Niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Kliseinen lause, mutta se kuvastaa osuvasti Brighton & Hove Albionin viime kautta ja Valioliigaan nousuhaaveiden musertumista aivan loppusuoralla. Etelärannikolla ei kuitenkaan jääty surkuttelemaan, vaan seura kasasi rivinsä kesällä ja tuli entistä ehompana takaisin. Tällä hetkellä The Seagulls näyttää lähes varmalta nousijalta.
Viime keväänä Englannin toiseksi korkein sarjataso tarjoili huikeimman loppurutistuksen pitkiin aikoihin. Kahdesta suoran nousijan paikasta kisasi kolme joukkuetta, kun kaksi kierrosta ennen sarjan päättymistä Burnley, Middlesbrough ja Brighton olivat kaikki tasapisteissä. Burnleyn nousu varmistui viimeistä edeltävällä kierroksella Brightonin sekä Boron jäätyä tasureihin ja kuinka ollakkaan toisen nousijan paikasta taistelleet joukkueet kohtasivat toisensa päätöskierroksella.
Loppuhuipennus päättyi lopulta eteläenglantilaisten kyyneliin. Tasan päättynyt ottelu tarkoitti Boron nousujuhlia kaksi maalia paremman maalieron turvin. Nousun karkaaminen lähes pienimmällä mahdollisella marginaalilla kirpaisi Brightonia ilmeisen raskaasti, sillä joukkue hyytyi pahasti Sheffield Wednesdayn kanssa pelatussa kaksiosaisessa nousukarsinta-kohtaamisessa ja jäi näin ollen nuolemaan näppejään.
Seagulls-kippari Brunon viime kevät päättyi kyyneliin. Kuva: Getty
Eikä viime kevät ollut suinkaan ensimmäinen kerta, kun Brighton & Hove Albion kolkutteli pääsarjan portteja. Joukkue nähtiin nousukarsinnoissa vuosina 2013 ja 2014. Edellisestä pääsarjavisiitistä aikaa on ehtinyt vierähtää jo lähes 34 vuotta. Vuonna 1901 perustetun seuran neljä kautta kestänyt pääsarjajakso ajoittuu vuosien 1979-1983 välillä. Valioliiga-jalkapalloa Brightonissa ei siis ole vielä pelattu.
Maltillista rakentamista
Vahvan viime kauden jälkeen Brightonissa ei painettu paniikkinappulaa, päinvastoin. Seurajohto osoitti luottavansa joulukuusta 2014 saakka seuraa luotsanneeseen Chris Hughtoniin. Itsestäänselvyys Hughtonin jatko ei varmasti ollut, sillä edeltävien, pettymyksiin päättyneiden nousukarsintojen jälkeen Brighton on vaihtanut manageria.
Kauden 2013-14 puikoissa olleen Oscar Garcian eroamisella meinasi olla tuhoisia seurauksia Sami Hyypiän korvattua espanjalaisen. Hyypiän puolikautta kestänyt pesti oli – koko topparilegendan valmantajauran tavoin – yhtä kärsimysnäytelmää, eikä putoaminen ollut kaukana. Suomalaisen vuodenvaihteessa korvannut Hughton sai kuitenkin tulipalon sammutettua ja pidettyä Brightonin sarjassa.
Päätös luottaa Hughtoniin viime kevään pettymyksen jälkeen on osoittautunut mainioksi. 58-vuotias irlantilaismanageri on kokenut kehäkettu ja CV:stä löytyy jo yksi Valioliiga-nousu, Hughtonin luotsattua Newcastlen takaisin Valioliigaan kaudella 2009-10.
Valioliigan keskikastissa majailu ei kuitenkaan tyydyttänyt Harakoiden tämän tästä sekoilevaa omistajaa Mike Ashleya, joka potki Hughtonin pihalle joulukuun alussa. Sittemmin Tottenhamin akatemialuotsina valmennusuransa aloittanut Hughton on manageroinut Birminghamia ja Norwichia ennen saapumistaan Brightoniin.
Seurajohdon päätös luottaa Hughtoniin oli siinäkin mielessä järkevä, että Lokeilla oli hyvä ja laadukas pelaajaryhmä kasassa, johon tarvittiin vain muutamia täsmävahvistuksia. Yksi heistä oli kesän EM-kisoissakin pelannut pohjoisirlantilainen Oliver Norwood. Readingista tullut 25-vuotias keskikenttäpelaaja oli yksi Championshipin kuumimmista nimistä kesän siirtomarkkinoilla ja pelaajan tarttuminen Brightonin haaviin oli tietynlainen imagovoitto jo itsessään.
Norwoodin ohella Hughton vahvisti avauskokoonpanoaan maanmies Shane Duffylla (25), joka tuli viidellä miljoonalla punnalla Blackburn Roversista. Kenties paras hankinta oli kuitenkin kokenut Glenn Murray, joka on yksi sarjan lähihistorian parhaista hyökkääjistä. Bournemouthista lainattu 33-vuotias kärki on sinällään mielenkiintoinen tapaus, ettei Murray ole koskaan onnistunut Valioliigassa, mutta Championshipissa englantilainen takoo hurjia maalimääriä.
Muun muassa Crystal Palacen pari vuotta sitten Valioliigaan paukuttanut kärki on takonut Brightonille jo 15 täysosumaa, joka oikeuttaa maalipörssin jaettuun kolmossijaan.
Kokenut Chris Hughton on tehnyt loistavaa työtä Brightonissa. Kuva: Getty
Kliinisinkään maalisieppo ei heiluta verkkoa liukuhihnalta ilman laadukkaita pelikavereita. Niitä Murrayn ympäriltä löytyy, eikä englantilaiskärki missään nimessä ole joukkueen talismaani. Se titteli kuuluu ranskalaiselle Anthony Knockaertille, joka oli aikanaan nostamassa Leicesteriä Valioliigaan. 25-vuotias taituri saapui Etelä-Englantiin viime tammikuussa ja on siitä saakka dominoinut oikealla laidalla. Knockaertin maalisaldo näyttää tämän kauden osalta jo kymmentä kihautusta, mikä on kelpo lukema keskikenttämiehelle.
Hughtonin tukipilarit löytyvät kuitenkin alempaa. Joukkueen kapteenistoon kuuluva keskuspuolustaja Lewis Dunk (25) on Championshipin paras toppari. Itseasiassa koko sarjan paras pelaaja, jos jalkapallosivusto WhoScoredin rankingia on uskominen. Brightonista kotoisin oleva seuran oma kasvatti on muodostanut raudanlujan toppariparin yhdessä Duffyn kanssa.
Toinen Hughtonin ehdottomista luottomiehistä on keskikentän keskustassa pelaava Dale Stephens. Boltonista kotoisin oleva 27-vuotias Stephens kiersi suur-Manchesterin seuroja, ennen asettumistaan Brightoniin reilut kolme vuotta sitten. Kovasti uurastava Stephens syöttää palloa lähes 90-prosenttisesti omilleen, jonka lisäksi englantilainen suojelee Brightonin puolustuslinjaa ansiokkaasti.
Laadukkaiden kärkipelaajien ympärille Brightonissa löytyy hyviä runkopelaajia. Esimerkiksi maalivahti David Stockdale, kamerunilaislaitapakki Gaëtan Bong, hyökkääjät Sam Baldock sekä Tomer Hemed tai tšekkilaituri Jiri Skalak. Lokkien riveistä löytyy myös suomalaisväriä Niki Mäenpään toimittaessa epäkiitollista kakkosmaalivahdin virkaa, jonka lisäksi loukkaantumisista kärsinyt Vahid Hambo pelaa seuran reservijoukkueessa.
Valioliiga-kamaa
Kun aiemmin puhuttiin Brightonin tulleen takaisin entistä ehompana, pitää väite kutinsa myös sarjataulukon perusteella. 27. kierroksen jälkeen Brighton nimittäin johtaa sarjaa. Sarjajohto on kovaa valuuttaa siinäkin mielessä, että taakse jää täysin ylivoimaisena tämän kauden Mestaruussarjaan pidetty Newcastle, joka on kaksi pinnaa Lokkeja perässä. Kolmantena oleva Leeds United taas on jo yhdeksän pistettä eteläenglantilaisten takana.
Perienglantilaiseen 4–4–2-muottiin ryhmänsä asettelevan Hughtonin miehistö on tullut tunnetuksi hyvin puolustavana ryhmänä. Brightonin verkkoon on tehty ainoastaan 18 maalia, mikä on pienin lukema koko sarjassa. Mitään leimallisia piirteitä Brightonin pelaamisesta ei kuitenkaan löydy. Noin 52-prosenttisesti palloa pitänyt joukkue ei kohoa yksittäisten tilastojen kärkeen, kun mitataan syöttöjä, laukauksia, katkoja tai pallonhallintaa. Tärkeimmän eli sarjataulukon kärjestä Brighton kuitenkin löytyy.
Se mistä Seagulls on tullut tunnetuksi, on ryhmän henkinen vahvuus, jonka turvin Brighton kääntää tiukkoja pelejä edukseen. Esimerkiksi viimeisen kuukauden aikana se on kääntänyt vieraspelit Fulhamia ja Birminghamia vastaan tappioasemasta voitoksi viimeisen vartin aikana.
Brighton & Hove Albion pelaa kotipelinsä komealla Amex Stadiumilla. Kuva: Getty
Kaksi viikkoa sitten Prestonille kärsitty tappio oli Brightonin ensimmäinen yli neljään kuukauteen. Syyskuussa Brentfordille kotonaan hävinnyt joukkue ehti pelata peräti 19 ottelua ilman tappioita, mikä on äärimmäisen kova suoritus tiivistahtisessa Championshipissä.
Eikä Brightonin Valioliiga-kelpoisuus rajoitu pelkkään materiaaliin ja nykyformiin. The Amexina tunnettu kotistadion valmistui vuonna 2011 ja omaa noin 30 000 katsojakapasiteetin. Falmerin kaupunginosassa, keskellä peltoja sijaitseva areena on vetänyt keskimäärin 27 000 kannattajaa Brightonin kotipeleihin.
Vaikka kautta on vielä pitkästi jäljellä, alkavat nousujuhlat kanaalin rannalla näyttää erittäin todennäköisiltä. Mitä pidemmälle kausi on edennyt sitä varmemmalta Brighton & Hove Albionin nousu on vaikuttanut. Jos seura vihdoista viimein pääsisi Valioliigan kirkkaisiin valoihin, voisi nousua pitää vähintääkin ansaittuna. Siinä tapauksessa etenkin Brightonin ja etelälontoolaisen Crystal Palacen kohtaamiset kannattaa merkitä kalentereihin, sillä seurat ovat toistensa verivihollisia.
Pitkään tulemistaan tehnyt seura on ehdottomasti ”Valioliiga-kamaa” niin puitteiden, pelaajiston kuin valmentajankin suhteen. Loppukausi tuleekin olemaan hyvä testi sinivalkoraitaisissa kotipaidoissa esiintyvälle ryhmälle. Jos joukkue onnistuu tyrimään suoran nousun, voidaan puhua jo kirouksesta. Kaiken järjen mukaan Brighton kuitenkin astelee elokuussa uuteen kauteen Valioliigan tunnusmusiikin saattelemana.
Seuraa Championshipin kiihkeää nousutaistoa ViaPlay-palvelusta.
Kansikuva: Getty