Muutamien viimeisten vuosien aikana Bundesliiga on saanut osakseen paljon ansaittua suitsutusta. Edullisia ottelulippuja, äänekästä ja näyttävää fanikulttuuria sekä täysinäisiä stadioneita on kehuttu kilvan medioissa. Saksalaisten tekemää työtä on yleisesti ottaen arvostettu laajasti jalkapalloihmisten keskuudessa.
Ne ketkä ovat seuranneet saksalaista futista jo pidempään, ovat tietenkin olleet tyytyväisiä että Bundesliiga on saanut vihdoin huomiota ja tunnustusta osakseen. Kuitenkin muutamien viime vuosien aikana äänensävy on hiljalleen muuttunut ja Bayern Münchenin jatkuva voittaminen on tuntunut vaikuttaneen yleiseen ilmapiiriin. Kunnollisen mestaruuskamppailun puuttuminen lieneekin selkein syy sille, miksi satunnaiset seuraajat ovat pysyneet poissa Bundesliigan parista.
Tämä ei silti poista sitä faktaa, että sarja tuottaa vuodesta toiseen hurjan määrän nuoria pelaajia huipputasolle. Lisäksi otteluelämys Bundesliigan pelissä on edelleen loistava. Pinnan alla kannattajien tyytymättömyys on silti kasvanut tasaisesti. Viime toukokuussa Saksan urheilumarkkinointi-instituutti julkaisi laajan tutkimuksensa, joka käsitteli Bundesliigan nykytilaa. FC PlayFair -nimellä kulkeneeseen tutkimukseen osallistui yhteensä yli 17 000 Bundesliigan säännöllistä seuraajaa, ja sen tulokset olivat melkoisen hälyttäviä.
Kolmen kärki vie mielenkiinnon
Aikoinaan Bundesliiga tuli tunnetuksi sarjana, jossa nähtiin säännöllisin väliajoin niin suosikkien romahtamisia kuin myös häntäpäähän povattujen seurojen rynnimistä mestaruustaisteluihin. Esimerkiksi Wolfsburg ylsi Bundesliigan mestaruuteen kaudella 2008-2009 ja Stuttgart teki saman tempun kahta vuotta aikaisemmin. Kummankaan seuran ei etukäteen uskottu pystyvän moiseen urotekoon, mutta poikkeuksellisen joukkuehengen myötä venyminen oli lopulta mahdollista.
Tänä päivänä moinen ei enää ole mahdollista. Bundesliigan varakkaimmat seurat, FC Bayern, Dortmund ja nykyään myös RB Leipzig jättävät melko lailla sarjan muut 15 seuraa varjoonsa. Hyvä esimerkki on se, että aiemmin syksyllä puhuttiin jo kriisistä, kun Bayern München oli valahtanut hetkellisesti sarjataulukossa vasta toiseksi.
Bayernin puheenjohtaja Karl-Heinz Rummenigge on kertonut uransa ikimuistoisimmaksi mestaruudeksi kauden 2000-2001 sarjavoiton. Tuolloin ratkaisu jäi viimeiselle kierrokselle, Schalken ollessa jo sinettiä vaille varma mestari. Kuninkaansiniset olivat juuri voittaneet oman kotipelinsä Unterhachingia vastaan 5-3 ja stadionilla ehdittiin juhlia mestaruutta neljä minuuttia, ennen kuin Hampurissa Bayernin Patrick Andersson tykitti joukkueelleen lisäajalla 1-1 tasoitusmaalin. Eeppisten tapahtumien jälkeen mestaruus lipesi Müncheniin ja Gelsenkirchenissä vuodatettiin kyyneleitä pitkään ja hartaasti. Kaikki toivoisivat luonnollisesti vastaavan kaltaisia loppunäytöksiä tapahtuvan vastaisuudessakin, mutta taloudellisten seikkojen vuoksi skenaario tuntuu nyt etäiseltä.
FC PlayFair -tutkimuksen perusteella kannattajat kokevat syypääksi Mestarien liigan ja sen aiheuttaman, alati kasvavan kuilun sarjan kärjen ja häntäpään välillä. Fanit ajattelevat liigan olevan kolmen joukkueen temmellyskenttä, jossa kiriminen taulukossa ylöspäin on entistä vaikeampaa koska kärkijoukkueiden ylivertaiset resurssit auttavat niitä pääsemään vuodesta toiseen rahakkaisiin europeleihin. Hätkähdyttävää, että jopa 55,3% tutkimukseen vastanneista mielsivät Bundesliigan nykyään tylsäksi sarjaksi.
Monet kannattajat vaikuttavat näinä päivinä olevan inhorealisteja. He pitävät ”mestaruutena” Bundesliigan neljättä sijaa, koska se on viimeinen Mestarien liigan portit avaava sija. Kontrasti vuosikymmenen taakse Stuttgartin mestaruusvuoteen on melkoinen.
Olisi silti epäreilua syyttää pelkästään Saksan palloliittoa tai Bundesliigan seuroja nykytilanteesta. Mestarien liigasta tulleet entistä suuremmat rahavirrat ovat antaneet maan kärkiseuroille massiivisen taloudellisen etulyöntiaseman. Vaikka pienemmissä seuroissa tehdään pelaajatarkkailun ja nimettömien valmentajalupausten värväämisen suhteen ensiluokkaista työtä, ei se silti riitä kompesoimaan seurojen epätasaisia toimintaedellytyksiä. 80 prosenttia kannattajista pitää kilpailua epäreiluna, koska suurseuroille virtaa rahaa niin paljon muita enemmän.
Kannattajat tyytymättömiä
Uusien tulovirtojen löytäminen olisi omiaan kaventamaan kuilua kahden ääripään välillä Bundesliigassa. Fanit ovat kuitenkin sitä mieltä, että nykyinen kehitys on mennyt jo liian pitkälle. Siitäkin huolimatta, että lippujen hinnat ovat edullisempia kuin muissa Euroopan huippusarjoissa, pitävät 49,3% faneista lippujen hinnoittelua liian korkeina.
Ja mikä pahinta, jopa 72,4% kannattajista tuntee, että jalkapallon nykykehitys on johtanut faniyhteisöjen etujen laiminlyömiseen. Asian voi nähdä jo omin silmin useimmissa Saksan ylimpien sarjatasojen otteluissa. Kannattajapäädyissä osoitetaan nykyään kollektiivisesti mieltä yli seurarajojen maan palloliittoa vastaan.
Pelistä toiseen, viikonlopusta toiseen.
Nämä signaalit tulisi todellakin ottaa vakavasti saksalaisen seurajalkapalloilun päättävissä elimissä. Kun vielä 5-6 vuotta sitten kaikki puhuivat että Saksassa tehdään asioita oikein, ovat kannattajat itse sitä mieltä, että kehitys luisuu samaan suuntaan kuin mitä muissa Euroopan maissa on jo käynyt. Kannattajakulttuuri on yksi koko saksalaisen jalkapallon vahvimmista käsitteistä eikä moista kivijalkaa pidä rikkoa missään tilanteessa.
Kritiikkiä on saanut myös Aasiaan ja Yhdysvaltoihin suuntautuneet seurojen markkinointikiertueet ennen kautta ja talvitauolla. Samoin närää on aiheuttanut ottelukierroksen pilkkominen yhä useammalle päivälle viikonlopun ympärille. Fanit arvostavat perinteisiä lauantai-iltapäivän pelejä, mutta markkinoinnillisesti ja näkyvyyden kannalta pelejä pelataan nyt jopa maanantai-iltaisin. Haastava yhtälö, jossa on vaikea päästä kompromissiin.
Toinen todellinen murheenkryyni on yksityisten sijoittajien kasvava kiinnostus hankkia omistuksia seuroista. Aivan viime vuosina on puheet ainutlaatuisen 50+1 säännön purkamisesta kasvaneet entisestään.
Näiden tilastojen ja analyysien puitteissa on varsin selkeää, että kuilu fanien ja Bundesliigan johdon välillä on iso. Jopa 78,4% kannattajista on sitä mieltä, että raha tuntuu olevan tärkempää päättäjille kuin itse jalkapallolle. Kannattajat haluavat selkeämpiä raameja Bundesliiga-seurojen rahankäyttöön ja isompaa siivua pikkuseuroille TV-oikeuksista saatavista tuloista.
Todennäköisesti kannattajien mielipiteet lienevät kärjistettyjä eivätkä välttämättä kovinkaan rationaalisia. Uhkakuvien maalailuista huolimatta Bundesliigassa asiat ovat edelleen melko hyvällä tolalla. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan sarjan kehittäminen tulevina vuosina etenee.
Kansikuva: Sascha Steinbach/Getty Images
Lähde: www.fcplayfair.org