Faneille.com - Urheilumedian ZlatanKun tuli tieto, että tämän vuotisessa Ballon d´Or -gaalassa palkitaan sekä paras mies että paras nainen, niin olin innoissani. Viimeinkin jotain tasa-arvotoimia urheilussa, jonne sitä toden teolla tarvitaan. Naisten urheilun palkkakuopat ja arvostuksen puute johtuvat käsittääkseni juurikin rahan liikkumisesta. Se ei vain yksinkertaisesti kiinnosta ihmisiä.
Tähän on monia syitä, joista useat voidaan laskea puhtaasti ennakkoluuloiksi. On toki totta, että jo ihan fysikaaliset ominaisuudet muuttavat lajien luonnetta, jolloin naisten pelit tuntuvat hitaammilta ja vähemmän fyysisiltä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, etteikö naiset olisi täysipainoisia ammattilaisia ja suorittaisivat äärettömän korkealla tasolla. Olenkin sitä mieltä, että naisten urheilua ei tulisi edes verrata miesten vastaavaan, vaan pikemminkin pitää täysin omana muotonaan. Tällöin luulisi olevan mahdollista kiinnostuvuuden ja näkyvyyden lisäämiseen.
Näkyvyys on juurikin se ongelmakohta. Nykypäivän markkinatodellisuudessa se merkitsee sponsoreiden kiinnostusta, joka taas merkitsee rahaa. Ilmainen ja siten luonnollinen näkyvyys taas tarvitsee aitoa kiinnostusta. Kierre on siis valmis: vähemmän kiinnostavuutta on siis johtanut vähempään rahaa ja vähempi raha vähempään näkyvyyteen, joka taas korreloi suoraan kiinnostuksen kanssa. Jotta kierteestä päästään eroon, on siis tehtävä asioita näkyvyyden eteen. Fifan strategia asiassa oli palkita paras naispelaaja samassa gaalassa parhaan miehen ja parhaan nuoren pelaajan kanssa. Ada Hegerberg pääsikin arvoiseensa seuraan.
Sivusilmällä gaalaa seuratessa ilahduin oikeastaan kaikista valinnoista. Jo mainittu Hegerberg oli ehdottomasti vuoden paras naisjalkapalloilija. Hänen suorituksensa naisten Mestarien liigassa hakivat vertaistaan, sillä Hegerberg viimeistelii turnauksessa 15 maalia, joilla hän avitti joukkueensa Lyonin koko turnauksen voittoon. Olin myös suorastaan helpottunut, siitä että miesten palkintoa ei jaettu Cristiano Ronaldolle, vaan Luka Modricille, jonka kausi oli suorastaan uskomaton. Ehkäpä ennalta selvin, parhaalle nuorelle pelaajalle myönnettävä palkinto, meni odotetusti Kylian Mbappelle. Voikin sanoa, että kaikki meni äärettömän tyylikkäästi ja hyvin, ennen tilaisuuden juontajan, luultavasti tahatonta, aivopierua.
Martin Solveig, joka toimi gaalassa niin DJ:nä kuin haastattelijana, esitti Hegerbergille täysin epäasiallisen twerkkauskysymyksen ja sai syystäkin sosiaalisen median kuohumaan. En usko, että kenellekään olisi tullut mieleenkään kysyä Mbappelta tai Modricilta, että hallitsevatko he Macarenan tai osaavatko he varmasti Bee Geesin Stayin´ Aliven tanssimuuvit. Kysymyksellä Solveig tuli tehneeksi Hegerbergistä viihdenumeron. Ja arvokkuus katosi kuin taikaiskusta.
En todellakaan usko, että Solveig tahallaan halusi painaa Hegerbergin arvoa verrattuna muihin palkittuihin, vaan uskon kyseessä olleen oikeastikin vitsin. Pikemminkin tällaisen tyylittömyyden mahdollistuminen muuten onnistuneessa gaalassa on suorastaan alleviivaavaa. Se herätti ainakin itselleni inhon puistatuksia. Onko naisten paikka urheilussa todellakin vain näyttää hyvältä ja kestää tällaista tahdittomuutta? Mielestäni ei todellakaan. Rakenteissa itsessään on siis jotain vikaa, koska moinen tuli edes Solveigin mieleen.
Itse en siedä minkäänlaista epätasa-arvoa tai esineellistämistä. Solveig tuli kysymyksellään sortuneeksi molempiin. Naisten paikka yhteiskunnassa ja tarkemmin urheilussa on yhä vuonna 2018 häilyvä. Sitä ei ainakaan paranna yksikään ohi mennen tehty heitto tai muu alentavaksi tulkittavissa oleva asia. Voikin sanoa, että Solveigin idiotismin takia naisten urheilun nostoksi tarkoitettu tapaus muutti muotoaan. Onneksi asiasta nousi kohu, joten kaikki työ ei valunut hukkaan.
Reaktiot Fifan gaalan idioottimaiseen juontajan vielä tyhmempään kysymykseen eivät siis olleet lainkaan liioitellut. Ainakin itse kumarran syvään Andy Murraylle ja muille asian esiin nostaneille. Tämä johtuu siitä, että jos kerran julkisessa ja arvokkaassa gaalassa verhotaan ”vitsi, vitsiksi” törkeä sovinismi, niin mitenköhän paljon sitä tapahtuu pinnan alla. Onkin syytä nostaa esiin kysymys: Mikä on urheilevien naisten todellinen asema? Onko se todellakin vain kärsiä syömishäiriöistä ulkonäköpaineiden takia arvostelulajeissa, sekä päätyä suoranaisen aliarvioimisen kohteeksi, silloin kun pitäisi kunnioittaa?
Kansikuva: David Ramos/Getty Images