä, Tepsin noustua selkeäksi kärjen haastajaksi.
6. Oilers – arvosana: 6
Karma is a bitch! Jos viime kaudella Esport Oilers eteni Superfinaaliin raskaamman puoleisen tuomarifarssin saattelemana, nousi tie tänä keväänä pystyyn räikeän tuomarivirheen seurauksena. Kuudennen puolivälierän tapahtumien taakse Espoossa ei kuitenkaan voida piiloutua, sillä Oilers oli yksi kauden pahimpia floppeja. Hieman samaan tapaan kuin Happeekin, Oilers tuntui vetävän käsijarru päällä, eikä kone lämmennyt missään vaiheessa. Sekavaa niin pelillisesti kuin tuloksellisesti, mutta joukkueen onneksi se pääsee ensi kauteen puhtaalta pöydältä, maan kärkipään valmentajiin kuuluvan Heikki Luukkosen johdolla.
7. Nokian KrP – arvosana: 8
Näätälauma oli kauden positiivisimpia yllättäjiä – jopa siinä määrin, että Raholan ”homeluolassa” nähtiin Salibandyliigassa harvinainen faniryhmä. Paluu pudotuspeleihin pitkän tauon jälkeen, oli hyvä suoritus, mutta pudotuspelipaikka oli lähellä lipua käsistä heikon talven vuoksi. Henri Johansson johti vaarallista ykköskenttää, jonka ohella KrP:n keskustan tukkiminen tuotti vaikeuksia monille vastustajille. Pudotuspeleissä Näädät olivat odotetun aseettomia EräViikinkejä vastaan. Luukkosen poistuminen jättää ison loven Länsi-Tampereelle, joten on mielenkiintoista nähdä, minkälainen sirkus ensi kaudella Raholassa nähdään, kun M-Teamia luotsannut Jarmo Härmä saapuu penkin päähän.
8. Indians – arvosana: 9
Ei se kaunista ollut, mutta tulos puhuu puolestaan. Yksi kauden yllättäjistä, muutti puolustussapluunaansa kesällä ja se toimi heti alkukaudesta joukkueen voitettua viisi ensimmäistä peliään. Sittemmin muut joukkueet keksivät keinoja espoolaisten antisalibandy-sumpun aukomiseen, mutta nuorella ja heikentyneelle joukkueelle pudotuspelipaikka oli ehdottomasti kova suoritus – tuli se miten tuli. Myös yhden pelin ryöstäminen pudotuspeleissä Classicilta, oli Inkkareilta hyvä suoritus.
9. OLS – arvosana: 6,5
Oulun Luistinseuran piti ennakkokaavailujen mukaan olla takuuvarma pudotuspeli-joukkue, mutta paikka auringossa jäi haaveksi, mikä tekee OLS:n kaudesta miinusmerkkisen. Muutama pinna suli tuomarifarsseihin, mutta suurin syy vaikeaan sesonkiin löytyy läpi kauden piinanneista maalinteko-ongelmista ja epätasaisuudesta. Epätasaisuus näkyi etenkin siinä, että OLS pystyi parhaimmillaan haastamaan kärkinippuja, mutta hävisi vastaavasti kummatkin Salba-pelit. Ensi kaudella myös Oulussa nähdään muutoksia penkin takana, kun Eetu Vehanen, 26, ottaa päävalmentajan tehtävät hoitaakseen.
10. Steelers – arvosana: 10
Kauden yllättäjä numero 1 löytyy Hämeenlinnasta. Steelersin piti kaiken järjen mukaan olla vähintäänkin takuuvarma karsija, mutta niin vain kabinettinousua juhlinut ryhmä nousi taistelemaan pudotuspelipaikasta. Steelersin pelitapa oli ajoittain jopa inhorealistista sorttia, mutta osaava valmennus teki sen, mitä täytyi ja enemmänkin. Teräsmiehet olivat mieluinen lisä liigaan myös puitteiden ja yleisömäärien puolesta. Täältä kättä reilusti pystyyn: 27 maalin Timo Johansson osoitti pystyvänsä tekemään edelleen kovaa jälkeä liigakentillä, vaikka tätä kauden alla epäiltiinkin.
11. Koovee – arvosana: 6
Kirjaimellisesti viime hetkillä kuiville noussut Koovee kuuluu ryhmiin, joiden kausi oli kaksijakoinen. Uusi valmennus ajoi kesällä sisään yltiöoptimistisen pelitavan, joka sysäsi nuoren joukkueen putoamiskamppailuun. Kevättä kohti pelaamiseen tuli malttia ja joukkue alkoi Perttu Koljosen johtaman ykköskentän johdolla napsia pinnoja huomattavasti parempaan tahtiin. Vahva kevät oli hieno tasonnosto, mutta Kooveen nipulla olisi pitänyt taistella pudotuspelipaikasta, eikä suorasta säilymisestä Salban kanssa. Joten ei tamperelaisten kautta voi oikein onnistuneenakaan pitää.
12. Salba – arvosana: 8
Jo se, että Salba säilytti sarjapaikkansa, oli mainio suoritus. Vaikka Raumalla ajauduttiin lopulta liigakarsintoihin saakka, oli sympaattisen koiralauman kausi huomattavasti parempi kuin kaksi edellistä. Lehdistötilaisuuksissa hauskuuttanut Juha Mäkilä vaihtui Petri Seppiseen, joka loi joukkueelle selkeän pelitavan, minkä turvin raumalaiset yllättivät muun muassa Oilersin ja OLS:sin kahdesti. Pakan toisessa päässä taas ovat rökäletappiot kärkiryhmille, joiden kyytiin Salba ei pääse mitenkään, mutta kärjen takana olevia joukkueita se pystyi haastamaan ja ansaitsee sen takia kutsua itseään liigajoukkueeksi myös tulevalla kaudella.
13. LASB – arvosana: 5
LASB vaikutti raikkaalta nousijalta, jonka alku oli lupaava sen hävittyä sarja-avauksessa Classicille vain maalilla. Loppuviimein LASB oli yksi kauden pahimpia pettymyksiä, vaikka sarjapaikka playoutien kautta säilyikin. Runkosarja päättyi kymmenen ottelun tappioputkeen. Osansa lahtelaisten heikkoon kauteen löytyy heikosta valmennuksesta, joka jo helmikuun alussa kertoi olevansa neuvoton kääntämään lahjakkaan ryhmän kurssia. Ottelutapahtumien tasolla LASB oli kuitenkin enemmän kuin tervetullut lisä liigaan, sillä Suurhallissa riitti yleisöä ja ennen kaikkea tunnelmaa. Sympaattiseksi LASBia ei kuitenkaan voi kehua. Ensimmäinen asia, mikä allekirjoittaneella tulee seuran debyyttikaudesta mieleen, ovat joukkueen muutamat taustahenkilöt, joilla tuntuu olevan tarve ottaa Twitterissä julistuksellisesti kantaa, jokaiseen lajia koskevaan keskusteluun.
14. M-Team – arvosana: 4+
Hei hei M-Team, ei tule ikävä. Helsinkiläisjoukkueen kaudesta ei juurikaan posia löydy. Yleisöä M-Teamin peleissä kävi häpeällisen vähän, mutta meno pelikentillä ei juurikaan puoltanut kotiotteluihin saapumista. Periaatteessa M-Teamin nippu oli suht hyvä, eikä perässä vedettäviä pelureita löytynyt, mutta toisaalta selkeät profiilipelaajat loistivat poissaolollaan. Ratkaisuvajetta M-Teamin olisi pitänyt pystyä kontraamaan hyvällä puolustamiselle, mutta se oli liigan ylivoimaisesti heikointa tasoa. Tästä kertoo karulla tavalla maaliero, joka kirjattiin kauden päätyttyä lukemaan -113. Plussan voi antaa nuorten Mikko Laakson ja Riku Holopaisen hyvistä kausista sekä yllätysvoitosta Seinäjoella. Muilta osin M-joukkueen kausi lipesi farssin puolelle.
Tähdistökentällinen
VH: Henri Johansson, Nokian KrP
Aikanaan kammopörssejä iskenyt Henri Johansson pääsi pitkästä aikaa harjoittelemaan kesän terveenä ja tuloksena oli pistepörssin voitto tehoin 52+21=73. Rightiltä ampuva hyökkääjä muodosti Joni Henttosen ja Jere Oksasen kanssa yhden liigan parhaista hyökkäyskentistä, jonka ansiosta KrP pitkälti palasi pudotuspeleihin. On iso sääli, että 31-vuotias taituri homehtuu Raholassa, sillä Johansson mahtuisi joka ikisen seurajoukkueen kärkikenttiin.
KH: Nico Salo, Classic
Vuoden miespelaajaksi valittu Nico Salo teki jälleen kanssapelaajistaan parempia ja johdatti Classicin Suomenmestaruuteen. Kokonaisvaltainen sentteri on Suomen paras pelaaja ja maailmankin mittakaavassa top3-pelaaja. Ensi kaudeksi Helsingborgiin siirtyvä 23-vuotias Classic-kasvatti pelasi vahvasti läpi kauden, mutta etenkin Superfinaalissa mies osoitti viime kauden tapaan, miksi hänestä puhutaan liigan parhaana pelaajana. Pinnojakin kertyi varsin kiitettävästi, runkosarjaan 14+23=37 ja pudotuspeleihin 5+12=17.
Classicin Nico Salo pelasi jälleen mahtavan kauden. (Matti Raivio/AOP)
OH: Miko Kailiala, EräViikingit
Salibandyn kansikuvapoikiin lukeutuva Miko Kailiala keräsi isoimmat otsikot helmikuussa avaamalla sanaista arkkuaan Twitterissä liigan tasoerojen suhteen. Huutelun ohella maailmanmestari teki kovaa jälkeä myös kentän puolella, iskien runkosarjaan tehot 36+15=51. Kailialan on väitetty paukuttavan suurimman osan pinnoista heikompia joukkueita vastaan, mutta nuo väitteet voidaan viimeistään nyt heittää romukoppaan, sillä laituri täräytti Superfinaalissa hattutempun ja kirjasi 21 maalillaan pudotuspelien maaliennätyksen uusiin lukemiin.
VP: Tommi Aro, EräViikingit
Erittäin tyylikäs puolustaja päätti uransa Superfinaaliin. Vaikka Suomenmestaruus jäi haaveeksi, pääsi EräViikinkien ykköskentän alla loistanut Tommi Aro nostelemaan maailmanmestaruus-pokaalia. Tehotilasto MM-finaalin parhaaksi valitulla puolustajalla oli runkosarjassa 37 pykälää plussalla ja pudotuspeleissä 12 osumaa. Aro ei tehnyt juurikaan virheitä ja puolustaja oli yksi koko liigan parhaita pelinrytmittäjiä. EräViikinkien ohella, on iso menetys koko liigalle, että huippupuolustaja päättää pääsarjauransa jo 30-vuotiaana.
OP: Krister Savonen, Classic
Classicin Krister Savonen on ollut huipulla jo useamman kauden, mutta viimeistään tällä kaudella pienikokoinen puolustaja nousi absoluuttiselle huipulle. Täysin poikkeuksellisella peliälyllä varustettu puolustaja pelaa rohkeasti, muttei tee virheitä ja kauden pallonmenetykset ovat laskettavissa yhden käden sormilla. MM-kisojen tähdistöön valittu 22-vuotias Savonen oli heittämällä liigakauden paras puolustaja.
MV: Tomi Aaltonen, Steelers
Kärkijoukkueiden maalivahdit eivät nousseet valokeilaan, mutta Steelersin luukulta löytyi sitäkin positiivisempi yllättäjä. 1992-syntyneiden ikäluokkaan kuuluva Tomi Aaltonen on nuorten maailmanmestari keväältä 2011, mutta ura ei ole meinannut lähteä loukkaantumisten takia käyntiin. Forssasta lähtöisin oleva Aaltonen kävi pari vuotta sitten kokeilemassa siipiään Nokialla, mutta läpimurto nähtiin tällä kaudella Hämeenlinnassa. Torjuntaprosentti, 81,2% on komeaa luokkaa ja Aaltonen on yksi suurimmista yksittäisistä syistä Steelersin loistokauden takana.
Valmentaja: Jussi Sihvonen, Steelers
Sarjanousijoiden kausia vertailemalla voi vetää johtopäätöksiä siitä, kuinka tärkeä osaava valmennus on. Erän A-nuoret SM-kultaan vuosi sitten luotsannut Jussi Sihvonen tiedettiin päteväksi koutsiksi, mutta Steelersin vahva kausi yllätti silti kaikki. Sihvonen onnistui luomaan Teräsmiehille toimivan pelitavan, jonka ansiosta hämeenlinnalaiset taistelivat lähes jokaisen ottelun voitosta. Sihvoselle täytyy nostaa hattua myös pelaajakehityksen puolella, sillä Nico Jonaeson, Teemu Metsälä ja kumppanit ottivat isoja kehitysaskeleita kauden aikana. Siihen tuskin menee montaa vuotta, että Sihvonen nähdään jonkun huippujoukkueen pääkäskijänä.
Kansikuva: Matti Raivio / All Over Press