Kiinnostaako futiksen MM-kisat paikan päällä? – Voita matka jalkapallon MM-finaaliin Moskovaan!Enpä olisi voinut kuvitella, että koskaan täyttäisin päänavaukseni tanssilla, mutta nyt sekin ihme nähdään. Vietin eilisen Espoossa kilpatanssin parissa. Kyseessä oli siis ikäluokkien SM-kilpailut, joissa osanottajia näkyi vauvasta vaariin ja kaikki tuntuivat nauttivan tapahtumasta täysin rinnoin. Ilosta ja nautinnostahan on kuitenkin pohjimmiltaan kyse harrasteliikunnassa.
Olen työni puolesta ollut paikalla, jos jonkinlaisissa urheilutapahtumissa ja nähnyt monen tasoisia kilpailusarjoja, mutta eilisessä kokemuksessa oli jotain spesiaalia. Tuntui, että sali raikui kannustuksesta ja suosionosoituksista. Tulikin tunne, että on todella olemassa tanssiperhe, joka kunnioittaa kilpakumppaneita ja kannustaa kaikkia. Toisin kuin joissain muissa urheilulajeissa, niin en huomannut lainkaan kilpakumppanien mollausta tai muuta negatiivista energiaa, vaan pelkästään aitoa ja positiivista oman seuran kannattamista. Ja suoritukset todella olivat kaiken kannattamisen ja hypettämisen arvoisia.
Tiedän etten ole ammattilainen eikä minun silmäni kykene validoimaan tanssin laatua, mutta sen voin kuitenkin sanoa, että tanssiminen on todellakin urheilua ja sanan varsinaisessa merkityksessä. Nuorimmissakin ikäryhmissä lasten jalat liikkuivat sulavasti ja tuntui, että urheilullisuus loisti kaikissa suorituksissa. Kyse on myös, uskokaa tai älkää, kontaktilajista, jossa yhteentörmäykset parketilla kuuluvat asiaan. Onkin kaltaiselleni rytmitajuttomalle vätykselle täysin mahdotonta ajatella, että yhteentörmäyksen jälkeen nuorimmatkin ikäluokat vain löytävät rytmin ja jatkavat tanssia kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Olisikin mielenkiintoista tietää, että harjoitellaanko kontakteja ja niiden jälkeisiä tilanteita paljonkin tanssiharjoituksissa.
Olen vakuuttunut kaikesta näkemästäni ja kannustankin kaikkia muita harrasteliikuntaseuroja yli lajirajojen ottavan mallia tanssiliikkujista. Jotta suomalainen seurakenttä voisi jatkossakin tuottaa urheilijoita maan absoluuttiselle huipulle, se tarvitsee yhteishenkeä ja yhteistyökykyä kaikkien toimijoiden kanssa. Tanssissa absoluuttista huippua edustaa kansikuvassa näkyvät Blackpoolissa järjestettävät tanssikilpailut. Eilisen perusteella en ihmettelisi, vaikka suomalainen menestys tanssissa saisi jatkoa.
Eilinen kokemukseni toimi myös loistavana esimerkkinä yhteishengestä ja hyvän tuulisuudesta. Kaveria ei jätetä ja kaikkia kannustetaan omaan parhaaseen suoritukseen. Ja sen pitäisi olla aivan riittävää silloin kun puhutaan harrasteliikunnasta. En nähnyt eilen yhtäkään öykkäröivää vanhempaa, en yhtäkään huonokäytöksistä valmentajaa, enkä kuullut yhtäkään kirosanaa. Kaikki junioriseuratoiminnan ikävät puolet oli joko lakaistu todella tehokkaasti maton alle tai sitten niitä ei vain ole ollenkaan kilpatanssin parissa. Tämä asia yksinään teki tapahtuman mainitsemisen arvoiseksi. Minä todella nautin olla mukana katsomassa kilpailuja.
Lopuksi haluan vielä onnitella kaikkien ikäluokkien suomenmestareita sekä järjestävää seuraa TanssiDans ry:tä sen 20-vuotisesta taipaleesta. Kokemus kilpailuista oli niin hyvä, että minut tullaan näkemään jatkossakin parketin laidalla, vaikka oma esikoiseni ei olisikaan mukana kaikkein pienimpien taukonumerossa. Mahtavaa työtä tanssiperhe, saitte yhden uuden tanssifanin omalla aitoudella. Tiedän, että aitous on sana, jota harvemmin sliipattuihin kilpatanssijoihin yhdistetään, mutta se mielikuva karisi katsomossa kokonaan pois.
Kansikuva: AOP