Liiga-kausi on taputeltu, mutta Ruudusta löydät kuitenkin esimerkiksi NBA:n ratkaisumatsit ja Rallin MM-sarjan. Tilaa siis omasi.Myönnän, että seitsemännen välierän jälkeen tulipunainen sieluni järkkyi. Olihan puolen Suomen joukkue juuri tiputtanut oman ikisuosikkini jatkosta ja HIFK:n kesäloma käytännössä alkanut. Ajattelinkin katselevani finaaleja lähinnä työn puolesta rutiinilla. Ei kuitenkaan mennyt ihan suunnitelmieni mukaan, vaan todella innostuin seuraamaan jääkiekkoa ja ennen muuta otteluiden jälkeisiä mediatilaisuuksia.
On sanottava, että olen aina ollut pienimuotoinen Jukka Rautakorpi -fani. Hänen tiukan asiallisuuden takaa loistaa omalaatuinen ja veikeä huumorintaju, joka valaisee tummankin ottelun. Rautakorven anti onkin kaikessa kuivakkuudessaan erittäin hauskaa kuultavaa. Hänen tapansa peluuttaa joukkuetta on puolestaan kaikkea muuta kuin mukavaa katseltavaa. ”Tukka-Jukka” on tiukan trapin ja viisikkopelaamisen guru, joka ei juurikaan anna sooloiluille sijaa. Myönnän toki, että Tapparan peli on kliinistä ja jopa ajoittain tappavan tehokasta, mutta viihdyttävää se ei ole.
Sitten on tapaus Mikko Manner. Oululaiset rakentakaa patsas tälle herralle ja heti. Suvereenia suorittamista median puolella. Enkä taatusti ole yksin, kun sanon, että Mannerin haastattelut olivat jo yksinään viihdyttävämpiä kuin keskiverrot Liiga-ottelut. Poikamaisella huumorilla ja huoneen valaisevalla pilkkeellä silmäkulmassa varusteltu valmentaja suorastaan kietoi median pikkurillinsä ympärille. Ja ihan syystä. Jos olisin mediatuottajan asemassa, niin maksaisin Mannerille mukavasti, jotta saisin hänet kommentoimaan jääkiekkoa. Saa ottaa neuvosta vaarin.
Vastakkain oli siis kaksi persoonaa ja kaksi aivan erityylistä tapaa pelata jääkiekkoa. Rautakorven usein unettavaksikin haukuttu trappi ja Mannerin raikas ”Kanada-pelitapa”, jollaiseksi se mediassa ristittiin. En voi peitellä innostuneisuuttani siitä, että Mannerin lätkä päihitti matkalla mestaruuteen, niin HIFK:n ja Ari-Pekka Selinin version trappikiekosta kuin todellisen trapjumalan Rautakorven luotsaaman Tapparan.
Ennen kauden alkua Mannerin Kärpät eivät todellakaan olleet mestarisuosikkeja. Oulusta kantautuneet kriittiset äänet pitivät Mikko Manneria liian kokemattomana ja joukkuekin sai paljon arvostelua osakseen. Manner kuitenkin näki toisin. Hän uskoi mentorinsa Lauri Marjamäen tavoin joukkueeseensa ja luotti, että se kasvaa ja kehittyy kauden aikana. Parhaana esimerkkinä tästä kehityksestä on Mikael Ruohomaa, jonka ei pitänyt mitenkään riittää ykkössentteriksi. Olihan hän pelannut edellisenä loukkaantumisten riivaamana kautena vain parikymmentä ottelua. Manner kuitenkin luotti Ruohomaahan ja hän kasvoi luottamuksen mukaisesti. Kauden jälkeen kukaan ei enää epäile Ruohomaan kykyä kannatella johtavaa organisaatiota ykkösketjun keskeltä.
Onkin helppoa sanoa, että Manner otti mentoriltaan ja edeltäjältään, Lauri Marjamäeltä, pelaajalähtöisen asenteen. Oulusta kuulemani tarinat kertovat juurikin tästä. Joukkueessa oli erinomainen henki koko kauden ajan, eikä ajoittaiset notkahdukset näkyneet millään lailla kokonaiskuvassa. Myös Manner liitti lehdistötilaisuuksissa ajoittaiset nukahdukset osaksi joukkueen kasvutarinaa. Jälkiviisaana Mannerin lausuntoihin on myös helppoa yhtyä.
Kaikkea Manner ei kuitenkaan Marjamäeltä ominut. Hän ei oikeastaan missään vaiheessa lähtenyt toteuttamaan viivelähtöihin ja trapissa seisomiseen perustuvaa kiekkoa, vaan loi oman tyylinsä juurikin Kanadan maajoukkueen pelitavan mukaisesti. Onkin sanottava, että Mannerin kiekko oli kuin raikas tuulahdus trapin tunkkaistamassa Liigassa. Hän osoitti joukkueensa kanssa, että Suomessa ei tarvitse pelata tappavan tylsästi menestyäkseen, vaan erilaisille pelitavoille löytyy tilaa ja niillä pystyy jopa menestymään.
Vaikka mestaruus palautti Oululaiset kiekkokartan ykköskaupungiksi, niin minä haluan nähdä Kärppien mestaruuden laajemminkin. Olisiko nyt nähdyllä esimerkillä mahdollisuuksia tehdä Liiga-kiekosta jälleen oikeasti viihdyttävää ja yleisöönmenevää. Vai olenko yksin ajatukseni kanssa, jossa koen trapkiekon olevan vain unettavaa? jääkiekko-otteluihin mennään kuitenkin ennen muuta viihtymään. Kärpät ovat voittonsa ansainneet.
Kansikuva: Emil Hansson/ AOP