Maanantain alkuillan todellisena herkkupalana nähdään neljän vuoden takaisten EM-kisojen finaalin uusinta, kun vakuuttavasti alkulohkonsa voittanut Italia haastaa hallitsevan Euroopan mestarin Espanjan.
Italia luottaa alakertaansa
Italia siirtyi kaksi vuotta sitten Antonio Conten aikakauteen. Juventuksen takaisin Italian suurimmaksi ja kauneimmaksi seuraksi nostanut Conte koki hektisessä Serie A:ssa hetkellisen burn outin, mutta oli valmis vetämään työhaalarit niskaansa Italian jalkapalloliiton pomon pyynnöstä. Italian DNA:han kuuluu se, että maa menee yleensä sieltä mistä aita on matalin. Conte ei ole pystynyt muuttamaan Italian ominaispiirrettä, sillä karsinnoissa Italia teki käytännössä vain sen, mikä riitti lohkovoittoon. Karsintalohko ei ollut sieltä helpoimmasta päästä, mutta sinipaidat marssivat vakuuttavasti lohkovoittoon ilman ainuttakaan tappiota. Italia ei tehnyt karsinnoissa kertaakaan kahta maalia enempää yksittäisessä ottelussa ja joukkueen selkärankana on Conten alaisuudessa toiminut jo Juventuksesta tuttu tiukka kolmen miehen puolustusmuuri. Viimeisenä lukkona toimii mahdollisesti kaikkien aikojen paras maalivahti Gianluigi Buffon, joka on 38 vuoden kypsässä iässä elämänsä vedossa. 159 maaottelua pelannut elävä legenda teki viime vuonna Serie A:n ennätyksen, sillä Parman kasvatti piti maalinsa puhtaana peräti 974 minuuttia. Buffonia leputettiin lohkovaiheen panoksettomassa ottelussa Irlantia vastaan. Kakkosmaalivahti Salvatore Sirigu on osaava torjuja, mutta puolustuksen johtajana hän on kaukana Buffonista.
Buffonin edessä Italia peluuttaa maailman parasta topparikolmikkoa. Leonardo Bonucci, Andrea Barzagli ja Giorgio Chiellini ovat jokainen kokeneita ammattilaisia, jotka ovat pelanneet jo vuosien ajan yhdessä seurajoukkue Juventuksessa. Koko Italian alakerran nelikko on hioitunut vuosien varrella niin tiivisti yhteen, että heiltä harvoin nähdään minkäänlaisia kommunikointivirheitä. Italian keskikentän loukkaantumisista johtuvan laatuvajeen myötä Conte on päättänyt viisaasti kasvattaa taitavien toppariensa vastuuta Italian pelinrakennuksessa. Varsinkin 29-vuotias Bonucci kuuluu planeetan parhaimpiin pallollisiin toppareihin ja hänen millintarkoilla pitkillä avauksilla on iso merkitys nyky-Italian pelaamiselle.
Bonucci löi itsensä läpi kaikkien italialaisen jalkapallon ystävien tietoisuuteen kuutisen vuotta sitten pelaamalla loistavan kauden piskuisen Barin riveissä. Hienoa kautta seurasi unelmasiirto Juventuksen riveihin. Alku Pohjois-Italian suurseurassa ei kuitenkaan ollut helppo, sillä Bonucci oli pitkään epävarman ja virheherkän pelaajan maineessa. Viime vuosien aikana hän on kuitenkin ottanut isoja harppauksia eteenpäin varsinkin henkisellä puolella ja tällä hetkellä hän kuuluu ehdottomasti maailman johtavien topparien joukkoon.
Antonio Candrevan loukkaantuminen on iso takaisku Italialle. (Getty)
Kaikki Italian kannattajat saivat ennen Espanja-ottelua ikäviä uutisia, sillä joukkueen paras kenttäpelaaja Antonio Candreva joutuu jättämään neljännesvälierän väliin ikävän lihasvamman myötä. 29-vuotias Lazion keskikenttäpelaaja on kuulunut jo vuosia Serie A:n parhaiden keskikenttäpelaajien joukkoon, mutta hän on todenteolla murtautunut Italian maajoukkueeseen vasta viime vuosina Antonio Conten alaisuudessa. Oikean laidan juoksukone oli Italian näkyvin hyökkäyspään pelaaja alkulohko-otteluissa eikä hänen korvaamisensa tule olemaan helppo tehtävä. Todennäköisesti avaukseen oikealle laidalle nousee Roman monipuolinen Alessandro Florenzi, joka on laatupelaaja ja täyttää Candrevan saappaat vähintäänkin kohtalaisesti. Italian vasemman laidan avaaja on vielä pienoinen kysymysmerkki, sillä Conte miettii varmasti loppuun asti Manchester Unitedin Matteo Darmianin ja AC Milanin Mattia De Sicglion välitä. Keskikentän keskustassa ilman suuria yllätyksiä avaa kolmikko Daniele De Rossi-Emanueele Giaccherini-Marco Parolo, joista varsinkin ensin mainitulla AS Roma -legendalla on iso vastuu Italian pallollisessa pelaamisessa. Italian suurimmat ongelmat ovat hyökkäyspäässä, sillä Graziano Pelle ja Eder eivät ole aivan sitä tasoa, mitä Italian hyökkäyksessä on totuttu näkemään. Miehiltä löytyy kuitenkin ratkaisupotentiaalia ja kumpainenkin on onnistunut jo rikkomaan kuparisensa näissä kisoissa.
Espanjan kultasukupolven näytönpaikka
Vicente Del Bosque on voittanut valmentajana käytännössä kaiken mahdollisen. Mies on yksi Real Madridin komean seurahistorian suurimmista legendoista, niin pelaajana kuin valmentajana. Del Bosque voitti aikoinaan 70-luvulla peräti viisi Espanjan mestaruutta pelaajana ja valmentajana hän johdatti Los Blancosit kahteen Espanjan mestaruuteen ja kahteen Mestareiden liigan voittoon. Mies nimitettiin vuonna 2008 Espanjan maajoukkuevalmentajaksi ja hänen johdollaan punapaidat dominoivat kansainvälistä jalkapalloa mielin määrin ennen täydelliseen pannukakkuun päättyneitä Brasilian MM-kisoja. Espanja jäi kaikkien yllätykseksi alkulohkoon, mutta maan jalkapalloliitto päätti luottaa Del Bosqueen, joka johdatti maansa ilman suurempia ongelmia Ranskan EM-lopputurnaukseen.
Del Bosque on luottanut pitkään Espanjan kokeneisiin pelaajiin, mutta epäonnistuneiden MM-kisojen jälkeen on nähty pienimuotoista sukupolven vaihdosta. Ehkä suurimpana uuden sukupolven nousun symbolina toimii Manchester Unitedin loistava maalivahti David De Gea, joka on parin viime vuoden aikana syrjäyttänyt kaiken nähneen ja voittaneen elävän legendan Iker Casillasin Espanjan ykkösmaalivahdin paikalta. Jalkapalloromantikot toivoivat varmasti näkevänsä kahden aikakautensa parhaan maalivahdin Casillasin ja Buffonin kohtaamisen vielä kerran, mutta De Gean ykkösmaalivahtius tuntuu betonoidulta, vaikka mies ei ole ollut kisoissa vielä oma vakuuttava itsensä. Varsinkin tappioon päättyneessä lohkovaiheen viimeisessä ottelussa Kroatiaa vastaan De Gea haparoi useaan otteeseen, vaikka kumpaakaan Kroatian tekemää maalia ei suoranaisesti voi pistää hänen piikkiinsä. Epävarma on ollut myös Espanjan ykköspuolustaja Sergio Ramos, joka pelasi jo mainitussa Kroatia-ottelussa mahdollisesti yhden pitkän uransa heikoimmista otteluista. Ramos teki virheet kummasssakin Kroatian maalissa ja kaiken kruunuksi hän epäonnistui myös rangaistuspotkussa. Ramos on kuitenkin kokenut huippupelaaja ja hän pystyy varmasti nollaamaan epäonnistumisensa. Vierelleen hän saa erinomaisen Gerard Piquen. Puolustuslinjan täydentää hyökkäävä laitapakkikaksikko Jordi Alba-Juanfran. Varsinkin kokeneen oikean laitapakin Juanfranin otteita on ilo seurata.
Iker Casillas on joutunut tyytymään kakkosmaalivahdin rooliin. (Getty)
Del Bosque ei ole juuri kierrättänyt avauskokoonpanoaan tämän kesän EM-kisoissa, sillä Espanjan avaus on ollut samanlainen jokaisessa lohkovaiheen ottelussa. Näin ollen voimme olettaa, että 4–3–3-formaatiossa keskikentän kolmikkona avaa Cesc Fabregas-Serqio Busqets-Andres Iniesta. Vaisun kauden Chelseassa pelannut Fabregas on ollut kisoissa toistaiseksi erinomainen ja hän tekee jatkuvasti vaarallisia taustanousuja vastustajan rangaistusalueelle. Barcelona kaksikko Iniesta–Busquetsin pallollisesta pelaamisesta nauttii varmasti jokainen jalkapallosta vähänkin ymmärtävä. Varsinkin Iniesta on ollut kisoissa kuin nuoruutensa parhaiden päivien iskussa. Iniesta ei ole fyysisesti maailman huippupelaaja, mutta hän korvaa heikkouksiaan järjettömän kovalla peliälyllä ja syöttövalikoimalla. Espanjan kultavuosien kärjessä totuttiin näkemään kaksikko David Villa–Fernando Torres. Nyt kumpikaan ei ole mukana, mutta kaksikko Nolito–Alvaro Morata on roolitettu melko samalla tavalla kuin legendaarinen kaiken voittanut hyökkäysparivaljakko. 29-vuotias Nolito on noussut kuin varkain huippupelaajaksi ja hänen perässään on Barcelonan ja Manchester Cityn tapaisia huippujoukkueita. Alvaro Moratan lopullista läpimurtoa on odoteltu jo pitkään, mutta näissä kisoissa mies on ollut toistaiseksi äärimmäisen kliininen. Kolmen miehen hyökkäystridenten täydentää satumaisen taitava David Silva, jonka parhaat avut ovat paikkojen luomisessa viimeistelyn sijaan.
Mitä odottaa?
Antonio Conte ja Vicente Del Bosque ovat todennäköisesti kisojen kaksi parasta valmentajaa ja odotettavissa onkin todellista vihreän verän shakkia, kun kaksi taktikkoa ottavat mittaa toisistaan. Espanja on tullut tunnetuksi nimenomaan pallonhallintajoukkueena, mutta Del Bosque on pikku hiljaa pyrkinyt suoraviivaistamaan joukkueensa pelaamista. Espanja pitää yhä paljon palloa, mutta se pyrkii hyökkäämään hieman viime vuosia nopeammin. Vastaansa se saa maailman parhaan puolustuksen. Jos Espanja on pallonhallintajoukkue, on Italia vastaiskujen erikoismaa. Italia vetäytyy varmasti tiiviiseen muotoon syvälle omalle alueelleen pyrkien tukkimaan Espanjan syöttösuuntia ja murtautumisia. Pallonriiston jälkeen Italia pyrkii kääntäämään pelin painopisteen nopeasti pitkällä avauksella kohti kolossaalista kärkimiestä Graziano Pelleä. Kroatia haavoitti Espanjaa nimenomaan laitojen kautta ja samaa voidaan odottaa myös Italialta. Italian keskikentän pallollinen osaaminen ei riitä pallonhallintapelaamiseen, mutta laitojen kautta se pystyy haavoittamaan mitä tahansa maailman joukkuetta. Juanfran ja varsinkin Jordi Alba tekevät jatkuvasti nousuja Italian alueelle ja pallonriiston jälkeen Italia pyrkii varmasti murtautumaan hyökkäyspäässä nimenomaan laidoilta, joista pitäisi löytyä tyhjää tilaa.
Arvio
Ennen Candrevan loukkaantumista pidin ottelua melko tasaväkisenä, mutta nyt ilman parasta pelaajaansa pelaava Italia lähtee otteluun selkeänä altavastaajana. Espanja oli melko vakuuttava lohkovaiheessa, mutta maa ei ole enää samanlainen kone kuin neljän vuoden takaisissa EM-kisoissa. Ottelusta tulee takuulla vähämaalinen ja ensimmäisen maalin tehnyt joukkue on vahvoilla voittamaan koko ottelun. Pistän rahani likoon Espanjan 1–0-voitolle.
Kansikuva: Getty