Lädien mailla kolumnin kolmas osa pureutuu erityisesti Manchester Unitedin loppuviikkoon. Faneille.comin Valioliigatoimittajiin kuuluva Roope Liimatainen vietti pitkän viikonlopun Manchesterissa ja tämän viisitin puitteissa lehtereillä ihasteltiin kolme ottelua, joista kaksi pelattiin Old Traffordilla ja yksi Boltonissa.
Loppuviikon nimi Englannissa oli ehdottomasti Man Unitedin Marcus Rashford. 18-vuotiaan nuorukaisen debyytti punaisissa paholaisissa oli sensaatiomainen, samoin nuoren hyökkääjän ensimmäinen Valioliigaottelu.
Ennen Rashfordin huikeisiin otteisiin menemistä on hyvä hetki perehtyä mieheen hieman tarkemmin, sillä hyökkääjä nousi estraadille täysin puskista. Luonnollisesti 18-vuotias englantilainen sai runsaasti palstatilaa paikallisessa lehdistössä, jossa setvittiin nuorukaisen nousua edustusmiehistöön saakka. Rashford siis on Manchesterin oma poika ja on edustanut Unitedia jo 7-vuotiaasta saakka, näin ollen kärkimiestä voi pitää puhdasverisenä ManU:n kasvattina. Ensiaskeleensa Rashford on ottanut Manchesterin eteläosissa majaansa pitävän Fletcher Moss Rangersin riveissä. Samaisesta seurasta uralleen on pompannut muun muassa Danny Welbeck, Wes Brown, Jesse Lindgard sekä tänä keväänä ManU:n edustusmiehistöön murtautunut Cameron Borthwick-Jakson.
Loistava viimeistelijä
Rashfordin ei pitänyt alunperin olla edes avauksessa torstain Eurooppa Liiga -pelissä tanskalaista FC Midtjyllandia vastaan, mutta Anthony Martialin alkulämmittelyssä saama takareisivamma avasi nuorelle Englantilaiselle paikan avauksessa. Tässä vaiheessa suurin osa Old Traffordin yleisöstä kyselikin: kuka ihmeen Marcus Rashford? Debyyttinsä avausjaksolla Rashford oli melko näkymätön, eikä ManU:n muutenkaan esittänyt ihmeitä.
Ottelun toinen jakso kuitenkin muutti kaiken. Kuten moni varmasti tietää ManU möyhensi Midtjyllandin lopulta 5–1 ja Rashford iski tärkeät 2–1 ja 3–1-osumat. Kummatkin maalinsa hyökkääjä täräytti rankkarialueen sisältä, toisin sanoen Rashfordin maalit olivat maalintekijän maaleja – oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toisaalta nuorelle pojalle täytyy nostaa hattua, sillä kumpainenkin viimeistely oli kylmäpäinen ja hallittu.
Yksi Rashfordin neljästä tuuletuksesta. Taustalla hyvän pelin pelannut Tim Sparv. Kuva: Getty
Tuhkimotarinan toinen luku kirjoitettiin sunnuntaina, kun ManU kaatoi loistavan esityksen jälkeen Arsenalin 3–2. Kotijoukkueen kaksi ensimmäistä maalia iskenyt Rashford näytti myös Arsenalia vastaan maalintekijän elkeitä, sillä etenkin toinen maali syntyi kliinisen puskun seurauksena.
Kenties hienointa Rashfordin ”lentokelissä” on se, että miehen ei pitänyt edes pelata torstain Eurooppa liiga -pelissä. Arsenal-voiton jälkeisessä haastattelussa nuorukainen totesi, että avauksen paikat tulivat shokkina, sillä tällä kaudella U21-joukkueeseen noussut hyökkääjä sanoi, ettei odottanut avauksen paikkaa. Mikä sitten on Rashfordin lentokelin salaisuus? Kaksi peliä paikan päällä seuranneena voisi sanoa, että erityisesti loistava viimeistelytaito, sillä kärjelle siunaantui käytännössä neljä maalipaikkaa ja mies laittoi jokaisen hallitusti verkon perukoille. Rashfordin ominaisuudet ovat muutenkin hyökkääjälle ihanteelliset, sillä nuorukainen on suhteellisen kookas, mutta erittäin nopea ja myös työmoraali on perienglantilaiseen tapaan korkealla.
Se näimmekö suuren tarinan alkuluvun selviää tulevaisuudessa, joka tapauksessa Rashfordilla on muutaman pelin otannalla kaikki eväät nousta huippuhyökkääjäksi. Tällä hetkellä nuorukaisen suurin haaste on kuitenkin pitää jalat maassa ja pyrkiä jatkamaan huippuotteita. Se ei tule olemaan helppoa, sillä Manchesterin Cityn Liigacup-voitosta huolimatta, ManU-kasvatti oli viikonlopun ylivoimaisesti eniten mediassa esillä ollut ilmiö.
Oodi Tim Sparville
Oli hienoa nähdä Huuhkajien vakiokalustoon kuuluvan Tim Sparvin otteita niin sanotusti ”suurissa valoissa”. Torstain ottelu oli Sparville ilmeisen iso ja tärkeä, sillä mies twiittasi joulukuun arvonnan jälkeen otteluparin olevan unelmien täyttymys, koska Sparv on (ainakin nuoruudessa ollut) ManU-fani.
Pelin jälkeen voikin todeta, ettei Sparv pettänyt. Vaikka vastustaja oli selvästi kovempaa tasoa mihin Midtjylland on kotimaan kentillä tottunut esiintyi Sparv erinomaisesti. Sparv pystyi myös ManUa vastaan syöttämään palloa todella hyvällä prosentilla omalle joukkueelle – myös ylöspäin. Midtjyllandin keskikentän ankkurina pelannut suomalainen myös sijoittuu kentällä erinomaisesti, jonka turvin Sparv otti torstainakin useita katkoja. Jälkikäteen voikin hyvällä omalla tunnolla todeta Sparvin olleen tanskalaisvieraiden ylivoimaisesti paras pelaaja.
Itse torstain ottelun paras pelaaja oli selkeästi kotijoukkueen Memphis Depay. Koirankopissa hyvän tovin viettänyt hollantilainen on yksi hyvä syy miksi kannattaa mennä katsomaan peliä Old Traffordille. Depayn haasto-ominaisuudet ovat uskomattomalla tasolla ja miehen satunnaiset sirkustemput ovat todella viihdyttävää seurattavaa. Yksi asia, mikä kuitenkin pisti erityisesti silmään Depayn pelissä oli se, että laituri on todella vaarallinen aina pallon saatuaan. Pelin jälkeisessä haastattelussa hollantilaista vastaan paininut laitapakki totesikin, että teki mieli itkeä pelin jälkeen. Nuff said!
Old Trafford syttyy isoihin peleihin
Torstain Eurooppa Liiga -pelissä Unelmien Teatteri ei ollut lähellekkään loppuunmyyty, tämä näkyi myös tunnelmassa, sillä varsinkin kannatuslaulut ja ”chantit” loistivat poissaolollaan. Brittiläiseen tyyliin pelin myötäeläminen oli kuitenkin voimakasta ja loistavan toisen puoliajan ansiosta myös tunnelma nousi kohtalaisen hyväksi. Myös viereisessä blockissa istuneet Sir Alex Ferguson ja Sir Bobby Charlton näyttivät silmin nähden tyytyväisiltä.
Jos Old Trafford oli vaisuhko torstaina ja erityisesti helmikuun alussa pelatussa Stoke-pelissä, ei samaa voi sanoa sunnuntain Arsenal-ottelusta. Itse otteluun pääseminenkin oli jo tarina sinällään, kun puihin menneen lippuanomuksen jälkeen ManU:n Box Office päätti ottaa reilu viikko ennen peliä puhelimitse yhteyttä ja kyseli kiinnostusta ostaa lippuja sunnuntain huippupeliin – tätä päätöstä ei tarvinnut kauaa arpoa.
Old Trafford näytti huippupelissä kotijoukkueen tapaan parastaan. Kuva: Jaakko Tiira
Sunnuntaina pelatussa huippukamppailussa Unelmien Teatteri näytti parastaan myös tunnelman osalta, tähän oletettavasti vaikutti myös kotijoukkueen loistoesitys. Old Traffordin tunnelmaa sunnuntaina voisi kuvailla sähköiseksi, eikä runsaasti tapahtumia sisältänyt ottelu jättänyt ketään paikalla ollutta kylmäksi. Myös fanilaulut raikasivat vihdoin ManU:n kotipesässä ja riemu kotijoukkueen maalin jälkeen oli kovinta, mitä allekirjoittanut on tämän seikkailun aikana kokenut. Niinpä, jos haluat kokea huipputunnelmaisen Unelmien Teatterin, niin se järjestyy ainakin huippupelissä.
Arsenal oli iso pettymys
Loppuviikon isoin pettymys oli sunnuntaina vierasjoukkueen virkaa toimittanut Arsenal. Edelleen mestaruustaistossa keikkuva Gunners lähti huippuotteluun selkeänä ennakkosuosikkina erittäin siipirikkoista ManU:a vastaan. Kenttätapahtumien perusteella asetelmaa ei kuitenkaan olisi uskonut. Toki pelin kulku olisi voinut olla toisenlainen, jos Nacho Monreal olisi maalannut Mesut Özilin loistotarjoilusta aivan ottelun alkuminuuteilla.
Arsenal oli vaisu läpi ottelun, muutamaa selkeää momentum-jaksoa lukuunottamatta. Tykkimiehet eivät kuitenkaan onnistuneet hyödyntämään vahvoja jaksojaan toisin kuin kotijoukkue, joka maalasi ensimmäisen momenttuminsa aikana kahdesti ja toisen aikana kertaalleen. Vierailijoilla oli suuria vaikeuksia saada pelinrakenteluaan missään vaiheessa käyntiin. Tosin tässä kohtaa täytyy antaa ManU:lle tunnustusta, sillä kotijoukkueen paketti toimi saumattomasti, eikä Tykkimiehillä ollut missään vaiheessa tiloja linjojen välissä. Toisaalta ihmetystä herätti ettei Arsenal hyödyntänyt nopeaa hyökkäyskolmikkoaan ja yrittänyt puhkoa korkealla pelannutta ManU linjaa pidemmillä pystysyötöillä.
Kaiken kaikkiaan Arsenal ei todellakaan näyttänyt tulevalta mestarilta. Siinä missä ManU piti pakettinsa tiiviinä, oli Tykkimiesten puolustuksen ja keskikentän välissä hämmentävän paljon tiloja. Hyvä esimerkki tästä oli, kun Aaron Ramsey sai palloa toppareilta, ei walesilainen päässyt edes kääntymään ManU prässätessä niin vahvasti. Vastaavasti Juan Mata ja Ander Herrera pystyivät läpi ottelun kääntymään pallon kanssa keskikentällä, mikä helpotti huomattavasti Unitedin pelintekoa.
Arsenalin kannalta hälyttävää on myös joukkueen selviin profiilipelaajiin kuuluvan Alexis Sanchezin heikko formi. Maalin ja syötön merkkauttanutta Mesut Öziliä ei voi soimata, mutta Sanchez oli sunnuntaina täysin kuutamolla. Chileläisen peli näyttää todella väkinäiseltä, eikä viimeksi lokakuussa liigamaalin tehneen Sanchezin penkittäminen olisi yllätys. Toinen luokattoman heikosti esiintynyt Tykkimies oli Theo Walcott, jonka heikon esityksen kruunasi karmaiseva pallonmenetys keskialueella, joka johti lopulta ottelun avausmaaliin. Yhteenvetona Arsenalista voisikin todeta, että lähitulevaisuudessa on tapahduttava suuri pelillinen herääminen, mikäli joukkue mielii vielä nostaa pyttyä – siihen Tykkimiehillä on kuitenkin vielä mahdollisuus.
Bolton vastaan Burnley, Heskey VS. Barton
Lauantaina ohjelmaan valikoitui Championshipin kuuma paikallisvääntö Boltonin ja Burnleyn välillä. Kumpainenkin joukkue majailee Manchesterin lähistöllä ja esimerkiksi Boltoniin pääsee kätevästi junalla, jopa niin kätevästi, että Horwichin juna-asema käytännössä on Macron Stadiumin vieressä. Menopaluu-lippukin on kohtalaisen hintainen, noin 4,50£.
Hyvin perinteikkään Boltonin kotipyhättö, aiemmin Reebok Stadiumina tunnettu Macron Stadium on ehdottomasti Valioliigatason stadikka. Trottersin kotikenttä on moderni ja erittäin komea sekä harmoninen sisäpuolelta. Valitettavasti Boltonin tämän hetkinen joukkue on kaukana Valioliigatasosta ja lähitulevaisuudessa täytyy tapahtua ihmeitä, mikäli joukkue säilyttää edes sarjapaikkansa Championshipissa. Myös surkeassa taloudellisessa tilanteessa rämpivän seuran tilannetta kuvasti osuvasti se, että seuran fanikaupassa myytiin tämän kauden pelipaitoja vaivaista 10 punnan korvausta vastaan. Esimerkiksi ManU:n fanikaupassa saa maksaa nimettömästä paidasta 60£.
Panoraama otos Macron Stadiumilta. Kuva: Jaakko Tiira
Sarjataulukon toisessa päässä keikkuvan Burnleyn kovinta antia lauantaina oli kärkimies Andre Gray sekä massiivinen away support. Burnley-fanit olivat vallanneet toisen päädyn lähes kokonaan, mutta esimerkiksi West Hamin viikkoa aiemmin näkemääni vieraskannatusta ei Clarets-kannattajista lähtenyt. Toisaalta mieltä lämmitti erittäin paljon nähdä muutama Pitch Invasion -yritys Burnleyn tasoitusmaalin jälkeen. Valitettavasti parhaimman yrityksen tehnyt kannattaja kompastui päätymainoksiin, eikä vieraskannattajia näin ollen viheriöllä nähty.
Ottelussa Macron Stadium sai todistaa epäreilua lopputulosta, kun vierailija Burnley vei pisteet 1–2-vierasvoitolla. Kummastakin vieraiden maalista vastasi Championshipin maalipörssiä johtava Gray. Vierailijoiden mielenkiintoisin pelaaja oli kuitenkin ehdottomasti Joey Barton, joka ei jättänyt kylmäksi vaan aiheutti runsaasti hämmennystä kentällä. Rohkenen epäillä, ettei sumujen saarilta löydy yhtäkään stadionia, missä Bartonille ei vihellettäisi, ainakaan Trotters-kannattajien suosiossa Barton ei ollut.
Vastaavasti kotijoukkueen mielenkiintoisin pelaaja oli hyökkääjä-legenda Emile Heskey. Entinen maajoukkuekärki ei selvästikään ole elämänsä kunnossa – sen verran laiskalta miehen tassuttelu kentällä näytti. Tosin Heskeyn kunniaksi täytyy sanoa, että kaksinkamppailuissa konkarihyökkääjä on edelleen suvereeni. Heskeyn hölkkäilystä huolimatta kotijoukkue pelasi yllättävän hyvää jalkapalloa ja oli ottelussa selkeästi parempi osapuoli. Toisin sanoen sarjatilanne ei näkynyt millään tasolla kenttätapahtumissa ja Bolton olisi ehdottomasti ansainnut elintärkeän voiton.
Yhteenvetona Bolton–Burnleystä voisikin todeta, että nousukahinoissa mukana oleva Burnley näytti kaikkea muuta kuin Valioliigatason joukkueelta. Claretsin pelikirjasta ei näyttänyt löytyvän mitään muita kuvioita, kuin pitkät pystypallot kohti tuulennopean Grayn juoksulinjaa, tämänkin toteutus oli 90-prosenttisesti heikkoa. Burnleyn kunniaksi on mainittava, että se hyödynsi Bolton-puolustuksen ainoat virheet ja niittasi tylysti voittoon tarvittavat maalit, joka tapauksessa Sean Dychellä riittää työnsarkaa, mikäli Burnleyssa juhlitaan kauden päätteksi nousua Valioliigaan. Vastaavasti Bolton keräsi allekirjoittaneiden sympatiat. Joukkue pelasi pääsääntöisesti hyvää futista ja olosuhteet Manchesterin kupeessa ovat loistavat. Vaikka joukkueen surkea tuloksellinen ja taloudellinen menestys näkyy puolityhjissä katsomoissa, ei Boltonista jäänyt mitään pahaa sanottavaa. Hieno stadion, kohtalaisen hyvä tunnelma ja sympaattinen seura.